(original) (raw)

The Project Gutenberg EBook of Puukkojunkkarit, by Santeri Alkio This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Puukkojunkkarit Author: Santeri Alkio Release Date: November 9, 2004 [EBook #13991] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PUUKKOJUNKKARIT *** Produced by Matti J�rvinen and Distributed Proofreaders Europe. PUUKKOJUNKKARIT KUVAUKSIA NYRKKIVALLAN AJOILTA Santeri Alkio Ensimm�isen kerran julkaissut Werner S�derstr�m Osakeyhti� 1894 ENSIMM�INEN OSA I J�RVEL�N SANTRA Kun J�rvel�n Santra rupesi ihmistelem��n, s. o. p��si ripille ja alkoi ottaa vastaan kosimatarjouksia, rupesi J�rvel�n kartanolla y�llisiin aikoihin olemaan oikein kansanvaellus. Santra makasi, yleisen tavan mukaan, ruokapuodin p��ll� lutissa. Pyh��in� saapasteli noita hiukan luhistelevia lutinrappusia tusinoittain naimahaluisia nuoriamiehi�. Kun niit� toisinaan sattui kokoutumaan lutti ja lutineteinenkin t�yteen ja toistensa poisl�hd�n odottaminen alkoi k�yd� tuskalliseksi ja kiusaavaksi, tahtoivat puheet usein menn� ristiin, joita sitten k�sik�hmin koetettiin selvitell�. N�m� selvitysyritykset tavallisimmin p��ttyiv�t siihen, ett� yksitt�in ja joukotellen kierieltiin alas jyrkist� rappusista. Asianomaisten luonnon sitkeydest� ja j�senten kest�vyydest� enimm�kseen riippui kamppailun jatkaminen rappusten alap��ss�. Jos pihanurmikko osaisi kertoa, niin se varmaankin tiet�isi jutella kymmenist� ruhjoutuneista k�sivarsista, kylkiluista ja polvista, joita hammasta purren, �hkien ja valitellen on siin� y�n pimeyden suojassa salaisuudessa tuskitellen hivelty. On siin� vertakin vuotanut, samalla tanterella. Niit� oli nuoriamiehi�, jotka lauantai-iltoina puukkojaan tahotessa kuvittelivat asetta tarvitsevansa juuri J�rvel�n lutin seutuvilla. Tytt� itse oli varsin siev� -- tietysti. Mit�p� h�nest� muuten olisi niin alituiseen tapeltu. Rikas h�n my�skin oli, sill� �idin perint�� luettiin tuhansissa ruplissa. Muuten oli h�n siksi itsen�inen, etteiv�t pojat heti ensi tutustumisen j�lkeen p��sseet k�sitt�m��n, mit� h�n heist� kustakin ajatteli. Mutta kun noin puolisen vuotta olivat vuoro vuoroon uhranneet rakastunutta vertansa Amorin alttarille J�rvel�n lutissa, lutin eteisess� ja pihamaalla, rupesivat he p��sem��n hiukan selville muutamista Santran oikuista. 19:nnen vuosisadan keskipalkoilla, s. o. kertomuksemme aikoina, oli useassa Etel�-Pohjanmaan pit�j�ss� hyvin yleisen� tapana, ett� kun joku nuorimies oli saanut luvan laskeutua y�ksi tyt�n viereen, saattoi toinen saapua aseilla varustettuna, s�rke� ovet ja lukot, tulla sis��n ja ryhty� sitten makaavan kilpailijan kanssa julkiseen kaksintaisteluun. Se, joka j�i voittajaksi ja sai toverinsa nurinniskoin k�p�l�m�keen ajetuiksi, sille j�i kosijan oikeus sill� kertaa. Mutta Santra, joka kilpailun kest�ess� oli alkanut hyvin tuntea oman arvonsa, oli melkein s��nn�llisesti ruvennut seuraamaan sit� tapaa, ett� h�n tuontapaisten kahdenkeskisten kohtausten sattuessa useimmiten j�tti huoneensa kamppailevien haltuun ja meni tupaan siksi kuin kumpikin oli mennyt tiehens�. Nuorison mieliala oli sellainen, ett� pojat etsiv�t tytt�jen suosiota hurjailemalla, ja iso osa tyt�ist� piti poikain tavoista. Oli niit� tytt�j�, mutta useimmiten v�hemm�n huomatuita, jotka samoin kuin Santrakin osoittivat moittivansa poikain hurjia tapoja. Mutta kun Santra, joka juuri oli tullut useain t�ht��m�tauluksi, rupesi heti alussa tuollaista vakavuutta osoittamaan, niin pojat kesken�ns� rupesivat arvelemaan, ett� eik� se liene k�rttil�inen. �Vai pit�isi t�ss� nyt lampaiksi ruveta yhden tytt�ren t�hden! Ohoh!� Pojat nauroivat, varmistuivat yh� siin� luulossa, ett� Santralla on uskonnollisia taipumuksia, ja k��nsiv�t askelensa taas uusille maille. L�ysiv�t kyll� henkiheimolaisiansa ja aikoivat j�tt�� Santran niille, joita muka huvittaisi lammastella tytt�jen edess�. Santran is� oli herastuomari, pikkuinen ukkok��pykk�, jolla ei suinkaan ollut mit��n kuuluisuutta sit� ennen kun tyt�r kosimaik��n joutui. Ainoa, mit� h�nest� tiettiin, oli, ett� h�n itse keitteli viinaa ja ryypiskelikin, mutta harvoin h�nelt� riitti toiselle ryyppy�; jos toisinaan antoi, niin silloinkin vain puolilleen lasin kaatoi, itsekseen puhellen tolkussaan, ett� �maahan pian menee, jos kovin t�yteen kaataa�. Lautamieheksi h�n oli kuitenkin p��ssyt ja saanut viel� herastuomarin arvonimenkin siit� syyst�, kuten kerrottiin, ett� tuomariukkoa, vanhaa koiransilm��, huvitti tehd� sielutieteellisi� kokeita ja nauraa J�rvel�n �ij�ll� sen illan, kun h�net herastuomariksi tehtiin. Herastuomari oli toisissa naimisissa. Nykyinen em�nt� oli j�ntev�, tuikea muori, joka piti miest��n ohjaksissaan, jos t�ss� muuten mit��n ohjaksissa pit�mist� olikaan. Ensi naimisesta oli ollut kolme tyt�rt�, joista kaksi jo oli tiloilla ennen kuin uusi em�nt� tuli, jonka k�siin Santra siis yksin j�i. Muori oli viisas. Laittoi ja varusti tyt�rpuolensa lutin mit� monipuolisimmalla vaatevarastolla, antoi puheessa ja teossa maailman ymm�rt��, ett� h�n piti Santran kuin oman lapsensa. Niin h�n olisi tahtonut Santrankin asiaa ymm�rt�v�n. Mutta kotoisissa, kahdenkeskisiss� kohtauksissa, kun puheet meniv�t ristiin ja tahdot vastakkain, tunsi Santra usein, ett� tuo vaimo oli h�nelle kylm� ja vieras, ett� sen tahto oli rautainen, ett� se etsi p��asiassa omaa mainettaan sill�, ett� h�nelle vaatteita laitteli ja ett� se purasi h�nt� kielell��n, kun vain syrj�isen huomio v�ltti. Santrassa kasvoi v�hitellen halveksimisen tunne �itipuolta kohtaan, jopa is��kin, sill� t�m� n�kyi olevan tuiman eukon k�dess� tahdoton kinnas. Santra huomasi, kun ihmiseksi varttui, ett� h�nest� pidettiin, ettei h�n ollut ihmisten mielest� hylkypala. Itsen�isyyden tunto kehittyi, oman arvon tunto kohosi ja h�n tunsi riippumattomuutensa �itipuolesta varmistuvan p�iv� p�iv�lt�. Se oli siihen aikaan, kun nuoret miehet h�nen t�htens� innokkaimmin toisilleen kuhmuja jakelivat. Mutta �y�kulkijain� luku J�rvel�n kartanolla harveni ja melskeet hiljeniv�t. Kilpailu poikamiesten v�lill� ei n�ytt�nyt en�� olevan yht� suuri. Santra sai kuulla, ett� pojat pilkaten sanoivat h�nt� k�rttil�iseksi, katui jo itsep�isyytt��n, mutta oli liian ylpe� peruuttamaan. Varsinaisesti ei h�n kuitenkaan viel� surrut, sill� poikia kyll� nytkin k�vi, mutta ne koettivat tulla salaa, yksin ja v�ltt�� tappeluita. Vanhaa v�ke� rupesi enemm�n arveluttamaan, ett� miksi ne siihen loppuivat ne y�lliset melskeet? He alkoivat ottaa l�hemp�� selkoa kosijoista ja vuorotellen, is� ja �itipuoli, jupista Santralle, ett� t�t� ja tuota saat p��st��, mutta et sit� etk� sit�k��n. Numero 1 muorin kirjoissa oli Kuivasen Ella, ja herastuomari asetti sille tilalle Karhun Esan. Vanhukset v�itteliv�t n�ist� ehdokkaista kahden kesken ja yhtyiv�t lopuksi asettamaan Kuivasen Ellan yhteiseksi ehdokkaaksi, t�m�n kotitalo kun kuului olevan parempi kuin Karhun talo. Varmaankin em�nt� my�skin osasi asiansa paremmin ajaa, sill� h�nell� oli Kuivasessa vanhoja sukulaisia. N�ihin aikoihin ei Santra ollut viel� itse mit��n vaalia toimittanut. H�n eli vapaana, ajatteli v�liin yht�, v�liin toista. Er��n� kes�aamuna joutui vanhusten asia keskustelun alaiseksi. Em�nt� sen alkoi kerran sattuessaan olemaan hyv�ll� tuulella, maitoa kun olivat lehm�t antaneet hyvin ja kirkas aamu lupasi hyv�� luokoilmaa. �Kuule Santra�, sanoi em�nt�, kun maitokamarissa maitoja pyttyihin kaateli ja Santra t�ytteli piim�leilej� p�iv�kunnalle. �No?� Em�nt� antoi odottaa vastausta, saadakseen sille sit� suuremman merkityksen. �Sinun t�ytyy ottaa se Kuivasen Ella.� �Mit� ottaa?� �Mit� ottaa! Mieheksesi... Parasta on valita niin kauan kuin on valikoiman varaa ja muutenkin...� �Ei ainakaan n�iden perunain aikana!� huudahti Santra suuttuneella ��nell�. ��l� huuda... Kenenk� sin� sitten ottaisit?� �Mutta ainako sit� nyt vain pit�isi ajatella sit� ottamista, ainako jo, ett� m� viel�kin sanon, kun sit� nyt taas t�ss� kipuisin kiireihin ruvetaan jaksattamaan.� Santran posket hehkuivat suuttumuksesta. H�n tarttui leileihin ja aikoi l�hte� viem��n ulos. ��l� mene�, kielsi em�nt�. �Mit� sitten viel�?� �Sinun pit�� ajatella sit�, is�sikin tahtoo... Sellainen talo, ja Ella sen kuitenkin saa...� �Saakoon vaikka kymmenesti ja tahtokoon is� vaikka viidesti, niin sit� en min� ajattele, en ollenkaan. Min� ajattelen ket� tahdon, mutta en ainakaan Kuivasen Ellaa...� Herastuomari pisti p��ns� ovesta sis��n. �Mit�h?� kys�isi h�n. Em�nt� s�ps�hti. �Kah, tuopa se olikin ... pel�styin ett� kuka siell�... T�ss� min� vain sanoin Santralle, ett� sen pit�� ottaa se Ella.� �Nii-in, no niin sen pit��kin, vai mit� naurat?� �Mit� naurat�, matki Santra. �Mit� ... no eik� se ole aimo mies, vai?� �Niin, mies k�sit�illeenkin niin aimo ett�, ja talo...� alkoi em�nt�. �Kyll�h�n min� olen sen jo n�hnyt vuosikausia, ett� min� olen liikapala t�ss�, keskeytti Santra katkerasti. �Mutta kyll�h�n te minusta muutenkin eronne saatte, ettei teid�n nyt tarvitsisi minua ensimm�iselle vastaantulevalle ty�nt��.� Nyt em�nt� asettui juhlalliseen asentoon ja l�i k�tt� yhteen sanoen: �Kuka sinua t�ss� on liikana pit�nyt? Kenenk� tytt�rell� on paremmin puettu lutti? Ja senk� t�hden Kuivasen Ella on sun mielest�si niin hylky, kun se on *minun sukulaisiani*?� Santra painoi p��ns� alas. Is� jatkoi: �Nii-in, joutavia siin� nyt riitelem��n ja mist� luulet paremman saavasi? Kuka on aina viimeiseksi j��nyt ja toiset pyrist�nyt, eik� juuri Kuivasen Ella? Kyll� se on siihenkin niin mies ett�...� �*Sellainenko* se sitten on parahin?� Muuta ei Santra tainnut siihen sanoa. �On ainakin miehenmoinen ja ... se on hyv� talo.� �Onko is�kin ollut tappelija?� kys�isi Santra ivallisesti katsellen is��ns�. �Mik� tappelija�, naurahti ilkkuen em�nt�, joka taitavasti tahtoi ohjata asioita j�lleen rauhalliselle tolalle, sill� h�n aikoi ensin sovinnolla koettaa asian ratkaista. �Viel�p� tappelija�, jatkoi h�n, �aina se on jaloissa ajelehtinut.� ��l�s peru, saat'ei multa ole luontoa puuttunut ... vaikka oonkin pikkuinen, mutta ... ta...� �No juo nyt ja sano sitten...! Menee maito pitkin rintoja ... kun pytyst� rupeaa juomaan, muutama. Olisi sit� viel� tuossa kiulussakin ollut.� ���n, laukallepa se maito maistaa. Niin etk�...� �Noo, Napavainiossa ne laukkaa sy�v�t.� �Niin, etk� muista siell�kin, Kanki-Tupun h�iss�, -- olithan sin�kin -- siell�? -- Peru kun se sai naamaansa se Konsta.� �Mik� Konsta?� �Haaralan Konsta! Kyll� siin�kin oli ruumista, mutta oli kankea kuin p�lkky. Ja min� olen sen aina sanonut, ett� siin� lyhyt lykk�� kuin pitk� viel� kokottaa...� �Lempoako niit� nyt tuossa jaksattaa. Vie jo Santra ne leilit k�rryille ja l�htek��, ettei v�en tarvitse odottaa, ei siell� tule ty�st�k��n mit��n. Anna, �ij�, sen hevosen luistaa, ei suinkaan se tiell� liho... Ja Santra, muista sanoa Maijalle, ett� katsoo y�ll� voiaskin per��n, kun siell� on se Iso-K�pikin, niin se kyll� tyhj�� voiaskin, kun v�h�kin silm� v�ltt��.� -- Kuivasen Ella rupesi l�histelem��n Santraa yh� totisemmin. Santralla todellisuudessa ei ollut mit��n erityist� Ellaa vastaan, mutta ei h�nest� liioin v�litt�nytk��n, enemp�� kuin muistakaan. Ymm�rrett�v�sti ei h�n ollut ollenkaan ajatellut, ett� t�ss� on viel� mit��n kysymyst� avioliitosta, ennen kuin Ella er��n� iltana toi kihlat. Santra oli silloin h�mm�stynyt niin, ettei ollut tiet�nyt mit� aluksi sanoa. Ensimm�inen huudahdus oli ollut: �Mit� sin� nyt hulluttelet, Ella?� Sitten oli ruvennut itkem��n ja pist�nyt kihlat per�s�ngyn p��nalaisten p��lle. Ne j�iv�t sinne, ja he olivat kihloissa. Mutta Santra n�ytti t�h�n aikaan kantavan hirve�n raskasta syd�nt�. T�h�n aikaan tuli er��n� arkiy�n� Laitalan Valee Santran luttiin, miss� ei silloin ollut Ellaa. Valee oli nuori is�nt�mies Korvenloukolta. H�n oli jo aikaisemmin parikin kertaa kilpailijoilta valloittanut Santran. Tytt� oli usein ajatellut Valeeta, mutta kun ei t�m� ollut osoittanut erityisemp�� taipumusta kulkea t��ll�p�in eik� ollut osoittanut suurempaa l�hestymisen halua, oli suhde j��nyt kapaloonsa. Nyt Valee tuli. Ihan varmaan on huhu siit�, ett� min� olen kihloissa, jo ehtinyt sinne, ajatteli Santra. Mutta Valee ei puhunut siit� mit��n, j�i vain istumaan ik��nkuin ei olisi mist��n tiet�nyt ja -- Santra ei tullut sanoneeksi h�nelle uutta suhdettaan, johon oli Ellan kanssa joutunut -- eik� k�skenyt pois. Nyt Santra vasta joutui tuskalliseen tilaan. Omatunto soimasi siit�, ett� kihlattuna oli viel� laskenut toisen viereens�. Mutta toiselta puolen tunsi tavatonta vetovoimaa Valeeseen, jonka rinnalla Ella nyt vasta oli kadottanut h�nen silmiss��n kaiken arvonsa. Kihlaus alkoi tuntua itsemurhalta. Valee tuli viel� toisenkin kerran. Silloin he puhuivat asiasta. Seuraavana p�iv�n� oli Santra taas pitkist� ajoista jotenkin iloinen, niin ett� sen syrj�isetkin huomasivat. Kun h�n ensi kerran sattui j��m��n �idin kanssa kahdenkesken tupaan, virkkoi h�n: ��iti.� �No?� Nyt Santra vasta huomasi, ett� tuimalle eukolle ei ole niink��n helppo jutella sellaisia asioita. �Min� en mene Ellalle�, jatkoi h�n vihdoin. �Mit� sin� nyt sanot?� �Min� en voi, en saata ... en ik�n�!� Tuli itku. Mutta nyt oli muorilla kovia sanoja. �Vai nyt, kun jo on kihlatkin ja muuta ... vai nyt per�ytym��n!� K�ski h�vet� silm�ns� t�yteen ja lakata jo vihdoinkin ruikuttamasta. Kehui, ett� on sit� ennenkin tytt�ri� n�hty, parempiakin, ja aisoissa niit� on pidetty... Muori ei ottanut korviinsakaan pitempi� puheita asiasta. Jo alkoi Santra k�sitt�� miss� ollaan. H�n oli itse ehdoin tahdoin juossut paulaan, aivan ajattelematta kihloihin. Nyt veti muori niin kire�lle, ett� jo t�ss� ensi keskustelussa tunsi varattomana heiluvansa taivaan ja maan v�lill�. �itipuoli seisoi kannallaan kuin tammi, tunnotonna kuin kivi ... jokainen ruumiinliike, jokainen ��nenv�re tulkitsi j�rk�ht�m�t�nt� per�ytym�tt�myytt�. Santran p��t� huimasi. -- Niink� sen sittenkin pit�� k�yd�? �Ei ik�n�!� virkahti h�n enemm�n itsekseen. H�nen ��nens� vavahti, mutta hel�hti kuitenkin omituisen kolkolle. �Suu kiinni sellaisista!� tiuskaisi em�nt�, nytkin aivan niin kuin h�n olisi puhunut lapselle, joka itkien tahtoo uutta hametta, kun toisen juuri on saanut. Santra koetti viel� is�lle puhua asiasta. Mutta t�m� oli niin mielistynyt Kuivasen taloon ja oli jo asiasta puhellut Ellan is�nkin kanssa, ett� Santran jutulle h�n rupesi haikeasti nauramaan �niiden mukulain juonia�! Ei kumpaisenkaan kanssa Santra p��ssyt niin pitk�lle, ett� olisivat edes todenteolla kysyneet, ket� h�n muka haluaisi. Ellalle ei h�n viel� uskaltanut mit��n puhua, sill� h�nt� hirvitti sanoa sellaista, jos sittenkin kuitenkin pit�isi menn� vihille. Mutta er��n� lauantai-iltana h�n laittausi makaamaan tupakamarin nurkkaan, sanoi �itipuolelle, ett� h�n ei l�hde siit� ulkosijoille, ei mill��n ehdolla. Muori ei paljonkaan pakotellut, otti vain huomioon, milloin Ellan askeleet lutin rapuissa alkaisivat kuulua. Eik� sit� kauan tarvinnut odottaa. Silloin pist�ysi muori ulos, kuiskutti jotakin Ellan korvaan, toi h�net tupaan, pisti kamariin ja sulki oven. Santralta p��si huudahdus, kun n�ki Ellan. Kohosi joutuin yl�s lattiasta ja aikoi rient��, Ellalle sanaa sanomatta, tupaan. Mutta Ella otti kiinni, naurahti ja kysyi, ett� eik� nyt l�hdet� luttiin? Santra tempaisi itsens� irti ja juoksi ulos. H�nell� oli juuri ollut aikomus sanoa Ellalle ... mutta ei saanut suutansa auki. Nyt h�n juostessaan ajatteli, ett� tottahan jo itsekin ymm�rt��. Ella tuli nolon n�k�isen� tupaan. Herastuomari kuorsasi per�s�ngyss� ja em�nt� istui uuninpenkill�. Muita ei tuvassa ollutkaan, sill� palvelusv�kikin makasi ulkohuoneissa. Muori jo tuli ovelle Ellaa vastaan: �Pid� sin� miehen mieli p��ss�s�, kuiskasi h�n salaper�isen n�k�isen�. �Se on tuollainen kuriton lunttu. Onko se sulle mit��n puhunut?� �Mit� puhunut? Mist�?� �Ei mist��n! No mene nyt vain per�ss�, se meni jo luttiin.� Em�nt� n�ytti olevan kahden p��ll�, jatkaako vai ei. Vihdoin kuitenkin sanoi: �On olevinaan katumap��ll�. Koeta sit� v�h�n miellytell� ... mit�h�n ne tuollaiset kakarat ymm�rt�v�t. Ymm�rr� sin� paremmin, joka olet mies, �l�k� heti ensi sanasta nen��si takaisin ved�, jos se nyt rupeaa jotakin puhumaan. Tottahan ymm�rr�t, kun olet mies. Koko maailmahan sille nauraisi, jos *sin�* vasikan nahat saisit.� Ella mutisi jotakin hampaisiinsa. �Mit� se on sanonut?� rupesi utelemaan. �Mit�h�n se on sanonut...! ei mit��n. Mene nyt jo.� Ella meni luirutellen pitk�� nohjoista vartaloansa, tuijotellen hiukan tyhm�n n�k�isill� silmill��n. Em�nt� j�i viel� uuni-ikkunaan per�ilem��n, josko mit��n tapahtuisi. Mutta kun Ella j�i luttiin ja ovi siell� vihdoin pantiin kiinni, riisui h�nkin ja meni makaamaan. H�n oli nyt tuosta asiasta enemm�n ep�varma kuin koskaan ennen. Aivan ensi kerran tuntui Ella h�nest� niin k�mpel�lt�, ett� Santra saattaisi milloin hyv�ns� pujahtaa k�sist�. Pitk�n aikaa h�n valvoi miettien, ett� keneen se oikein on tuo poika tullut, kun is�ns� oli nuorena niin reipas mies, oikein ter�v�silm� ja �itikin oikea ihminen. -- Huomisin k�vi J�rvel�n em�nt� Kuivasessa, jossa p��tettiin, ett� nuoret pannaan kuulutuksiin ensi tilassa. Kun em�nt� tuli kotiin ja kertoi sen Santralle, rupesivat viljavat kyyneleet juoksemaan t�m�n poskille, mutta sanaakaan ei h�n sanonut. Muori arveli, ett� t�m� sanattomuus osoitti jo jonkinlaista asettumista ja taipumusta v�ltt�m�tt�myyden alle. Mieliss��n rupesi lohdutellen juttelemaan: �H�t�k� sellaiseen taloon on menn�!� II JUNKKARIT On pime� syysy�. Kasarin Tommin saunan lavalla kuorsailee nelj� nuorta miest� hurjan juomingin j�lkeen. P�reist� on jo aikoja sitten valkea sammunut, viimeinenkin tulenkipin� karsista rauennut. Kuorsausten seasta kuuluu silloin t�ll�in sekavaa puheensoperrusta. Vihdoin her�� Karhun Esa, ryhtyy kovak�tisesti potkien ja kolhien her�ttelem��n toisia. P��sev�t siit� maristen jo kaikki jalkeilleen ja saavat valkeata uuteen p�reeseen. T�m�n ratisevassa, kituvassa valossa n�emme nuo uniset kohmeloiset poikamiehet. Siin� on Karhun Esa, nuori is�nt�mies, puukkojunkkarien kuningas, Kuivasen Ella, joka tahtoo h�nkin enimmiten olla muita parempi, Iikan Antti, samaa maata, muuten jo k�yhtynyt ja talostaan h�vinnyt, sek� Koipi-Siukku, mies nelj�nkymmenen tienoissa, mainion suunsa ja sukkelain juoniensa avulla renkimiehest� kohonnut t�h�n yhdyskuntaan. Kovin miehi� haukotuttaa ja kiroiluttaa jokaisella suun avauksella. Tuskalliselta n�ytt�� olo. K�mpiess� ahtaalla lavalla kompastuu Ella vahingossa Iikan Antin jalkoihin. �Piruako siin� kompuroit�, Antti �r�ht��, �s��ret poikki tallaat.� �Onpa kuin s��retkin!� �Ne ovatkin miehen s��ret.� �Eiv�t ne ole n�hneetk��n miehen s��ri�. Kun varpaalla pikkasen turkkaa, niin urisee jo kuin olisi silm��n pistetty.� Antti k�mpi yl�s kiroillen, sanoi, ett� h�n tahtoo heti paikalla n�ytt�� kuka urajaa, ja kahmi Ellan rinnuksiin. Ella rupesi huutamaan ja pauhaamaan niin kuin pyh� tapansa oli, sill� h�n oli tottunut huudollaan pelottamaan enemm�n kuin voimillaan. Tappelu oli jo syntym�ss�, mutta Esa ja Siukku saivat v�lin sovitetuksi. Istuttiin sitten rauhoittuneena lavan penkille ja Siukku sytytteli sammunutta p�rett�. �Voi ehtasininen!� h�n siin� huokasi, �kun nyt olisi lampaan reisi hammasten v�liin.� �Samat sanat�, virkkoi Ella huojuen penkin p��ss�. �No en min�k��n oksentaisi�, yhtyi Karhun Esa loikoen pitk�n��n lavan pohjassa ja potkien juonillaan Koipi-Siukkua, joka rauhallisesti k�rsi sen. Iikan Antti istui myrryisen� hiukan erill��n ja imi piippuaan. �Kyll�h�n se mukiin menisi�, tuumi sielt�. �Kyll� m� sen vain sanon, ett� se olisi nyt poikaa, se, olis jo, m� viel�kin sanon�, jatkoi Ella innoissaan. �Kuka menee hakemaan lampaan?� kysyi Esa. �Pelataan vuoro�, Siukku ehdotti. Siihen suostuttiin ja peli ratkaisi vuoron Iikan Antille. �No ei tuo ole ensi kerta, eik� se ole edes synti�, arveli Antti. �Mutta kenenk�h�n karitsan ottaisin?� tuumi h�n p��t�ns� raapien. �Mit� sill� on v�li�, miss� vain navettaan p��set.� �Luuletko s� sitten, Ella parka, olevan sellaisiakin navetoita ja navetan lukkoja, ettei mies p��se sis�lle?� kyseli h�n kummastellen ja juron n�k�isen� ivallisesti katsellen Ellaa. �Mene nyt, mene vaikka Kasarin Tommin... Jaa!� huudahti Karhun Esa k�si� yhteen ly�den innoissaan. �Mene Kasarin Tommin navetasta ottamaan, ja ota kunnollinen... Se saakurin mies! Jos tapaat Tommin, niin anna halkoa otsaan, kun kuuluu luulevan, etteiv�t pojat uskalla h�nen lampaitansa puhaltaa.� �Luuleeko?� �Noh. Ja onko kukaan kuullut, ett� se mies olisi koskaan uskaltanut toista ottaa rintap��h�n?... sellainen nahkas�kki!� �Luja mies se on kuitenkin�, v�itti Iikan Antti, �kuitenkaan ei sellainen, ettei t�m�n n�k�inen mies silt� yht� lammasta tohdi einespalaksi ottaa. Mutta miss� se keitet��n?� �Menn��n mets��n�, sanoi Karhun Esa, �otetaan sielt� Rotkon muorilta pata, suolat ja leiv�t.� Ja niin l�hdettiin saunasta ulos. Kun oli ensin sovittu yhtym�paikasta, erosi Antti toisista. �Onko sulla puukko? N�et, jos Tommi olisi kartanolla�, kysyi per��n Koipi-Siukku. �Kysy kissalta, onko sill� kynsi�!� Hiljakseen laulellen l�htiv�t toiset Rotkon m�kki� kohti, maiskutellen jo makeasti suutansa odotetun lampaanlihan esimausta. �T�m� Ella, se on poikaa�, rupesi matkalla virnistelem��n Koipi-Siukku. �Kuinka niin?� �Montako y�t� ja p�iv�� s� nyt olet ollut naittajaish�ihin k�skyill�?� �Viides alkaa huomisaamusta.� Ella haukotteli laiskasti, alkoi v�h�n viluttaakin. Toiset nauroivat. �Pian ne ovat Ellan laulut laulettu. Mutta saamarin hullu sin� olit, kun rupesit akan touhuun. Mit� sill� olisit viel� tehnyt�, arveli Esa. �Kyll�styy t�h�nkin, iankaikkiseen retuamiseen.� �Mutta kun on akka kotona eik� p��se en�� t�llaisiin joukkoihin, niin sit� on niin kuin olisi jalat taivaassa ja p�� penkin alla�, oli Siukun tuuma. �Mutta totta puhuen, minun k�y v�h�n vihakseni nyt, kun sin� erkanet joukosta�, kertoi Esa, �olisi meid�n pit�nyt yksiss� juonin viel� kerran saunottaa niit� k�rttil�isi�kin.� �Luuletko sin� sitten, etten min� mukaan tule, kun tiedon saan, vaikka mulla akka olisikin!� ihmetteli Ella. �Kyll� se on niiden akallisten miesten niin ja n�in ... Karin Vennukin ... melkeinp� h�n kotonansa makailee.� �Mutta kyll� se sent��n on poikaa, se Vennu.� �Onko minunkin rinnallani?� �Mit�s se nyt p��pirun rinnalla, mutta�... Karhun Esaa n�ht�v�sti miellytti tuo melkein vakavuudella lausuttu tunnustus. �Voi herran poika!� h�n huudahti, �kun sais taas tehd� tuolla ... tuolla leikulla tuoretta ihmisen lihaa!� H�n joutui yht�kki� omituiseen raivoon, s�tki puukolla ilmaa, hyp�hteli, py�r�hteli, kiraisi hammasta ja ulahteli kuin �rsytetty suden penikka. Kyl� oli jo j��nyt taakse ja he kulkivat mutkittelevaa karjantiet� mets�� kohti. Esan innostus tarttui toisiin ja yhdest� suusta alkoivat he syd�mellisell� innolla laulaa: �Min� olen pappani vanhin poika H�rm�n Kankaanp��st�, Enk� m� sure itti�ni Enk� toisen henke� s��st�!� Liikkeill��n ja k�sill��n s�estiv�t he innostuttavaa tahtia. Laulu oli niin mahtipontista, ett� sen saattoi uskoa oikein syd�mest� tulevan. Ik��n kuin laulun tuottama innostus olisi avannut aloja uusille ajatuksille, virkahti Esa heti, kun olivat er��n v�rsyn loppuun saaneet: �Mutta mit�h�n te sanoisitte, jos min� teid�t molemmat ... haa!...� H�n kirosi kummallisesti nauraen ja heilautti puukkoaan. �Mit� sin� nyt, Esa?� rupesi Siukku lauhduttelemaan ja et��ntyi soveliaan matkan p��h�n. ��l� nyt!� Ella kirosi ja per�ytyi h�nkin. Esa rupesi nauramaan: �Leikki�h�n t�m� on, leikki� koko matkan... Mutta kuule, Ella, min� l�isin sinua nyt kohta paikalla, jos sin� olisit toinen mies. Perkelek� sua auttoi saamaan sen Santran?... En min� muuten siit� v�lit�. -- Pysy edemp�n� Siukku! -- Mutta yhden kerran, kun siell� oli makuulla tuo Talvi-Kosken K�pi, niin min� panin sen sielt� nurin niskoin tulemaan ja meinasin olla itse y�t�. Mutta kas, tuo pirulainen karkasi minulta tupaan. Voi vanhaihminen, kun minun teki mieleni menn� ikkunasta sinne tupaan ja n�ytt�� niille oikein...! Ja jos min� mennyt olisin, niin olisin vienyt Santran takaisin luttiin. Sain kuitenkin itseni pid�tetyksi, kun olin aivan selv�ll� p��ll�. Ja sitten ei minun ole tullut mennyksi, ennen kuin sin� niin vissit kaupat teit. Noo...� Ella nauroi melkein syd�mellisesti, sill� koko juttu h�nt� n�ht�v�sti ihastutti. ��l� naura kovin, taikka... Luuletko sin� olevasi parempi kuin min� sill�, ett� J�rvel�n Santran saat?� �Esa, mit� sin� hulluttelet ja riitaa haastat, emmeh�n me nyt tappelemaan viitsi ruveta.� �Viitsi! No miks'ei? Valmis min� olen koettamaan vaikka kohta, jos vain tahdot, niin...� �Mutta min� en tahdo.� Ella pelk�si. Muuten h�nkin kyll� olisi *tahtonut*, sill� syd�nt� kovin hapatti. �Se on eri asia. Min� vain ajattelin, ett� jos haluttaa niin... Mutta yhden tekev�.� Koipi-Siukku tulla nykerteli kappaleen matkaa per�ss�, syd�n lepattaen ja s��ret valmiina lenn�tt�m��n, jos asiaksi tulisi. Saapuivat vihdoin Rotkon m�kille ja p��siv�t sis��n. Koipi-Siukku rupesi pyyt�m��n pataa ja suolaa. �Hyi�, sanoi muori, niinkuin vakava ja kristillinen ihminen ainakin, �kyll� noin komeat pojat saisivat antaa ihmisten lampujen olla rauhassa. Se on melkein niin kuin varastamista sellainen... Komeita poikia ja sellaisia touhuja.� �Onko muori ollut nyt hiljan pastorin puheilla?� kyseli Siukku irvistellen. �Mit� sitten? Mit� se sulle kuuluu?� �No, no, �lk��h�n noin olko tureissanne, vanhoja tuttujahan t�ss� ollaan. Onkohan se Kasarin Tommi l�yt�nyt sit� kirvest�ns�, joka katosi tuonaan t�ss� mets�ss�?� �Siukku!� nuhtelivat toiset nauruaan pid�tellen. Muori ei ollut kuulevinansakaan, pesi vain pataa. �Ihmiset puhuvat, ett� pastori tulee ensi pyh�n� t�nne teille pit�m��n k�rttiseuraa.� �H��h?� kysyi s�ngyst� vaari, joka oli hiukan huonokuuloinen, mutta nyt kuuli osittain, kun Siukku puhui kovalla ��nell�. Kertoja meni s�ngyn ��reen ja jutteli asian uudestaan. �Valehtelet�, tuumi ukko, n�ht�v�sti kuitenkin ollen kahdella p��ll� uskoa tahi ei. �Etk� sin� ole Koipi-Siukku?� �En min� ole kuin pappilan is�nt�renki. Koipi-Siukku on pantu kiinni.� �Hoo, no oletko sin� sen veli?� �Sisaren poika. Mutta en min� ole sellainen lurjus kuin set� Siukku.� �Hooh, noo ... kuinka se pastori nyt t�nne?� �Kuuluu saaneen tiet��, huusi Siukku yh� ukon korvaan, �ett� teid�n muori on her�nnyt.� �Meid�n Annako?� �Niin, ja ettek�s tekin ole ruvennut ajattelemaan sit� parempaa asiaa?� �Niin min�k�?� �Niin.� �Tied�... Onko sun piipussasi per�?� Siukku antoi piippunsa ja �ij� rupesi sit� kaivamaan. �Tekin olette jo vanha mies�, kiljui Siukku yh� edelleen ukon korvaan, ja toiset koikkailivat penkill� nauruansa kiinni yritellen. �Te olette jo vanha mies ja synti� on vissiin kokoutunut. Pit�isi teid�nkin jo ajatella...� �Se valehtelee sulle aivan�, tuli muori vaarille sanomaan sivumennen. �H�h? Koska min' oon valehdellut, lempoo?� sanoi vaari. �Vaikka m� sen itse sanon, niin en min� ole ik�n� varastanut enk� valehdellut, mutta ihmiset komppuneeraavat ja valehtelevat sellaisia.� �Kyll� sit� aina v�h�n kuitenkin tulee valehdelluksi�, kiljui Siukku. �Noo, mutta ei sit� h�t�valetta kiell� Jumalakaan.� Ukko nauraa h�r�hti. �Hou!� virkahti ovesta p��ns� sis��n pist�en Iikan Antti. �Ahah? Noo?� �Tuleeko pata?� Tuvassa olijat kavahtivat liikkeelle. Karhun Esa pisti muorin k�teen suoloista ja leiv�st� m��r�tyn hinnan. Siukku otti padan ja l�hti ulos laulellen: �Kolmen kannun kattilalla se kultani kahvin keitti, Kun se mulle hyv�steli ja erokirjan heitti.� Toverukset oikaisivat m�kin viereiseen m�nnikk��n Siukun osoittamaa tiet�. Antti oli jo saanut tarpeensa uuhen kantamisesta, joten se nyt vuorostaan joutui Ellan hartioille, joka kiroillen ja meluten kahnusteli toisten per�ss� tuon tuostakin kompastuen. Saavuttiin vihdoin pienelle siev�lle aukealle m�nnik�ss� ja p��tettiin asettua siihen. Kyll�p� n�yttiv�t jo toimeensa tottuneilta! Kootut oksat syttyiv�t iloisesti palamaan. Nahka nyljettiin uuhen sel�st� ja lihat ter�vill� puukoilla silvottiin kappaleiksi pataan, joka poristen kiehui ja parpatti. Pojat makailivat lieden ymp�rill� l�mmitellen ja nauttien, kertoen entisist� urot�ist��n ja laatien suunnitelmia vastaisen varalle. Monen miehen selk�sauna mokotti miekkosten hampaiden koloissa. Mutta liha kypsyi vihdoin, pata nostettiin tulelta ja miehet ker�ysiv�t sen ymp�rille tyydytt�m��n hiukaisevaa n�lk��ns�. �Kasarin Tomminko se oli el�ess��n t�m� kakku?� kysyi Koipi-Siukku. �Niin, eilen viel�, todisti Iikan Antti, suu t�ynn� lampaan reitt�. �Saapa n�hd�, eik� se aja takaa? Jos v�h�nkin vihi� saa, niin ajaa kuin ajaakin�, arveli Ella. �No, ja ent� sitten? Joko pojat pelk��v�t?� kysyi Esa. �Ei muuten, mutta jos saa todisteita ja vie oikeuteen, niin saadaan t�ss� viel� varkaus�, sanoi Ella. �Varkaus!� matki Iikan Antti. �Sep� vasta olisikin poikaa, nelj� t�llaista miest� varkaiksi yhden kakun t�hden!� �Laki ei katso leikki�, tuumi Siukku, �mutta min� tuosta en suurin v�lit�.� �Kyll� se on miehet sill� lailla, ett� vaikka h�nell� olisi parempikin kurssi, kuin ihmisell�, niin ei se tule t�t� joukkoa h�tyyttelem��n�, vakuutti Esa. �Eik� se nyt ole h�pe�k��n lampaan varkaudesta k�r�j��n menn�, arveli Ella. �Kunnia, kunnia se olisi! Kun p��st�isiin sinne, sep� vasta poikaa!� ilakoi Esa. �Vanhan Erkin tulukset! mutta siin�p� vasta leikin ainetta on�, riemuitsi Koipi-Siukku, �Karhun Esa ja Kuivasen Ella lampaan varkaudesta kiinni!� Joukko tuli kovin hauskalle tuulelle, jopa p��tteliv�t, ett� asian pit�� juonilla toimittaa Kasarin Tommin tietoon, jos ei muuten, niin koetteeksi, josko se uskaltaa k�r�jiin haastaa... Olisi niin riivatun hassua saada sitten antaa sille maksuksi l�mpim� selk�sauna, kun luulee sekin mies olevansa... Toverukset laskeusivat nuotion ��reen lep�ilem��n vahvan aterian p��lle. Mutta aamun h�m�rt�ess� nostatti nouseva p�iv� heiss� jonkinlaista l�hd�n velvollisuutta. Viina oli p�ist� haihtunut, painostava kohmelo siell� nyt vain mokotteli. Her�tess� tuntuivat mielet apeilta ja myrryisilt�. Ella rupesi ensimm�isen� puhelemaan kotiin l�hd�st�, sill� tuossa lojuessa oli mieleen johtunut kaikenlaisia seikkoja, velvollisuuksia ja toimitettavia. Omaatuntoakin kenties kohliskeli t�m� hiukan tavaton tapa kulkea sulhasmiehen� t�ll� tavoin naittajaiskutsuilla, vaikka ei h�n siit� tovereille mit��n virkkanut. Karhun Esa suottaili l�htem��n h�nen kotiinsa, koska sinne oli lyhin. H�n kyll� sielt� panisi hevosen ja l�htisi kyyditsem��n Ellaa �ij�miesten teille. Mutta useimpain mielest� oli t�m�kin matka jalkaisin kuljettavaksi liian pitk�. T�ss� pulassa �k�ttiin Karin Vennu. Sinneh�n ei suorinta tiet� voinut olla kuin virsta. Sinne! Pata kumottiin, lihanj�tteet heitettiin siihen ja pata vietiin m�kille. Liikkeelle l�hdett�ess� miehet reipastuivat, uusi vireys ja uudet halut palasivat nousevan p�iv�n mukana. III PALANEN JOKAP�IV�IST� EL�M�� Karin Vennun talo oli mets�nreunassa, avaran vainion kyljess�. Se oli �nuorten�, �hurjain�, �junkkarien�, �komeain� ja, kuten julkisena salaisuutena kerrottiin, y�llisiin aikoihin roistojenkin kauttakulkupaikka. Kuka ensin mainituista uskalsikin ohi kulkea ja Vennun unohtaa, sille t�m� selk��n tarjosi ensi tapaamassa. Mutta Vennulta kyll� viitsikin selk��ns� ottaa, sill� mies oli kuin honganjuuri. Olisi ruvennut sit� vastaan tappelemaan, niin se olisi n�ytt�nyt kuin sallimusta vastaan kapinoitsemiselta. Nuoret �junkkarit� pitiv�tkin kunnianansa, kun Vennu heit� kuritti; tuo jykev� k�mmen ei ilennytk��n koskea kelvottomiin! Vennusta juoruttiin, kuten jo sanottiin, ett� h�n suojelee varkaita ja varasten tavaraa. Sen sijaan kyl�l�iset ja naapurit kehuivat Vennua mit� oivallisimmaksi kyl�nmieheksi. Kun ei vain sekaantunut h�nen asioihinsa eik� ruvennut h�nen kanssaan riitaa haastamaan, niin oli mit� oivallisin ja hyv�luontoisin naapuri. Mutta mit��n h�rn�ilemist� ei k�rsinyt. Sit� ei niin ik��n, ett� joku luuli itse�ns� h�nt� pahemmaksi tappelijaksi, v�kev�mm�ksi taikka turskiluontoisemmaksi. Jos joku sinnep�in viittasi, sai kohta koettaa. Vennun talous oli naisv�en k�siss�, itse ei h�n siit� paljon v�litt�nyt, ajeli vain pitkin pit�j��, pelasi korttia, joi ja tappeli. Kotona ei usein jaksanut p�iv�� yksin olla, tuli ik�v�, jos ei sattunut ket��n tulemaan, ja sitten h�n l�hti. Ihmiset et��mm�ll� pelk�siv�t h�nt� kuin paholaista, jotkut pitiv�t Anti-Kristuksena, piruna; ja kun joku uskalsi h�nen kanssaan tappeluun, sep� vasta mies oli; sit� tahtoivat kaikki n�hd�, jos eiv�t ennen olleet n�hneet. Sellaisiakin oli joitakuita. �On niit� sent��n miehi�kin viel�, sanottiin niist�. Yleisesti nuoret miehet ihailivat Vennua, pitiv�t is�n��n, ihanteenaan. �Se on poikaa se, on oikein mies, saakuri, se Vennu!� niin sanelivat nuorukaiset. Siit� kait se sitten johtui, ett� Vennu luuli olevansa kaikkien herra. Nuoriso piti h�nt� miehen mallina -- seh�n vaikutti el�hdytt�v�sti kahden puolen. Etteiv�t vakavammatkaan ihmiset Vennua oikeastaan aivan ankarasti tuominneet siin� merkityksess� kuin ehk� my�hempin� aikoina olisi tehty, johtui ep�ilem�tt� k�sitteist� ajan luonteesta ja hengest�. Sill� �hengess� oli silloin omat omituisuutensa. Esimerkiksi lampaan varkaus, jonkalaisesta edellisess� on kerrottu, ei oikeastaan ollut varkaus yleisess� k�sitteess�, eik� sellaisesta usein lakiin menty. Siksip� melkein jokainen nuorimies oli sellaiseen syyp��! Lammasnavetta ja naurishuhta olivat melkein yhteist� omaisuutta. Varastiko Karin Vennu, sit� ei oikeastaan kukaan voinut todistettavasti v�itt��. Mutta ett� h�n antoi rosvoille sijaa, se tiettiin, siit� h�nt� moitittiin, se meni jo yli sen rajan, mink� yli ei koskaan mill��n tekosyyll� voinut vied� �siivon miehen� nime�. * * * * * Oli aikainen aamu. Karin Vennu venyi viel� vuoteessaan. Ruskea paksu tukka oli p�rr�ss� kuin rohdinkuontalo. S�ngyn esiripun oli vet�nyt pois edest� p��ns� taakse, punaiset terveet posket olivat lattialle p�in. Silm�t ummistuivat toisinaan, toisinaan taas avautuivat, n�yttiv�t siin� kuin paennutta unta etsiv�n. Ty�v�ki n�kyi olevan p�iv�kunnalle l�hd�ss�, ja em�nt�, isokokoinen, muhkean n�k�inen muija, antoi k�skyj� ja ohjeita p�iv�n varalle, ohi kulkiessaan aina soutaen k�tkytt�, miss� pienoinen makasi. Penkin loukossa venyi makuullaan pitk� pojanroikale, rikkin�iset, oikein kerj�l�isen vaatteet p��ll�: kaikkialta paistoi aatamin nahka. �Iikka�, virkahti s�ngyss��n Vennu, �pudota lattiaan se Kaapo siit� penkilt�, ved� tukasta.� Iikka, pojanroikale h�nkin, mutta arvoltaan talon renki, meni oitis, tarttui Kaapon pitkiin hiuksiin ja nyk�isi lattiaan. Poika kiljahti, loi uniset villit silm�ns� pahantekij��n. Nep� vasta olivatkin silm�t: mustat, ter�v�t ja niin tulisen villit, ett� niiden olisi luullut s�hk�� iskev�n kuin mustanketun kaunis talja. �Saatanoitako sin�!� kerj�l�inen kiljui, kavahti yl�s kuin kissa ja toisen tukkaan. Pojille syntyi totinen tappelu, kierieliv�t maassa kuin tappelevat koirat. Vennu nauroi s�ngyss��n henget�nn�. �Kas se, Kaapo! No, no, Iikka! �l� hellit�, h�rn�si h�n. Em�nt� k�vi k�tkytt� soutamaan. �Her�tt�v�t lapsen�, mutisi ja alkoi hissitt��. Mutta nauraa h�nenkin t�ytyi: olipa se koko peijakas, tuo Kaapo! �No, no ... no... Iikka! Annatkin Kaapon repi� koko tukkasi... Lempoako siin� makaat suullasi kuin ahma. Tule pois alta! Ha haa, itkem��nk�?... No voi sun perhana. Tuosta Kaaposta tulee mies!� Vennu oli noussut istuvilleen s�ngynlaidalle, nauroi yh� henkihieveriss� ja usutteli poikia. Nyt tulivat tupaan meluten ja hauskasti suuta piesten lampaanlihan sy�j�t. Ker��ntyiv�t kohta asiantuntijoina, ihastuneina tappelevain poikain ymp�rille kiillottelemaan: ��h�h! No no no ... ota Iikka puukko!� kehoitteli Esa. Mutta Iikalla ei ollut puukkoa. Esa jo aikoi salavihkaa pist�� h�nelle k�teen omansa, mutta Vennu, joka oli vihdoin tullut pois s�ngyst�, kiljaisi: �So so, Esa!� Esa p��sti raa'an naurun ja pisti suuren puukon tuppeensa. Samassa p��si Iikka juoksemaan ja kapisti pihalle. Niin kylliksens� oli Kaapokin saanut, ettei halunnut ajaa edemm�ksi kuin ovelle asti, josta huohottaen, p�� paljaisiin paikkoihin revittyn�, kasvot ja sormi verta vuotaen palasi alas valuneita housujansa kohotellen, mielihyviss��n naureskellen ja noituen: �Viet�v� tulee toista nukuksissa penkilt� pudottamaan! Puree kuin koira, kun ei muuten mit��n voinut... Olisi vain ollut puukko, niin olisin sille viet�v�lle antanut ikuisen torpanmaan.� Toverit nauroivat: -- tuohan kuului miehekk��lle! �Miss� sun puukkos oli?� kysyi Esa. �Varastettiin eilen, ja...� �Etk� ole viel� toista hankkinut?� �En ole l�yt�nyt viel� niin hyv��, sanoi Kaapo, sovitellen r��syj�ns�, jotka tappelussa olivat viel� kurjemmiksi riutautuneet. �Mink�lainen puukko sulia on, Esa?� H�n meni Esan ��reen ja rupesi t�m�n tupesta puukkoa vet�m��n. Kaapo katseli ihaillen kuusituumaista kiilt�v�� ter��. �Kelpaisiko se?� �Mukiin tuo nyt menisi paremman puutteessa.� �Kas t�llaista�, n�ytti Ella omaansa. �Tuo nyt ei ole mist��n kotoisin, parempia niit� mies tielt� ojiin potkii. Taitaa piim��n v�hins� pysty�, mutta voihin jo t�p�ht��.� �Ent�s t�m�?� Siukku n�ytti omaansa. �N�kyy olevan puukko miest� my�ten, taitaa olla varastettu, enk� min� huoli varastetusta vaikka kuinka koreasti pyyt�isit. Koetetaan onko se varastettu... Varastettu on, kosk'ei lattiaan pysty. Min� olen varkaalle niin kovin vihainen ett�... Mink�lainen puukko is�nn�ll� on?� �T�llainen se on miehen puukko.� �Tuo nyt on puukon n�k�inen, tuon viitsisi ottaa ja Esan puukon kanssa.� �Mutta mitenk� ne saisit?� �En tied�... Piisaako sinun puukostasi, Esa, jos m� hyppelen ryss�� ja tappelen kalajokista?� �No, jos saat sen sitten varastetuksi, niin saat pit��.� �Ka en mie varasta, eik� taattonkaa varasta, mut ihte my� otetaah, ku kohal satutaah. No saanko?� �Saat.� �Saanko? Koetas vannoa.� Kaapon silm�t s�ken�iv�t innosta ja kalpeat, likaiset posket punoittivat. Miehet katselivat erinomaisesti huvitettuina h�nt�. Esa vannoi. �Mutta etk� ly�k��n sitten minua?� Poika jo puki luudanvartta kalajokiseksi. �En, en, mutta sun pit�� se varastaa.� �Ka, ka, Esa jo pelk��, ilkkuivat toiset. �T�m� poika ei varasta, mutta oon min� v�h�n vaarallinen mies pime�ll� aikaa, m� tahdon ottaa itse�, toimitteli poika toimessaan ja miehi� nauratti oikein vatsan t�ysin. �Tied�tk�s...! is�s tupen krapa...! �itis pirttiviinan juoja! tunkion p�nk�! kun varastit mun �idilt�ni mennyt vuonna, kun lehm� kantoo, keng�n paulat! Tied�tk�s!...� Kaapo riehui kalajokisen kanssa tukkaansa repien. Tuo satakertaa n�hty kerj�l�ispoikaleikki k�vi Kaapolta paremmin kuin muilta ja siksip� se miehi� niin hassusti huvittikin. Is�nt� oli t�ll� v�lin pukenut p��llens�. Kun pojan temput olivat loppuneet, siirryttiin kamariin, Kaapo muiden mukana. Is�nt� otti pullon kaapista ja tarjosi aamuryypyt. Istuttiin, ryyp�ttiin, pakinoitiin ja kiusattiin Kaapo laulamaan kaiken maailman renkutukset, jotka v�liin innostuttivat niin, ett� muutkin yhtyiv�t mukaan. V�sytt�m��n t�m�kin vihdoin rupesi ja Vennu veti kortit esiin. P�yt� oli niin t�ynn� kaikenlaista k�dest� heitetty�, ruokatavaraa, vaatteita ym. ett� otettiin tuoli, jonka p��ll� nyt ruvettiin korttia ly�m��n. �Saanko min� olla piruna?� kysyi Kaapo. �Sin� olet huono piru�, sanoi Siukku. �Aina kuitenkin sinua parempi.� Kaapo asettui hy�riskelem��n pelaajain ymp�rill� eik� kukaan en�� h�nt� est�nyt. Kohta kun peli alkoi, vet�ytyiv�t naamat totisiksi ja jokaisen silmist� alkoi loistaa kiihke�, himokas tunne. V�list� keskusteltiin yht� ja toista. Muun muassa kertoi Karhun Esa, ett� he viime y�n� s�iv�t Kasarin Tommin uuhen. �Kasarin Tommin?� kysyi Vennu kulmiansa rypist�en. �Niin, mit� sin� siit�?� �Perhana, se teid�n olis pit�nyt j�tt�� tekem�tt�.� �Mit� varten? Uhalla se sy�tiinkin.� �Niin, mutta min� en ole ollut riidoissa Tommin kanssa. L�heisten naapurien kanssa pit�� aina olla ihmisiksi, pojat, oli kaukaisten kanssa miten hyv��n.� �Mutta eih�n me olla h�nen naapureitaan�, puolusti Ella. �Mutta kun *min� olen*, ja kun te olette t��ll� meill� kuin kotonanne, niin... Ei perhana, se oli hullua, miksette ennen hakeneet vaikka meid�n navetasta. Kun te nyt olette t��ll� ja jos tiet�� saavat, niin luulevat, ett� min�kin olen joukossa ollut.� �Eih�n se suuri erehdys olisikaan!� nauroi Iikan Antti, �kyll� sin� olet monen lampaan niskassa ollut, sin�kin.� �Naapurienkinko?� �Sit� min� nyt en tied�. Mutta lihaahan se on naapurinkin lampaan liha.� �Ei pojat, jos te komeasti ja hurjasti el�� meinaatte, niin �lk�� *naapureitanne* suututtako, sen min� sanon! Kun naapureissa kehutaan ja kaukana pel�t��n, niin silloin se on niin kuin ollakin pit��, pojat! Ottakaa ryypyt... Pian min� annan teille selk��n, jok'ikiselle... Annas Esa v�h�n puukkoasi t�nne.� Vennu nauroi, Kaapo seurasi j�nnityksell� toisten peli�. Esalta p��si kirous ja teeskennelty nauru: puukko oli poissa. Toisetkin nyt huomasivat, mist� oli kysymys, ja rupesivat nauramaan. �Onkos se nyt sulla, Kaapo?� �H�h, mik�?� �Mik�!� �Niin, mik�?� Kaapo haukotteli. �Saakurin poika!� �Pid� vain Kaapo, se on saatu, mik� on annettu�, vakuuttivat toiset. �Ei mulla ole�, sanoi Kaapo haukotellen, �rupeaa uudestaan nukuttamaan... Onko sun puukkos sitten kadonnut?� Esa l�i Kaapoa puolipiloillaan korvalle ja kiroili, ett� tuo poika se on oppinut koko mestariksi... Kaapo pist�ysi tuvassa ja tuli j�lleen takaisin asettuen kamarin uunin eteen makaamaan. �Saanko min� tulla, Ella, sun h�ihisi?� kysyi h�n, kun oikoili uunin edess� lattialla. �Tietysti.� �No mutta sun pit�� oikein k�ske�. Teille min� tulen, Esa, huomenna. Joko sin� oot silloin kotona?� Esa ei sit� tiennyt, mutta k�ski tulla, kyll�h�n �mm�t ruokaa antavat. Lupasi sitten kyydit� viikoksi pastoriin. �Pastorin kanssahan se onkin hyv� tuttu, t�m� Kaapo?� kyseliv�t toiset naureskellen. Poika kavahti yl�s lattialta, hypp�si tuolille ja rupesi kamalasti silmi�ns� muljotellen ja suutansa v��ristellen matkimaan pastorin saarnaa. Juuri kun h�n parhaillaan pauhasi ja toiset vatsojaan pidellen nauroivat, ty�nnettiin kamarin ovi auki ja Kasarin Tommi astui sis��n. Jykev� mies, jonka leve�t hartiat ahdas k�rttinuttu teki viel� jykev�mmiksi. Mustan, matalan huopahatun alta tiirotti kaksi vaaleanharmaata silm�� niin per�ytym�tt�m�sti ja varmasti, ett� olisi saattanut uskoa tuon miehen ajavan aiotun asiansa vaikka maailman loppuun asti. Tommilla oli iso kirves vasemman k�den koukussa. Oikeasta k�dest��n viskasi h�n lattiaan tuoreen lampaantaljan, jonka sis�st� vy�ryi lattialle verinen lampaanp�� ja jalat. Sitten h�n otti kirveen oikeaan k�teens�, pys�htyi keskilattialle, tuijottaen kuin kuolemanenkeli Karhun Esan silmiin. �Kenenk� ty�t� t�m� on?� kysyi h�n ��nell�, joka olisi ollut tarpeeksi panemaan hampaat tavallisten miesten suussa kalisemaan, sek� tarttui vasemmallakin k�dell� kirvesvarteen. Suupieless� v�reili omituinen hymyily. Kaikkien kamarissa olijain suut j�iv�t ammollensa t�st� h�mm�stytt�v�st� rohkeudesta ja liikahtamatta istuivat he kaikin tuijottaen k�sitt�m�tt�min katsein vasta tullutta. Poikakin j�i tuolille seisomaan kuin eloton patsas. �Niin totta kuin nimeni on Tommi, niin saatana ottaa joka ainoan, joka liikahtaa hiukankin, ennen kuin saan tiet�� kenenk� t�it� t�m� on?� Kirves kohosi. Jos olisi toisilla ollut kirveit� tai vain jotakin muuta asetta k�den ulottuvilla, niin voi Tommi-parkaa! Mutta h�nen onnekseen ei koko kamarissa ollut mit��n. Sit� paitsi oli tuon miehen rohkeus ja maine, vaikka ei h�n ollut kymmeneen vuoteen ollutkaan varsinainen tappelija, niin suuri, ettei voinut olla v�hint�k��n ep�ilyst� siit�, ettei h�n panisi uhkaustansa toimeen, vaikka olikin �her�nneit�. Vennu loi synk�n katseen Karhun Esaan, ik��n kuin vaatien t�t� tunnustamaan. Esa ymm�rsi tuon. Huulet vapisivat, kun h�n virkkoi r�yhkeytt� tavoittelevalla ��nell�: �Min�...� Poskilihakset pullistuivat ja katse meni alas, ei sen t�hden ett� piti t�m�n *teon* tunnustaa, vaan sit� varten, ett� se t�ss� n�ytti kuin pelosta tapahtuvan. �Meinaatko sen maksaa?� Kirves oli yh� kohotettuna ja t�risi kuin olisi ollut kiinnitettyn� t�ydell� voimalla k�yv�n h�yrykattilan kylkeen. Vastausta ei tullut v�h��n aikaan. �No, jos sen...� alkoi jo Karhun Esa. Toiset n�ht�v�sti odottivat, ett� h�nen pit�isi jotakin sanoa. Tommi jo ymm�rsi, ett� h�nt� pel�ttiin ja kunnianhimo kiihotti menem��n pitemm�lle. Kun ei vastauksesta tullut mit��n, iski h�n kirveens� tuoliin, miss� kortit olivat. �Tuleeko siit� mit��n?� Kirves tunki l�pi kasattujen korttien ja halkaisi tuolin pohjan. Tuoli kohosi kirveen mukana yl�s. Nyt kavahti Vennu sylisin kiinni Tommiin, Antti kiljahti ja tempaisi toisen tuolin, ja Esa sivui kirvesvarteen, jonka ter� viel� istui kiinni tuolin pohjassa. �Hiljaa pojat!� kiljaisi Vennu niin rajusti, ett� toiset vavahtivat. H�nen ja Tommin v�lill� oli syntynyt kahden kamppailu. �Kiskokaa kirves pois ja heitt�k�� se tupaan!� komensi Vennu �hkien. Kaksi miest� tarttui kirveeseen ja v��nsi sen pois Tommilta. Esa otti kirveen ja kohotti jo sit�. �Kirves pois!� kiljui Vennu. Esa laski sen vastahakoisesti, sill� eleist� n�kyi, ett� h�n olisi sit� mielell��n, kovin mielell��n k�ytt�nyt. Vennun ja Tommin painiskelusta oli leikki kaukana. Kenties oli siihen syvemm�tkin syyt kuin tuo tapaus, joka heid�t oli yhteen saanut. He tunsivat toistensa maineen, mutta eiv�t olleet sattuneet koskaan ennen �koettamaan�. Nyt oli satuttu ja nyt �koetettiin�. Siin� ei tapeltu, niinkuin tavallisesti, ei revitty tukkaa, ei etsitty aseita. Sylikk�in puristivat, heitteliv�t, tempoivat, kampistivat toisiaan. Ei hiiskunut kukaan sanaakaan, kuului ainoastaan painijain �hkin�, hampaitten kirin� ja raskas rusahteleminen. Ihmetellen asettuivat toiset syrj�st� katselemaan. Helposti teki heittonsa Tommi, mutta melkein helpommin Vennu. Lattia notkui ja jym�hteli kuin olisi vahvoilla hirsitaltoilla jompoteltu. Tuolit ja p�yt� meniv�t nurin, sohvasta katkesi jalka, verinen lampaan p�� kieri lattialla palkarehtain jaloissa, ja kortit, joista suurin osa oli �skeisest� iskusta rikkoutunut, tallattiin jaloissa. Kukaan ei korjannut mit��n. Kaikki syrj�iset n�yttiv�t ymm�rt�v�n, ett� t�ss� oli kysymys kunniasta ja maineesta. Hattu oli pudonnut Tommin p��st�, harmaat silm�t tuijottivat intohimoisina ja palavina. H�n oli noin nelj�nkymmenen ik�inen, siis noin kuutisen vuotta Vennua vanhempi. Toisinaan erosivat huulet, n�ytt�en kaksi rivi� vahvoja hampaita, jotka lujasti olivat toisiinsa isketyt, niin lujasti, ett� niist� olisi luullut kappaleiden irti kirpoavan. Vennun huulet sit� vastoin olivat tiukasti kiinni, jopa pitk�ll��nkin, h�n hengitti kokonaan suurten sieraimiensa kautta, ja n�ytti, kun painiskelu venyi niin pitk�lle, asettuvankin vain puolustusasemaan. Tuon tuostakin, kun Tommi hampaita irvist�en teki onnistumattoman heiton, vet�ysi Vennun silmiin kuin jonkinlainen pilkallinen hymynkierre, mutta aina se katosi kohta. Kovasta ponnistelusta v�syneen� alkoivat Tommin heitot olla heikompia. Yht�kki� vet�isi Vennu henke� sis��ns�, vet�isi niin rajusti, ett� koko mies alasp�in kyyk�hti, hampaat iskiv�t yhteen kuin viilapenkin leuat, poskille ilmestyi turmiota tuottavan n�k�inen lontto ja -- sitten h�n heitti. Tommi kier�hti lattiaan pitkin pituuttaan, Vennu pani molemmat polvensa rinnoille. Tommin rinnasta tunki nyt v�kisten jonkinlainen tuskallinen �l�hdys, mutta se oli yksin�inen. H�n saavutti malttinsa j�lleen. �Sinun *t�ytyy* tunnustaa, naapuri, ett� min� olen parempi kuin sin�, virkahti Vennu nyt huohottaen. Tommi ei puhu mit��n, makaa vain kuin kuollut, kenties tekee h�n tili� el�m�st��n, jonka ei luule ulottuvan t�m�n pienen putkan ulkopuolelle. Toiset kiroilevat ymp�rill�, kiljahtelevat hillityll� ��nell� ja liikahtelevat levottomasti kuin merkki� odottaen, koska saisi rynn�t� ja lopettaa tuon... Mutta he eiv�t uskalla tehd� mit��n, he eiv�t tied�, mit� Vennu ajattelee... Vennu hyp�hti yl�s. �Nouse yl�s, naapuri�, virkahti, �n�et sen, ettei mik��n est�isi minua l�hett�m�st� sinut Paapeliin, jonka hyvin ansaitsisit, kun sill�lailla (h�n v��nsi raivoisasti p��t�ns� ja puhui hampaittensa v�list�) tulet meille! Mutta emme riitele siit�, se on nyt sovittu ja sinun *t�ytyy* tunnustaa, ett� min� olen ensinn�, ja sin� olet sitten vasta.� Tommi nousi, n�ht�v�sti tappiostaan enemm�n h�peiss��n kuin peloissaan. �Mutta rohkea sin� olit, se minun t�ytyy tunnustaa�, jatkoi Vennu. �Piru ollen, kun t�llaisten miesten joukkoon uskallat yksin tulla!� �Luuletko sin� sitten, ett� min� nyt vapisen?� kysyi Tommi verrattomalla kylmyydell�. �Et, lemposoikoon, n�yt� silt�. Mutta ottakaa miehet tuoleja tuvasta, n�kyv�t n�m� menneen v�h�n rikki. Istu Kasari.� �Min� en istu�, virkahti Kasari ja kurkussa loksahti ik��n kuin olisi tahtonut ottaa kiinni sanan, jota aikoi sanoa. �Nyt aseettomana min� olen kyll� teid�n armoillanne, teit� on viisi ja min� olen yksin. Mutta min� olen tullut t�nne oikealla asialla ja tiesin, ett� sellaisissa asioissa ei auta muu kuin kirves. Min� en viel�k��n per�yt� vaatimustani, min� vaadin lampaani hinnan, koska on jo tunnustettu, ett� se on otettu. Tappakaa minut, jos tahdotte, teit� rukoilemaan en min� rupea.� Toiset hyrisiv�t yhteen ��neen, josta saattoi selitt�� tarkoituksen: no, mutta eik� sille anneta sellainen selk�sauna ett�... �Voi Kriste!� kiljahti Vennu, �jos sin� olisit toinen mies, etk� naapurini!...� H�n hyp�hti yl�s. Kohta hillitsi kuitenkin itsens� ja kysyi toisilta: �Otitteko te sen lampaan?� �On se otettu, mutta sit� ei makseta�, vastasi Karhun Esa. Iikan Antti murahti jotakin samaan suuntaan. �Mutta sin� maksat sen!� Esa vaaleni, sill� nyrkki oli jo h�nt� kohti ojettuna. �Mit� se kraappa maksaa?� kysyi Vennu. �Kolme ruplaa.� Esa tempasi taskunsa. �Onko teill� rahaa?� kysyi h�n toisilta. Iikan Antti ja Ella ottivat sanaa sanomatta taskunsa ja kukin nakkasi p�yt��n ruplan. Pitemmitt� mutkitta korjasi Tommi rahat taskuunsa. �Korjaa nyt joutuun luusi, taikka...� uhkasi Esa. �Taikka ... ei mit��n!� �rj�isi Vennu. �Min� olen is�nt� meill�, ja meill� ollaan niin kuin min� sanon! Niin te kuin muutkin. Naapureille ei tehd� t��ll� mit��n. Te olette varastaneet h�nelt� lampaan kuin siat, ja h�n on vaatinut siit� maksun kuin mies. Ilman minua olisi Kasari ottanut sen teilt� pakolla. Sellaisia miehi� t�ll� kulmalla kasvaa. Istu, Kasari.� Vennun ��ness� oli tuskin huomattava imartelun vivahdus. Kasarin suu v��ntyi hiukan hymyyn. �Totta puhut, Vennu�, h�n virkahti varmasti. �Mutta min� olen saanut, mit� olen kaivannut ja l�hden.� H�n otti nyt vasta hattunsa, joka oli pudonnut lattiaan. �Ota sitten edes piiskaryyppy, eih�n meill� ole riitelemisen syyt�, naapuri�, sanoi Vennu ja kaatoi lasiin. �No, jos tahdot antaa, niin ... mit�p� se riitelem�ll�k��n paranee.� Tommi astui p�yd�n luo, kallisti ryypyn ja kiitti. Sitten h�n astui oven luo ja aikoi menn�, mutta py�r�hti puoleksi takaisin. �Olisi mulla jotakin sanottavaa sinulle, naapuri, mutta...� h�n yritti katsoa syv�lle Vennun silmiin. Vennu kiinnitti tarkkaavaisuutensa h�neen. �Uskostako, vai?� �Siit�p� juuri.� Kasari huokasi raskaasti ja katsoi melkein rukoilevasti Vennua silmiin. Nuortenmiesten suut meniv�t ivanauruun, yksi kirosi ��neen, mutta Vennu virkahti: �J�t� toiseen kertaan, naapuri, en min� nyt tunne olevani kirkon kipe� enk� Jumalan sanan vaivainen.� Surkuttelun s�vy v�r�hti Tommin silm�kulmassa ja sanaakaan en�� ��nt�m�tt� meni h�n tupaan, otti sielt� kirveen kainalokoukkuunsa ja l�hti kotiin p�in. Kasarin menty� olivat nuoretmiehet kovin nolon n�k�isi�. V�hitellen p��siv�t kielenkannat valloilleen, eiv�tk� he saattaneet Tommille mitenk��n anteeksi antaa sit�, ett� tuli heilt�, niin pel�tyilt� ja kuuluisilta, lampaan hintaa v�kivallalla ottamaan. Kun sitten viel� eiv�t olleet saaneet k�sin koskea, niin se vasta aatamille k�vi. Is�nt� yksin sai ylpeill� ja h�n ylpeilikin. Ei ollenkaan h�nt� n�kynyt painavan toisten h�pe�ntunne. Vihdoin toisiakin innostaakseen sanoi: �Nyth�n oli *minun* vuoroni ... min�h�n olin vanhin ja...�, h�n nauroi kurillisesti. �Min� tahdon kermat...! Ymm�rr�ttek�?� H�n �rjyi silm�t s�ihkyen ja r�j�ytti suuren nyrkkins� p�yt��n. �Viet�v�k� teit� est�� tuolle selk��n antamasta jossakin *toisessa* paikassa? Ja teid�n *pit��* antaa sille selk��n, jos miehi� olette. Mutta ei minun talossani, ei sinnep�ink��n. Ymm�rr�ttek�?� Vennu nauroi. Kyll� toiset sen ymm�rsiv�t jo! Siit�p� syntyikin riemua. Nuo miehet hykerteliv�t mielihyv�n humussa k�si��n, karjuivat v�liin kuin karhut ja toisinaan kuiskivat kuin viekkaat noita�mm�t. Meni kokonainen tunti, ennen kuin mielet hiukan tyyntyiv�t ja sakka ehti painua syd�menpohjalle varmaan talteen. Kaapo oli istunut tuolilla jossakin nurkassa hiljaa ja melkein n�yr�ll� kunnioituksella katsellut t�t� el�m��, eritt�inkin olivat h�nen silm�ns� yht�p��t� kiintynein� Karhun Esaan. Tuossa vimman hetkell� Esan pienehk�, notkea vartalo liukui toisten mukana, v�liss� ja ymp�rill� varmana, erehtym�t�nn� kuin h�yrykoneen silinteri. Silm�in hehku se poikaa ihmetytti, miellytti ja samalla hirvitti. �Kaapo!� huudahti Esa vihdoin, kun huomasi taas t�m�n, �saarnaa saarnasi loppuun!� Kaapo vavahti. Kuin nuoli nousi h�n tuolille ja alkoi. Toiset ryhtyiv�t heti nauramaan ja Esa sekaan sotkemaan. T�m� vaikutti, ett� kummallinen, vaistomainen pelko, joka ensin sai pojan ��nen oudosti v�r�htelem��n, katosi. Yksin Esaa h�n katseli. H�ness� her�si niin sanomaton innostus ja halu tehd� tuolle miehelle mieliksi, ett� todella saarnasi kuin �seitsem�n pappia�. P�iv� kului j�lkipuoleen ryyp�tess� ja hupaisessa el�m�ss�. Lopuksi p��tettiin miehiss� l�hte� Ellaa kyytiin morsiamensa luo -- Vennukin mukaan, kun ei sanonut morsianta ollenkaan n�hneens�, mutta paljon kehui puhuttavan kuulleensa. T�st�p� vasta syntyisi iloinen retki, komeain retki! Ja J�rvel�n herastuomarin viinat ne nyt juodaan...! He nauroivat vatsansa t�yteen jo etuk�teen siit� huvista, miten kitsas ukko kimmurtelee, ennen kuin viinansa heid�n k�siins� antaa. IV VALEEN KEINOT �Sen min� sanon Valee, ett� min� en t�m�n y�n per�st� tahtoisi olla sinun housuissasi.� �Se on kyll� mahdollista, mutta min� aion kuitenkin pysy� omissa housuissani.� �Mutta sinuna min� ajaisin Santran kanssa oitis Tampereelle ja elelisin siell� jonkin aikaa. Onpa sinulla hyv� hevonen.� �Sin� ajattelet, Jassu, aina niit� pakoretki�. Hittoako min� Tampereella tekisin? Takaisin sielt� olisi tultava. E-ei, min� en ajattele t�ll� yrityksell� mit��n muuta kuin sit�, ettei Kuivasen Ellan ja Santran kuuluttamisesta ensi sunnuntaina tulisi mit��n. Jos Ella v�h�nkin ymm�rt�� nokkaansa ottaa, niin ei se toisena sunnuntaina en�� yrit�k��n.� Valee nauroi. �Mutta eik� olisi ollut j�rjellisemp�� sent��n edes koetteeksi puhua herastuomarin ja em�nn�n kanssa?� �Noo ... en tied�. Santra itse sanoi, ettei se maksa vaivaa. Ja niin min�kin uskon; se em�nt� kuuluu olevan tuikea muija.� �Kyll� siin� sit� on. Mutta totta puhuen, min� viel�kin ep�ilen, mill� kurilla sin� selvi�t t�st� jupakasta.� �Hoo, kyll� jupakat selvi�v�t aina itsest�ns�. Mik� siin� on kuin selvi�minen. Paljon vaikeammaksi asia sill� tulisi, jos min� antaisin Ellan p��st� kuulutuksiin. Sittenh�n se olisi asia minun puolestani saatuna.� �Niin no, kyll�h�n min�kin sen ymm�rr�n, ett� herastuomarin suostuttaminen k�y v�ltt�m�tt�m�ksi t�m�n tempun j�lkeen, jotavastoin, jos nyt juuri, kun Ella kulkee naittajaisiin kutsuilla, olisit h�nen puheilleen mennyt, olisit varmaankin saanut vasikannahkain kanssa palata. Mutta sit� min� vain arvelen, ett� Ella varmaan tulee hakemaan omaansa pois ja siin� taitaa tulla kuuma l�yly.� Toinen nauroi. �Kyll�h�n sit� on kuumia l�ylyj� ennenkin n�hty.� �Kun nyt vain onnistuisimme�, jatkoi Valee, �sill� jos siell� piiat jo ehtiv�t luttiinsa, niin ne varmaan kuulevat meid�n vehkeemme. T�ytyy siis ehti� siksi kuin he ovat viel� tuvassa. Luuletko nyt voivasi jutuillasi pit�� ne siell� edes puolen tuntia?� �Koetetaan.� �Sin�, Jassu, yksin tied�t nyt t�m�n asian. Jos hyvin sattuu, pysyy Santran olinpaikka salassa muutaman p�iv�n, jollet sin� vain mit��n...� �Ole vaiti, saisinhan min�kin ne junkkarit sitten niskaani, jos sit� l�rp�ttelem��n rupeaisin, ett� min�kin olen jutussa ollut.� �Niin, no sit� min�kin. Muuten niin ... kyll� min� sinun vaivasi palkitsen.� �Palkitsen�, matki Jassu. �Ne ovat moneen kertaan palkitut, enk� min� t�h�n sen vuoksi ole ryhtynyt. Mutta oli oikein tuhannen tavalla ilke�t� n�hd�, kun ne piinasivat ja pakottivat Santraa ottamaan sellaista nohjaletta kuin Ella, niin...� �Niin sin� tulit ja sanoit minulle: 'Mene nyt poika v�liin.' Mist�h�n sin� sen niin arvasit, ett� min�?...� �N�ill� korvillani olin kuullut ja n�ill� silmill�ni n�hnyt, vaikka ei niill� juuri luulisi n�kev�n, mutta n�kee niill� perhanoilla.� Miehet, jotka n�in haastelivat hiljaisella ��nell�, olivat Laitalan Valee, vahvarakenteinen, j�nter�, parissakymmeniss� oleva mies, toinen Sakarin Jassu, pieni, el�ht�neen n�k�inen, noin puoliv�liss� viitt�kymment�. H�n oli ammatiltaan suutari, mutta sen lis�ksi pystyi melkein kaikkiin inhimillisiin k�sit�ihin. Satoi hiljaa. Taivas oli paksussa pilvess� ja siit� syyst� jotenkin pime� vaikka oltiin vasta syyskuulla. Valee tempasi suitsista hevosta, joka heti l�hti oikaisemaan t�ydell� vauhdilla. Puuvieteriset kiesit p�rkyttiv�t omituisella ��nell�. Tultuaan tielle J�rvel�n kartanon taakse suisti Valee hevosensa saunan sivulle, humaliston taakse piiloon, johon sen helposti sopi edess� olevan hakkuurantteen ylitse ajaa. Sakarin Jassu l�hti tupaan, jonka ikkunoista viel� loisti himme� valo. * * * * * J�rvel�n perhe istui illallisp�yd�ss�. Honkainen p�re paloi leip�hirress� riippuvassa pihdiss��n. Rengit ja piiat sy�dess��n jaarittelivat p�iv�n uutisia. Herastuomari istui p�yd�n takana varsinaisella paikallaan ja virkkoi tuontuostakin sanan nuorten juttuun. Em�nt� h�nen vieress��n silm�ili tuikein katsein, kun joltakin palvelijalta p��si pieni naurun r�v�ys. Santra, joka istui p�yd�n alap��ss�, n�kyi olevan siin� enemm�n tavan kuin sy�misen vuoksi. Sairaalta ja valjulta h�n n�ytti, poskilta oli veri paossa, silm�in loiste oli sammunut ja innoton. Kun silloin t�ll�in kuului maantielt� rattaiden p�rin��, vavahteli Santra ja n�ytti niit� erityisell� huomiolla tarkkaavan. Em�nt� h�neen joskus loi salaisen syrj�silm�yksen ja n�ytti toisinaan jo olevan suu auki kysym�isill��n, mik� muka Santraa vaivaa. Ei kuitenkaan kysynyt. Ruotivaari oli sy�nyt kupistaan penkill� ovis�ngyn luona ja rupesi nyt siunailemaan ruokaansa oihkien kova��nisesti ja hartaasti. Veti sitten tupakkatamineensa esille ja latasi piippunsa. �Saatte t�st� valkeata�, sanoi toinen renki, joka nyt my�skin nousi p�yd�st� ja raapaisi tulitikulla valkeata p�ksyist��n. �En min� niin ylpi�sti ... kyll� min� saan tuluksillanikin... Mulla onkin sellaiset tulukset, ett�...� Ukko alkoi iske�, huolimatta valkeasta, jota renki piti h�nen edess��n. �ij� iski pari kertaa ja taula otti tulen. �Kappas vain...! ne ovat Latolan seksmanni-vainajan tulukset�, kerskasi �ij�. �Kyll� ne ovat kalut�, arveli renki suu hymyss� tuluksia katsellen. �On ne paremmat kuin sulla on, eik� sun ole ollut is�ll�sik��n kunnon tuluksia�, �risi ukko. �Min� poltankin tikkuja.� �Polta vain niin kauan kun kest�� ja koetas menn� ottamaan niill� tuulessa kolloosi valkeata.� �Otan min� vaikka kuinka puhaltais.� �Tulukset ne ovat kuitenkin ensin n�in piipputouhuissa.� �Kyll� ne ovat ne viimeiset kalut.� �On ne, saat n�hd�, ett� h�vi�v�t ne tulitikut.� �Kun min� olin viel� nuori�, virkkoi is�nt� p�yd�n takaa, �t�ss� kulki kerran kestikievarin kyydill� suuri herra. Se oli muistaakseni pyh�p�iv�, koska me joudimme siell� kevarin pihalla seisoskelemaan. Ja kun se herra tuli tuvasta, niin se sieppasi tikulla valkean kiesin aisasta ja sit� vasta pidettiin ihmeen�, kun ei ollut kukaan ik�n� viel� ennen tulitikkuja n�hnyt. Kestikevarin muorivainaa meinasikin, ett� se oli joku silm�nk��nt�j�.� �Taisipa ollakin�, arveli em�nt�. �Mik� silm�nk��nt�j� se oli, oikea herra, ja komea olikin.� �No eik� se silt� saattanut olla silm�nk��nt�j�. Saattoi vain k��nt�� silm�t niin, ett� n�ytti herralta.� ��l� h�pise! Onko tuo Jussi nyt silm�nk��nt�j�, kun se tuossa tulta raapii?� �Mutta mit� se sit� sitten kiesin aisasta olisi raapaissut, miksi ei se housuistansa? -- Jussi taas raapii tikkujansa, kun sai mun niit� kaupungista tuomaan. Onpa sulla nyt varoja polttaa.� �Mit� sitten? Omiani ovat.� �Kyll� se herra hyvinkin silm�nk��nt�j� saattoi olla�, liittyi puhumaan ruoti�ij�, �sill� min� kerran...� Mutta t�ss� h�nen puheensa keskeytyi puolitiess�, sill� tupaan astui Sakarin Jassu ja n�ytti olevan hiukan humalassa. �Hyv�� iltaa herastuomari!� huusi Jassu suun t�ydelt� ja meni oitis p�yd�n ��reen. �Saanko min� teill� y�sijan? Pit�isi aamulla menn� Selj�lle p�in ja siell� on niin turkasen pime� nyt, ettei n�e taskuunsa sylke�.� �Ka Sakarin Jassuko se!� virkkoi herastuomari tirkistellen Jassua. �No miksik� ei sit� y�sijaa saisi, olehan vain. Soo'o, vai Selj�lle p�in nyt pit��.� Santra nousi p�yd�st�. �Min� l�hden makaamaan�, virkkoi h�n, �olen v�h�n huonosti voipa.� �Min� tulen sinun kanssasi Santra!� huusi toinen piioista. �Min� makaan nyt yksin, Maija.� �Oletko sin� oikein pahoin kipe�?� kysyi em�nt� haukotellen. �E-ei, kyll�h�n se paranee, kun saa y�ns� nukkua�, vastasi Santra ollen jo ovenraossa. Santran menty� rupesi v�ki hajoamaan p�yd�st�. �Siunaa Miska ruokasi�, sanoi is�nt� rengille istuen itse viel� ry�m�ll��n p�yd�n takana. �Miska ei siunaa koskaan, ei se taidakaan siunata�, virkahti Maija. �Kyll� viel� siunaakin, kun oma nen� tueksi tulee�, vakuutti em�nt� nuollen lusikkaansa ja sovittaen sen p�yd�n takana olevaan lusikkavinkkaan pystyyn, huokasi ja siunasi itse ��neen. Jatkoi sitten: �Niin kauan kun saa jalkansa murheettomana p�yd�n alle pist��, ei ollenkaan ajatella mist� se tulee.� �Niin ja rengill� pit�isi olla aina ty�t�, jos ei muuta niin sy�d�, sy�m�st� p��sty� siunata ja siunaamasta p��sty� kintaitansa hieroa�, sanoi joukkoon Sakarin Jassu, suu kurillisessa naurussa. H�n oli istunut p�yt�penkille selin p�yt��n, nostanut polvelle toisen jalkansa, jonka polven ymp�rill� k�det olivat mukavasti ristiss�. Lakki oli sys�ttyn� juonikkaasti takaraivolle ja nauravilla silmill��n n�kyi mies katsovan kaikkialle yhtaikaa, sill� p�� py�ri kuin palok�rjen. Melkein kaikki r�j�htiv�t nauramaan, sill� Jassun puheille oli totuttu niin tekem��n. H�nen suussaan saivat tavallisimmatkin sanat ja puheenparret naurettavan luonteen. H�n puhui honotellen nen��ns�, josta sanottiin ranskan taudin vieneen jakajan, sen lis�ksi oli h�nell� omituisen kekseli�s tapa saada hupaiseen ��neens� lis�tyksi viel� enemm�n nuottia. Jassu j�i pitk��n tirkist�m��n toisella silm�ll��n tytt�ihin, jotka takan ��rest� h�nt� katselivat ja nauroivat. �Siin�p� tuo olis, jos nuo viitsisiv�t edes kintaansa hieroa�, virkahti em�nt�, �mutta kun sy�dyksi saadaan, niin oitis makaamaan.� �Ja maha viereen�, liitti Maija. �Ja huulet pitkin tyyny�, jatkoi Jassu. �Niin ne tekev�t rengit. Mutta mit�h�n n�l�n opettamat suutarit silloin tekev�t, kun ei heill� ole kattoa, jonka alle p��ns� kallistaisivat?� Miska heitt�ysi vuoteelle. Nyt vasta naurettiin. �Johan te nyt oikein riitelem��n...�, alkoi herastuomari. Mutta Jassu keskeytti: �Ne eiv�t tee yht��n mit��n muuta kuin surkuttelevat renkej� ja sanovat: voi orjaparkoja! Sitten ne ryypp��v�t ryypyn potusta n�in ... ja antavat is�nn�llekin. Ottakaa ryyppy, herastuomari.� �Mit� sin� nyt mulle ryyppy�...� �No, ryyp�t��n kun rookataan.� �Kiitos suuri!� �Mit� siin� nyt tyhj�st�, ryyp�tk�� paremmin, kyll� se on oikeata Jumalan viljaa, antakaa menn� suuhun asti.� �Kyll� se jo riitt��. Mist� sin� nyt tulet?� �Jos min� nyt oikein sanoisin, mist� min� tulen, niin sit� ei uskoisi t��ll� kenties muut kuin mun saappaani.� Herastuomari naurahti hyv�ntahtoisesti. �Saappaasi...! Sinulla ne on jutut.� �Niin, mutta se on totta, saatte n�hd�, jahka kerron.� Herastuomari nousi. �Min� k�yn ensin ulkona ja kuuntelen sitten sun valheitasi.� �Ei, ei, �lk�� menk� ensin, min� sanon ensin.� �Sano nyt sitten.� �Miksi eiv�t ne tyt�t jo mene siit� makuulle�, komensi em�nt�. ��lk�� menk� viel�, kielsi Jassu, �saatte kuulla ihmeit�.� Tyt�t pid�ttyiv�t. �Kuullaan nyt sitten, mit� se tiet��.� �Jos en min� tied�, niin kuka sitten, min�h�n kierr�n niin kuin kuuluisa virkaveli Jerusalemin suutari ja... Tuota, olettekos te kuulleet puhuttavan siit� kamalasta ��nest�, joka on kuultu monena y�n� kirkosta?� �Hyi!� ��nteliv�t naiset, eik� kukaan sanonut kuulleensa. Kerrottiin ettei ole talossa ket��n k�ynytk��n kirkonkyl�st� n�in� p�ivin�. �Sielt� on kuulunut varsin merkillinen ��ni, toisinaan kuin pienen lapsen poru, toisinaan taas kuin t�ysikasvuisen ihmisen uikerehtava valitus.� Akkav�ki rupesi siunailemaan. Herastuomari istui vakavan n�k�isen� penkill�. �Niin, niin se valitti ja porasi, kuulin itse ja arvelin jo menn� k�rttil�isten seuraan. Ja tied�ttek�s mit�: koko sill� aikaa, kolmena y�n�, ei kirkonkyl�ss� tohdittu pelata ollenkaan korttia.� �Jumalan varoittava ��ni�, virkkoi em�nt� hartaasti. �Se pani: u-oo-a-iiu-�-��!� �Herra armahda! Hyi!� �Ja sitte taas: oi ooi oi ooijaa!� Tyt�t sykertyiv�t takkakivelle kauhistuneina. �Niin se pani.� �No viel�k� se nyt aina...?� �Tuota, no, pastori meni syd�ny�ll� siunaamaan kirkkomaata...� �Tottapa sitten saivat sielut rauhan?� keskeytti herastuomari kysyen. �Sill� aikaa eiv�t valittaneet, kun pastori oli kirkkomaassa, mutta kun p��si kotiin, niin j�lleen alkoi kamala ��ni kuulua. Se pani ihan n�in: uooi uooi uooi!� ��l�, �l� Jumalan luoma!� pyysi em�nt�. �No tuota...�, kiirehti herastuomari taas utelemaan, kun Jassu pani piippuunsa. Samassa kuului kova rattaiden p�rin� maantielt�. Sakarin Jassu hiukan v�r�hti, mutta suu meni kohta tavalliseen hymyyns�. �Perhanoita, kun ajavat lujasti, vaikka on noin turkasen pime�, sanoi h�n ja katsahti sukkelasti herastuomariin. �Niin no, mutta kuinkas se juttu...?� �No sitten min� yhten� iltana, kun se siell� oikotti ja pani: aaoouii...� �Hyi, �l� pane niin�, pyysi em�nt�. �Mutta kun se pani niin, aivan tuolla tavalla.� �Vaikka, mutta kerro nyt vain muuten.� �Kun se siis yhten� iltana pani aii ... taikka se nyt on se sama, niin se pani, niin min� p��tin menn� katsomaan sinne.� �Sin�?� �Min� juuri.� �Mutta sin� vasta olet, joka paikkaan sinun pit��... No menitk� sin�?� kyseli em�nt�. �Menin, min� menin ja seisahdin ensin siihen Karhulais-vainaan haudalle ja ajattelin, ett� sill� miehell� sit� ne taitaa olla v�h�n l�mpim�nlaiset olot, se kai siell� kuumuuden kanssa tuskittelee.� �Oi, �l� puhu niin kamalasti�, pyysi em�nt�. �Mit� kamalasti? Niin se oli. Mutta ei sielt� mit��n kuulunut, ��ni tuli vallan toiselta puolen kirkkoa. No sitten min� ajattelin, ett� mahtaa se olla se pelimanni Alahukka-vainaa, joka siell� nyt ehk� ��nt�ns� koettelee ja karjuu, kun viulun sai avissoonissa t�m�, t�m� Turakan Hermanni.� �Voi sinua!� �H�h?... No kun m� p��sin sinne, niin ��ni kuului kirkosta.� �Kirkosta?� �Ihan selv�sti kirkosta. Min� jo ajattelin, ett� se juoppo pappi-vainaa sinne lie tullut messuja laulamaan, vaikka tuntuikin ��nest� silt�, ett� messu oli maassa.� ��l� niin jumalattomasti pilkkaa�, pyysi em�nt�. �Eih�n se mit��n pilkkaamista ole, kun min� niin kauniisti ajattelin, ett� se lie nyt tullut parantelemaan, jos j�lest�p�in vasta on huomannut, kuinka pahoin h�nell� monesti oli h�k�� kurkussa? Mutta kun min� kiersin ymp�ri kirkon, tulin lopuksi kohdalle, jossa ihan selv��n erotin ��nen kuuluvan siin� hyvin likelt�, kivijalasta. Menin likemm�ksi, l�ysin er��n huokurei�n ja samassa kuului parkaisu sielt� ihan nen�ni edess�.� �Hy-i!� �Min� en muista kirosinko vai siunasinko min�, kun pistin k�teni reik��n...� �Hy-y-yy!� �K�teni sattui karvaiseen el�v��n...� �Huu-uu!� �Min� tartuin siihen kiinni, se parkaisi kuin mielet�n, mutta min� riipaisin sen ulos.� Kun h�n nyt sytytti piippuaan, ei kukaan sanonut mit��n, naiset vain heikosti valittelivat. �Kovastipa ne nyt taas ajavat tuolla tiell�, sanoi h�n, vaikka semmoista ��nt� ei ollut kuulunutkaan isoon aikaan. �No mik� se sitten oli?� kysyi herastuomari. �Niin sek�, jonka sielt� huokurei�st� vedin? Se oli kissa.� �Kissa? Ei ik�n� se ollut oikea kissa!� v�itti toinen piika. �Eei-ei�, todisti em�nt�. �Se oli kirkkov��rtin kissa, jonka jalka oli siell� tarttunut kiven rakoon, niin ettei ollut sit� omin voimin irti saanut. Min� vein kissan kotiinsa ja kyl�n is�nn�t kokosivat mulle kannun viinaa, kun olin kyl�n pelastanut sellaisesta kauhusta.� �Valehtelet, ei se ollut mik��n kissa, joka siell� ensin valitti. Kyll�h�n niit� on kirkkomaasta kuultu sellaisia valituksia. Mutta saattoipa olla siell� se kissakin, vaan ei se se ollut, joka siell� valitti�, v�itti em�nt�. �Mutta siihen se loppui ��ni.� �Vaikka. Vaivattu oli jo aikansa valittanut. Mutta makaamaan nyt.� Is�nt� oli syviss� mietteiss��n mit��n virkkamatta istunut kauan aikaa. �Sep� oli kamala juttu�, p��si h�nelt� vihdoin, kun sykertynytt� rintaansa oikaisi. �Mutta min� en mene luttiin nyt�, ilmoitti Maija. �Enk� min�, vakuutti toinen, �hyi!� P��siv�t makaamaan penkille. Jassulle osoitettiin tila ylis�nkyyn, johon h�n pian puikki, j�tt�en t��ll� samoin kuin muuallakin kertomatta, ett� h�n itse oli vienyt kissan kirkon kivijalkaan ja salvannut sinne, pit�nyt siell� kolme y�t� ja nelj�nten� pelastanut kyl�n kummituksesta, kun oli luvattu kannu viinaa. Kun is�nt� meni porstuan ovia lukitsemaan, piti em�nn�n n�ytt�� p�re valkealla: on niin hiton ilke�t�, kun pime�ss� sattuu kuulemaan outoja ��ni�. �Olisi tarvinnut oikein k�yd� katsomassa sit� tytt��, virkahti em�nt�, kun herastuomari porstuan ovelta tupaan k��ntyi, �kun se siin� niin huonoksi itse�ns� valitti.� �Joo, noo.� Herastuomari n�ytti tuumivaiselta ja pelokkaalta tupaan tullessaan. �Eik�h�n se nyt... Kyll�h�n ne nuoret aina paranevat.� H�n kiskaisi per��ns� tuvanoven kiinni niin h�t�isesti kuin sielt� olisi joku ollut sis��n pyrkim�ss� ja pani oven hakaan. V KOLINOITA �Mutta ... mutta ... mik�h�n J--sen nimess� nyt on ta-pah-tu-nut?� huusi em�nt� aamulla, kun tuli jo kolmatta kertaa Santraa her�tt�m�st� ja nyt oli vihdoin mennyt luttiin, jossa oli l�yt�nyt Ellan kihlat hujanhajan arkulle heitettyin� eik� tytt�� ensink��n. �Mit�, mit� nyt sitten on tapahtunut?� Rengitkin lensiv�t kerrankin venyttelem�tt� s�ngyst� puoli lattiaan, is�nt� hyp�hti h�lmistyneen� jalkeilleen ja piikain suut j�iv�t kauhusta ammolleen, sill� em�nn�n ��ni oli niin ep�toivoinen, ett� olisi saattanut luulla h�nen puhaltelevan viimeisi� henk�yksi�. Sakarin Jassu se vain kuorsasi ylis�ngyss�, ett� kattoa nostatti. Em�nt� p��si h�dintuskin vet�ytyneeksi takan ��reen tuolille, johon ohahtaen valahti, k�det syliin. Koko v�ki piiritti h�nt� siunaillen ja udellen mik� nyt oikein on? Toiset jo riensiv�t uloskin selkoa ottamaan. �Noo ... saamari, sep� nyt kamalaa on, kun ei saata sanoa, kun siin� vain ruikuttaa�, tuskastui herastuomari sanomaan haikaillen ja py�rien sinne t�nne. �Kamalaa!� kirkaisi muori, jonka herkk� luonto jo nousi tuollaisesta. �Kun Santra on kadonnut.� �Kadonnut?� kuului joka suusta. �Kadonnut! -- ja, sys siunatkoon!� �Mit�?� �Mit�...! kun Ellan kihlat on heitt�nyt sinne hujanhajan!� �Ellan kihlat!... herra ... no mutta...� �Menk�� katsomaan, ottakaa lyhtyyn valkeata...!� �Mit�?� �Ettei ole oikein surmillensa...� Syntyi kamala meteli, juostiin tiedottomina sinne t�nne, huudettiin ja meluttiin. Ja tuo unikeko, joka tuolla ylis�ngyss� saattoi t�llaisen el�m�n aikana nukkua ja kuorsata niin kauheasti, ett� se v�liin kuulosti kuin harakan naurulta. Naapureitakin alkoi jo paikalle rient��. K�si�ns� paukutellen ja siunaillen naisv�ki otti osaa, miehet hiljakseen kummastellen ja k�det housuntaskuissa seisoskellen. Arveltiin monelle taholle. Viime aikoina oli jo ollut julkinen salaisuus, ett� Santra oli vastahakoinen menem��n Ellalle. Naisv�elle ominaisessa juonikkaassa ja pisteli��ss� tarkoituksessa n�m� vuorovuorona k�viv�t em�nn�lt� kyselem�ss�, oliko sit� Santraa pakotettu Ellalle vastenmielt��n? Ensimm�isi� kyselij�it� koetti em�nt� tyydytt�� hiljaa kuiskaillen vakuuttamalla, ett� ei kukaan ihminen, ei ristin sielu ollut Santraa pakottanut. Mutta kyselij�t yltyiv�t yh� nen�kk��mmiksi, kierteliv�t em�nt�� alituisilla mestarillisilla hy�kk�yksill� siksi, ett� vaikka puhelut itse asiassa, sanamuodosta p��tt�en, kuulostivat em�nn�n surkuttelemiselta, niin ne lopulta kuitenkin olivatkin purevia syyt�ksi�. Em�nt� tunsi niiden tarkoituksen ja koetti taitavasti paeta ja kiert��. Mutta kun se lopulta n�ytti mahdottomalta, rupesi h�n suututtelemaan. Sitten ruvettiin riitelem��n. Ne, jotka eiv�t riitaan osaa ottaneet, jotka siis voivat maltillisemmin tapauksen johdosta johtop��t�ksi� tehd�, ymm�rsiv�t heti hyl�t� sen ajatuksen, ett� Santra �surmilleen� olisi mennyt. �Kyll� se viel� l�ytyy�, vakuuttivat suu salaper�isess� hymyss�, �l�ytyy kuin l�ytyykin�, naurahtelivat. �Parempiin paikkoihin on vain hetkeksi mennyt.� Arveltiin, ett� h�n on l�htenyt pakoon, joko t�tins� tyk� Taipalsaareen tai sisarensa luokse Sarvij�rvelle. �Taikka�, kurotti ��nens� muuan eukko hyvin tolkussaan, �sen ovat pojat vieneet!� Sep� vasta ajatus! �Pojat vieneet? Niink� sanot, kuule?� Niin h�n sanoi ja kehui seisovansa sanansa p��ll�. Siihen kertyi asiaa silt� puolelta harkitsemaan suuri joukko. Toiset v�ittiv�t, etteiv�t he sit� ik�n� usko, mutta toiset alkoivat pit�� mahdollisena, jopa ihan varmanakin. �Onhan sellaista n�hty!� Olihan sit� joskus n�hty. Ei mit��n uutta auringon alla. Ruvettiin tuumimaan, kuka tuon ehk� olisi k�ynyt nappaamassa? Olisikohan Karhun Esa...? Taikka...? Niit� oli koko pataljoona, joita lueteltiin, jotka olivat Santran ymp�rill� py�rineet. Kun kerran t�llaisten arvelujen alalle p��stiin, rupesi asia saamaan kaikkien mieless� v�h�n hupaisemman luonteen. Melkein yksimielisesti hyl�ttiin se ajatus, ett� tytt� surmilleen olisi mennyt. Ja kun ei sit� kerran uskonut todeksi, niin eih�n asiassa sitten ollutkaan en�� mit��n ik�vi� puolia, hauskoja vain. Kiiteltiin jo Santran reippautta, kun tohti karkuun menn� ja sirautettiin syrj�silm�ll� em�nt��, joka tuikean n�k�isen� jurotti. �Kyll� sen nyt olla kelpaa�, juttelivat, �sianlihaa ja pannukakkua saa popsiskella ja lukittujen ovien takana kultansa kodin kamarissa herrastella -- juuttaan tytt�!� Akat panivat asian niin sopivalle v�rille, ett� em�nt� ja herastuomarikin jo rupesivat uskomaan. Em�nt� ei saattanut olla kiukkuansa n�ytt�m�tt�. Mutta herastuomari, tuo laupias sielu, h�n ei voinut olla pitk�lle edes kiukussa, vaan tunki akkain sekaan ja kyseli yhdelt� ja toiselta, ket� kukin luuli Santran varkaaksi. Joka luuli jotakin rikkaampaa ja enemm�n huomattua poikaa, se sai herastuomarin hymyilem��n: �Olisikohan se peru?�... Mutta kun joku arveli sellaisten syyksi, joita h�n piti toisen luokan lapsina, silloin k��nsi ukko kohta selk�ns� ja kirosi tuimasti, arvellen, ett� tuosta tyt�st�p� nyt tuli sen vastus...! Kyll� h�n sen nyt opettaa, kun k�siins� saa, naulaa lutin oven taakse, tekee pienen rei�n, josta silloin t�ll�in ruoan murenan heitt��. Ei t�ss� auta minun kanssani kakarain leikki�...! Sitten kirosi ja n�ytti julmalta ja per�si aina em�nt��ns�, ett� mit� t�m� mahtanee ajatella. Kyll� t�ss� muistettiin Laitalan Valeekin. Ei h�nt� moni tuntenutkaan, mutta ne kun tunsivat, sanoivat komeaksi mieheksi. Taloa arvailtiin pieneksi. �No, mutta jos vain on rakkautta, niin kyll� Jumalall' on rikkautta.� �Onhan se niinkin.� Kun oli jo n�in pitk�lle ehditty toimeentulostakin huolehtia, �kk�si muuan kysy�, ett� onko se Valee t��ll� kulkenutkaan? Jaa'a, sep� olikin pyk�l�: ei kukaan tiennyt. Vasta kun yksi tuli syrjemm�lt� ja sai kuulla, mist� oli kysymys, kertoi: �No on se ollut!� �Mist� tied�t?� Kyll� h�n sen sanoi tiet�v�ns�, ett� ainakin pari kolme kertaa oli ollut, mutta ei huolinut sanoa enemp�� muka. �Ainoastaan pari kertaa?� Melkein yksimielisesti hyl�ttiin se ajatus, ett� Laitalan Valeella olisi mit��n edesvastuuta t�st� merkillisest� ry�st�st�. Ihmiset alkoivat kotiinsa hajota p�ivitellen. Muutamain vanhempain mielest� tuollainen teko oli Santralle anteeksi antamaton. Nuoremmat taas arvelivat, ett� olisivat muka tehneet ihan samoin, jos heit� olisi vasten mielt��n pakotettu jotakuta ottamaan. Tultiin keve�mm�lle tuulelle, jopa ruvettiin naureskelemaankin. �Ennen paimentaa kapan kirppuja, kuin kaksi rakastunutta.� Oli en�� ainoastaan pari vierasta akkaa tuvassa, kun em�nt� jo kiukuissaan pauhasi palvelijoille, kun eiv�t ymm�rr� itsest��n t�ille l�hte�, n�hdess��n mink�laiset touhut h�nell� ovat. Ei suinkaan sit� nyt sovi koko renki- ja piikajoukolla ruveta ristiss� k�sin kotona istumaan ja voivottelemaan, �ei tuo nyt liene maan p��lt� kadonnut�. Is�nt�� h�n komenteli l�htem��n Sarvij�rvelle katsomaan, oliko se luntus sinne mennyt. �Panisko tuon Jaskan toisella hevosella Taipalsaareen?� kysyi herastuomari. �Sit� nyt viel�! Mene itse Taipalsaareen, jos et Sarvij�rvelt� l�yd�.� Ukko tyytyi intt�m�tt�. P��sih�n tuossa ajelemaan, eik� tarvinnut ty�h�n, kun se tahtoi jo v�hin ruomiin ottaa. �Horoo-groo horoo-grooh�, kuului ylis�ngyst� taas entist� kovemmin. �Kuka tuolla teid�n ylis�ngyss� makaa?� kyseli toinen kyl�n akoista. �Sakarin Jassu. Y�tyi t�h�n illalla�, sanoi em�nt�. �Nostakaa sit� jo yl�s, kun hornaakin niin ilke�sti, ett�... Mene �ij� repim��n sit�.� Herastuomari nousi penkille ja rupesi Jassua tyrkkim��n. �Mahdat nousta jo, suutari!� �O-hoogrooh�, huokui suutari. �Nouse, nouse.� Suutari vihdoin oli her��vin��n ja laskeusi kismittelem��n ja venyttelem��n lattiaan. �Hullua�, rupesi paneskelemaan, �kuinka kovin minua on unettanut ja olen n�hnyt niin kamaloita uniakin ett�... Enk� min� ole edes unissani puhunut?� Sakarin Jassulle kerrottiin nyt ne kummat, mit� y�ll� oli tapahtunut. �Noo�, sanoi Jassu, kun oli aikansa kummastellut, �sill� lailla niit� komeita kuljetellaan.� H�n arveli tyt�n varkaaksi Karhun Esaa. Herastuomari jo johtui kyselem��n Esan talon asumisiakin, kuinka ne menev�t, kun ne niinkin hurjastelee? Mutta Jassu kiitti Esaa mieheksi aina pilviin asti. Sitten l�hti ja sanoi menev�ns� ty�h�n toiselle puolelle jokea. Parhaiten p��si J�rvel�n vanhoissa vakautumaan se ajatus, ett� Santra olisi mennyt joko t�tins� tai sisarensa luokse. He odottelivat v�hin, ett� n�m� sukulaiset vakavammin asiaa mietitty��n l�hett�isiv�t tytt�� kyyditsem��n kotiin. Niiss� toiveissa kun oltiin, my�h�styi is�nn�nkin l�ht� j�lkeen puolisen. Ellaa odotettiin t�n� p�iv�n� tulemaan ja em�nt� mietti tuskitellen, miten t�lle selitt�isi Santran poissa olon, jollei tuo jo siksi kotiin tulisi. Juuri kun h�n parhaillaan syviss� mietteiss��n n�it� tuumiskeli, istuen penkill� k�det ristiss�, alkoi maantielt� kuulua kovaa ajamisen jyry� ja viel� kovempaa laulua. H�n hyp�hti katsomaan toiselle ikkunalle ja is�nt� torkosi p�yd�n p��st� samaan joukkoon. Kun he tunsivat yhden tulijoista Ellaksi, meniv�t oudot tunteet karsien pitkin selk�piit�. * * * * * �Hurjasti, komiasti, kotkotti, vaikka paikalla kulkuri tulit! Vaikka meit� viet�isiin linnasta linnaan, niin ei n�m� pojat suris!� Niin huusivat he kaikin t�ytt� kurkkua, Esa, Ella, Vennu ja Siukku, kun huimaa nelist� ajaen Vennun silkkimustalla ajoivat J�rvel�n pihaan. Iikan Antti n�kyi joukosta pois j��neen. Siihen j�ttiv�t he vaahtoisan hevosen kiinnipanemattomana seisomaan ja riensiv�t tupaan meluten ja r�yh�ten. �Holou! No hyv�� p�iv�� lautamies, eli herastuomari, eli mik� saakuri te olittekaan? No nitsavoo, tuos' on k�si!� melusi Vennu tupaan tullessaan, mennen tarjoomaan k�tt� is�nn�lle, joka p�yt�penkill� istuen koetti v��nt�� suutansa nauruun. Vennu istahti viereen. �Perhana, tuota, olettekos te aina noin muikean n�k�inen, vai v�vy�k� te ujostelette? H�h?... Hoi Ella! �l� siell� nyt py�ri takan ��ress� kuin olisit m�riss� housuissa! Ka tuoko on anoppimuori? Onpa se lihava mamma. Mutta mink�laiset tavat t�ss� talossa on, kun ei ihmisille viinaryyppyj� suihin anneta? �ij�, niinh�n sin� olet -- voi sen tuhat! -- olet niin kuin olisit kipe� ja k�yh�!� Nyt sivui Vennu herastuomarin rintapieliin ja retuutteli. �No ... no ... �l�h�n nyt ... kaa... Olehan ihmisten lailla, min� olen jo vanha mies, en min� jaksa ... ka, no ... mutta ... sin�p� nyt olet vasta...� Vennu nauroi kurillisesti, kun herastuomari kitisi ja uikerehti h�nen k�siss��n. �Tuhatta laivaa! Jos ei ole pian kannu viinaa ja sianreisi p�yd�ss�, niin...� T�m� oli kaikki aivan tavallista ja luvallista leikki�. Toiset hyv�t nauroivat sille, kun n�kiv�t, miten �ij�n kasvot olivat v��ristyneet ja miten h�n henkihieveriss� koetti saavuttaa sirkil�iville jaloilleen tasapainoa. Ella oli v�h�n kuin h�mill��n vet�ytynyt syrj��n penkille istumaan, mutta Karhun Esa k�veli hoipaten edestakaisin lattialla ja lauleli t�ydell� kurkulla: Lauletahan vain nuoret poijat kyl�mme kunniaksi, jottei t�m� nuoruuden aika k�ysi tukalaksi. Elet�h�t poijat hurjasti, kyll� kruunu palkan maksaa, jos vaan n�m� nuoret poijat herrastella jaksaa! Puukko tuppehen ja malmari povehen, kun kyl�lle l�hdet�h�n, niidenp� t�hden karskia poikia aina pelj�t�h�n.� Siukku kyh�sti piippuunsa takan ��ress�, l�i pontevasti tahtia ja s�esti k�hy��nellaan r�n�tt�en Esan kirkasta tenoria. Em�nt� vet�ytyi peloissaan Ellan luo... �Onko sit� viinaa?� kyseli Vennu. �Laskehan irti�, pyyteli herastuomari. �Meneh�n sin� edes auttamaan tuota �ij��, pyysi em�nt�, �kun tuolla lailla vanhan ihmisen r��kk��.� �Ei se minusta huoli.� Mutta Ella kuitenkin meni ja tarttui Vennun k�siin riist��ksens� niit� irti ukkoparan kauluksesta. �H��!� karjui Vennu, �mit�? Sin�k� sen!...� Ella sai korvapuustin, joka lenn�tti h�net nurin. Vennu rupesi aivan hullun tavoin hyppim��n. Em�nt� ja is�nt� p��siv�t karkaamaan pois tuvasta. Karhun Esa tempaisi ensimm�isen� puukon. �Hiljaa pit�� olla!� h�n �rjyi ja iski p�yt��n puukkonsa kirahtaen. Vennulla oli my�skin jo puukko. �Hurskus murskus!� h�n huudahti hyp�ht�en korkealle ja kyyk�ht�en lattiaan asti. Ella hypp�si kirvesvinkkaan, tempasi sielt� kirveen ja ruhjoi sill� er��n tuolinpohjan, vaatien hiljaisuutta. Koipi-Siukku kun n�ki vihurin l�hestyv�n, puikahti peloissaan ulos. Kesti kenties kymmenen minuuttia tuota hyppimist�, ulvahtelemista ja huonekalujen ruhjomista. Mutta he eiv�t kukaan hy�k�nneet toistensa kimppuun, joko pel�ten henke�ns�, ettei siit� selvit� ilman murhia, taikka jonkin muun vaiston vaikutuksesta. Kukin tiesi toisensa niin s��st�m�tt�m�ksi, pelk��m�tt�m�ksi, armottomaksi, hurjaksi, ett� saattoi olla varma: jos kohottaisikin k�tt�ns� toista kohti, toinen olisi valmis surkeilematta pusertamaan syd�meen asti. Mutta toiselta puolen ei kukaan taas olisi tahtonut ensimm�isen� lakata kirkumasta, kiroilemasta, uhkaamasta ja aseillaan ruhjomasta huonekaluja ja esineit�, sill� se olisi n�ytt�nyt pelkurimaiselta. Vennu oli ep�ilem�tt� voimakkain. H�n oli suurehko ja hyv�ss� lihassa. Kun h�n suuren puukkonsa kanssa hyp�hteli lattialla, notkahtelivat paksut lattianiskat ja tuon ihmisen olisi saattanut luulla jaksavan ruhjoa allensa puolen kyl��. Mutta Karhun Esa, h�n, joka oli pieni ja laihankalpea mies, h�n lensi ymp�ri tuvan melkein kuin raivotautinen kissa, riipoi puukollaan rikki s�ngyn esiripun, vaatteet seinill�, ja liikkui kuin orava. H�nen kiljuntansa muuttui v�hitellen kummalliseksi, hiljaiseksi ulinaksi, melkein valituksen tapaiseksi, joka alkoi oikein hirvitt��. Ella, pitempi kuin Esa, roikalemainen velmustelija, teuhui kirveens� kanssa ainoastaan oviloukossa, poskilla kalpeus, josta ep�ilem�tt� johtui h�nen liikkeiss��n huomattava jonkinlainen vetelyys. Mutta noita kahta oli merkillinen katsella. Kumpaisenkin silmist�, ��nest� ja liikkeist� s�dehti niin verraton verenhimo. Kuitenkin olivat kumpainenkin ihan erilaiset; tuo himokin, vaikka niin yht��lle t�ht��v�, kuitenkin eri vivahteinen. Vennun raskaista, jyry�vist�, musertavan n�k�isist� liikkeist� ja melkein tyhmistyneen n�k�isist� silmist� olisi saattanut otaksua, ett� h�n olisi t�ll� hetkell� ollut valmis iskem��n puukkonsa kaikkeen eteen sattuvaan, elottomaan ja elolliseen; mutta h�n olisi antanut veren juosta maahan, h�n olisi vain *iskenyt*. Sit�vastoin *Esa*, jos h�n olisi uskaltanut, niin h�n olisi ensimm�isen� laskenut *Vennun veren* ja *juonut sen*, tai kylpenyt ja piehtaroinut siin� niin verrattomalla sielullisella nautinnolla, ett� h�n tuon kylvyn huimauksessa olisi saattanut antaa tappaa itsens�. Kun h�nt� kuitenkin t�st� nautinnosta esti omituinen heikkoudentunne, pelko, jonka vaikutti tuon j�ttil�isen suuri maine ja mahtava persoona, niin h�n k�rsi t�st� siksi hirve�sti, ett� ulvomisensa kuului kuin h�kkiin suljetun pedon valitukselta, pedon, joka h�kin ulkopuolella n�kee poikiansa teurastettavan. -- Herastuomari ja em�nt� olivat rient�neet kyl��n ihmisi� apuun hakemaan. Mutta ne miehet, joita he kotok�delt� l�ysiv�t, eiv�t uskaltaneet l�hte�, kun kuulivat keit� ne olivat, joita heid�n olisi pit�nyt menn� asettelemaan. Ainoastaan muutamia kokoontui J�rvel�n kartanon v�lysist� ja nurkista katselemaan. Likimp�in talojen ovet suljettiin ja tuettiin paksuilla teljill� ja varustettiin kunnollisia aseita k�sille, jos tarvitsemaan satuttaisiin. Ne, jotka v�lysiss� p�lyiliv�t, kuulivat tuvasta Vennun kauhean melskeen ja kuvittelivat siell� murhia teht�v�n ja veren virtana vuotavan. Halu paloi monella menn� ikkunoista tirkistelem��n, mutta ei kukaan rohjennut. Herastuomari ja em�nt� voivottelivat tuskissaan sit� tuhoa, jonka sill� hetkell� arvasivat huonekalujaan ja kaikkia tuvassa l�ytyv�� omaisuuttaan kohtaavan. Koipi-Siukku oli juossut p��t�pahkaa vainioon ja heitt�ytynyt makaamaan er��seen ojaan. Vihdoin alkoi meteli tuvassa v�hitellen heiket�. Mik�h�n siell� nyt tuli? Kurkistelivat kurottivat kaulojaan... Mahtoiko jo murhia tulla? Ei aikaakaan, niin tuvan ovi r�j�hti selkisel�lleen ja toverukset ilmestyiv�t ulos toistensa kaulasta pit�en, remuten ja rallattaen. Kumpaisenkin, niin Vennun kuin Esankin silmist� loisti mit� hurjin ilo ja he n�yttiv�t kumpikin nauttivan voitostaan: olivat n�hneet, ettei toinen uskaltanut ly�d� jos ei toinenkaan. Pelk�sip�h�n!... ajattelivat. Ella kiikkui h�nkin Vennun kaulassa ja koetti sanansa sanoa samaan, hurjan ilon verrattomaan sanatulvaan, joka niin kuin loiskien virtaavana purona vieri toisten huulilta, mutta h�nt� n�kyiv�t pit�v�n kuin viidenten� py�r�n� vaunuissa, liikana ja t�ll� verrattomalla voiton hetkell� heid�n joukossaan kelvottomana. He retustivat, kuin monijalkainen merkillisyys hevosen luo, joka tyynen� seisoi paikallaan, mihin se oli j�tetty. Karjuivat siin� muutaman kerran talon v�ke�, joitten luulivat l�hteneen hiiteen. Vennu ja Esa meniv�t vihdoin naureskellen rattaille, mutta Ella oli puikahtanut nurkan taakse, josta omituisella kiireell� jatkoi matkaansa v�lysien kautta muiden talojen kartanoille. Toiset kun huomasivat Ellan katoamisen, alkoivat huutaen h�nt� kutsua. Ella ei kuitenkaan en�� tullut n�kyviin. Mutta eip� h�nest� n�ytty paljon v�litett�v�nk��n. Huutaen Ellalle matkaev�iksi terveisi� manalaan l�htiv�t he hevosta hutkien t�ytt� lentoa maantielle. Heti alkoi ihmisi� tulla n�kyville solista ja v�lysist�, is�nt� ja em�nt� muiden mukana. Kokoonnuttiin tupaan katselemaan h�vityst�, mik� siell� oli tapahtunut. Useita tuoleja oli m�s�ksi ruhjottuna, p�yd�ss� ja ikkunalaudoissa kymmeni� syvi� ja rumia puukon viilteit�, lattia oli ovipuolesta pirstottu kuin olisi siin� silppuja survottu. S�ngyist� olivat edusvaatteet alasrevityt ja yksin s�nkypeitotkin puukoilla viillellyt. Siunaillen katseli akkav�ki t�t� kaikkea ja arvelivat, ett� ne ne nyt vasta olivat niit� p��hulluja. �Voi vaivaisia h�jyj�!� herastuomari korvantaustaa raapien ja kohennellen rikottuja kaluja paneskeli. �Voi vaivaisia h�jyj�!� Em�nt� jo vihdoin kyll�styi tuohon, h�nen mielest��n �mm�m�iseen voivottelemiseen. �Voivottele nyt siin�...! Mit� se sill� paranee, mit� jo. Jos min� olisin mies, niin ei tuollaista saataisi tehd�, h�n tuiski. Is�nt� ei ollut kuulevinaan, mutta muuttui kuitenkin karvaisemmaksi ik��n kuin itsest��n. �Piru viek��n, min� l�hden paikalla vallesmanniin.� �Teille nyt vasta vastahakoisuuksia tulee, kun Santra niin tiet�m�tt� katosi ja Ella nyt h�jyjen joukon kanssa tulee. Eik� h�nk��n olisi sellaiselta reisulta saattanut ihmisitt�in tulla. Mutta jopahan sit� pit�� komiaa olla�, puheli muuan naapurin eukko. �T�ss� tulee oikein huutavaan hukkaan�, my�nsi em�nt�. �L�hde jo sin� sinne sisaresi tyk�, ett� saisi siit� kakarasta edes jotakin tietoa�, sanoi is�nn�lle. �Ensin min� lahden vallesmanniin.� �Sinne sin� nyt menet, sitten saat ne iankaikkisesti ristiksi niskaasi ja vihamiehiksesi.� �Mutta...� Samassa tuli Ella tupaan renttuisen ja v�syneen n�k�isen�. T�st� jouduttiin v�h�n suuttomiksi. Is�nt� k��nsi selk�ns� Ellaan p�in ja em�nt� koetteli naurua teetell� hyv�ksi tekev�n n�k�isen�. Nololta Ella n�ytti ja loi pariin vieraaseen akkaan vihaisen katseen, mutta meni suorastaan em�nn�n luo ja rupesi Santraa kyselem��n. �Santrako?� kysyi em�nt� n�ht�v�sti tyhmistyen. �Miss� se on?� uudisti Ella vaateliaammin. �En min� tied� Santraa.� �Ette tied�?� �En min� tied� ... kuka ne nuoret tiet�� miss� kulloinkin ovat. Etk�h�n sin�kin mene nyt makaamaan, kun olet noin v�syneen�?� Em�nt� n�ytti jo kuin pulasta p��sseelt� ja puhui muuten kovin yst�v�llisesti. H�n ei ollut viel� ollenkaan ruvennut ajattelemaan, ettei Ellan ja Santran naimiskaupasta mit��n tulisi. Siit� syyst� h�n tahtoi hyvitell� Ellaa, eik� edes ajatellut nuhdella �skeisest�. Kun Ella muljotellen toisinaan katsoi h�nen silmiins� ja n�ytti olevan ymm�ll� mit� t�ss� olisi teht�v�, kun ei Santraakaan l�ydetty, tarttui em�nt� vihdoin t�m�n k�sivarteen �idillisell� hellyydell� ja virkahti uudestaan: �L�hde makaamaan, ett� v�h�n virkistyisit, Ella. Menn��n tuonne kamariin, min� teen sinne sinulle vuoteen.� Ella l�hti melkein vastustelematta, n�ht�v�sti koettaen kaikin keinoin salata juopumustaan. Kamariin tultuaan istahti h�n tuolille, jonka em�nt� tarjosi, odottamaan niin kauaksi, kun t�m� vuoteen valmistaisi. �Miss� se Santra on?� Kysymys tuntui em�nn�st� nyt niin selv�lt� ja vaativaiselta, jopa h�n oli siin� ongelmoivinaan jonkinlaista ep�luuloakin, ett� h�n s�ps�ht�en katsahti Ellaan. �Teid�n pit�� sanoa se�, virkahti Ella uudelleen. Em�nn�st� n�ytti mies yht�kki� selvinneelt�. Ella istui tuolillansa kuin ainakin joku oikeudenomistaja. Em�nt� katsahti h�neen pari kertaa h�tien ja ep�r�iden. Kun huomasi Ellan h�nt� kiinte�sti tarkastelevan, joutui niin levottomaksi, ettei en�� huomannut mit� olisi sanottava. Jotakin vain pit�isi sanoa. �Mit� sin� nyt sill� tiedolla teet, ennen kuin nukut?� �Santran pit�� tulla t�nne�, �r�hti Ella. �Noo...�, nauroi em�nt�. �En min� mene makaamaan, min� tahdon Santran, vaikka...� Ella nousi. �Sanokaa nyt, miss� h�n on?� Viel�kin koetti em�nt� kierrell�, mutta Ella esiintyi niin vaativana, ett� muorilta lopulta p��si joitakin sanoja, joiden merkityst� Ella alkoi tarkemmin perustaa. Em�nt� ei p��ssyt en�� muulla tavoin: h�nen t�ytyi ilmoittaa koko asia. H�n kertoi, ett� Santra oli y�ll� kadonnut eik� yht��n tiedet�, mihin h�n on mennyt. Ella tuli melkein t�ydellisen selv�ksi tuon uutisen kuultuaan. H�nen suunsa valahti auki em�nn�n kertoessa. V�h�n aikaa istui mies kuin huumauksessa. �Ja ett�k� Santra olisi karannut sit� varten, ett�?...� Ella ei voinut jatkaa pitemm�lle, mutta ymm�rsih�n em�nt� liiankin hyvin kysymyksen. �Mist�, herran nimess�, min� sit� tiet�isin!� �No kuka, kuka ... kuka h�net on vienyt? Voi sun...� �Mist� min�, hyv� ihminen, sen tied�n.� Ellan p��st� n�yttiv�t viinah�yryt haihtuvan kuin tuuleen. �Mutta miss� h�n nyt on?� �Kaa!� Ella kiroili hiukan hillityll� ��nell�. �No onkohan h�net joku vienyt tai?...� �Mist� min� tied�n.� Hammasta kiraten l�hti Ella tuvan kautta ulos. H�n melkein juoksi luttiin. Ovi oli lukossa, mutta sen h�n potki auki, n�ht�v�sti jonkinlaisessa toivossa tavata Santra. Siell� j�i seisomaan keskilattialle, kuin toivossaan pettynyt ainakin ja silm��n tuli heti kihlat, suuret silkkihuivit, jotka viel� olivat arkulle heitettyin�. H�nelt� p��si kamala nauru, kun astui likemm�ksi ja tempasi huivit k�teens�. Samassa putosi huivien sis�st� lattiaan k��r�. Vikkel�sti tempasi h�n sen yl�s ja siin� olivat h�nen Santralle antamat sormukset, kaksi kultaista ja kaksi hopeaista. �No voi sun!...� Nyt h�n vasta oikein ymm�rsi, alkoi t�ydellisesti k�sitt��, ett� t�ss� oli vasikannahat... Ja h�n, joka oli jo puolen pit�j�� naittajaisiin kutsunut! Ella pisti sormukset silkkihuivien sis��n, rutisti ne kourassaan sykkyr��n, heilutti mytty� jonkin aikaa k�dess��n ja viskasi vihdoin raivokkaasti nurkkaan. �Mit�s nyt on teht�v�?... mit� ... mit�...� Yht�kki� h�n hyp�hti lattialla, juoksi kiireesti ulos ja tupaa kohden. Heti oven auki saatuaan kysyi: �Meinaakohan se Santra, ettei ... h�n huolikaan minusta?� �H�h?� kysyi is�nt�, joka oli hiukan huonokuuloinen. �Ei suinkaan se ... en suinkaan min� ainakaan tied�, vastasi em�nt�. Nyt p��si Ellan kieli valloilleen. H�n vannoi taivaan ja maan kautta hakevansa yl�s �sen ihmisen�, ja kehui, ett� joka luulee olevansa parempi kuin h�n, niin sille h�n n�ytt��... H�n ei sanonut olevansa kerjuulla, vaikka kulkeella, ja ihmetteli, ett� mik� tuhat h�nt� oli johdattanutkin t�llaiseen n�lk�pes��n? Sitten h�n taas hyp�hti, kiljahti, sivui tuolin ja l�i sen s�p�leiksi takkakiveen, jonka tehty��n l�hti ulos haukkuen vaikeasti sulavia sanoja is�nt�v�elle, joka mykk�n� kauhusta katseli raivostunutta miest�. Kun n�kiv�t Ellan menev�n maantiellep�in, henk�siv�t helpotuksesta. He rupesivat nyt toden per��n keskustelemaan, mit� olisi teht�v�. Is�nt� halusi menn� oitis nimismiehelle asiasta ilmoittamaan ja sanoi antavansa linnaa noille roistoille. Em�nt�kin oli samaa mielt� ensin, mutta sitten rupesi pelk��m��n kostoa. Tuo pelko saavutti vihdoin herastuomarinkin siihen m��r��n, ett� nimismiehelle ilmoittaminen p��tettiin j�tt��. Sit� vastoin Santran etsint��n nyt todenteolla alettiin valmistautua. Is�nt� l�hti, j�tt�en em�nn�lle m��r�yksen, ett� rengit pit�� huomenna pit�� kotona siihen asti kun h�n palaa, jos sattuisivat uudestaan tulemaan. VI �IDIT Korvenloukon kyl� oli samaa seurakuntaa, mutta melkoisen taipaleen takana mets�ss�. Se oli voimakasta kyl�� kaikin puolin: oli kyll�lt� mill� elet��n ja miehet voimakkaita ja omintakeisia. Ennen olivat he kuuluisia tappeluistaan, nyt jo viime aikoina k�rttil�isyydest��n. Nuoria miehi� huvitti viel�kin kuitenkin ennemmin tapella ja pit�� siten muistissa kyl�ns� vanhaa mainetta, kuin k�rttinuttuun pukeutua ja rukoilla Jumalalta apua ja voimaa lihanhimoja vastaan. Omalla kyl�ll� ja kesken��n eiv�t he paljoakaan tapelleet, sill� ukkomiehill�, jotka olivat ruvenneet rauhaa rakastamaan, oli melkein riitt�m��n asti voimia pit�m��n nuoria kurissa. Mutta pyh��in� kulkivat nuoret pit�j�ll� ja tappelivat siell�. Kostoksi tulivat pit�j�l�iset taas vuorostaan Korvenloukolle oikein miehiss�, joten siell� monta monituista kertaa oteltiin hyvinkin lujasti. Mutta harvemmin se pit�j�l�isille oli mik��n riemuretki, sill� kyl�n ukkomiehiss� oli viel� siksi vanhaa verta, ett� he eiv�t koskaan saattaneet joutilaina katsella, kun rynt�ys kyl��n tehtiin, vaan riensiv�t kilvassa n�ytt�m��n, ett� t��ll� on viel� vanhaa kurssia omaksi tarpeeksi. Siis oli olemassa alituinen sotakanta pit�j�n ja Korvenloukon nuortenmiesten v�lill�. Luonnollisesti Korvenloukon ukotkin, jotka eiv�t koskaan en�� k�yneet tappeluissa ulompana kotikyl��, s�lyttiv�t syyn pahasta sovusta pit�j�l�isten niskoille. Heid�n omat poikansahan olivat kotikyl�ss� niin siivoja ja jos joskus pist�ysiv�t pit�j�lle, mit� syyt� niiden siell� oli heti kimppuun k�yd�? T�ll� perusteella he usein sanoivat pojillensa: ��lk�� vain pel�tk�, antakaa, kun kimppuun k�yv�t, antakaa niin, ett� viel� huomisinkin tiet�v�t, miss� korvenloukkolaisia on kulkenut.� T��ll� se oli Laitalan talokin. Valee oli jo is�nt�, is�ns� kun oli pari vuotta sitten kuollut. Leski oli heti j�tt�nyt talon pojan haltuun. Valee oli suuri, roteva mies. Kyl�l�iset pitiv�t h�nest� hyvin paljon. Sill� liek� se ollut her�nneen is�n ankaran kurituksen tulos, vaiko luontainen taipumus, h�ness� jo alle kahdenkymmenen n�htiin vakavia taipumuksia. Eik� h�n juuri juopotellut eik� kulkenut tappeluissa. Mutta silti oli h�n kuitenkin nuorten mukana ja n�ytti joskus kuin vahingossa, ett� h�nell� on luontoakin, kun siksi tulee, ja voimia sitten! Totta tosiaankin, sellaisella verev�ll�, karskilla pojalla niit� saattoi olla oikein hirve�sti! Niin ainakin toiset ensin kuvittelivat ja sitten jo rupesivat uskomaan, pit�m��n sit� ihan varmana ja kehuskelemaan Valeeta takana p�in. Kun h�n ei n�ytt�nyt ollenkaan ylpeilev�n voimistaan ja luonnostaan, rupesivat toverit kunnioittamaan h�nt�, oikein tiet�m�tt� itsek��n mist� se johtui. Valeen �iti oli pikkuinen k�rttil�ismuori, joka silloin kun seuroissa k�vi, istui hiljaa hiiskumatta, kun jotkut toiset hoihkasivat, meni yht� hiljaa kotiinsa eik� pit�nyt sinne p��sty��n rippi� kotiv�elle. Vaikka Valee oli is�nt� olevinaan, n�ytti silt� kuin is�nnyys olisi ollut vain muodon vuoksi, sill� muori se oikeastaan johti. Kyl�ss� asui my�skin Valeen set�, M�kilahden Matti, kirpe� mies. Asui taloansa kunnollisesti ja tuli hyvin toimeen. Set� oli suuri leikinlaskija, k�vi melkein joka p�iv� Laitalassa ja kehuskeli Valeelle v�liin yht� ja v�liin toista tytt��, ja neuvoi t�t� jo naimaan menem��n. Siit� sit� leikki� kesti, jopa set� usein hy�kk�si �idinkin kimppuun ja uhkasi laittaa t�lle sulhasia, ellei Valee kiiruhtaisi, ja sanoi ettei h�n jaksa i�nkaiken h�it� odottaa. Koko v�ki toisinaan nauroi yhten� helin�n�. Silloin oli set� riemussaan, kun sai kaikki nauramaan. Iloinen, viaton nauru oli h�nelle el�m�nehto. Muuten h�n kyll� olisi pit�nyt her�nneist�, mutta ei jaksanut suvaita �niin iankaikkisen muikeita naamoja�. Mutta itsest��n oli h�n arka. Jos v�h�nkin joku kosketti, sanoi sopimattoman sanan tai koetti maksuksi vanhoista asettaa iloisen naurun alaiseksi, niin jo suuttui. Jos uskalsi sitten viel� jatkaa, rupesi Matti selk��n tarjoamaan. Se ei ollut en�� joka miehelle leikin asia. H�nest� kuitenkin pidettiin, kaivattiin aina miesjoukoissa, sill� silloin oli juttua kyll�lt�, saatiin nauraakin ja unohtaa el�m�nhuolia. Matti kulki pit�j�n kokouksissa, tunsi hiukan lakia, toimiskeli joskus pit�j�n asioissa ja oli tuttava kirkkoherran kanssa. Kun siis iltaisin ja sunnuntaisin ker�ydyttiin miehiss� juttuamaan kyl�n raitille, Matti se oli, joka siell� puhetta johti. Joko se tuli siit�, ett� h�n kertoi toisinaan asioita, joita eiv�t muut tiet�neet, taikka ett� h�n juttusi laveammalta kuin oikein itsek��n tiesi, -- valehtelijana ne toiset tahtoivat h�nt� pit��. Mutta eiv�t ne silti h�nt� ensink��n halveksineet, arvelivat vain, ett� mit� sen puheen hyvyydest�, kun sit� vain piisaa. * * * * * Omituisesta aikeestaan tuoda J�rvel�n Santra salaisesti kotiinsa ei Valee ollut �idillens�k��n mit��n virkkanut. Muori oli h�mill��n, ja ihmeiss��n siunaili, kun poika y�syd�nn� tyt�n kanssa tuli. Saatuaan Santran porstuan kamariin l�hti Valee hevosta korjaamaan ja muori hiipi per��n ja alkoi nuhdella ja kysell� tarkoituksia. Mutta Valee oli t�ll� kertaa �ke� ja p��tt�v�inen, sanoi vain, ett� asia on h�nen ja Santran, eik� siihen tule muiden mit��n eik� auta vaikka papille valittaisi. Muori oli kovin tuskallinen ja levoton. Eik� se siit� parantunut, vaikka v�hitellen sai Valeelta urkituksi selvityst�. Suostuneekohan J�rvel�n herastuomari ja em�nt� t�h�n koskaan? Mit�h�n ihmiset sanovat...? Kun saisi edes pastorin kanssa puhua...! Mit�h�n pastori sanoo...? Mutta kovimmin kaikista rasitti h�nt� pelko kostosta, jota pelk�si Ellan ja muidenkin pit�j�n poikain puolelta. Hullun yritys se oli tuo yritys h�nen mielest��n alusta loppuun. Jos ei herastuomari olisi suosiolla, niin riidallakohan se nyt ainakaan suostuisi! Hui hai! H�n odotti miesjoukon tulevan mill� hetkell� hyv�ns� hakemaan tuota... Ihmeellinen tyt�rp� se kanssa on, kun tuollalailla l�htee... Aamulla muori jo tuskissaan ajatteli menn� M�kilahteen sanomaan sed�lle. Mutta ei uskaltanut sinnek��n, sill� h�n oli alkanut hiljaisesti toivoa, ett� tytt� edes tulevana y�n� l�htisi itsest�ns� kotiinsa. Muori ei ollut tytt�� katsonut ennen kuin aamulla, jolloin ty�v�en takamaille l�hdetty� rupesi ruokaa laittamaan h�nelle. Siell� h�n istui tuolilla kamarin p�yd�n p��ss� ja loi ujon katseen muoriin ja sitten niin kuin h�veten k��ntyi toisaanne. Muori n�ki, ett� tytt� oli kovin nuori ja siev�. Ei viitsinyt tarkemmin katsella, kun se niin n�ytti h�mill��n olevan ... mahtaa kai jo h�vet� tuhmaa tekoaan, mietti. Santra koetti ruveta puhetta teettelem��n ja ilmaa kauniiksi kehumaan, mutta muori ei vastannut mit��n, meni vain joutuin pois. H�nest� tuntui, kun piti viel� ruokaakin laitella tuolle, ett� h�n sill� sekoittuisi, h�nkin, vanha ihminen tuohon juttuun ja tulisi kuin varastetun kalun salaajaksi... H�n oli sellaisessa tuskassa, ett� pillahti toisinaan tuskalliseen itkuun. Kun sai Valeen k�siins�, puhkesi t�lle sanomaan, joko: �Voi surkiaa, mit� sin� teit!� taikka: �Olisithan sin� nyt saanut ihmisten lailla.� Useimmiten Valee naurahti, eik� virkkanut mit��n. Mutta n�ki kyll�, ett� h�nell�kin oli mietitt�v��. Santra ei toisilla kerroilla en�� yritt�nytk��n puhetta. H�neen koski, kuin olisi kylm�ll� vedell� virutettu, se, ettei muori puhunut mit��n, niin murheellisen n�k�isen� ja tuikeasti vain katseli. Siihen asti ei tytt� ollut tekoansa juuri ensink��n ajatellut, olihan vain kuvitellut, ett� nyt on ainakin Ellasta vapaa. Melkein koko aamupuhteen oli odottanut muoria, ett� t�m�n kanssa p��sisi puheisille ja tutustuisi. Kun se ei onnistunutkaan, alkoi yksin j��ty��n tutkistella. �Mit� Jumalan nimess� min� ajattelin?� h�n virkkoi. Oli kuvitellut t��ll� syntyv�n iloa ja riemua ... muorinkin kaksin k�sin vastaanottavan! T��ll� vain olikin nurpean n�k�inen, tyytym�t�n muija, joka tuntui haluavan antaa h�nelle matkapassit ja sanoa melkein vaikka mit�. -- Valeella oli toimia ulkok�dell� ja siit� syyst� oli Santralla kyll� aikaa mietti�. Mit� enemm�n h�n ajatteli, sit� kamalampina h�nelle alkoivat esiinty� tekonsa seuraukset. Vihaa kotona, ylenkatsetta t��ll�... Vapauttavaa, helpottavaa, ilahduttavaa ajatusta ei saanut kiinni mist��n. Koko tapaus alkoi n�ytt�� aiheettomalta silm�nr�p�yksen ty�lt�, sill� melkein varmalta tuntui, ett� jos h�n olisi kotona tehnyt jyrk�n ten�n, sanonut suoraan, ettei huoli Ellasta, ei vaikka ... niin mik� niill� olisi muu ollut kuin suostuminen. Mutta nyt, nytk�s kelpaa menn� kotiin j�lleen! Oikein v�risytti, mit� �itipuoli sanoisikaan, jos sinne nyt pit�isi armoa kerj��m��n l�hte�. V�hitellen alkoi kypsy� ajatus, ett� h�n katsoo sopivan tilan ja karkaa, menee sisarensa luo ... j�� sinne pitk�ksi ajaksi ja antaa palttua kaikille. Yht�kki� loi vilkas mielikuvitus t�ydellisen karkaussuunnitelman, jossa h�n n�ki ainoan pelastuskeinon n�ist� pulista. Sisarensa luona h�n pysyisi siksi, kun is� ja �itipuoli vakuuttaisivat, etteiv�t en�� tahdo Ellalle ... ja tulkoon sitten Valee ja aloittakoon uudestaan... Mutta nyt, nyt h�n karkaisi! H�n n�ytt�isi tuolle muijalle, ettei h�n ole kauppakalu! Tytt� oli oikein innoissaan tuota ajatellessa, kun Valee tuli sis��n. Santra hiukan s�ps�hti, sill� nyt tuntui, kuin Valeekin olisi *vartija*. Kun Valee sanoi jotakin, rupesi Santra itkem��n. �Mutta mik� sinun on, Santra? Vai joko?...� Valeen teki mieli kysy�, joko Santra katuu. Mutta yht'�kki� h�n pel�styi: jos Santra sanoisi katuvansa? Sit� ei h�n tahtoisi kuulla. H�n est�isi mill� keinoin tahansa, ettei Santra saisi sit� sanoa. Koetti yh� uskotella itse��n, ettei Santra itkenyt *sit�*. Mutta siit� huolimatta n�ytti se kuitenkin yh� mahdollisemmalta. Syd�mess��n itse oudosti vapisten koetti h�n keksi� mit� mahdottomimpia huvituskeinoja, v�ltt�en ottaa ensink��n puheeksi p��asiaa. Santra kyll� lakkasi itkem�st�, mutta oli muuten hyvin omituinen ... ehk� hiukan salaper�inen ja j�ykk�. Siit� Santra hiukan virkistyi, kun Valee rupesi kyselem��n, jokohan pian tulee totta Karhun Esan ja Rekipellon Sannan kaupoista? Sit� ei Santra tiennyt. Mutta nyt oli kuitenkin p��sty juttuun, joka ei heit� kumpaakaan koskenut ja livahdettiin siten ik��n kuin ulos nykyisest� piiritystilasta. Silloin tuli Valeen �iti sis��n. Santra oikein s�ps�hti ja Valee katseli tuikeasti: kun �idin nyt siin� pit�� juosta, ajatteli, vaikka t�m� vasta kolmatta kertaa huoneessa k�vi. Nyt oli juuri oltu p��sem�isill��n hupaiseen juttuun, niin tuleepas! Valee aikoi jo kysy�, ett� mit� se �iti nyt t��ll�? -- kun muori samassa loi pitk�n, syv�n katseen heihin kumpaiseenkin, laski tuomansa juomatuopin p�yd�lle ja l�hti samaa p��t� ulos. Valeeseen teki tuo niin tuskallisen vaikutuksen Santran puolesta, ett� oli menem�isill��n �itins� per��n, antaaksensa t�lle nuhdesaarnan. Mutta silloin tuli muori uudestaan, meni heihin katsomatta suoraan kaapin luo, joka seisoi toisessa loukossa, ja rupesi siell� jotakin askartelemaan. Valeeseen oli �idinkunnioitus kiintynyt niin syv�sti, ett� ei Santran kuullen uskaltanutkaan t�lle sanoa mit��n, vaikka olo tuntui niin tuskalliselta. Kun muori oli hetkisen kaapilla kopaillut, k��nn�hti h�n ja n�ki Santran tuijottavan ikkunapielest� ulos ja Valeen neuvotonna v��ntelev�n piipunvartta. �kki�, ilman ett� toiset sit� v�h��k��n osasivat odottaa, h�n virkahti: �Niin se on, lapset, ajattelematon teko tuo kannoillaan katumuksen.� Se tuli kuin ukonnuoli. �No �iti!� p��si Valeelta tuskallisesti. Mutta Santra purskahti itkem��n ja virkahti: �Niin se tuo!� My�nnytys tuli ehdottomasti. Muori s�ps�hti: ei ollut ehdotonta my�nnytyst� osannut odottaa, oli luullut, ett� ruvetaan vastaan v�itt�m��n. H�n istui, kasvoilta alkoi jo v�isty� ankara ilme. H�ness� oli jo �idillisyytt�, kun uudestaan alkoi puhua. Santra ik��n kuin janosi sellaista puhetta kuin muorilta nyt tuli. Muori sai ihan vaitelematta avonaisen tunnustuksen, sai kuulla, ettei Santra sit� katunut, ett� oli Valeen kanssa l�htenyt, mutta sit�, ettei ollut ensinn� kotona koettanut kaikkeaan saadakseen asiaa toiselle kannalle. Muori ymm�rsi pian, ett� t�ss� oli *lapsi*, joka oli ryhtynyt ajattelemattomasti huimaan tekoon; h�n ymm�rsi, ettei t�m� t�ss� ollutkaan noita varsinaisia maailman tytt�j�, jotka puolen ik��ns� kihloja vaihtelevat, jotka eiv�t osaakaan rakastaa, vaan huvikseen vaihtelevat sulhasia ja n�it� henkiin veriin asti tappeluttavat. Lapsi. Oikein oikea lapsi, jonka el�m� oli aiottu i�ksi uskoa sellaisen miehen k�siin, jota ajatellessakin tuossa nyt vapisi. Lapsi, joka oli kovin kiintynyt tuohon h�nen poikaansa, h�nen silm�ter��ns�, h�nen vanhuudenturvaansa, h�nen ainoaan poikaansa, jonka vertaista, h�nen mielest��n, ei ollut, ei mailla ei miss��n, -- vaikka ei Jumala ollutkaan viel� h�nt� ohjiinsa ottanut eik� her�tt�nyt. �Kuinka vanha sin� olet?� kys�isi muori hell�sti. �Helluntaina t�ytin seitsem�ntoista.� �Seitsem�ntoista!... Hyv� is� sent��n, vai niin nuori...� �Ja niin miellytt�v�, oli v�h�ll� p��st� jatkoksi. Muorin hyv� syd�n valloitti lopultakin kaikki ennakkoluulot, �idilliset tunteet olivat voimakkaammat ja paremmin kotiutuneet siell�. Lapsiraukkaa on sill� lailla piinattu. Eih�n tuo ole viel� edes mik��n ihminenk��n, tuskin tiet�� viel� erottaa, mik� on oikea ja mik� on vasen k�si. Ja tuosta poikakultasestako tuo niin kovin pit��, ett� oikein karkuun...? Muoria yht�kki� tahtoi naurattaa, mutta oikeastaan siit� tulikin itkua. Santra tutkaili, ensin salaa ja sitten jo rohkeammin, noita vanhoja kasvoja ja niiden eleit� niin syv�lle, ett� alkoi luulla olevansa vanha, hyvin vanha tuttu tuon mummon kanssa, niin vanha ja niin hyv� tuttu, ett� nyt kun h�nt� oli niin tuskalliset tunteet rasittaneet ja h�n oli tuntenut toivottomana h�ilyv�ns� avutonna, turvatonna, -- tunsi vastustamattoman halun langeta muorin syliin, sanoa h�nt� �idiksi ja pyyt��, ettei �iti olisi vihainen siit�, ett� h�n on niin ymm�rt�m�t�n ja lapsellinen... Niin h�n tekikin. Valee istui syrj�ss� ujostellen ja vaiti niin kauan kuin se tapahtui. Mutta sitten h�n ihastuksesta r�j�hti nauramaan. Mieli oli niin kiihottunut, ett� naurun per�st� alkoivat kohta kyyneleet vuotaa, joita pyyhkien ja h�mill��n ollen koetti huolellisesti salata. Kun oli tyynnytty, johtui puhe itsest��n j�rkeviin asioihin. Muorin mielest� oli selv� asia, ett� ensimm�inen teht�v� on menn� koettamaan sopia J�rvel�n haltijain kanssa. Vaikka ei Valee silloin, kun yritykseen ryhtyi, ollut ensink��n ajatellut sit�, oli vain otaksunut, ett� se menee itsest��n, huomasi h�n nyt, ett� se saattoikin olla hyvin vastuksellinen teht�v�. T�t� seikkaa miettiess� k��ntyi ajatus itsest�ns� Matti-set��n, joka kaikissa muissakin asioissa tapasi olla apuna ja neuvonantajana. Arvelutti sent��n hyvinkin k��nty� t�ss� asiassa h�nen puoleensa... Olisipa ollut melkein parempi, kun olisi siit� voinut omin voimin suoriutua. Mutta pakko k�ski. Muori otti menn�kseen puhumaan asiasta Matille. �K�yk��n sitten miten k�y�, h�n sanoi. M�kilahden Matti tuli illalla. Muori ei ollut silloin kotona ja Valee vei h�net kamariin. Santra istui siell� loukossa puolittain sein��np�in k��ntyneen� ja katsahteli arasti vastatullutta. Matti ei ollut Santraa n�kevin�ns�, piippuansa vain k�vi muuriin kopistelemassa ja alkoi j�lleen t�ytell� kysellen: �Mit� asiaa t��ll� nyt sitten on? �itisi kun k�vi t�nne h�t�hyp�k�ll� k�skem�ss� ja sanoi sulia asiaa olevan.� Kurillinen piirre v�reili suusopissa ja Valee joutui h�mille. �Olisihan sit� asiaa v�hin. Eik� �iti jo siell� mit��n sanonut?� �Ei sanonut. Arveli vain, kun kysyin, ett� on se Valee jo siksi iso, ett� taitaa itsekin puhua. Mutta mik� ihminen t�m� on, joka t��ll� istuu?� Matti astui l�hemm�ksi Santraa, joka paeten kyyristyi yh� l�hemm�ksi sein��. Valeeta nauratti. �Tyt�rihmisi�h�n t�m� onkin. Tulehan nyt n�ytt�m��n itse�si.� Set� veti k�sipuolesta, mutta Santra ponnisteli vastaan. �No noh.� Set� rupesi nauramaan. �Taitaa t�m� olla em�nn�n alku. Tulepahan nyt n�yttelem��n itse�si. Vasikka naamaansa h�pee.� H�n veti tyt�n keskilattialle. Santra oli h�diss��n, punasteli ja peitteli kasvojaan. Valee nauroi ja set� nauroi. ��l� nyt moiti sent��n�, pyyteli, �t��ll� Korvenloukolla ovat t�llaiset tavat.� H�n laski Santran, yh� kuitenkin t�t� mieltyneen� katsellen. �Jaahah�, rupesi sitten sanelemaan. �Noo, mutta saakuri tuota, et s� nyt tarvitse en�� puhemiest�k��n ja sin� olet aina luvannut, ett� otat minut, kun tarvitset, junkkari! Kuka sinulla on ollut?� �Tuota�, p��si Valeelta, ja h�n rupesi h�mill��n p��t�ns� kynsim��n. Muori tuli samassa sis��n. �T�m� nuoripari on t��ll� aivan mykki�, ei niilt� saa selv�� asioista.� Muoria v�h�n nauratti. �Vai eiv�t selvit�.� �No ei, min� luulin, ett� se on nuoripari, mutta nyt en usko, ett� ne tuntevatkaan toisiaan.� Muorin v�lityksell� saatiin puhelu matkaan. Set�-Matille selitettiin asia. Kokkapuheilla ja toisinaan kiivailla kysymyksill� h�n tuontuostakin selityksi� keskeytti. �Saakeli soikoon!� h�n vihdoin kiukkuisesti huudahti. �Se oli tyhm� teko. Ja mit� t�ss� nyt minulla olisi tekemist�?� Muori selitti, ett� pit�isi l�hte� J�rvel�n herastuomarin puheille. �Enp�h�n min� pist� lusikkaani siihen puuroon, en jumaliste pist�k��n!� Matti syleksi lattiaan kiukkuisesti pieni� tipposylki��n matkien yh� vakuutustaan: �En se-ollen!� �Mutta kuka sinne sitten, jos et sin�?� tuumi muori. �Menk��t itse! Oliskin pyyt�nyt minua silloin, kun t�m�, h�n viittasi Santraan, �kun t�m� oli kotona, niin silloin se olisi tapahtunut ja olisi pidettykin siell� aika harjalliset. Perhana, kun olitte hulluja!� Mutta t�m� moitiskeleminen vaikutti Valeeseen toisella tavalla kuin kiusoitteleminen. �No, jos ei set� tahdo tulla minun mukaani, niin saan min� muitakin.� �Ota sitten!� �T�ytyy ottaa, jos ette te l�hde. Ei sit� ensi h�d�ss� py�rret�!� Set� katsahti pikaisesti Valeen silmiin: tuohan kalskahti velivainajan rautaiselle luonteelle! Sitten katsahti h�n Santraan, imi mietiskellen muutamia savuja piipustaan. �T�m� nyt ei ole ensimm�inen eik� taida olla viimeinenk��n t�llainen tapaus. Ja olkoon mit� olikin, kun ei se muuten tapahtunut, niin se tapahtui n�in�, sanoi Valee. �Saat n�hd�, ett� ne tulevat sielt� oikein miesvoimalla t�nne�, huomautti set�. �Tulkoot!� Valee l�i nyrkki� polveensa. Santran silmist� juoksivat taas kyynelet. �Luuletko, ett� meid�n kyl�l�iset tulevat sinun puolestasi?� uteli Matti. �Pojat tulevat jok'ikinen, sen tied�n varmaan. �ijist� min� viisi!� ��l�s, mutta jos eiv�t p��st� poikia.� �Kyll� niit� aina niin monta tulee, ettei t�ss� h�t�� tule.� Valeella todellakaan ei n�ytt�nyt olevan mit��n h�t�� eik� pelkoa. �No, tuota, annas ryyppy�, virkkoi Matti, joka n�kyi jotakin p��tt�neen. Valee haki pullonsa ja kaatoi. Set� sanoi viinan olevan pohjaanpalanutta. �Min� nyt tuumin, jos l�hdet��n, niin l�hdet��n t�n� iltana�, sanoi set� vihdoin, �kukapa sinne sent��n likeisempi.� Muori heltyi kiitollisena tunnustamaan, ettei kukaan ole sen likeisempi eik� sopivampi ja ett� pit��h�n niit� jollakin tavalla auttaa, kun ne ovat sellaiseen kolmiloukkoiseen joutuneet. M�kilahden Matti l�hti kotiin, luvaten tulla pian takaisin. Set� n�ytti menness��n niin �lupaavalta�, ett� kaikki j�iv�t toivoon, ett� t�m� asia p��ttyy viel� hyvinkin. Kotiin menness��n poikkesi Matti naapurinsa M�kilahden Iisakin taloon, jonka kanssa oli hyv� yst�v�, vaikka Iisakki oli k�rttil�inen. T�lle Matti nyt selitti vasta kuulemansa asian ja pyysi Iisakkia mukaansa J�rvel��n. Kyll� Iisakki oli ensin hyvinkin harvasanainen, mutta Matti osasi selitt�� asiansa sill� tavalla, ett� t�ydellisesti n�ytti kuin Santra olisi jostakin todellisesta kidutuspenkist� pelastettu. Se veti. Iisakki tunsi hyvin Kuivasen Ellan ja piti miest� siet�m�tt�m�n� retkaleena, jolle olisi ollut synti siivoa tytt�� antaa. Herastuomarin tunsi niinik��n. Kun h�n sen lis�ksi piti Valeesta paljon, p��tti h�n l�hte�. Kesken��n tuumivat he j�tt�� Valeen kotiin ja menn� nyt aluksi vain kahden, sill� oli hyvin luultavaa, ett� Ella joukkoineen ilmestyisi y�ntienoissa Korvenloukolle, jos vain ovat tietoonsa saaneet Santran olinpaikan. He l�htiv�t uudestaan tuumimaan Valeen kanssa. Siell� p��tettiin, ett� parhaita kyl�n poikia kutsutaan y�ksi Laitalaan, jos niin sattuisi, ett� h�t� tulisi. Valeesta muuten oli mieluisaakin j�tt�� sovitteleminen ukoille, joiden ymm�rsi siin� paljon paremmin osaavan toimia kuin h�n itse. Illan tullen k�vi Valee kuiskimassa viisi kappaletta parhaita tovereitansa heille. Kun he sinne kokoontuivat, p��siv�t kamariin, saivat kuulla, mit� heill� tehd��n, mit� varten heit� oli kutsuttu, pojatpa vasta innostuivat. Valee kasvoi heid�n silmiss��n yht�kki� j�ttil�iseksi. He olisivat tapelleet t�m�n erinomaisen urhoollisen teon puolesta vaikka koko rykmentti� vastaan. Santran kanssa useimmat olivat tuttuja. Syntyi niin iloista juttua, ett� humussa melkein jo unohdettiin, ett� asioissa olikaan en�� mit��n selvitt�mist�. Kamarin ikkunasta n�ki maantielle. Sinne kokoontui illalla kyl�n ukkoja, nuoriamiehi� ja paimenia py�r�nly�ntiin. Toiset v�h�n et��mm�ll� pystyttiv�t kapuja ja rupesivat niiden ��ress� hy�rim��n. Huudot ja kokkapuheet kuuluivat kamariin helposti. Tytt�parvi tuli er�st� kujaa kimakasti laulellen. Olikin niin ihanan lempe� syysilta, aivan kuin juhannuksen aikaan. Kyl�n koulumestarikin siell� jo kankeita luuvaloisia j�seni��n joukkoa kohti johti, toisaalta tuli Matin Tuppu, oivallinen viisastelija, joka oli lukenut Raamatun moneen kertaan ja tiesi sielt� luetella sadoittain arvoituksia ym. ja v�itteli aina koulumestarin kanssa. Siell� jo py�r�puut heiluivat ja vihainen py�r� lensi pilvi� piirrellen paeten oivallisia iskuja. Kavut kaatuivat tarkkaan t�hd�ttyjen heittojen alla. Miehet ryhm�ss� nojailivat aitoihin ja n�yttiv�t kiinte�sti juttelevan. Tyt�t hyppeliv�t katrillia nurmikolla ja saivat mukaansa poikia yhden toisensa per��n. Laitalan kamarin ikkunan edess� kasvoi suuri pihlaja, pihlajasta v�h�n et��mm�ll� tuomi. Niiden v�lill� kasvoi Valeen rehev�t, suurilehtiset kessut ja �idill� oli pari tarhaa r��tik�it� sek� sitten viel� jossakin nurkassa perunoita. Muuten oli se kivikkom�ke�. Pihlaja ja tuomi estiv�t siell� tienvarsilla puuhailevia n�kem�st� Laitalan kamarin ikkunaan ja huomaamasta, ett� siell� joukottain oli ihmisi�, mutta kamarissa olijat n�kiv�t ulos. Halu paloi sinne. �Menn��n joukolla�, ehdoteltiin. �Santra tulee my�skin.� �Menn��n!� Santra empi ensin, mutta humussa jo innostui ja oli menem�isill��n, v�kisten kun jo jotkut vetiv�t. Tuttuja tytt�j�kin kun tuolla nurmella riehui ja kun kerran t��ll� oltiin, niin pit�isih�n tavata. Eik� Valeekaan est�nyt. Mutta oltaessa l�hd�nhommassa tuli muori. �Ei, ei�, h�n sanoi ja veti Santran poikain k�sist� vakavasti p��t��n pudistaen. Vasta nyt nuoret huomasivat, ett� pit��h�n t�ss� v�h�n julkisuutta kartella. Toiset l�htiv�t v�h�ksi aikaa, luvaten olla Santrasta viel� hiiskumatta. Mutta Santra ja Valee j�iv�t ikkunasta kurkistelemaan, miten siell� py�r� lensi humisten ja pilvi� piirrellen, kavut kaatuilivat ja pojat el�m�iden juoksivat, miten tyt�t katrillissa rallattivat ja riehuivat, ett� pellavankeltaiset patukat tuulessa hulmusivat. Santra ei en�� uutta pakoa ajatellut. Uteliaana h�n katseli mets�kyl�l�isten iloista el�m�� ja tunnusteli ihmisi�. Valee oli k�rk�s neuvomaan tuntemisessa. Siin� vallan keve�ss� keskustelussa kului ilta siksi, ett� rupesi h�m�rt�m��n. Nuoriso alkoi heitt�� leikit ja hajota pois. Viimeisin� n�kiv�t Matti-sed�n ja M�kilahden Iisakin ajavan tiet� pit�j�lle p�in, istuen punaisissa, puuvieterisiss� kieseiss�. Iisakin hattu oli painettu syv�lle p��h�n, mutta Matti-sed�n leve�per�inen lakki oli enemm�n takaraivolla. Joku pojista tuli sis��n ja kertoi toisten menneen noutamaan tervapamppujaan ja pannunvarsiaan. Santran syd�nalaa kouraisi omituisesti: Vaikka ei h�n sit� juuri ajatellut, huomasi kuitenkin, ik��n kuin vaistomaisesti, ett� n�m� ihmiset antausivat vaaraan h�nen t�htens�. Yht�kki� tunsi kovasti kaipaavansa noita rallattavia tytt�j�, py�r�nly�ji� ja koko �skeist� el�m�� siell� tiell�. Niiden sijaan nyt vain pelottava y� yll�tti. Mutta tulevathan miehet jo aamulla ja tuovat tietoja kotoa! * * * * * Kyll� kohtasi kova vihuri M�kilahden miehi� J�rvel�ss�. Ennen heid�n tuloaan ei siell� oltu saatu v�hint�k��n vihi�, mihin Santra oli joutunut. Kun miehet kamariin k�skettyin� alkoivat kiertelem�tt� selitt�� asiaansa, niin em�nn�n luonto laukesi kuin pyssy: �Min� juuri sit� samaa ajattelin, kun n�in teid�n tulevan, ett� siso, nyt on puhemiehet paikalla!� Sitten h�n rupesi mellastamaan, antoi Valeelle, Santralle ja puhemiehelle sanan ruoskalla ymp�ri korvia, ett� sen piti tuntua. Mutta l�ysip� vastuksensa, ennen kuin p��si M�kilahden Matin kynsist�, jo v�h�n naurahtelikin. Herastuomari ei puhellut sit� ei t�t�, istui jurrotti vain ja kuunteli. Mutta kun em�nt� ensi kerran suunsa hymyyn veti, silloin h�nkin jo naurahti ��neen. Sulhasmiehen velaton talo sek� puhemiesten arvokkuus vaikuttivat, ett� asiasta verraten pian sovittiin. Sitten em�nt� alkoi uudestaan jaksattaa, ett� kun eiv�t muutamat kelvottomat saattaneet asiaansa ihmisten lailla toimittaa, kun tuollaisen kamalan kolttosen tekev�t... H�n ei ollut osannut aavistaakaan, ett� se olisi ollut Valee... Jos sen olisi tiennyt, niin ei h�nell� olisi ollut mit��n sit� vastaan, ettei Laitalaan em�nn�ksi menn� olisi saanut... Eik� siin� puhemiehetk��n nuorikkoja s��st�neet. Kyll� asetettiin heid�n menettelyns� kaikin puoliseen valoon. Asian vakavin puoli, junkkarijoukon kostonpelko, antoi viel� miettimisen aihetta. P��tettiin lopuksi, ett� pidet��n Santra Korvenloukolla nyt muutamia p�ivi�, ett� ensimm�inen vihuri ehtii ohi menn�, sill� herastuomari valitteli, ettei h�n t��ll� taida niille mit��n, hyv� jos saa henkens� pit��. Tiettiin, ett� pit�j�ll� liikkuu mit� kamalimpia uhkauksia ja huhuja ja kertomuksia siit�, miten pojat jo miehiss� valmistelevat Santraa takaisin hakemaan, vaikka eiv�t viel� olinpaikkaakaan tunne. Mutta he turvautuivat siihen selv��n johtop��t�kseen, ettei el�v� ihminen voi kauan salassa pysy�. P��tt�en toimia asiassa parhaansa mukaan l�htiv�t puhemiehet y�ll� J�rvel�st�. Heid�n menty��n j�i herastuomari-parka muorinsa k�siin: sai kuulla nyt, miten t�m�n oli t�ytynyt my�nty� ainoastaan ihmisten h�vyn t�hden, ettei h�nen puolestansa tarvitsisi mit��n riitoja jatkaa, sill� muutenkin h�n kyll� huonon �itipuolen nimen kantaa... Ja mit� h�n sitten huolii, kun is�� vain n�kyy huvittavan ja naurattavan kaikki juonet, joita puolimielinen tyt�r tekee... Mutta sen h�n vain sanoo, ett� yht��n n�lj�np��t� ei h�n tule Laitalasta tukkimaan, eik� avaa sen talon ovea... Sill� h�n ei tahdo olla tekemisiss� ihmistenvarkaiden kanssa... H�nen sukunsa on niin puhdasmaineinen, itki h�n, ettei siit� ole kukaan viel� varasten k�rryille istunut. -- Mutta h�nell� onkin, jumalankiitos, ollut is�, joka on kurituksessa ja herrannuhteessa opettanut lapsensa tottelemaan itse�ns�... T�ss� suvussa n�kyy olevan toiset tavat, mutta eih�n Jumala ole niin ankara, ett� vaatisi h�nt�, �itipuoli-raukkaa, niist� tilinteolle... �Noo �l� nyt siin�, paneskeli herastuomari tuon tuostakin, kunnes vihdoin pakeni tupaan ja meni makaamaan. VII HER�NNEIT� Noin pari p�iv�� pysyi Santran olinpaikka tiet�m�tt�miss�, mutta vihdoin sen joku nuuskija keksi ja sittenp� se pian tiettiin jo kaikkialla. Muutenkin teki h�jyjen joukko t�h�n aikaan suurta levottomuutta pit�j�ll�. He olivat matkalla alituiseen ja tuskin meni yht��n y�t�, ettei jotakin mainittavaa olisi tapahtunut. Mikonp�iv� l�hestyi. Yleiseksi tavaksi oli tullut, ett� nuoret miehet ottivat lupaa kysym�tt� hevosia laitumilta, ajoivat niill� mielinm��rin. Toiset koettivat kuljettaa hevoset paikoilleen takaisin, mutta toiset j�iv�t mihin sattui. Sit� harjoitettiin kaiken kes��, jopa talvisin talleistakin hevosia otettiin. Mutta erityisin� merkki�in�, helluntai-, juhannus- ja mikkeli�in�, v�ltt�m�tt� t�ytyi joka sielun liikkeess� olla. Hevosten omistajatkin olivat t�h�n jo siksi tottuneet ja alistuneet v�ltt�m�tt�myyteen, ett� useat antoivat hevosensa suosiolla, ja ne jotka eiv�t mieluisasti olisi antaneet, nek��n eiv�t uskaltaneet ajajia edesvastuuseen vaatia. Hurja tapa oli tullut laiksi. Melkein ainoat, jotka uskalsivat panna vastalauseensa villiytyneit� tapoja vastaan, olivat her�nneet, �k�rttil�iset�. Seurakunnan pastori oli innokas her�nn�isyyden mies. H�nen vaikutuksestaan oli liike viime aikoina saanut mahtavan vauhdin. Pontevaluontoiset miehet her�tettyin� kristillisyyden valossa arvostelemaan ajan el�m�� panivat jyrk�n vastalauseen sit� vastaan. Sanan voimalla, hengellisen lain mahtavalla ruoskalla iski t�m� liike ensi iskunsa itse jokap�iv�iseen, ulkonaiseen el�m��n. Iskut olivat kuin kaksiter�isen miekan, ne tunkivat luihin ja ytimiin, ne pyrkiv�t erottamaan lihan hengest�. Sielu, jonka olemassaolo oli unhotuksiin j��nyt, josta hurjissa joukoissa tiettiin kertoa kaikenlaisia hullunp�iv�isi� kaskuja ja tarinoita, ik��n kuin tarunper�isest� puolijumalasta ainakin, jota ei kukaan uskonut en�� olevankaan, -- esiintyi lukuisain, eritt�inkin el�ht�neemp�in miesten ja naisten silm�in eteen n�lk�isen� j�ttil�isen�, jonka oikeuksia on hirve�sti loukattu. Monet j�re�t syd�met vavahtelivat kauhusta, kun lain miekka salamoitsi ja ukkonen jyrisi. Henkisi� konkursseja tehtiin laumoittain. Mutta heti kun luovutus oli tehty, kun ruvettiin tutkimaan niit� etuja, joita saarnamies tarjosi konkurssin tekij�ille, silloin her�si rajaton innostus heiss�: pelkk�� voittoahan se tuottikin koko luovutus! Sanomaton ilo t�ytti heid�n syd�mens�. Entinen el�m�, jota nyt katselivat kirkastetuin silmin, n�ytt�ytyi niin hirvitt�v�ss� valossa, ett� monetkaan eiv�t voineet uskoa Kristuksen veren ulottuvan kaiken tuon lian pois pesemiseen. Ja kun heill� siit� oli ep�ilyst�, asettivat he ik��n kuin vaistomaisesti el�m�nvanhurskauden jyrk�n vaatimuksen autuaaksi tulemisen ehdoksi Kristuksen ansion rinnalla. Muutamain vaatimukset t�ss� kehittyiv�t melkein puritaaniseen mittaan. Kun he sitten �ottivat el�m�ns� kiinni�, voivat useatkin mahtavalla tahdonvoimalla melkein t�ydellisesti hillit� pahat taipumuksensa. Kun sellaiset nyt johtuivat itse�ns� arvostelemaan viel� entisess� loassa rypev�in rinnalla, nousi heid�n rintansa ihastuksen ja kiitollisuuden tunteesta. Mutta kun he, eritt�inkin nuorison keskuudessa, tapasivat melkein j�rki��n pilkkaa ja h�v�istyst�, kun ei heid�n ankarat saarnansa eik� hengenmiekka n�kynyt pystyv�n t�h�n joukkoon, her�si heiss� voittamaton halu k�sivarren voimalla kukistamalla kukistaa nuorisossa el�v� h�vytt�m�n ylpeydenperkele. Pantiin kova kovaa vastaan. Taistelu, joka oli alkanut hengenaseilla ja jumalansanan miekalla, jatkui sittemmin luonnollisilla aseilla ja v�kivaltaisilla keinoilla. N�ytti silt�, ettei her�nn�isyys voisi ihanteittensa voimalla nostaa loasta aikansa nuorisoa, sen t�ytyi siihen ensin iske� ruumiin voimalla, kukistaa, alas polkea ja n�yryytt�� ruumiillisesti ja sitten tarjota sijaan henkisen el�m�n ihanne, tulevaisen el�m�n toivo. Mutta nuoriso ei oppinut ajattelemaan kuolemaa, se eli olevaa el�m��, se hankki sielullista nautintoa niist� ihanteista, jotka sill� olivat t�t� el�m�� varten. Nuoriso ymm�rsi her�nneiden taistelevan vain vallanhimosta, paatui ja rupesi myrkyllisesti vihaamaan. Vihdoin alkoivat useat her�nneist� ajatella, ett� he olivat menneet liian pitk�lle. He koettivatkin saada oikeuden eteen pienimm�tkin heit� vastaan tehdyt rikokset, he rankaisivat ja l�iv�t kun k�siins� saivat, ja heill� oli voimaa. Niinp� olivat p��sseet siihen, ett� heid�n t�ytyi melkein aina olla puolustuskannalla. Silloin her�si rauhallisemmissa ajatus, ett� olisi kenties ollut parempi vaikuttaa vain syd�miin ja heitt�� rankaiseminen Jumalan ja esivallan haltuun. Mutta nyt oltiin jo niin pitk�ll�, ettei se en�� n�ytt�nyt k�yv�n laatuun. -- Kuten �sken sanottiin, l�heni Mikkeli. Jo parin viikon ajat oli taasen kovasti melskattu, juopuneita ja ajajia oli ollut liikkeell� yhteen jaksoon ja kaikenlaisia pienempi� kolttosia oli tehty. Suurta huomiota olivat her�tt�neet tapaukset J�rvel�ss�. Karhun Esa ja Ella kuuluivat k�yneen naapuripit�jiss�kin Santran j�lki� etsim�ss�. Saatiin sitten tiet�� Santran olinpaikka. Kovin kire� oli pit�j�l�isten ja korvenloukkolaisten v�li jo ennest��n. Jokainen ymm�rsi, ett� tuo oli tapaus, jota eiv�t pit�j�n pojat saattaisi j�tt�� mitenk��n kostamatta. Mikkeli�, jonka kohdalle vallattomat hurjuudet itsest��n kuuluivat, odotettiin todellisella levottomuudella, sill� huhuja ja uhkauksia alkoi liikkua. Huhut ne olivat ja my�skin varmat otaksumiset, jotka p��asiassa olivat saaneet muutamia her�nneit� er��n� ehtoona kokoutumaan Kasarin Tommin luo. Istuttiin pieness� kamarissa. Miehi� oli kaikkiaan seitsem�n, Tommi itse, Hautalan Janne, Talvikosken Hermanni ja suutari Erkki huomattavimpia. N�ht�v�sti oli pieni, satunnainen hartauskokous juurik��n p��tetty, sill� kaikki istuivat ja tupakoivat lakittomin p�in, suutari Erkki p�yd�n luona, kyyn�sp�� postillan p��ll�, mist� oli saarnan lukenut. Muutamia naisiakin oli ollut l�sn�, mutta olivat jo tupaan poistuneet, mist� kuului hiljaista pakinaa. Talikynttil� paloi himme�sti p�yd�ll� ja valaisi noita rotevia, enimm�kseen keski-ik�isi� miehi�, jotka miettiv�n n�k�isin� tupruttelivat savuja piipuistaan. Niin ik��n n�kyi kynttil�n valossa kartiinittomain ikkunain l�vitse lasien edess� ulkopuolella olevat uudet luukut eli ovet. Huoneessa haisi vahvasti omakasvuinen tupakka, jonka savua se oli ihan t�ynn�. �Ahaa!� virkahti vihdoin ��nett�myyden katkaisten Talvikosken Hermanni, �sin� olet laittanut lautasuojat ikkunoihisi, Tommi.� �T�ytyi laittaa�, vastasi Tommi, �sill� alkoi el�m� sen j�lkeen, kun k�vin niilt� lurjuksilta lampaan hintaa vaatimassa, tulemaan niin vaaranalaiseksi, ettei t�ss� �isin ajoin tied� ollenkaan olla hengest�ns� varma. Olet kai kuullut, ett� Karhun Esa on jo kahdesti yritt�nyt t�nne?� �Kyll� sen olen kuullut.� �Sitten�, sanoi Hautalan Janne hymyillen, �sin� olet joutunut heid�n kanssansa samanlaiseen v�lik�teen kuin min�kin?� �No samanlaiseen, sill� vahteja minunkin t�ytyy aina �isin pit��, t�m� suutari ja naapurin Hermanni, ne t��ll� tapaavat �isin olla. Ilman heit� jumalaties', miten t�ss� olisi k�ynyt, kun Karhun Esa k�vi tois'y�n� ja kolme muuta hyv��.� �Miten silloin k�vi?� kysyi Hautalan Janne. �No oikeastaan ei paljon mitenk��n, sill� kun he ajoivat pihaan, ampui suutari ovesta yhden laukauksen ilmaan. Sitten katsoivat parhaaksi p�tki� kirkuen tiehens�, kun n�kiv�t, ett� t��ll� ollaan vastassa. Mutta samana y�n� ammuttiin kaksi kertaa t�st� kamarin ikkunasta ja toinen luoti meni tuohon s�ngyn p��h�n ja toinen tuohon sein��n. Siis he selv��n n�kyiv�t tarkoittaneen s�nkyyn, mutta silloin emme onneksi em�nn�n kanssa sattuneet t��ll� makaamaan, vaan tuvassa.� Siit� oli kuultu, sit� oli jo kerrottu pit�j�ll�kin. �Kyll� ne ovat hyv�t olemassa nuo laudat ikkunoissa�, sanoi suutari, �sill� vaikka sanassa sanotaankin, ett� Jumala on minun kilpeni, minun haarniskani, mit� min� pelk��n, niin on asia kuitenkin k�sitett�v� sill� tavalla, ett� jos pahanretkinen tulee minun luokseni ja aikoo tappaa minut, niin t�ytyyh�n minulla olla oikeus puolustaa itse�ni.� �Aivan!� my�nnettiin yhten� hymin�n�. Puhuttiin sitten puolustuskeinoista pahanretkisi� vastaan viel�kin ja pidettiin ne t�ysin oikeutettuina. �Mutta�, otti puheeksi Kasarin Tommi, �nyt pian on taas Mikkelinp�iv� ja Mikkeliy�n� ne kaikki, jotka vain kynnelle kykenev�t, ovat matkassa tekem�ss� pahojaan. Niist� kyl�n vahdeistakaan ei ole mit��n haaraa, kun ne monessa kyl�ss� ovat nuorten kanssa vanhatkin samaa mielt�. Eik� sit� pit�isi saada toimeen, ett� kaikki her�nneet l�htisiv�t silloin vahtiin ja kokoontuisivat aina isompi joukko yksille paikoille ja otettaisiin niilt� kerrankin holtit pois?� �Noo, mutta mit� siit� olisi hy�ty�?� arveli Talvikosken Hermanni. �Sill� kertaa ehk� saisimme hevoset osalta pois, ja ehk� voisimme niit� v�h�n rangaistakin, mutta siin� kaikki. Heist� saisimme yh� suurempia vihollisia.� �Se on kyll� totta�, my�nsi Kasarin Tommi, �ett� suurempia vihollisia heist� saisimme. Mutta v�limme heid�n kanssansa on jo tullut sellaiseksi, ettei se siit� voi paljon pahemmaksi tulla. Kun me sen lis�ksi n�emme nuorisomme ymp�rill�mme el�v�n sellaista synnillist� ja pahanretkist� el�m��, niin emmeh�n me, her�nnein� ihmisin�, voi olla ja seisoa ristiss� k�sin ja katsella miten he pahuudessansa yh� paatuvat? Me emme voi Kainin lailla sanoa, olenko min� veljeni vartija, emmek� hiljaisuudessa kotonamme huutaa rauha, rauha, kussa ei rauhaa olekaan. Jos me veltostumme, annamme heid�n ruveta j�lleen vapaasti ja h�iritsem�tt� harjoittamaan saastaista ja synnillist� el�m��ns�, niin me olemme niin kuin huolimattomat is�t, jotka vitsaansa s��st�v�t ja vihaavat lastansa.� �Oikein!� ��nsi Hautalan Janne ja h�nen j�re�tekoisesta naamastansa hohti rautainen varmuus. �Niin, se voi olla totta sekin�, my�nsi Talvikosken Hermanni, �mutta meid�n olisi koettaminen yh� enemm�n vaikuttaa seurainpidolla ja saarnalla, sill� Vapahtajamme sanoo, ett� joka miekkaan rupee, se miekkaan hukkuu.� �Niin H�n sanoo, mutta...� Jannen teki mieli sanoa, ettei Vapahtaja sill� ollut luultavasti tarkoittanut sellaisia oloja kuin t�ss� kunnassa nyky��n on, mutta h�n j�tti sen arkatuntoisuudesta sanomatta. Sill� h�n ei oikeastaan ollut varsinaisesti k�rttil�inen, vaikka seurustelikin paljon heid�n kanssaan. Seurusteluun oli kenties suurimpana syyn� n�iden kanssa yhteiset toimet kukistaa hurjailijain vallattomuutta. Sen sijaan otti puheeseen kiinni suutari-Erkki: �Mutta kun meille on annettu Jumalan sanan valo, niin eik� meid�n pid� sit� ymp�rillemme levitt��?� �Tietysti�, my�nsi Talvikosken Hermanni. �Niin, no, mill�s tavalla me levit�mme valoa n�iden paatuneitten syd�miin, jos emme me ensinn� kukista heid�n ylpeytt��n? Meid�n t�ytyy n�ytt�� heille, ett� meid�n puolellamme sotii Jumala ja Gideonin miekka!� Tuo pienehk� ter�v�silm�inen, laihankalpea mies puhui niin, ett� s�ken�itsi innosta. �Sen nyt t�ytyy jokaisen my�nt��, jatkoi h�n, �ett� meid�n, her�nneitten ponteva vastustus ja pelk��m�tt�myys on saanut heit� hiukan kavahtamaan. Jos me rupeamme pelk��m��n, niin...� �Ei paljonkaan�, virkahti joku, �eiv�t ne v�lit� paljon eiv�tk� pelk�� meit�. Ja mit�p� heid�n tarvitsee v�litt��, kun ei heit� oikeuteen haasteta. Eiv�t ne siit� huoli, vaikka joskus saavatkin loikaansa, paatuvat vain.� �Se on totta�, my�nsi Hautalan Janne, �siin� mekin olemme t�h�n saakka menetelleet liian laimeasti, ettemme ole haastaneet heit� useammin oikeuteen ja antaneet kruunun kouran oikaista sen sijaan, ett� itse olemme oikaisemaan ryhtyneet. Mutta kenties on se tullut siit�, ett� olemme liiaksi luottaneet omiin voimiimme.� �Kyll�h�n niinkin, mutta ymm�rt��kseni olisi se vallesmannin asia ja...� �Ei meill� ole ennenk��n herroista apua ollut�, sanoi suutari. �Niin, ja eik� se uskalla t�m�k��n, kun se niin kuuluu kostoa pelk��v�n. Ja mit� sellainen hengellisesti kuollut ihminen jaksaa v�litt�� muusta kuin itsest�ns� ja omasta hyvinvoinnistaan�, valitti Kasarin Tommi. �Semminkin kun se on herroja�, lis�si Hautalan Janne hymyillen. �Oli se herra tai talonpoika, niin ei se oikea velvollisuuden tunto her��, ennen kuin silm�t avataan tutkimaan el�m�� Kristuksessa�, lausui Talvikosken Hermanni. �Se on kyll� totta�, my�nsi Hautalan Janne. �Mutta vihaahan vallesmanni pastoriakin uskonsa t�hden, eik� siihen siis sen kautta voi vaikuttaa. Mutta h�neen pit�isi saada vaikutetuksi jollakin tavalla, muuten t�ss� on aivan huutava hukka k�dess�, jos ei kruunun miehelt� mit��n apua saada.� �On tosiaankin�, liittyi joku sanomaan. �Se Tarha Herkon murhajuttukin n�ytt�� j��v�n tutkimatta.� �Sill� laillahan ne menev�t, kun ei saada todistajia, kun eiv�t ne raadot todista toistensa p��lle.� �Kun oikein kovistaisi, niin kyll� t�ytyisi todistaa.� �Mutta kun ei kovisteta.� �Siin�p� se on. Saapa n�hd�, mit� ihmeit� nyt taas Mikkelin aikana tapahtuu.� Puhe k��ntyi yksist��n siihen. Olikin juuri tapahtunut kyll� kumma tapaus, tuo J�rvel�n Santran. Kaikki arvelivat sen johdosta syntyv�n jotakin levottomuuksia. Laitalan Valeesta olivat he ennen kuulleet hyv��. Nyt sit�vastoin h�n esiintyi oikein aikansa urhona ja miehet tuomitsivat h�nt� ankarasti: parhaimmatkin nuorisosta n�kyv�t hullaantuvan! Hautalan Janne siit� oikein tulistui. �Jos me tahdomme j�rjestyst� pit��, ei meit� auta muu kuin Jumala ja oma nyrkkimme!� virkkoi h�n puristaen isoja nyrkkej��n. �Me emme ole miehi�, ei mit��n, jos me annamme tuon villityn lauman niskoillemme tulla. Meid�n t�ytyy ruveta viel� kovemmiksi, eik� hellitt�� yht��n. Niiden t�ytyy ruveta pelk��m��n! Jos nyt rupeamme alistumaan, niin pian sit� sitten t�ss� jokaisen nahka saadaan kuivamaan ripustaa, poltetaan talot ja tavarat ja meist� tulee keppikerj�l�isi�.� Janne k�veli raskain askelin lattialla ja kiukkuinen innostus hehkui h�nen silmist��n. Kiihko tarttui toisiinkin, yksi ja toinen liittyi h�nt� innostuneena s�est�m��n. Ainoastaan Talvikosken Hermanni ja muuan toinen vastustivat, puolustaen rauhallisia toimia. Aprikoitiin sinne ja t�nne. Ehdotettiin, ett� pienimm�tkin rikokset koetettaisiin t�st�l�hin saada rangaistukseen, ei koskaan antaa mit��n anteeksi, panna ne oikein vavistuksen alaisiksi. Pit�isi ruveta miehiss� pit�m��n y�vahtia ja lopettaa ajoleikki kerrassaan! Talvikosken Hermanni, laupias mies, puolusti yh� evankeliumin mukaisia keinoja, saarnaamista, rukouksia. Toiset kyll� eiv�t niit� halveksineet, mutta eiv�t voineet uskoa t�llaisen el�m�n keskell� niiden avulla p��st�v�n kulkemaan. Puhe rajoittui siis vihdoin yksinomaisesti poliisitoimiin. Arveltiin, ryhtyisik� nimismies lopultakin heid�n kanssaan noihin raakuuden kukistamispuuhiin? �H�nen t�ytyy�, arveli Hautalan Janne, �h�nen t�ytyy ruveta todellisesti miehistelem��n ja heitt�� pois veltto v�linpit�m�tt�myytens�. Ja jos ei, niin min� olen sekin mies, joka menen maaherran luo vaatimaan t�nne sellaista nimismiest�, joka on nimens� arvoinen.� �Mit�s sit� meik�l�isten r�ntt�� ruveta herrain kanssa kissanh�nt�� vet�m��n�, ep�ili Talvikosken Hermanni. �Koetetaan!� �Koetetaan!� s�esti suutari Erkki ja ter�v�t silm�t s�dehtiv�t innosta. �Mutta nyt miehet�, jatkoi h�n, �meid�n pit�isi heti menn� nimismiehen luo ja vaatia, ett� h�n ottaisi m��r�t�ksens� miehen talosta vahtiin Mikkeli-y�ksi. Muuten ei h�n m��r�� kuin tavalliset, nelj� vahtia kyl��n.� �Sen h�n kyll� saattaa tehd�, arveli Tommi, �sill� Karhun Esan johtamana ovat niiden ajot taas tulleet kahta raivommiksi.� �Niin, mutta sit� meid�n t�ytyy menn� vaatimaan, sill� muuten ei h�n mit��n v�lit�, kun vain saa olla rauhassa.� Miehet p��ttiv�t nyt, ett� Kasarin Tommin ja Hautalan Jannen olisi k�yt�v� nimismiehen luona esitt�m�ss� tuo asia. Juuri kun he viel� suunnittelivat teht�v��ns� Mikkeli-ajojen suhteen, astui sis��n M�kilahden Matti. Kaikki hiukan oudostuivat t�m�n my�h�ist� matkaa, sill� se oli melkein uhkarohkeata t�h�n aikaan. K�skettiin painamaan puuta, pantiin tupakaksi ja ruvettiin kuulumisia kyselem��n. �Min� olen v�h�n oudonlaisella asialla�, alkoi Matti, �min� olen tullut hakemaan apuvoimia t��lt�, sill� meid�n kyl��n, luulemma, aiotaan Mikkeli-y�n� tehd� oikein rosvoretki ja uhkauksia k�y, ett� kaikista miehist� tehd��n kaarneen tuokaa.� �Ohoh! No mist� syyst�?� �Niin, n�hk��s se on sen veljenpojan, Laitalan Valeen jutun t�hden. Olette kait kuulleet siit�?� Oli siit� kuultu. Ellako aikoo rynn�k�n tehd�, vai? �Min� luulen�, kertoi Matti, �ett� johtajana siin� puuhassa on Karhun Esa, h�n niit� terveisi� ainakin l�hettelee... Tietysti on siin� sitten suuri joukko muita, Ella ja... No ettek� ole kuulleet, ett� ne jo viime y�n� k�viv�t siell�?� Ei, sit� ei oltu kuultu. Siksip� Matti kertoi, ett� Ella, Karhun Esa ja viisi muuta olivat viime y�n� murtautuneet v�kivalloin Laitalaan, aikeessa vied� Santra, joka viel�kin on Laitalassa. Porstuan oven olivat jo ehtineet panna sis��n, mutta silloin olikin ehditty tuvasta vastaan, siell� kun miesjoukko oli Valeen kanssa varalta, kun ep�iltiin ja pel�ttiin jotakin t�llaista rynn�kk��. Noo, pitemm�lle eiv�t p��sseet, vaan l�htiv�t k�p�l�m�keen kuuman ottelun per�st�. Kuuluvat ne saaneen vammoja, miekkoset, koska Ellan ja Koipi-Siukun kehutaan olevan haavain parannuksilla. Olivat hekin saaneet haavoja, mutta eiv�t vaarallisia. �Vai niin, soo'o, noo... Kuinka se Valeekin sellaisiin ryhtyy, eik�s h�n ole siivo mies? Salaako se vei sen J�rvel�n tytt�ren?� kyseltiin. �Salaa tietysti, y�syd�nn�... Noo, onhan se nyt niin ja n�in, lapsellista tietysti, sill� poika on siivo mies ja tytt� n�ytt�� samoin olevan. Mutta pelk�siv�t, ettei herastuomari antaisi en�� naimalupaa heille, kun Kuivasen Ellan kanssa jo oli niin varmat kaupat. Sitten karattiin.� �Ahaa, no mit� herastuomari sanoo?� �Mit�h�n se sitten, taskuunsahan sen mies mytt��. Min� olin siell� puhemiehen� -- mutta mit�s min� n�it� jaarittelen, ne ovat akkain asioiksi joutavia. -- Suostui h�n, kun kuuli ett� Valeella on velaton talo ja kun n�ki pojan olevan miehen n�k�isen.� �Ent� muori, mit� h�n sanoi?� uteli Suutari-Erkki. �N�yttih�n tuo ensinn� v�h�n olevan tureissaan, mutta kun ei luvattu antaa tyt�rt� takaisin, niin rupesi naureskelemaan.� Miehet tutkivat Matilta nyt tarkemmin asiain menoa. Siit�, mit� kuulivat, laimeni heid�n tuomionsa kokolailla. Kun vanhemmat sen lis�ksi nyt jo kuuluivat suostuneen, kuulosti asia olevan melkein selv�. �Asia on nyt siis hyv�ll� j�ljell�?� kysyttiin. Niin, niin se oli muuten, mutta pel�ttiin Mikkeli-y�n� syntyv�n aika ottelun. Sit� varten Matti oli l�htenytkin, ensin Hautalaan, ja kun siell� kuuli, ett� is�nt� oli t��ll�, niin t�nne, ett� eik� pit�j�l�isetkin ryhtyisi Mikkeli-y�t� varten jonkinlaisiin varokeinoihin, ettei ne h�jyt saisi koko maailmaa yl�salaisin k��nt��. �Ja yl�salaisin ne k��nt�v�t koko pit�j�n, jos ei niit� aikanansa kiinni oteta�, lopetti Matti. �Se on kyll� pel�tt�v��, tunnusti Kasarin Tommi, �sill� nuo hyv�kk��t ovat nyt ottaneet sen tavan, ett� ampuvat ikkunoistakin.� �Niin, mutta niin kuin sanottu, t�ytyy opettaa niit�!� huudahti Hautalan Janne. �Ja yksi keino siihen on: ett� ne k�yhtyv�t�, huomautti suutari hymyillen. �Se onkin hyv� keino, se.� �Kyll� Karhun Esankin nyt ovat pian tutkaimet piossa. Saviojan Ville on jo pannut saatavansa kuvern��riin.� �Ahah, joko vihdoinkin uskalsi.� �No on se nyt pannut. Totta se jo alkaa n�hd�, ett� koko Karhu pian menee tyhj�katoon.� �No sitten Esa saa laputtaa Karhusta.� �Varmaan.� T�m� oli kaikille hauska uutinen. Keskusteltiin viel� y�vahdiston j�rjest�misest� ja p��tettiin l�hett�� tarpeen varalle joukko miehi� Korvenloukollekin avuksi, jos vain niit� saadaan liikkeelle l�htem��n. Tuo seikka kyll� ep�ilytti, eik� ollut toivomistakaan saada miehi� vahtiin, jos ei saada nimismiest� innokkaammin asiaan ryhtym��n. Janne ja Tommi lupasivat siin� asiassa tehd� parastaan. VIII HERRA NIMISMIES Noin kymmenen tienoissa seuraavana aamuna tapaamme Hautalan Jannen ja Kasarin Tommin nimismies Lindblomin keitti�ss� puhuttelemassa vanhaa Margareeta-muoria. Marketalla on se omituinen tapa, ett� h�n ei osaa ajatella hiljaa, vaan puhelee ��neen mit� kulloinkin mieless� liikkuu. Tuon tavan on h�n ehk� oppinut herraltansa, jolla se my�skin on. Ajatukset, jotka niin itsep�isesti sanoiksi pukeutuvat, eiv�t aina ole aivan my�t�tuntoisia, jopa niit� muutamat pit�v�t h�vytt�min�kin. Ihmiset olivat omistaneet sen mielipiteen, ett� nimismiehen Marketa oli jotenkin toraisa ja tuittup�inen eukko. �Aina he ovat t�ss� vastuksina ... muutamat�, marmattaa h�n itsekseen, kun miehet istuvat ovipuolessa tuoleillaan ja ovat jo pari kertaa kysyneet, ett� eik�h�n jo saisi tavata nimismiest�. -- �Ja nuo k�rttil�isetkin... Mit�h�n nekin luulevat heill� olevan asiaa? Viel�p� kun asiaa...! Ja sitten istua k�nn�t��n vain niin kuin omassa kotonansa, niinkuin mitk�kin patruunat... Haisevatkin kuin raadot... Tuossa vahtaavat ihmisten suuhun kaiken p�iv�� kuin marakatit, ettei ihminen saa el�v�� rauhaa...� H�n luo tuon tuostakin suloisen syrj�silm�yksen miehiin ja toimittaa askareitaan kuin vihantiest�. �Rapaakin vet�v�t ... ett�. Ja hiidess�k� liekin ollut nen�kopalla tuo toinen, kun on kuin lehm�n sarvi, ... saa aina olla luuta k�dess�. Kun nuo raadot edes ymm�rt�isiv�t, mit� on lakaista lattia...� Marketa heitt�� ty�ns�, sieppaa luudan ja menee miesten luo. �Siirt�k�� v�h�n (niit� koipianne, tekee mieli sanoa, mutta h�nkin hienostelee) jalkojanne ... kun vedet��n koko kuorma rapaa sis��n.� H�n lakaisee ja tohnii miesten jalkoja, ett� ne ovat helisem�ss�. �Tuo viet�v�, joka t��ll� minun vaivoinani noita aina pit�� kaiket p�iv�t ja odotuttaa, muutama...� Nyt menee h�n jo toisen kerran kurkistelemaan avaimenrei�st� herransa kamariin. �Juo vain kuin sika�, tulee siit� paneskellen, �ett� kummapa on, jos ei tuo virkakultanen mene ennen pitk��. -- H��h? Ett� eik�k� jo saa menn�? Menk�� jos tahdotte, omalla edesvastuullanne, en suinkaan min� ole t�ss� mik��n oven lukko.� ��l� nyt siin� p�rm�ntt�� ja suutasi piekse�, �r�hti Kasarin Tommi, �vaan mene katsomaan eik� sinne jo saisi menn�.� Muori v�h�n s�v�hti, kun huomasi miesten kuulleen h�nen l�rp�tyksens�. Nolostuen hiukan virkahti h�n: �P�rm�ntt��.� Ei saattanut nytk��n olla per��n jatkamatta hiljaa supisten: �Sun nen�s p�rm�ntt��... Voi vaivaista v�rkki�, kun se onkin kovin suuri!� Nyt tuli kolmaskin odottaja, Saviojan Ville, vanha, pieni, k�pertynyt ukko, tervehti ja etsi h�nkin istuinpaikan. �Nimismiehellek� on teill�kin asiaa?� kysyi Kasarin Tommi. �H�h?� Ville oli kuuro, eik� kuullut, vaikka toinen kovanlaisesti puhuikin. Tommi uudisti kysymyksens� pannen suunsa Villen korvaan. �Niin, niin on, nimismiehelle on asiaa. Meilt� on varastettu viisi lammasta ja ... h�h?� �Nytk� hiljan?� �-- sys, kun kiljuvat t��ll� kuin el�imet! Mik�h�n kuivattu tuokin luulee olevansa, on kuin kirkonmaasta karannut...� puheli Marketa. �Hiljan, hiljan, aivan! Mennyt y�n�... Jumalattomat veiv�t kaksi yht�aikaa. Kyll� nyt on maailman lopun ajat ... aivan! Katsokaas, viimeisill� maailman ajoilla ... h�h?� �Tied�ttek� varkaita?� �H�h, varkaita? Joo, kyll�, nuo nuoret komiat, hunsvotit, h�jyt... Mit�h? Niin Karhun Esakin ... ja niit'on ollut parikymment�. Vaivaiset veiv�t kaksi, uuhen ja karoon... Olikin niin hirvitt�v�n suuri karoo, pumpsilainen ... ja riivatut veiv�t.� (�Sin� olet pumpsilainen, oikein n�l�n myysteri! Pit��k�h�n mun antaa tuolle leip�pala, raukalle.�) �Paraita valitsivat... Ja kyll� niit� olikin suuri joukko. Sitten ne vain olivat sy�neet niit� lihoja M�kitoiskassa ja siell�, vaivaiset, ottaneet itse kaikki viilipytyt lautaselta ja talonv�en ajaneet kankaalle, ne rakkarit. Sitten olivat menneet porstuankamariin ja sielt� vieneet viisi kannua parasta viinaa. Huonoimmastako n�m� -- h�h? -- huolivat! Jopa vain! Ja sitten kun l�htiv�t, niin viel� ottivat meid�n kyl�isten hevosia laitumelta, ja vasta t�n� aamuna ne saatiin takaisin Kujanp��n umpimutkasta, m�rkin� kuin uitetut kissanraadot. Voi vaivaisia! Sanassa sanotaan, ett� viimeisill� maailman ajoilla...� �Miss� sielt� oli miehet?� �No, t�ill�ns�, ja kyll�h�n... Mutta juutasko niiden kanssa tappelemaan, juutasko, jotta m� paremmin tulen ja sanon! Siin� on paras katsoa vain, ett� saa henkens� pit��.� (�Tuollainen henki! En maksaisi kopeekkaakaan, vaikka mulla olis rahaa kymmenen viinapannullista!�) �...Rapasorkka! Siirr� v�h�n noita...� �H�h?� �H�h! Sorkkia! Kun tulee t�llaisiin paikkoihin niin kuin hevostalliin.� Margareeta tonki luudallansa Villen jalkain alustaa ja oli v�h�ll� t�hni� kumoon tuolin, jolla t�m� istui. Eukko puheli nyt kovalla ��nell�, luultavasti siin� tarkoituksessa, ett� noilla toisillakin miehill� olisi hupia, saisivat kuulla, miten j�rkev�sti ja viisaasti h�n haastelee. �Rapaako? Eih�n nyt ole, juuri, rapaa, ett�... Mulla olisi, kuulkaa matammi, asiaa vallesmannille, onko se kotona?� �Itse sin� olet matammi.� �Eik� ole kotona, h�h?� Oli puolip�iv�n aika. Kolmatta tuntia olivat Tommi ja Janne jo istuneet nimismiehen keitti�ss�. Ulkona oli kaunis ilma. Syksyn lempe� aurinko valoi s�teit��n runsaalla mitalla, kuivaten y�llisen sateen kostuttamaa maata. Oli mit� oivallisin perunankaivus��. Levottomina muuttelehtivat Tommi ja Janne tuoleillaan. Ajatus oli kotona, perunapellolla ja riihikartanolla, mutta ruumis t�ss�, herra Lindblomin keitti�ss�, lojui Margareeta muorin silm�tikkuna. Varmaankin tuhannen kertaa tahtoivat silm�t tungeta oven l�pi, joka erotti heit� nimismiehen huoneesta. Mieli teki, mutta uskallusta puuttui, menn� lupaa kysym�tt� sis��n. Kuka ne herrain lait tuntee ja tiet��! Lain rangaistuksen ja sakon pelko pid�tti heit� paikoillaan. �No mutta�, alkoi Hautalan Janne tyytym�tt�m�ll� ��nell�. �T��ll� on istuttu kolmatta tuntia jo. Kyll� nyt t�ytyy p��st� sis��n.� H�n astui kohti ovea, miss� Marketa parhaillaan avaimenrei�st� tirkisteli. �Eik� vallesmanni ole kotona?� kyseli Ville-vaari. �On se, mutta kuuluu makaavan!� huusi Hautalan Janne korvaan, ett� jyr�hti. Vanha Margareeta poukahti pel�styneen� rei�lt� tuon ��nen kuultuaan ja loi h�mm�styneen katseen Janneen. Samassa kuului sis�lt� jonkinlainen rojaus, ik��n kuin mies tasajalassa olisi hyp�nnyt lattialla. �Vai makaa!� kertasi Ville ihmeiss��n, �soo, vai viel�... Noo, ottaapa hyv�n levon�, nauroi. Samassa lensi ovi auki ja *h�n* seisoi siin� ilki el�v�n�. Herra Lindblom oli varsin hauskan n�k�inen mies, mittaa vanhan laskun mukaan saappaineen 62 tuumaa. Mutta paksuus! Kyll�p� n�ki, ettei h�nen lempens� ollut hairahtunut syrj�lle omasta persoonasta. P��ss� oli kaksi ulosp�in tunkeutunutta silm��, jotka tulkitsivat h�nen sis�isi� ajatuksiaan niin selv�sti, ett� heti ensi silm�yksell� voi aavistaa h�nen alkavan puhella jotakin seuraavaan tapaan: ��hm �h! Mi-mit�?� �Meill� olisi asiaa vallesmannille�, ��nsi Janne, joka luuli, ett� siit� on kysymys. �Asiaa! Marketa, pyhi ton koivet!� H�n osoitti sormellaan Saviojan Ville�, ��h ... �hm, ... h�m!...� H�n paineli k�sin ihmett��n ja katseli Ville� ik��n kuin olisi tahtonut h�net niell�. Margareeta juoksi ottamaan luudan. Kun t�ss� syntyi pieni v�liaika, luuli Ville-ukko nimismiehen, kun h�nt� yh� katseli, odottelevan asioilleen. Niinp� ottikin pari askelta kohti: �Asiaa olisi. Viime y�n� varastivat, h�jyt, kaksi lam...� �Se-i-so!� Lindblomin k�si teki voimakkaan liikkeen ilmassa. �H�h?� Ville vilkuili h�tien sivuilleen. Samassa jo Margareeta luudallaan tohni ukon pieksuja, niin ett� t�m� k�siss� poukkoili. �Noo, kyll�h�n min� itsekin... Anta-kaa va-vain lu-luuta...� �Luuta!� marmatti Marketa. Toiset miehet k��nsiv�t kasvonsa toisaalle, kun niin kovin nauratti ja inhotti. �No, voi juutas, sin�p� nyt riivattu!...� Ukko hyppeli Margareetan k�siss� tasapainoa etsien. Nimismies oli poistunut ovelta, k�vi pariin kertaan yli lattian kamarissaan, virkahti ohimennen kamarin ovella: �Tule siseen nyt�, loppua ei voinut erottaa, sill� astellessaan huoneensa per�lle kuului sielt� yh� jatkuvan marisemisen tapaista ��nt�. Tommi ja Janne katsahtivat toisiinsa ja astuivat lakit kourassa huoneeseen, seisahtuen ihan oven pieleen. Sill� aikaa oli nimismies jo istunut p�yt�ns� ��reen, mutta kuultuaan tultavan kiljahti h�n, k�dell��n olkansa yli viitaten: �Pane ove kiini!� Tommi kiiruhti vet�m��n ja n�ki miten surkeasti Ville-ukko, joka nyt oli p��ssyt Margareetan kynsist�, siell� katseli ep�tiedossa, tullako sis��n vai j��d�k� keitti��n. Keitti��n h�n kuitenkin j�i ja Tommi veti oven kiinni. He saivat kappaleen aikaa seisoa paikoillaan, ennen kuin nimismies n�ki hyv�ksi tehd� puoli k��nn�ksen heihin p�in, jolloin kys�isi: �Mites te tahto?� Kysymys kuulosti silt�, kuin olisi h�n puhutellut joitakin armon anojia. Miehet katsoivat toisiinsa ep�r�iden ja oudostellen. Hautalan Janne otti suuvuoron: �Niin tuota, me tulimme sit� varten, ett� kun nyt taas tulee Mikkeli, niin ajattelimme, ett� pit�isi asettaa eli m��r�t� kaikki pit�j�n is�nt�miehet vahtiin, etteiv�t ne saisi niin kovin r��k�t� hevosia ja ajaa niill�, sill�...� Janne katkaisi siihen, sill� nimismies oli noussut ja puheli: ���h ... jaah... Se on perkules seh!... Mine otta ja laitta teille kompaniija kasakat ... �h!... kasakat!... *Kompaniija kasakat* ... kasakat joka talos. Sen mine tee, perkeles soikon!... Ei tes muuta autta. Elette sitten ne. Hm, niin! Kasakat mine pane jok'ikist� talos!� H�n seisahti ja tirkisteli pullottavilla silmill��n miesten naamaan jonkinlaisella riemuitsevalla vahingonilolla. Kun n�m� tyhmistynein� eiv�t virkkaneet heti mit��n, jatkoi h�n mit� suloisimmalla ja laupiaimmalla ��nell�. �Mine kirjoitta kuperny�ris het tenepene.� H�n n�ytti jo edelt�p�in nauttivan siit� riemusta, ett� miehet tulisivat rukoilemaan, ettei sellaista rasitusta pantaisi heid�n niskoillensa. �Eik�h�n sit� sent��n muutenkin tultaisi toimeen t��ll�, jos miehiss� ruvettaisiin niit� panemaan koville�, sai Janne sanotuksi, ja Tommi v��nsi m�lli� poskessaan hymisten hyv�ksyv�sti. �Mittee? Mite mi�hiss�? Piru viek�n! Minek� ja sine, h�h?� �Niin no, vaikka niinkin. Ja kyll� niit� on muitakin, kaikki her�nneet ja...� �Herennet! Keretil�isik� sine meinaa?� kysyi Lindblom k�rsiv�ll� ��nell� ik��n kuin yht�kki� olisi saanut vatsankivun. �Joo.� �No voi sun...� Nyt n�ytti nimismies aikovan j�tt�� hyv�sti vanhalle nahallensa, niin kamalasti h�n suuttui, rupesi kiroilemaan, kynsim��n p��t�ns� ja tanssimaan. Miehet ovenpuolessa nypel�iv�t lakkejaan ja katselivat tyhmistynein� h�mill��n pitkin neni��n. He ymm�rsiv�t, ett� tuo juhlallinen etuvarustus oli t�n��n saanut jo auttavat rohdot, sill� ainoastaan siten oli tuota merkillist� k�yt�st� mahdollista ymm�rt��. Kun vihuri oli jonkin verran laskenut, tarttui h�n kiivaasti pulloon p�yd�ll�, kaatoi siit� melkein tyhj�n lasin t�yteen, nielaisi hyv�n kulauksen ... toisen ... kolmannen. Seisoi sitten pitk�n ajan selin toisiin, varmaankin suloisella nautinnolla tunnustellen, miten punainen rommi kierteli tuolla suuruudessa. Vihdoin h�n taas astui juhlallisesti Jannen eteen ja kys�isi, ik��n kuin koko �skeinen puhelu olisi kahlannut vain kautta rantain, josta ei ollut saanut ollenkaan selv��: �Mittees sine nyt oiken meinata?� K�rsiv�llisesti rupesi Janne uudestaan selitt�m��n alusta alkaen. Lindblom aina v�liin pani anteeksi antavan n�k�isen�: �Noo -- ja!� Kun toinen oli saanut juttunsa selvitetyksi, kysyi nimismies juhlallisella painolla: �Noo -- ja!... Ja sinek� sitten ole miest�, joka muistuttaa *minu* virkavelvollisuutta! H�h?� �Mit�, eih�n t�m� nyt semmoista...?� �E-ihen te-eme nyt semmosta! Vai neen! Eik� sine muistutta minull virkavelvollisuuta, sine? ��h!� H�n k��nsi taas selk�ns� tavattomassa raivossa astuen peremm�lle. T�ll� hetkell� muuttui Hautalan Jannen muoto, silm�kulmat rypistyiv�t, posket veti harmaaksi ja huulet vapisivat, kun h�n kuiskasi toverinsa korvaan: �Mene ulos ja vie se Saviojan Ville menness�si.� H�n puraisi samalla hammasta ja Tommi, h�nkin n�rk�styneen n�k�isen�, puikahti ovesta. J��ty�ns� yksin ry�hti Janne omituisesti, niin omituisesti, ett� nimismieskin katsahti h�neen. Huomattuaan ett� toinen oli poistunut, oli h�nell� n�ht�v�sti aie kysy�, mihin se toinen rahjus... Mutta samalla silm�ns� v�l�htiv�t ja k��ntyiv�t kaapin viereen naulaan, miss� kasakanpamppu riippui. Taas otti h�n lasista kulauksen. �Jahah ... �hm ... jahah sine meinata rupia minull apulainen, h�h? Jaa! Mit�h?� H�nen suunsa oli hauskan ivallisessa hymyss�. Janne katseli lattiaan ja herra h�nen edess��n otaksui, ett� miesparka h�pe�� esityst��n, joka nyt on tullut kovin naurettavaan valoon. Nimismiehen apulaiseksi tuollainen k�ntys, k�rttil�inen, talonpoika...! Nyt Lindblom siunasi ja sai niin villityn naurunpuuskauksen tuosta koomillisesta ajatuksesta: kun k�rttil�inen tarjoutuu nimismiehelle apulaiseksi, ett� h�nen t�ytyi istua nahalla p��llystettyyn sohvaan, taivuttaa p��ns� taaksep�in ja kakattaa sis�llinen ilonsa yl�sp�in k��nnetyn suun kautta kattoa kohti. K�t�sill��n piteli h�n armastaan, joka naurun kest�ess� kimmoili ja aaltoili kuin kumipallo. H�n sai halun siunata monta monituista kertaa ja valittaa, ett� h�n halkeaa t�h�n nauruun. Janne seisoi ��net�nn� ovensuussa, kyr�ili v�liin yht��lle, v�liin toisaalle. N�kyi olevan niin h�mill��n, ett� ep�ilem�tt� olisi p�tkinyt tiehens�, jos olisi voinut otaksua, ettei se vain en�� rupea kovemmin nauramaan. Mutta kun h�n sit� edellytti varmasti, niin pysyi paikoillaan ja loi sohvallep�in toisinaan myrkyllisen katseen ja n�kyi ajattelevan: �Joskopahan halkeisit, Jumalan luoma!� V�hitellen Lindblom tyyntyi nauramasta, mutta puuskaus n�kyi kovin uuvuttaneen, sill� h�n oikaisihe sohvalle pitk�kseen ja huohotti siin� kuin v�synyt hevonen, purskahtaen tuon tuostakin uuteen nauruun. Vihdoin h�n nousi istuvilleen, nojasi k�sin polviinsa ja kys�isi: �Mistes sine, kuule, hyve mees olete?� �Kyll�h�n nimismies minut tuntee.� �Sinu tunte!� �Niin, tuoltahan min� olen Hautalasta.� �Piru ... minu pites tes kaikki tunne...! Houtala, niink� sano? Onkkus sen torppa vai talo?� Nyt pakeni veri Jannen poskilta, k�rsiv�llisyyden viimeinen hiven oli loppunut. H�nen silm�ns�, jotka olivat melkein puoliummessa, aukesivat yht�kki� ja leimahtivat niin uhallisesti, ett� naurava piirre nimismiehen suupielest� katosi kuin pyyhk�isten. Samassa astui h�n v�h�nk��n empim�tt� peremm�lle, istui nimismiehen viereen sohvalle, pani jalkansa toisen polven p��lle ristiin, l�i suurella k�mmenell��n polveensa ja omituisesti naurahtaen virkahti: �Se on talo!� Nimismies katsoi mykk�n� h�mm�styksest�, miten tuo leve� suu suuren nen�n alla oli v��ntynyt kamalaan hymyyn, ja miten miehen k�yt�s yht�kki� oli muuttunut kotoiseksi. Mutta tuskin oli ensimm�inen h�mm�stys hiukan haihtunut, kun h�n jo kaikella reippaudella, mik� h�nelle oli mahdollinen, kavahti yl�s. �Si-sinek�s ilman ... mun keskemette istu mun soffale...�, ja tempaisi kasakanpampun sein�lt�. �Ky-kylle mine sun!� H�n astui jo jonkin askelen raivoissaan Jannea kohti. Mutta ik��n kuin t�m�n nauru, joka nyt yht�kki� muuttui ��nekk��ksi, olisi h�net saanut �kki� tekem��n toisen p��t�ksen, poikkesi Jannen luokse t�hd�tyst� suunnastaan syrj��n ja iski pamppunsa tuoliin: �Yl�s p�rkele!� Toinen nousi vitkaan, yh� nauraen, astui Lindblomin tyk� ja tarttui t�m�n k�sivarsiin. �Min� olen mies!� sanoi h�n, �ei minua kasakanpampulla peloteta.� Nimismies alkoi riehua ja pudistella ik��n kuin olisi tuntenut hiiren juoksevan sel�ss��n vaatteiden alla. Jannen huulet vapisivat hervottomasti, nauru katosi v�hitellen. Vihdoin tempaisi h�n v�h�ll� vaivalla pampun nimismiehelt�, joka heti rupesi apua huutamaan. ��l� huuda...! mies kun mies. Mit� sanoisit, jos m� nyt kerrankin pehmitt�isin tuolla selk�s, niin ett�, jutteli Janne melkein rauhallisen tyynen�, toisella k�dell��n pidellen nimismiest� rinnuksista ja toisella kohottaen pamppua. Apua ei kuulunut, vaikka nimismies useat kerrat huusi Marketaa ja k�ski menn� kutsumaan korpraalia. Luultavasti h�n jo itsekin lopuksi heitti toivon avun saamisesta, taikka ainakin toivoi saavansa kunniallisen aselevon siksi kuin apua saapuu, koska h�n hirve�sti hikoillen istahti takanaan olevalle tuolille ja vakisten uhittelevaksi ponnistetulla ��nell� virkkoi: �Laske irti ... ei mine teke mit�n sulle...� �En min� *sit�* pelk��k��n�, toinen selitti, �mutta sun pit�� ottaa minun asiani huomioosi. Min� olen sit� varten tullut ja min� olen sellainen mies, etten min� l�hde pois, ennen kuin saan asiani kuntoon.� Janne laski herrasta irti ja meni uudestaan sohvalle istumaan pit�en pampun k�dess��n. �Istun tuohon viel�kin, koska vallesmannikin istuu. Sit� tahtoo vanhat jo v�sy� tuollaisessa�, jutteli h�n ja silm�ili hymysuin naapuriansa, joka kovasti itsens� kanssa taistellen istui ja huohotti. Luultavasti viimeksimainittu luuli tarpeekseen lev�nneens�, koska nousi, avasi keitti�n oven ja katsoi sinne. Kun ei Marketaakaan n�kynyt, el�htyi h�ness� luultavasti toivo, ett� t�m� olisi mennyt korpraalia hakemaan, koska viskasi oven rajusti kiinni ja alkoi astella lattialla edestakaisin silloin t�ll�in syrj�st� katsahtaen Janneen. V�hitellen virkosivat h�ness� eleille kaikki elementit: ensin p��si katkonaisia kirouksia, sitten jo t�ydellisi�. Niihin alkoi liitty� seurakuntaa ja oloja vastaan t�hd�tyit� haukkumasanoja, vaikeroimisia siit�, ett� yhden miehen t�ytyy olla t�llaisen susijoukon keskell� alituisessa hengenvaarassa y�t ja p�iv�t. Piti puhetta kasakkain kutsumisesta ja vannoi taivaan ja maan kautta sen tekev�ns�. Lopuksi kysyi taas Hautalalta, ett� mit� t�m� oikein meinaa? Kun n�in oli saanut tarpeekseen purkaa sappeansa ilman, ett� kukaan oli h�nt� h�irinnyt, tunnusteli h�n uudelleen olevansa is�nt�n� talossa, ry�hteli yht� juhlallisesti vieraansa edess�, kuin olisi mill� hetkell� hyv�ns� saattanut tallata t�m�n jalkoihinsa, jos vain tahtoisi... Mutta h�n on mies, joka jaksaa k�rsi� kuin marttyyri... Silt� se n�ytti. Hautalan Janne rupesi uudestaan vilkkaasti esitt�m��n asiaansa. �Aa-soo! No teme on eri asia ... ihan eri asia! Miks'ei sine site kohta sano niin... Jaa-soo!� H�n ny�k�ytti p��t�ns�, heilutti ruumistaan, matkien yh� �jaa-soo!� ik��n kuin h�nelle nyt olisi asia vasta selvinnyt ihan uudessa valossa, juuri sellaisessa valossa, jonka h�n itsekin mit� mieluimmin hyv�ksyy. �Jaa-soo!... mhm!� �Sanoinhan min� sen ihan samoin.� �Eei! Kylle sine sanoi, mutta sine puhu niin sekava. Noo mine on teydest sama mieli...! Saameri, kun tes turhast nosta riita, puhuis v�h�n selvempi, kun mine ei takto ymmerte soomi. Noo, jahas, sine meinata et jok'ikist� talokas Mikkelin vahriks?� �Niin.� �Noo-ja! Ihan presist sama meiniggen kun mine meinata!� Lindblom rupesi niin hyv�ksi, ett� tarjosi Jannelle piippuun, viel�p� kaatoi ryypynkin. Valitti, ett� h�nell� on niin hirve�n kiivas luonne. Oli luullut h�nt� tultavan muistuttamaan virkavelvollisuudesta, ja siit� oli suuttunut, kun h�n koettaa tehd� mit� ik�n� voi. Kehui kuulleensa, ett� Hautalan Janne on siivo mies ja toivoi, ettei heid�n v�lillens� t�st� nyt paha meno tulisi. Lupasi kuulutuksella kirkossa m��r�t� vahdit ja ryhtyi viel� Jannen kanssa neuvottelemaankin vahdiston j�rjest�misest�. Hautalaisen l�htiess� k�dest� hyv�steli, kehoitti talossa k�ym��n ja ilmoittamaan, kun ne junkkarit pahaa tekev�t. Hautalan Jannenkin mieli oli lauhtunut. H�nen suora talonpoikaissyd�mens� oli v�h�ll� voitettu. Kun sen lis�ksi Lindblom lopuksi otti niin hyv�sti huomioonsa esityksen, niin h�n pois tullessaan jo t�t� melkein ihanteli kelpomieheksi. Keitti�ss� sanoi Janne hyv�stit Margareetallekin, joka sukanparsinnasta, kun toinen neula oli hampaiden v�liss�, hiukan nen�lasiensa ylitse tirkautti h�neen. V�h�n ajan kuluttua ilmestyi eteisest� keitti��n Saviojan Ville. Kuuhaillen pelokkaana ymp�rilleen kuin palok�rki l�heni h�n Margareetaa ja kys�isi: �Voi, saiskohan sinne menn�, vallesmannin puheille?� �Mene, mene�, virkahti Margareeta silmi��n ty�st��n nostamatta, �mene jo.� �H�h?... mit� sanoitte?� Muori ei en�� puhu mit��n. �Voi vaivaista, saiskohan sinne menn�?� Ville oikaisee selk�ns� ja itsekseen p�ivittelee. Rohkaisee vihdoin luontonsa, l�henee ovea, sohlailee lukkoa ja saa vihdoin auki. Pist�� ensinn� p��ns� ovesta sis��n, sitten toisen jalkansa ja vihdoin hyvin ep�illen toisen. Margareeta katselee nen�lasiensa ylitse ja nauraa. Nimismies vilkauttaa p�yt�ns� ��rest� taakseen, n�kee ukon seisovan lakki kourassa ovipieless�. P��t��n k��nt�m�tt� kysyy h�n asiaa. Ville-ukko ei kuullut kysymyst�, eik� viel� toistakaan. Nimismies nousi, k��ntyi h�neen p�in. �Hyv�� p�iv��!� Ville kumartaa. �Asiaa?� �H�h?� �Asiaa!� �Niin, niin asiaa on. N�hk��s kun varastivat, h�jyt, varastivat kaksi lammasta yht'aikaa...� �Kutka?� �H�h?... Niin, niin todella, kaksi. Kyll�h�n ne junkkarit ovat ennenkin aina vieneet, mutta vain yhden kerrallaan, eik� niist� ole tullut nimismiehelle ilmoitetuksi, kun se nyt on nuorilla se surkea tapa.� �No, no, kuka se on varasta?� �H�h! Mulla on, herra vallesmanni, niin kovin raskas kuulo, ett� jos sanoisitte v�h�n kovempaa. -- H�h? kukako varastanut? Noo, niit� oli j�rjett�m�n suuri joukko ja tuo Karhun Esa vaivainen, joka aina on joka paikassa, kyll� se on ollut niin kuin etumiehen�. Ja sitten, jos olisivatkin ottaneet huonoimpia, mutta joko n�m�, joko jo! Parasten niskaan vain... Ja sitten, ajatelkaas julkeita...� �Oleko sulla todistajat?� �H�h? tosiko? No niin tosi, ett� vaikka mun tuomiolle pit�isi t�st� paikasta, niin ihan tosi on! Mit� min� nyt valheitten kanssa, jopa se nyt olisikin.� Mit��n en�� puhumatta avasi Lindblom oven ja ty�nsi Saviojan keitti��n. �Marketta, sano telle eijele, et mene kotiansa ja lehette tenn asijalle teys-jerkinen ihmist�, jonka j�lkeen h�n veti ovensa paukkuen kiinni. Ville j�i seisomaan selk� koukussa ja pelkk�n� kysymysmerkkin�, katsahtaen v�liin Margareetaan ja v�liin oveen, joka pysyi suljettuna. �Mit� se sanoi?� kysyi h�n kuiskaten Margareetalta ja l�heni t�t�. �Tuon nyt on mustalainen taas sis�ll�, tuon hyv�kk��n�, puheli muori herraansa tarkoittaen, tarttui Villen hihaan ja rupesi vet�m��n pihalle p�in. Ukko seurasi vastustelematta pihan ulommaiselle reunalle, voivotellen ja pahoin pannen huonoa kuuloaan. �Kun piinaa ja kiusaa ihmisi� niin kuin olisi pahanhengen niellyt. Tuo �ij�parkakin sellaisesta matkasta on tullut ja ulos vain heitt�� kuin kissan... Ja nuo ihmisparat, jotka vain k�rsiv�t. Tuo �skeinen isonen� lie taas antanut sille selk��n. -- No, kuulettekos te?� �Joo. Mit� se sanoi?� �Se on nyt taas niin pahalla tuulella, ett� teid�n on parasta menn� kotiin ja tulla uudestaan. Ottakaa sitten t�ysikuuloisia miehi� mukaanne. Kuuletteko te?� �Kyll� min�.� �Vallesmanni on niin h��sill�, ettei se jaksa puhua niin kovaa, ett� te kuulisitte.� �Voi vaivaista! No olikohan se minulle vihassa?� �Ei, mutta nuo toiset h�net suututtivat, eik� h�n saa niin pian luontoansa takaisin.� �Niin, niin, soo'o. Pirukohan nekin siihen juuri toi, nuo k�rttil�iset? H�h? Niin, niin todella, mist� te sit� tied�tte. Voi vaivaista. Mutta ettek� te, matami, menisi puhumaan sille, tulisi minua auttamaan? Katsokaas, asia on t�llainen, min� sen nyt oikein kerron teille.� Ja h�n kertoi taas koko jutun. Mutta ei saanut apumiest� Margareetasta, muuta kuin kehoituksen tulla t�ysikuuloisten miesten kanssa asiaansa ajamaan. Muorikin vihdoin pakeni Villen k�sist�, joten h�n meni hevosensa luo ja ennen l�ht��ns� paneskeli siin� korvan taustaansa raapien: �Voi vaivaista...! Voi jumalatonta, kun oli h�jynkurinen.� IX �PIT�J�N PARAS POIKA� Karhun Esa oli kuin luotu ik�isi�ns� johtamaan aikansa nuorten miesten urheiluyrityksiss�. Kasvatuksenkin oli saanut tarkoitukseen hyvin sopivan. Sukujuuri oli t�llainen. Esan �idin is� oli ollut kelpo asukas ja oivallinen el�j� Karhun talossa. Vaimo oli kuollut aikaisin ja tyt�r sai kasvaa omin valloin, is�ll� kun oli kyllin tekemist� talouden hoidossa. Vapaudessaan rupesi tyt�r hurjastelemaan ja lankesi. Sen johdosta oli v�h�lt� j��d� naimattomaksi, vaikka rikkautta olisikin ollut h�pe�n korvaukseksi. Lopuksi otti h�net muuan renkimies, joka piti enemm�n talosta kuin naisv�est�. Ukon kuoltua periv�t he oivakuntoisen talon. Keitettiin viinaa. Mies oli jotenkin toimelias, ei ryypiskellyt itse, mutta koetti sit� enemm�n saada kokoon. Vaimo oli jo saanut ryypp��misen taudikseen, ryypp�si, juopotteli julki ja salaa. Mies rupesi kovistelemaan, lukitsi kaikki kelvollisen n�k�iset tavarat, viljat ja viinat lukon taakse ja piti avaimet omassa k�tk�ss��n. Mutta sittenp� akan himo oikein kiihotettuna kasvoi: tulla nyt sellaisen miehen *h�nen* omaisuuttansa tallentelemaan...! H�n rupesi vet�m��n kyl��n mit� milloinkin sattui ja vaihtamaan tavaroilla viinaa. V�hitellen tuli h�nest� rahjustelija, joka viipyi kyl�ss� useitakin vuorokausia er�lt��n, joi ja m�ss�si, jopa korttiakin pelasi. Mies huolehti ja kovisteli aikansa, mutta rupesi vihdoin lohduttelemaan itse�ns�: alkoi ryypiskell� h�nkin. H�nest� tuli pian kilpailija akallensa. N�yttip� silt�, kuin olisivat ruvenneet paremmin sopimaankin, sill� viinapuodin avaimet t�ytyi nyt pit�� yhteisess� tallessa. Kun viina kotona sattui loppumaan, vaihdettiin sit� kyl�st� jyvill� ja muulla ihosta irtip��sev�ll� ja ryyp�ttiin yhdess�. Jos toisinaan tapeltiin, niin toisinaan taas hyvinkin sovittiin. Kyll�h�n se meid�n aikamme kest��, ajattelivat. Niin haihtuivat ukoltakin v�hitellen huolet ja mielihaikeus, jota viel� joskus tunsi. Melkein h�n nautti siit�, kun toisinaan sai tehdyksi jonkin hulluuden, josta eukko rupesi haukuskelemaan. �Joutaapa sinunkin vihaksesi pist��, kyll� mun on jo pist�nytkin!� naureskeli makeasti partaansa. Esa oli heid�n ainoa lapsensa. Poika sai jo pienuudestaan el�� mielinm��rin. Ohjaamisesta ei kukaan v�litt�nyt. Jo paitaressuna tottui valtaansa k�ytt�m��n ja pit�m��n talon tavaroita ominaan. Joskus is� sent��n suuttui, kun poika jonkin tyhmyyden (h�nen mielest��n) teki, ja yritti rankaisemaan. Mutta olihan siin� asiassa �idill�kin sanomista ... ja siit� syntyi vanhuksille usein tappelu. Kun ei Esa vain mitenk��n vaikeuttanut �idin viinansaantia, oli t�m� aina valmis �idillisell� hellyydell� pojan rikoksia peitt�m��n. Esan kasvaessa kasvoi my�skin h�nen ja is�n v�liin vuori, jonka takaa toisiaan puhuttelivat hyvin valituilla nimill�. Sill� tavoin Esa varttui. Kerran sitten is� �kki� kuoli, kuten ensin kerrottiin, viinaan. Mutta kun l��k�ri muutamain vaatimuksesta toimitti ruumiin leikkauksen, l�ysi h�n sisuksista outoja aineita. Asiaa tutkittiin, leski joutui tunnustusvankeuteen. Ihmiset kertoivat, ett� h�n oli miehens� juovuksissa ollessa antanut t�lle ryypyn piki�ljy�. Varmoja todisteita puuttui ja leski sai istua tunnustuksella. Esa sai holhoojan ja tyytyi jotenkuten t�m�n hallintoon ensin. Mutta kun muorin vankeusaika loppui ja h�n tuli kotiin, rupesi Esa y�llisiin aikoihin tekem��n hy�kk�yksi� holhoojansa luokse, uhkasi t�st� tehd� kaarneen ruokaa ja polttaa talon poroksi, jos ei h�n saa ohjaksia k�siins�. Siihen aikaan ei oltu niin turhan tarkkoja erityisten lakipyk�l�in seuraamisessa. Holhooja kun rupesi pelk��m��n, niin hellitti ohjaksista. Nyt tehtiin kaupat, Esa tuli is�nn�ksi ja muori sai oivallisen el�kkeen. El�kett� ei h�n kuitenkaan ruvennut nauttimaan, vaan alkoi hoitaa em�nnyytt� Esan is�nn�idess�. Silloin Esalle alkoi el�m�. Ik�� oli 19 vuotta, kelpo talo, jonka nimen ohessa viel� kajasteli jonkinlainen rikkauden mainekin. Poika oli pienehk�, mutta joka taholta valmis, veistetty, ter�v� kuin ter�sneula. H�n kuului itsest��n �parhaitten� joukkoon. Pohjaton maineen halu kiihotti h�nt� pyrkim��n *parhaaksi*, etevimm�ksi. Voittaa kaikki, tulla tappelijain kuninkaaksi -- kas siin� el�m�n suunnitelma, p��m��r�! Ja kun h�n ei pannut hengelleen suurta arvoa -- mit� arvoa sill� olisikaan, jos pit�isi antaa jonkun voittaa itsens� -- p��sikin h�n tuon himonsa ajamana hyvin pitk�lle. H�nest� tuli kuin itsest��n nuorison johtaja. He rupesivat h�nt� kunnioittamaan, viel�p� vanhemmatkin pit�m��n oikein arvossa. Esasta oli tullut Karin Vennun j�lkel�inen sitten, kun t�m� naituaan oli joutunut pois jokay�llisist� y�juoksuista. Kun Esa tuon maineensa saavutti, ei h�nest� en�� ollut ty�mieheksi, paitsi satunnaisissa tiloissa; se olisi ollut periaatteen kannalta liian halpaa. Ja h�nk� olisi niin alentunut, ett� olisi ruvennut pit�m��n huolta asioista, jotka kuuluivat jokap�iv�isille ihmisille...! H�n, jota niin pel�ttiin, jota kaikki kehuivat pelk��m�tt�m�ksi, turskiksi, nurjimmaksi kaikista ... h�nk� nyt laapustamaan lantakuorman per�ss� kuin tavallinen renkimies -- sellainen, tavallinen, jonkalaista h�nen teki mieli aina ly�d�, miss� sen tapasikin, ett� se olisi selk�ns� suoristanut ja liikuttanut jalkojaan v�h�n ihmisten lailla, -- eik� kuin piikalunttu! Hui hai! Silleh�n nauraisivat tuon puolen m�tt��tkin. Hetih�n ihmiset sanoisivat, ett� jo nyt on Karhun Esankin �messu maassa�, laulusulka on silt�kin katkennut... Jo, jo alkaa sekin asettua. -- H�n ei asettuisi koskaan, ei koskaan! Ennen henki menk��n. H�n tahtoisi yh� kehitty�, nousta korkeammalle, tahtoisi tehd� tekoja, jotka h�mm�stytt�isiv�t puolta maailmaa. Kosimispuuhissakin Esa ahkeraan m�ss�ili. Morsiamia oli paljon. N�ht�v�sti ei h�n naimista sent��n ajatellut, vaan oli sekin jotakin kilpailua: rupesit vain todenteolla hakkailemaan jotakin arvokkaampaa talontytt��, ilmestyi Esa sinne jonakin kauniina y�n� ja ajoi sinut makuusijoilta tiehesi. Ja tyt�t, ne pitiv�t h�nest�, oikein todella pitiv�t, tuosta pulskasta, karskista Karhun *is�nn�st�*. Mutta nyt viime aikoina oli Esa n�hty useammin tulevan Rekipellon Sannan tyk�� ja ihmiset jo luulivat, ett� nyt se tarttuu, tarttuu kuin tervaan. Kuivasen Ella oli Esan alituisimpia yst�vi�. Joko yst�vyydest� tai ehk� huomaamattomuudesta oli johtunut, ettei Esa ollut ollenkaan sekautunut Ellan ja Santran v�liseen naimiskauppaan. Santra oli niin nuori, ehk�p� liian ujokin. Esa kenties ei ollut viel� oikein ehtinyt ajatellakaan, ett� t�ss� olisi mit��n h�t�ilemisen syyt�. Muuten oli Santran ja Ellan suhde muodostunut hyvin �kki�, aivan aavistamatta. Kun viel� Ella kiirehti, ett� heti kun asian oli varmaksi saanut, aikoi kohta toimittaa kuulutuksiin, niin Esa kenties ajatteli, ett� menk��n...! eip� se Santra niin erinomainen lienek��n. Mutta asialle tulikin toinen k��nne. Santra karkasi -- Ellakin j�i puille paljaille -- karkasi mets�kyl��n, miehen kanssa, jota ei Esa edes hyvin tuntenut, ei tiennyt, onko se lintu vai kala, oli vain kotoisin loukolta, jossa ei pitk��n aikaan oltu tietty l�ytyv�nk��n muita kuin k�rttil�isi�, ei ainakaan ollut muista puhuttu. Sellainen miesk� nyt vie v�kisin pit�j�n parhaitten poikain k�sist� tytt�j� sellaiselle k�rttil�iskulmalle? Ohoh!... Asia koski Esaa yht� paljon kuin Ellaakin. Esallehan kuului kunnian vuoksi pit�� huolta siit�, ettei mieluisia tytt�j� saanut kuka tahtoi ja ettei joku nurkkakuntalainen saisi ylpeill� jostakin rohkeasta teosta. Seh�n olisi ollut ensimm�isen� Esan h�pe�. Ainakin h�n itse sit� oletti. Ei mit��n kilpailua! Esalle tuli kuin omantunnon vaiva: h�nelle oli tehty julkea v��ryys! Esa tuskastui, raivostui: kuinka hitossa h�n nyt olikin ollut niin huolimaton, ett� tuo tytt� oltiin v�h�ll� saada vied� ilman, ettei h�nell� ollut mit��n sanomista koko asiassa! Kuten ainakin mies, jonka oikeuksia on syv�sti loukattu, p��tti Esa ryhty� asiassa arvonsa mukaisiin toimenpiteisiin, p��tti noutaa Santran pois Laitalasta, ei erityisesti Ellalle, mutta mahdollisesti itselleenkin. Kukaties! h�n ajatteli. Muisteli mink�lainen Santra oli ja nyt vasta oli huomaavinaan tyt�ss� eritt�in edullisia puolia. Samana p�iv�n�, kun tuli kuulluksi ja tunnetuksi Santran piilopaikka, meni Esa Kuivaseen, haukkui ja pilkkasi Ellaa, joka ty�ss� vain rehmii ja morsian on toisen kainalossa, k�rttil�isen, mink� liekin. Siit� se l�hti, ett� he k�viv�t er��n� y�n� Korvenloukolla, ja sen sijaan ett� olisivat saaneet sielt� Santran, saivat hyv�n selk�saunan. Esalle muuttui nyt asia t�ydeksi todeksi: jos ei muu auta, niin ainakin h�n tappaa Valeen. H�nelle ja h�nen joukolleen ei saisi kukaan ilmaiseksi selk��n antaa, Santran niin ik��n p��tti hakea sittenkin pois. Se tuli kunnian asiaksi pit�j�n nuorille miehille, eritt�in juuri niille, jotka joskus olivat Santraa hakkailleet. Kun t�m�n lis�ksi kuultiin ankaran vahdiston m��r��misest� Mikkeli-�iksi ajon est�mist� varten, niin se antoi viel� lis�ylty�. Kun vanhempiakin miehi� oli joukottain nuorison puuhien kannattajina, niin ei ollut ensink��n kummaa, jos vakavammat ihmiset pudistelivat p��t�ns� ja arvelevaisesti tuumiskelivat: �Saa n�hd�, mit� t�ss� Mikkeli-�in� tapahtuu.� X NUORISO ELEMENTISS��N On Mikkeli-lauantain ilta. Kaikkialla kuuluu pihoilta melskeit� ja r�hin�it�. Nuoret miehet h��riv�t rattaiden ymp�rill� varustellen sinne mukaansa rautaheloilla varustettuja kankia, tervapiiskoja ja malmareita. Is�nti� seisoo ryhmiss�, k�det housuntaskuissa, suut hymyss� kertoen omanaikaisistansa Mikkeli-ajoista, vakuutellen, ett� silloin sit� miehi� oltiin. Kertomukset synnytt�v�t ankaraa kinastelua, sill� pojat eiv�t mitenk��n tahdo my�nt��, ett� ennen olisi voitu ja osattu el�� niink��n hurjasti kuin t�h�n aikaan. Todistettiin v�itteit� kahdenpuolisilla kertomuksilla ja esimerkeill�. Niiden poikain silmist� ja k�yt�ksest� loisti innostus ja hehkuva ilomielisyys, joilla jo oli varmuus hevosesta. V�h�n nurpeamman n�k�isen� k�yskenteliv�t toiset, ne, joiden hevoset viel� olivat saantosaaliissa. Ne kokoutuivat pieniin ryhmiin nurkkien taakse kuiskuttelemaan. Pime�n h�m�rt�ess� puikkelehti yhdest� ja toisesta tuvasta ja tallista ulos miehi�, jotka sitten takkinsa alta sopiviin piilopaikkoihin heitteliv�t suitsia viel� hetkiseksi odottamaan. Sitten he iloisesti vihellellen k�veliv�t iloisten joukkoihin ja rupesivat rentoina olemaan. Miehi�, paksut tampiot k�siss�, alkoi raiteille kokoutua. Ne olivat y�vartijoita. Heid�n ja saman kyl�n poikain v�lill� syntyi hauskoja keskusteluita. Oman kyl�n pojat heid�n puolestaan vaikka p��ll��n seisokoot! Noin kymmenen tienoissa iltay�st� jo alkoi kuulua r�ike�mpi� ��ni�, rattaiden jyr�kk�� ja laulua. Sen tunsi kuitenkin heti, ett� nuo laulajat olivat viel� miehi�, sill� usein hel�hti raikas s�vel kauniisti ja kuulosti silt� kuin se olisi tulkinnut jonkinlaista viatonta syd�men iloa. Ne olivat enimm�kseen vasta pieni�, noin yhden, kahden ja kolmen hevosen joukkoja. Mutta niihin liittyi uusia. Tuon tuostakin ilmestyi joltakin takapuoliselta mets�polulta ratsastaja vainion laitaan, siit� poikki peltojen ajoi maantielle v�ltt��kseen oman kyl�n vahteja, jotka eiv�t nek��n s��st�neet miest�, jonka tiesiv�t hevosen varkain ottaneen. Tielle p��sty��n ne tuulena lenn�ttiv�t kotikyl�n l�heisyydest�. Tunnustelivat kappaleen matkan p��ss�, oliko vy�lle sidottu tervataki, taskussa oleva pannunvarsi, puukko sek� viinapullo tallella. Kun kaikki oli oikein, kuului iloinen kiljahdus, hevonen sai selk��ns� suitsenperist�, ja l�hti laukkaamaan, kunnes saavutti joukon, mihin liittyi ja sekaantui. Y� ei ollut varsin pime�, oli t�ysi kuu, joka kuitenkin piiloili pilvess� iltay�st�. Ilma oli leuto ja l�mmin, eik� kurakaan teill� haitannut. Kyl�kuntain y�vahdit k�sittiv�t teht�v�ns� hyvin monelta eri kannalta. Yht��ll� varasivat tankoja, jopa hirsi�kin maantien sivuihin, aikoen niill� nostaa ajajilta tien pystyyn. Siin� kuului keskusteltavan eri kyl�in pojista; muutamille tuntui erikoista vihaa olevan ja niilt� vannoen uhattiin matka katkaista ehdolla mill� hyv��n. Toisia taas suosittiin, kehuttiin aika miehiksi ja lupailtiin antaa k�sin koskematta ohi menn�. Syntyip� vahtien kesken v�ittelylt�kin, yhdell� oli syyt� ottaa kiinni yksi, jonka toinen olisi laskenut menem��n. N�ki sellaisiakin vahteja, jotka pakenivat l�mpimiin saunoihin, hakivat niihin viinoja ja heittiv�t toimensa y�vahtina siihen. �Antaa poikain ajaa!� sanoivat. �Ajettu sit� on ennenkin ja tapeltu.� Kun hiukan enemm�n hattuun meni, jo hevoset eteen otettiin ja l�hdettiin ajolle. Hauskaapa onkin viel� kerran oikein hurjastella, n�ytt�� pojille, ett� �ij�t ne ovat kuitenkin �iji�! Mikot ja Matit asettivat tankoja ja kirveit� rattaille. Y�vartijoita el�hdytti yht�kki� nuoruuden muistot: verraton halu n�ytt�� nuorille, ett� �n�in sit� ennen oltiin, kun housuissa k�veltiin�. Muutamalla taholla taas oli vahtien enemmist� her�nneit�. Niiss� parvissa olivat puuhat vakavammat. Kovat aseet k�siss�, pyssyt, rautapuntarit, jykev�t hiilihangot ja sen semmoiset. N�in varustettuina seisoskelivat hiljakseen huoneitten vierustoilla ja teroittivat korviaan kuulemaan jokaista l�hestyv�� ��nt� ja meteli�. Toisessa p��ss� seurakuntaa meni pit�j�n l�pi juoksevan joen ylitse silta, jota sanottiin Harjun sillaksi. Siit� yli oli kaikilla Mikkeli-ajajilla tapana menn�. Siksip� olikin sinne m��r�tty vahvempi vartiojoukko. Harjun sillalla seisoi nytkin puoleny�n ajoissa kymmenkunta miest�. Kuu alkoi juuri p��st� pilviverhostaan, valaista tienotta ja kimallella omituisen kirkkaasti hitaasti juoksevan virran vedenkalvossa. Kahden puolen jokea oli niittyj�, mutta m�nty- ja koivuviidakko pisti sillan kohdalla jokeen asti. Muutamia taloja ja m�kkej� oli v�h�n matkan p��ss� l�hell� siltaa. Muuan sillalla seisovista miehist� virkahti: �T�ss�p� on oikein kaunis paikka, n�in kuuvalolla.� �On�, my�nsi toinen, �kaunis t�m� on p�iv�ll�kin. Kumma ettei tuohon r�m�kk��n ole jo kuokan kanssa k�yty. Eik�h�n siit� saisi oivallista leip�maata?� �Ep�ilem�tt�, arveli kolmas, joka oli Kasarin Tommi, �ep�ilem�tt� siit� tulisi leip�maata, mutta tottapa ei sit� tarvita, kun ei siihen ole k�siksi k�yty. Siksi toiseksi, sellainen mies, jonka tuossa toisella puolen on tuo paras osuus, ei joudakaan maanviljelyshommiin.� �Kenen se on?� �Kenen! Karhun Esan.� �Ohoo, jassoo. Noo, Esa-poika ei paljon ehdi huolehtimaan talostaan. Kotipellon pientareillekin alkaa jo pajupensaita ilmesty�.� �Niin, se poika... Saa n�hd� miten sille viel� maailmassa k�y. Mutta sep� on kumma, ettei t�nne asti jo ole yht��n p��ssyt tulemaan niist� ajolaisista, saavatko ne siell� kyliss� ne niin kiinni?� �Eei, kyll� niit� tulee, mutta eiv�t ole viel� ehtineet.� �Mutta miehet�, sanoi suutari Erkki, joka my�skin oli joukossa, �n�ink� me vain odotamme niit�, melkein paljain k�sin? Emme saa yht�k��n kiinni.� �Se on ihan totta, jos niit� tulee isojakin joukkoja�, my�nsi S�rkiniemen Juho ja laski per��n, ett� olisi t�llaiselle miesjoukolle niin suuri h�pe� laskea niit� menem��n, ettei sit� saisi ik�n� anteeksi. �Niin, no�, sanoi Kasarin Tommi, �koska meill� on kirveet, niin menn��n ja murretaan puita poikki tien kahden puolen siltaa.� Ehdotus hyv�ksyttiin ja l�hdettiin viidakkoon. Heti alkoi kuulua vilkasta hakkuuta, joka omituisesti kajahteli hiljaisessa y�ss�. Yht�kki� koski korvaan pohjoisenpuoleiselta tielt� rattaiden p�rin� ja laulu. Miehet vetiv�t puitansa h�t�isesti ja kasasivat ne tielle. Juosten kiirehtiv�t etel�npuoliset pohjoispuolelle. Joukot ryhmittyiv�t kappaleen matkaa murroksen yl�puolelle kahden puolen tiet�. Jo l�heni huutava joukko. Y�vahdit vapisivat j�nnityksest� ja puristivat kourissaan paksuja tankoja. Kuu valaisi tiet�. Y�vahdit piiloutuivat puitten varjoon. Jo lenn�tti tienmutkan takaa esiin hevonen ... kaksi ... kolme, siihen loppuivat. Tietysti aavistivat vartijoita sillalla olevan, koska laulu muuttui yh� enemm�n uhittelevan karjuvaksi. �Tpruu!� Ensimm�inen hevonen hypp�si murrokseen, sekausi jaloistaan riostoon, kun sit� yh� selk��n hutkittiin, vihdoin valahti holtitonna mahalleen, �hkien ja puhkien. Samassa kun kaikkien ajajain hevoset seisahtuivat ja miehet kiroten aikoivat rattailtaan juosta pois korjaamaan puita tielt�, ilmestyiv�t vahdit mets�st�. �So, pojat! antakaa puiden olla, ette te kuitenkaan t�st� p��se�, sanoi Kasarin Tommi, joka vahtien etunen�ss� astui est�m��n tien perkausta. �H��h? Kuka se on, joka luulee olevansa parempi kuin min�?� huusi poikain joukosta Talvikosken K�pi, joka hevosta hurjasti m�nt�ten koetti saada sen menem��n murroksen yli. Kopin is�, Hermanni, oli my�skin vahtijoukossa. Kuultuaan poikansa ��nen kiirehti h�n mets�st� tielle. Ennen ei ollutkaan l�hd�n kiirett� pit�nyt. �Onko se K�pi?� kysyi tunnustellen poikansa ��nt�. �Mit�?� Pojalta p��si roima kirous. �Onko tuo �ij�kin -- (taas sai is� paholaisen nimen) t��ll�?� Poika k��ntyi p�in ja tirkisteli varjoon, miss� is� viel� viipyi. �Vai niin!� huusi Hermanni. �Lupasinko min� sulle raadolle hevosta?� Hermanni astui poikansa ��reen ja tavoitti temmata suitset t�m�n k�dest�. Mutta K�pi antoikin korvapuustin, joka lenn�tti is�n nurin. Sill� v�lin olivat toiset vahdit jo karkoittaneet v�h�isell� kahakalla murroksen murtajat, huusivat ja melusivat n�iden kanssa niin, ett� is�n ja pojan v�lill� syntynyt kahakka j�i huomaamatta. Pojat hankoilivat hevosiansa k��nt�m��n ja takaisin palaamaan, mutta vahdit esteliv�t sit� ja aikoivat ottaa hevoset pois, kun arvelivat niiden olevan varkain otettuja. �Auttakaa hyv�t ihmiset!� kuului silloin huuto murrokselta, josta muut s�histess��n olivat vet�ytyneet kappaleen matkaa edemm�ksi. Huutoa kohden nyt k��ntyi kaikkien huomio. Is�n ja pojan kesken oli syntynyt todellinen tappelu. Saatuaan iskun pojalta antoi is� yl�sp��sty��n heti puullaan kaljauksen, joka kuitenkin onnistui niin huonosti, ettei poika edes kaatunut. Heti rynt�si K�pi is��ns� k�siksi, heitti h�net murrokseen ja rupesi jaloin sotkemaan sinne. Silloin p��si is�lt� h�t�huuto. Suutari Erkki ehti ensimm�isen� paikalle n�kem��n, miten poika vimmoissaan allansa makaavan is�ns� tukkaa repi. �Auttakaa!� k�hisi Hermanni henkihieveriss�. �Min� sinun, sen...�, kirisi poika hampaittensa v�list�, v��ntyen polvilleen is�n rinnan p��lle. Mutta tuskin oli h�n siihen p��ssyt, kun jo suutari kaksin kourin tarttui h�nen tukkaansa ja tempaisi syrj�lle. Pojan k�det irtausivat is�st�, joka kipe�sti valittaen huoahti. Nyt syntyi suutarin ja K�pin v�lill� kamppailu. Tuo v�h�l�nt�inen pikilangan tekij� n�ytti kuitenkin olevan niit� miehi�, jotka ovat t�ytt� rotua maasta alkaen. K�pi sai niin tihe��n leuoilleen suutarin nyrkeist�, ett� kiroillen pakeni askel askelelta edell� silmill��n jotakin asetta etsien. Mutta nyt sekautuivat muutkin asiaan, kumpaisellekin tuli puolustajia, ja tappelu oikeata mallia oli heti valmis. -- Vahdit eiv�t t�h�n saakka olleet kankiansa k�ytt�neet, vaan nyt alkoi pari miest� niit� heilutella sill� seurauksella, ett� muutamat pojista kukistuivat tien poskeen ja toiset rupesivat pakenemaan. Kasarin Tommi, joka �kk�si Talvikosken Hermannin huonon tilan, t�m� kun ei p��ssyt paikaltaan minnek��n, tempaisi h�net syliins� vied�kseen mets��n ja huusi menness��n: �Ottakaa se K�pi ja sitokaa kiinni, is�ns� tappaja!� Joukossa, joka oli kyll�kin raivoisa, kuului tuo ��ni kuitenkin siksi kamalalta, ett� parit erkausivat paikalla ja monesta suusta tuli yht'aikaa: �Is�ns� tappaja?� �Is�ns� tappaja!� matki K�pi kummallisella ��nell�. Useimmat riensiv�t katsomaan, niin pojat kuin vahditkin. Tappelu taukosi niin, ettei edes sanoilla riidelty. �Kuolee t�m�!� virkkoi Kasarin Tommi. �Kuoleeko?� kyseltiin. K�pi yksin askaroitsi syrj�toimissa, selvitellen hevosensa suitsia, n�ht�v�sti aikeessa huomaamatta, jos mahdollista, l�hte� karkuuttamaan kotiin p�in. Silloin tarttui kaksi miest� h�nen k�sivarsiinsa. �Tules katsomaan t�nne!� �Mit�?� �Mit�!� K�pi vietiin is�ns� viereen. T�m� makasi kipe�sti valittaen sel�ll��n sammalten p��ll�. Joitakin katkonaisia sanoja sai h�n sanotuksi, mutta kova pistos seurasi aina joka yrityst�. Kasari oli asettanut h�net makaamaan paikkaan, mihin nyt t�ydell� ter�ll��n loistava kuu loi kirkasta valoa. �Voi poikani�, ��nsi Hermanni. N�kyi tahtovan jatkaa jotakin, mutta ankara pistos v��risti suun, otti hengen kiinni ja veti kasvoille sinert�v�n v�rin. �Voi poikani�, yritti h�n uudestaan. �Vanhurskas Jumala ... joka ... kaikki tutkii.� Taas ehk�isi pistos. H�n pyysi viem��n kotiin. Koko ajan pitiv�t miehet pojan k�sivarsista, seisottaen h�nt� runnellun is�n vieress�. K�pi ei ollut virkkanut sanaakaan, ennen kuin is� mainitsi kotiin viennist�. �No onpa t��ll� hevonen.� �Joutaako se?� kysyi Kajari ivallisesti. �Mik�s siihen nyt...� Meni hymyyn pojan suu. �Auttaako? Mik�k� siihen nyt auttaa? Ei mik��n. Eik� siihenk��n, ett� sinut viemme mukana�, sanoi Kasari. �Jos tulen. Eik� siit� tuosta nyt viel� kuole.� Ei h�nt� nyt sent��n naurattanut. �Kuolema, kuolema t�st� tulee... Oi tuota pistosta. Kun p��sisi kotiin�, valitti Hermanni. Miehet ryhtyiv�t tuumiskelemaan. P��tettiin vied� aluksi ainakin likimm�iseen taloon, tehd� kantotelineet ja kantaa, koska otaksuttiin mahdottomaksi, ett� ly�ty� rattailla t�rist�en voitaisiin sinne saada. Muutamat miehet ryhtyiv�t heti tekem��n kantotelineit�. Ik��n kuin uuden riidan nostamista kammoksuen eiv�t nuoret miehet olleet kiireess� pois l�ht��n. Mutta sit� mukaa kuin kantotelineet valmistuivat, kasvoi poikain levottomuus ja l�hd�n halu. Ensimm�iset vaikutukset alkoivat haihtua. Viel�h�n se kitisee tuossa el�v�n�! Kuka sen on sanonut, ett� h�n kuoleekaan? Turhan p��lle vain t�ss� aikaa kulutellaan. Pojat jo liikuskelivat huomiota her�tt�m�tt� hevosten luo. Miehet nostivat Hermannin kantopaarille. �Kyll�h�n min� nyt t�ss� kiinni pit�m�tt�kin pysyn�, virkahti K�pi, joka n�ki kumppaniensa et��ntyv�n ja toivoi mukaan p��sev�ns�. Vasta t�ss� huomattiin, ett� toiset olivat hevosten luo menneet. �Aikovat l�hte�. Ei lasketa. Menk�� ottamaan kiinni!� Toisia j�i Hermannin paaria valmistamaan, toiset juoksivat tielle kankineen. Silloin alkoi kuulua merkillisi� ��ni� viidakon l�pi. Ensin sen n�ht�v�sti vahdit kuulivat, sill� he seisahtuivat, kun pojat jo laittausivat rattailleen. Mutta kohta olivat viimeksimainitutkin pelkk�n� korvana. Kuului sekaisin ilmaa t�risytt�v� r��kym�kuoro, lehm�nkellojen, kulkusten ja rattaiden p�rin�. Mit� l�hemm�ksi ��ni tuli, sit� veltommaksi ja innottomammaksi vahtien silm�in loiste himmeni. Hiljaisina, kuiskutellen pojatkin kuuntelivat: liek� yst�vi� vai vihollisia? Kuului se Talvikosken Hermanninkin korvaan, jonka viereen Kasari yksin oli j��nyt. �Tulee uusi tappelu, kantakaa minut pois.� Suutari Erkki, joka uskollisesti oli pidellyt K�pi�, heitti t�m�n irti. �Mene mihin tahdot, kyll�h�n kiinni saadaan!� huudahti h�n, ja tarttuen kantopaariin l�hti Kasarin kanssa kantamaan Hermannia. �Jos sinussa olisi hiukankin ihmisyytt� tallella, niin tulisit olemaan is�si kanssa nyt, kun kuulet ��nist�, ett� t�ss� tulee uusi yhteenotto�, huusi Kasari. Mit��n sanomatta vet�ytyi K�pi tielle p�in. Meteli l�heni yh�. Sill� v�lin olivat vahdit, vartoen uuden joukon tuloa, melkein huomaamatta j�tt�neet pojat uutta karkua yritt�m��n. N�m� ajoivat murrokselle kahdella hevosella, joista edellinen meni h�mm�stytt�v�ll� voimalla ylitse. Kaksi miest� oli rattailla, toiset kaksi huutaen juoksivat per�ss�. Kumppanit j�iv�t j�ljelle ja pist�ysiv�t sitten mets�n turviin. Toinen hevonen oli v�hempivoimainen, se uupui murrokseen, jossa nyt vahtien ja sen is�ntien v�lill� syntyi uusi aherrus. Ei se kuitenkaan ollut mit��n tappelua en��, sill� yh� l�hemp�� kuuluva meteli n�ytti halvauksen tavoin vaikuttavan kumpaisiinkin. Siin� temmelt�ess� ei ollut kukaan huomannut K�pi�, joka tien sivuun ajetun hevosensa luona yhden toverinsa kanssa askarteli. Juuri silt� puolen tiet� oli vet�ytynyt pois osa siihen vedetyist� puista, niin ett� p��lle k�yv�ll� hevosella voi siit� v�hin vaivoin ajaa. �Pois tielt� ja jaloista!� Kyll� siin� saikin korjata itsens�! K�pin hevonen kun sai seip��st� iskun, laukkasi ylitse kuin pakoj�nis. Ei kukaan ehtinyt est�mist� ajatellakaan, hyv� oli kyll�, kun alta pois p��si. �No p��siv�tk� ne menem��n?� kysyi Kasari, joka nyt juosten tuli paikalle. �Kysy� t�t�!� er�s vahdeista melkein itkusuussa vastasi. �No voi... Miehet, menk�� nyt edes nelj� kappaletta tuonne etel�puolelle... Taikka ei sittenk��n! Parempi on, ett� ollaan t��ll� kaikin ottamassa vastaan. Mutta ent�s tuo hevonen?� �Pojat l�htiv�t karkuun ja hevonen j�i tuohon makaamaan kuin ahma.� �Korjataan se pois! M�s�ksih�n se muuten ajetaan. Hoi!... no ottakaa kiinni, mit� te siin�?� Kasari tarttui hevosen p��h�n ja rupesi yl�s ajamaan. Mutta joko se oli vahingoittanut jalkojaan taikka oli se niit� omituisen luontoisia hevosia, jotka, kun kaatuvat, eiv�t yrit�k��n nousta yl�s. Suutari Erkki ja er�s toinen tuli apuun, mutta hevonen ei risukon p��lt� hievahtanut. Jo koettivat miehet vet�m��nkin ruveta. Toiset vahdit seisoivat ��ress� tampiot k�siss� saamattomina p�ivitellen, n�ht�v�sti yh� l�henev�� melskett� ajatellen, sill� silm�t yh� t�ht�siv�t pohjoista kohti, tiet� my�ten, jota kuu yh� valaisi. �Oo!... tpruu!... no no, nyt nousee, pane Erkki kankesi sielt� mahan alle ja v��nn�, ehk� sitten nousee. Hiiden koni! No oletteko te siell� halvatulta, vai miks'ette tule auttamaan?� Tien mutkasta sy�ksi esiin ratsastaja. Hevonen lensi kuin noidannuoli. Useimmat vahdit v�istyiv�t pois tielt�, mutta toiset asettuivat kangin ja haralla k�sin eteen aikeessa pid�tt�� hevosen. �Joko sielt� nyt?...� huudahti Kasari. He j�ttiv�t hevosen, jonka nyt olivat murroksesta selvitt�neet, tielle, ja riensiv�t toisten joukkoon. Ratsastaja huomasi vahdit saavuttuaan noin kymmenen sylen p��h�n. H�n p��sti huikean kiljahduksen ja antoi suitsivarsista hevoselle. Se tunki empim�tt� miesjoukkoon. Miehet v�istyiv�t ja kokivat kangillaan ly�d�. Mutta hevosen tavattoman rohkeuden vuoksi syntyi sellainen h�iri�, ettei yksik��n ly�nti vahingoittavasti sattunut hevoseen, ei ratsastajaan. Murrokselta hevonen yht�kki� per�ytyi. Ratsastaja oli v�h�ll� pudota hevosen kaulan yli maahan, mutta saavutti kuitenkin tasapainonsa. Kun rohkeimmat vahdeista nyt jo l�heniv�t hevosta, rupesi se is�nt�ns� kiljuessa potkimaan niin, ett� kaviot maantien kivist� tulta iskiv�t. Suutari Erkki sai rintaansa potkun ja kellistyi tien sivuun. Tuon kumman elukan potkujen edess� pakenivat jo rohkeimmatkin. Ratsastaja, joka oli tunnettu Karhun Esaksi, sai sen ajetuksi murroksen yli. Oli jo p��ssyt sen toiselle puolelle, kun tien mutkasta ilmestyi kuun valoon varsinainen joukko. H�mm�styksen kohahdus p��si useilta vahdeilta, kun ottivat pitk�n potkun viidakkoon. Karjuvan joukon ensimm�iset hevoset ehtiv�t murrokselle ja pys�htyiv�t. Edellimm�isill� oli viikatteet varsistaan k�ytettyin� k�rrynaisoihin. Huomattuaan murroksen edess��n riensi rattailta joukko miehi�, jotka yks' kaks' puhdistivat tien. T�ss� villitysti kiljuen ja heitelless��n ilman kautta korkeassa kaaressa puita tielt� mets��n huhuilivat ja huutelivat pojat vahteja, puhutellen heit� mit� verrattomimmilla haukkumanimill� ja kutsuen luokseen. Mutta n�m� pysyiv�t piilossaan, uskaltamatta yksik��n n�ytt�yty� suojelevien puiden varjosta. Koko matkue, johon n�kyi kuuluvan kymmenen hevosta rattaineen sek� kolme ratsumiest�, oli pys�htynyt. Siin� huudettiin, karjuttiin, laulettiin, kirottiin, siunattiin ja naurettiin verrattomassa sekasotkussa. Karhun Esan kiljuvan ��nen hyvinkin muitten joukosta erotti! H�n py�r�hteli ratsuineen kuin mik� johtaja ik��n, toisinaan puhuen jollekulle, toisinaan taas mielett�m�sti kiljuen ja mellastaen. �Poja-at! haetaan vahdit mets�st� ja katsotaan mit� ne ovat sy�neet!� ��ni l�hti Iikan Antista. �Jaa pojat!� Siihenp� ehdotukseen vasta mielell��n yhdyttiin! Ruvettiin uudestaan hyppim��n, kiljumaan ja kerskumaan. Osa poistui jo kappaleen matkaa mets��n, mutta n�kyiv�t aristelevan: mets� kun oli synkk� ja pime� ja miehisi� miehi�h�n ne lienev�t vahditkin... Kuka tiet��, mist� pensaasta isku tulee... �No n�itk� sin� niit�?� kysyi Kuivasen Ella Esalta, joka parhaillaan sitoi ratsuaan puuhun. �N�in. Niit� oli kuin hiiri� mun ymp�rill�ni, mutta lakosivat kahden puolen, ei uskaltanut yksik��n kiinni yritt��k��n. Min� en saattanutkaan menn� ohi, vaikka kyll� musta tuon riol�j�n yli olisi mennyt kuin tyhj��, min� annoin sen menn� takaperin ja ne rupesivat kangillaan ly�m��n�, toimitti Esa. �Ha haa!� nauroi Ella sek� useat muut, jotka olivat ker�ytyneet kuuntelemaan. Tiesiv�t n�et, mit� siit� seurasi. �Musta se rupesi annattelemaan takapotkillaan niinkuin poika, ja kyll� niist� pari ainakin sai sellaisen narstin, ett� saakuri soita, tuntuu viel� ylihuomennakin. Sitten ne katosivat mets��n, etten min�k��n ehtinyt edes n�hd�, olivatko ne isoja vai pikkuisia.� Toisia kovin nauratti. �Se musta, se on poikaa!� Taputeltiin mustaa. �Sellaista hevosta ei ole toista.� �Eik� sit� olekaan!� �Mutta kenenk� on tuo hevonen?� kysyi joku nyt, kun huomasivat �sken murroksesta v��nnetyn hevosen tien sivussa. Arveltiin, ett� se on joko vahtien tai ovat n�m� saaneet sen pojilta. P��tettiin ottaa sekin mukaan ja v�hent�� kuormia, joissa muutamissa oli viisikin miest�. �Mutta Viitakyl�n vahdit, ne olivat housuissa ne�, rupesi Iikan Antti kehumaan. �Min� sain olkap��h�ni sellaisen m�llin, ett� lempo soikoon, jos ei vain ole tilaltaan.� Niin kehuivat useat muutkin saaneensa. Esan musta se oli siell�kin ihmeit� tehnyt. �Mutta tuo on hyv� keino, kun on nuo viikatteet!� rupesi muudan kehumaan. �Ei siihen ole poppa tulla hevosen p��h�n. Viitakyl�l�isetkin koreasti p��stiv�t viikatekuormat ensin ohi, mutta perimm�isi� heti rupesivat ahdistelemaan.� �Hyv�t ne ovat, ei sit� pit�isi koskaan l�hte� ajolle ilman niit�. Kun ei vain ole oikein p��llek�yp�inen hevonen, niin kiinni ne ottavat.� �No ei t�llaista joukkoa, kyll� siihen on ihmisen kamala tulla.� �Mutta mit�h�n ne tuolla mets�ss�...? Luulevatko ne, ett� vahdit nyt siell� selk�saunaa odottelevat.� �Pojat hoi! T�ss�k�s me rupeammekin nyt r�hj��m��n koko y�n? Antakaa menn� niiden vahtiparkain niin pitk�lle kuin tie piisaa.� �Voi noitakin miekkosia ... tullaan t�nne vahtiin ja tehd��n risul�j� miesten eteen. Liek� ne meinanneet meit� est�� eteenp�in menem�st� t�ll� asuulillaan?� �Rukoilkaa pojat niille j�nishousuille karhun sappea! Hooi! vet�k��, vahdit, sitten henkeenne, ei sit� lusikalla anneta!� �Karhun sappea nuorille pojille, sanoi Salmin Jussi, siit�p� karskille koijarille tulee suden kurssi.� Jotkut uskalsivat muutaman sylen mets��n, mutta palasivat sielt� j�lleen samaa p��t� takaisin. Koko vahtien takaa-ajo siis rajoittui siihen sek� huutelemiseen ja meluamiseen. Kun ei vahteja kuulunut, l�hti joukko vihdoin kiljuen menem��n eteenp�in. Sillan toisella puolella oleva murros synnytti uutta naurua... Kun luulevat kakarain touhuilla t�llaisia miehi� pelottelevansa! �Pian, pian!� huusi Esa, joka hevosineen oli jo toisella puolen murrosta, �olisihan siit� p��ssyt, n�kyyh�n tuosta jo ennenkin yli ajetun.� ��l� nyt h�di, tehd��n tie puhtaaksi. Korvenloukolta kuitenkin tulevana pyh�n� tuodaan monta vainajaa kirkonm�elle. Tottapa maahanpaniaisiinkin menn��n?� ��l� nyt siit� viel� murehdi! -- So hevonen!� �Soo!� �Noo liinukka!� �Puukkoo tuppeen ja malmari povehen! -- -- --� Ratisi, pauhasi ja raikui hiljainen mets�. Kun kajastus vain en�� kuului et��mm�lt�, kuulosti siihen sekautuva tuulenhumina puitten latvoissa kuin vahvan miehen huokailu. Siihen muutamain syyslintujen pelokkaat, katkonaiset viserrykset sekausivat kuin hennon naisen valittava uikerrus. Vahdit palasivat mets�st� tielle, nelj� miest� kantaen Talvikosken Hermannia, joka melkein joka askelella valitti. �J��mmek� me t�nne viel�, vai?� kysyi joku, kun kantajat olivat pois l�hd�ss�. �Niin, mit�p� t��ll�. Viisi niist� muista joukoista, kun tuon kanssa nyt noin k�vi�, sanoi Kasari korjaten hiukan paarinaisaa olallaan. �Sit� paitsi tarvitsee t�ss� apumiehi�kin, jos niit� ilki�it� sattuu vastaan tulemaan, niin mit�s me voimme kantaessamme ket��n p��lt�mme torjua.� T�st� oltiin yksimielisi� ja p��tettiin l�hte� pois. Kun taas l�hdettiin k�ym��n, kompastui yksi kantajista, ett� oli v�h�ll� kaatua. Talvikosken Hermannilta p��si kipe� �l�hdys. �Oi voi�, huokasi suutari Erkki, �onkohan Vanhurskaan Jumalan k�si jo kokonaan alettu?� �Ei�, arveli joku toinen, �se on nyt nostettu. H�n ly� meit� t�ll� haavaa meid�n synteimme t�hden. T�m� uppiniskainen ja paha kansa ei usko, ennen kuin se kukistaa itse itsens� pahuudessa.� �Niin taikka n�in, mutta ovat ne sent��n aika viet�vi� nuo, jos sit� oltiin hyvi� ennenkin�, virkkoi S�rkiniemen Juho. �Kiroile siihen viel�!� �Mahtaisivatko nuo siunaamallakaan parantua.� Sill� v�lin kuin vahdit Harjun sillalta n�in kulkivat surusaatossa kantaen Talvikosken Hermannia, riensiv�t pojat, mink� hevosten kavioista saivat l�htem��n, kohti Korven kyl��. Kun viel� oltiin noin parin kilometrin matkassa, pys�hdyttiin tielle varustautumaan ja valmistelemaan. T�ss� oltaessa vei Kuivasen Ella Karhun Esan hiukan syrj��n ja kysyi: �Tottapa se nyt niin on kuin on puhuttu?� �Mik�?� �Ett�s autat minua saamaan sen Santran k�rryilleni?� �Kuinka sin� sit� kyselet? Sit� vartenhan nyt on l�hdettykin.� �Niin mutta, arvelin vain, ett�...� �Sinulla on aina niit� sellaisia. Asia kuin asia ja mies kuin mies. Santra tulee nyt, vaikka se olis seitsem�n lukon takana.� Esa jo l�hti, mutta k��ntyi viel� nauraen sanomaan: �Se on eri asia, *kuka* siit� sitten morsiamen saa!� ��l� piru...�, murisi Ella. �Mit�?� Esa hyp�hti yht�kki� takaisin Ellan eteen, silm�t v�l�htiv�t, nyrkit sojahtivat ja h�n n�ytti niin kiihottuneelta tuon yhden sanan johdosta, ett� n�ht�v�sti ei olisi tarvittu muuta kuin napsaus, niin olisi jo ollut yst�v�ns� kurkkutorven kimpussa. �Kaa, �l�h�n nyt...� �Koetetaanko paikalla?� �Niin, aina sin� olet niin kamala.� �Kamala! Mutta mit�s sin� sitten?� �L�hdet��n nyt, emme suinkaan me t�ss� rupea riitelem��n.� Esakin jo alkoi malttaa mielt��n ja l�hti Ellan per��n k�velem��n. �No en min� riidell� tahdo ... enk� paljon pane v�liksi vaikka riidell��nkin. Tiet��h�n sen ainakin puoli maailmaa, etten min� pane vastaan muuta kuin mahdottomia.� Ella, jolla ei ollut halua riidell� Esan kanssa ja varsinkaan ei t�n��n, et��ntyi h�nest� enemp�� jankuttamatta ja meni hevosensa luokse. Taas l�hdettiin matkalle. Aamun koi alkoi jo hiukan sarastaa. Esa oli mustineen nyt j��nyt j�lkijoukkoon, ei pelosta, se t�ytyy tunnustaa, mutta jatkamaan kerskaamisia ja uhkauksia sek� siell� tulevain kanssa tekem��n suunnitelmia edess� olevaa tappelua varten. Syd�n hehkui tappelunhalusta ja kiihkosta. XI KORVENLOUKON TAPPELU �Mooses sanoo, ett� joka varastaa ihmisen ja myy h�net, eli l�ydet��n h�nen tyk�n�ns�, sen pit�� totisesti kuoleman. Taitavat meinata ne pit�j�n pojat Valeen kanssa seurata Mooseksen lakia, vai mit� arvelette Lukko?� �Niin, niin taitavat, kumma ettei niit� jo ala kuulua.� �Eiv�t ne n�in aikaisin. Se on kovaa poikaa se Mooses, mutta ei kaikin paikoin. Kun se s��t�� sill�kin lailla, ett� koska joku ly� palvelijatansa eli palkkapiikaansa sauvalla niin ett� h�n kuolee h�nen k�siins�, h�n pit�� kaiketi kostettaman. Mutta jos h�n p�iv�n taikka kaksi el��, ei pid� h�nt� kostettaman, sill� se on h�nen rahansa.� �Ei se piikav�elle pannut kovin suurta arvoa.� �Niin. Mutta katsokaapas kuinka niill� on h�t�� ja touhua tuolla kyl�ss�. Totta viek��n, tuolla tulee jo koulumestarikin vet�en luuvaloista ruumistaan.� T�m� keskustelu tapahtui pienen m�kin edustalla Korvenloukolla Mikkelilauantai-iltana. Se oli korpraali Lukon m�kki ja keskustelijat olivat korpraali ja Matin Tuppu. M�kki oli kaltevassa m�kirinteess� ja siit� n�ki hyv�sti alempana laaksossa sek� samalla rinteell� olevan kyl�n ylitse. Vaikka olikin jo my�h�ist� oli kyl�ss� erinomaisen vilkasta liikett� ja el�m��. Siell� juoksenneltiin edestakaisin ja huutoja kuului kaikkialta. Korpraali Lukko oli vanha mies, harmahtavat hapset valuivat pitkin� ohuina suortuvina ohimoille. Varsi oli sent��n viel� tukeva ja j�ykk�. Matin Tuppu oli l�heisen m�kin mies. Koulumestari tuli vaivalloisesti liikkuen, mutta n�ht�v�sti kokien kaikin mokomin kiirehti�. Tupun suu meni veitikkamaisesti hymyyn, kun h�n huusi mestarille, joka aikoi ohitse rient�� heit� huomaamatta: �Ramman ei pid� sotaan k�ym�n, eik� sokean toista taluttaman, sill� he molemmat h�pi��n tulevat.� �Ole vait' ja pid� suus kiinni!� Koulumestari seisahtui huomattuaan miehet. �Niin ne sanoivat Danin lapset Michan papille. Mutta meinaatko sin�kin sotaan menn�?� kysyi Tuppu. �Se on tietty, miss�s kauha on muualla kuin padassa.� �Tule istumaan t�nne vain ja anna nuorten melskata�, kehoitti Lukko. �En min� ole nahkaani ennenk��n s��st�nyt�, sanoi rampa rehennellen. ��l� ole niinkuin ne, jotka paljon lupaavat, mutta eiv�t saa mit��n aikaan, sanoo Syyrakki�, nauroi Tuppu. �Tule istumaan t�h�n kivelle vain, Lukolla on t�ss� jo uudistupakoita.� Koulumestari l�heni piippuansa kopistellen ja Lukko ojensi h�nelle massinsa. Istuessaan kivelle h�n sanoi Tuppua katsellen: �Moni kerskaa itse�ns� viisaudesta, mutta v�h�n siit� tiet��, sanoo Syyrakki.� �Niin, jottako min�?� kysyi Tuppu. �Niin, ja moni muu.� �Mutta et sin� piisaa mulle Raamatun tiedoissa.� �Piisaanpa! Etp� sin� tiennyt sit�k��n viime sunnuntaina, ennen kuin min� sanoin, miss� on Raamatussa, ett� ole vait ja pid� suus kiinni.� �Mutta etp� sin� tiet�nyt sit� miss� Raamatussa puhutaan h�r�n ruokkimisesta.� Korpraali tunsi, ett� t�ss� on taas tulossa kova kinastus, ja koetti sen t�hden pist�� v�liin: �Henttulan Jussi-vainaja oli maksanut juoppo-pappi-vainajalle kerran korttelin viinaa, kun oli saanut tiet�� miss� on Raamatussa se, ett� ole vait' ja pid� suus kiinni.� �Niin se antoi�, tiesi koulumestari, �mutta sitten sai tilaan Kantolais-vainajalta puoli ruplaa rahaa ja tuopin viinaa. Meni n�et sitten ly�m��n vetoa Kantolaisen kanssa, kun Kantolainen v�itti, ettei Raamatussa niin ole.� �Mutta mit� hittoa ne tuolla kyl�ss� noin huutavat, oikeinko ne varustelevat niin kuin sotaa?� virkahti Lukko katsellen kyl�� kohti, mist� h�m�r�ss� viel� erotti liikehtivi� ihmisi� ja kuului hajanaisia ��ni�. �Varustavat ne�, tiesi koulumestari. �Pit�j�lt� on tullut kovia uhkauksia, uhkaavat nyt uudestaan tulla hakemaan sit� Laitalan Valeen morsianta.� �Koko h�jy se oli se Valee.� �Oli se. Kuulkaas kun akoillakin on ��nt�. Siell� on �ij�tkin liikkeell�. L�hdet��n katsomaan.� Koulumestari nousi. �Antakaapas viel� tupakkaa, ovatpa ne oikein hyvi�.� �Tuos'on�, sanoi korpraali kohoten pystyyn. �En tied� viitsiik� t�ss� vanhat l�hte� nuorten kisoihin. Min� puolestani olen tarpeeksi ollut sellaisissa l�ylyiss�.� �Niin, no mutta katsomaan.� Jo rupesi uteliaisuus her��m��n Matin Tupussakin. Korpraali l�hti tupaan takkia yllens� ottamaan. Muori antoi siell� kovaa rippi� ja k�ski �ij�n kotona pysym��n. Mutta �ij� tuli vain naureskellen ja l�hti miesten mukana. Akka melskasi viel� ovella, ett� kun eiv�t nuo vanhat, lahot kantturat edes pysy paikoillaan y�lliseen aikaan, kun l�hdet��n juoksuun kuin kolmitalviaat. * * * * * Kaikki kyl�n v�ki n�ytti olevan liikkeell�. Miehet varustelivat ja valmistelivat aseita. Tyt�t ja poikaset kasasivat kivi� maantien ver�j�n tienoille, miss� miehet aikoivat tulokkaita vastaan ottaa. I�kk�it�kin miehi� liikuskeli joukoissa antaen nuoremmille kokemukseen perustuvia neuvoja ja ohjeita. Toiset kiersiv�t paikasta toiseen Jumalan sanan valossa arvostellen tappeluita, joille antoivat ankaran tuomion. Hek��n eiv�t kuitenkaan suorastansa kohdistuneet tuomitsemaan korvenloukkolaisia, vaan tarkoittivat n�ht�v�sti pit�j�l�isi� tuomioillaan, ne kun olivat rynt��m�n puolella. * * * * * �Kas, tuollapa tulee korpraali!� huudahti er��ss� ryhm�ss� nuori mies, jota toiset nimittiv�t Konnun Iikaksi. Joukossa oli vilkkaasti v�itelty siit�, onko kanki vai puukko parempi ase t�llaisessa tappelussa. Lukon kumppanit olivat jo n�ht�v�sti j��neet johonkin muualle, koska h�n tuli yksin. �Sanokaapa te, eik� puukko ole aina parempi ase tappeluissa kuin kanki?� jatkoi Iikka, kun Lukko tuli l�hemm�ksi. �Se riippuu siit�, mit� asetta on tottunut k�sittelem��n�, vastasi soturi. �Ei koskaan kanuunamiehest� ole pajunettiin, eik�...� �Joo�, keskeytti M�kilahden Kustaa, �kyll�, mutta ei Iikka eik� monikaan meist� ole kuitenkaan niin hyvi� puukkomiehi� kuin pit�j�l�iset. Mutta kangella, tuollaisella pihlajaisella tampiolla sit� vastoin!� ��lk�� viljelk�k��n puukkoa�, sanoi Lukko vakavasti, �sill� katsokaahan, se on sellainen kalu se, ett� kun sit� suurissa tappeluissa k�ytet��n, niin siin� tulee kohta murhia ja...� �Tulkoon!� intoili muuan nuorukainen. ��l� sin� sellaisia!� nuhteli Lukko. �Olisiko sitten niin hauskaa tulla tapetuksi tai tappaa muita, lapsiparka? Katsoppa, n�ill� k�sill� on tehty nelj�toista miesmurhaa julkisella sotatanterella, mutta kyll� min� ennemmin tahtoisin, ett� ne olisivat tekem�tt�, vaikka olivatkin vieraan kansan miehi� ja valtakunnan vihollisia.� �Mutta mit� niist� surraan?� nuoret miehet kyseliv�t. �Voi lapset�, virkkoi vanhus ja kyynel ilmestyi silm��n. �Jos teist� joskus tulisi oikeita sotilaita ja joutuisitte tappamaan ihmisi�, joille ei teill� ole mit��n vihaa, kun saisitte kuolemaa katsoa vasten silmi� sellaisella tantereella, jossa tuhannet miehet panevat alttiiksi henkens�, jossa ei tapella vain leikin vuoksi, niin te ette en�� sanoisi niin. Mit� n�m� teid�n tappelunne ovat? Joutavaa leikki�. Ja syyt, joista te tappelette? Pojat, pojat, �lk�� ajatelko murhia, selk��n antaminen on paikallaan. K�ytt�k�� vain kankia, niill� saa kyll� annetuksi selk��n, mutta ei siit� kuole. Puukot sit� vastoin, ne ovat pirun aseita ja pit�j�ll� on suuria puukkojunkkareita. Ly�k�� kangilla, niin te pid�tte puolenne.� * * * * * Er��ss� ryhm�ss� keskusteli joukko i�kk��mpi� miehi�, muiden muassa Hautalan Janne, sek� useita muita pit�j�lt� tulleita. �Se on ihan varma tosi�, kuului M�kilahden Matti kiukkuisesti sanovan, �ett� jos emme me rupea t��ll� rauhaa saamaan, jos t�nne vain aina sotaretki� pit�j�lt� tehd��n, niin kasakat me vaadimme laitettavaksi!� �Mutta nekin tulevat omille niskoille el�tett�viksi�, huomautti joku. �Tulkoon! Ennen sit� nyt kasakan talossa el�tt��, kuin t�ss� iankaiken seisoo tampio kourassa tappeluun valmiina.� �V�h�tp� niist� oli hy�ty� tuolla Romppalahden kulmallakaan, kun niit� siell� oli�, sanoi Hautalan Janne. �Ne pojat ja �ij� siell� niit� pieksiv�t yksist� k�sin niin, ett� kasakoista ainakin pari tapettiin, eiv�tk� ne lopulta en�� uskaltaneet pime�n aikana ollenkaan ulkona liikkua.� �Niit� pit�isikin kohta saada kokonainen komppania.� �Joo, mutta t�llaisina, heikonlaisina vuosina ei niit� jaksettaisi el�tt��. Muuten ovat ne aika j�nishousuja koko kasakat. Eiv�t ne uskalla oikean miehen kimppuun k�yd� yksin eik� kaksin, muuta kuin joukolla.� �Niin no, mit� niist� sitten on hy�ty�, sellaisista? Mutta kas noita kakara-vekaroita tuossa! Niill� peijakkaillahan on puukot ly�tyn� seiv�sten p�ihin? Pojat tulkaa n�ytt�m��n!� Joukko puolikasvuisia poikasia tuli niittyaidan ylitse tielle Hautalan Jannen luo. �Kas t�llainen se on miehen ase�, virkkoi muuan n�ytt�en seiv�st�, mink� nen��n oli puukonter� ly�ty, ett� siit� oli syntynyt ter�v�k�rkinen keih�s. Useat miehet hymyiliv�t ymp�rill� tyytyv�isin� ik��n kuin olisivat tahtoneet kerskuen sanoa: �Sellaisia ne ovat paimenpojat meid�n kyl�ss�!� �Kas tuohon tutkaimeen se t�n� y�n� norastetaan Karhun Esa niin kuin silakka!� muuan toinen rehennellen virkkoi samanlaista asetta n�ytellen. P��t� v��nt�en rupesi Hautalan Janne vihdoin sanomaan: �Ei hiidess� tuota, eiv�t n�m� ole lasten kaluja!� �Ei, ei ne lasten kaluja ole, kyll� ne ovat oikein miehen aseita ne�, todisti muuan kyl�nmiehist� naurahdellen. �Mutta miehet, ei lapsia sovi n�iden aseiden kanssa p��st�� tappeluun... Ajatelkaahan nyt v�h�n, sill�...� �Se ei ole tarkoituksenakaan�, oikaisi M�kilahden Matti. �N�m� pojat ne vain touhuissaan niit� rakentelevat ja niiden kanssa vehkeilev�t. Mit� kakarat sellaiseen; se nyt ei tule kysymykseenk��n.� �Vai ei!� huusi parikin poikasta. �Ilman meit� te ainakin saatte selk��nne.� Pojat rupesivat hyppim��n ja kiljahtelemaan. �Pois ne otetaan niilt�, muuan vanhahko mies virkahti, tarttuen jo er��seen keih��seen. �No ei!� kirkui poika ja tempoi asettaan. Toiset l�htiv�t pakoon keih�ineen. P��sty��n pellolle kappaleen matkaa alkoivat sielt� miehille hyp�hdellen kerskua ja h�rn�ill�. �Nuo juutalaiset!� miehet paneskelivat ja nauroivat. Muutamat valmistausivat poikain per��n menem��n, mutta toiset arvelivat sen vaivan turhaksi, v�itt�en, etteiv�t nuo kuitenkaan uskalla tappeluun tulla. Ja siihen se j�i. Siihen tuli nyt Laitalan Valee hiljakseen k�vellen, ilman mink��nlaista asetta. �Mutta eih�n sulia, mies, ole k�tt� pitemp��?� set� muistutti. �Noo, kyll�h�n ly�p� aseen saa, jos se sikseen tulee.� Naurettiin. Tuohan oli niin Valeen kaltaista: nytp� tulee sinulle pakko n�ytt�� kurssiasi. Joku oli ruvennut ryyppyj� tarjoilemaan ja pullo kulki miehest� mieheen. Naisv�ki oli vet�ytynyt jo likimm�isiin taloihin, miss� alituiseen t�ht�iliv�t ulos milloin alkaisi pit�j�l�isten joukko n�ky�. Muutamia heist� kuitenkin silloin t�ll�in kuljeskeli ja kierteli miesjoukoissa ulkona, mik� mill�kin asialla. Muuan nuori vaimo nyhj�isi miehens� erilleen ja rupesi t�t� pyyt�m��n, ett� l�htisi kotiin. Sanoi pelk��v�ns�, ett� jos tulee murhia ja ... mihin h�n sitten lasten kanssa joutuu. Mutta mies vain nauroi, sanoi ett� ei suinkaan h�n ole mik��n akka, ett� suotta antaisi itse��n tappaa. K�ski muijan menn� mukulain luokse kotiin ja palasi itse takaisin joukkoon. Aamuy�st� alkoivat joukot jo k�yd� levottomiksi. Eik�h�n niit� tulekaan? kyseltiin. Mieliala tuntui sellaiselta kuin ep�ilem�tt� on pitojen valmistajalla, joka saatuansa kaikki kuntoon, huomaa ettei vieraita tulekaan. Eritt�inkin miehet sellaiset, joista tiettiin, ett� ne ovat varsin kernaita k�ytt�m��n j�niksen passia, ne vasta melun pitiv�t. ��h!� huusi kyl�n r��t�li Salonen, �olisivat nyt tulleet, niin...!� H�n matkasi rautatiel�isell� kangellaan aitaan ett� r�j�hti. �Tuhatta laivaa!� �Mit�?� kysyttiin koiruuksillaan. �Mit�!� huusi r��t�li vimmoissaan. Sappi oli n�et niin t�ysi, ettei saattanut edes sanoa, mit� oikein olisi tehnyt. Toisaalla muuan pikkuruinen, Nymanni nimelt��n, hammasta kiraten v�itti ja vannoi, ett� pelkureita ne ovat ne pit�j�l�iset, sill� h�n oli itse er��n kerran ajanut tanhualle koko kisav�en. Juttu oli tosiper�inen siihen m��r��n, ett� h�n oli riehunut naisten keskell� ulkona, kun miehet tappelivat sis�ll�. Tyt�t olivat ottaneet h�net kiinni ja ruvenneet sulkemaan sikol�ttiin. Mutta mies on aina mies: h�n sai puukon tupestaan ja tyt�t l�htiv�t vilist�m��n edell�. Ja silloin h�n teki tuon kuuluisan uroty�ns�. �Ja min� kriivoin� (puukolla nimitt�in), jatkoi Nymanni, �niin ett� ovipieli�kin min� kriivoin!� �Joo, kyll� se on ollut miest� t�m� Nymanni, mutta kaikki sekin rupeaa olemaan.� �Kaikki? Tule koettamaan!� T�m�p� vasta haaste! Toinen kuin hongantyvi, toinen ... h�n olikin niin ihmeen pikkuinen! Mutta h�nt� kun oli aina narrattu, annettu voittaa, eletty miehen kuin lapsen kanssa, siit� tuo uhma. �Koettakaa! Kyll� min� Nymannin takaan!� kehoitettiin. �Jos vain luulet olevasi paree kuin min�, niin saat kohta paikalla koettaa!� kiljui Nymanni. �Kyll�h�n sulla sit� oikoista voimaa on, mutta luonto se on joka kominteeraa ja klippari liikunto.� Hongantyvi nauroi: �En min� uskalla�, sanoi. �Mutta jos nyt sent��n koetetaan!� Niin koetettiin rinnuspainia ja hongantyvi kaatui alle. �N�etk�s poika, ett� is�n kourat ne ovat n�m� kourat!� Hongantyvi nousi nauruansa pid�tellen. �Kas juupelia!� ihmetteli, �en min� olisi uskonut tuota.� �Viel�k� koetetaan, ett� tulet vahvemmin uskomaan?� �Nyt!... nyt!... nyt!...�, alkoi kuulua joka taholta kiivaita huudahduksia. �Hiljaa! hiljaa!� Korvat kaikkialla teroittuivat kuulemaan tuolta mets�n sis�st� kuuluvia ��ni�, noita merkillisi� ��ni�, jotka muistuttivat niin el�v�sti peikkojen juhlap�iv�llisi�. �Nyt tulevat!� �Miehet! Pannaan hirsi ver�j�n p��lle!� �Kaikki seisomaan kahden puolen tiet�!� �Niin, ett� joka tulee ver�j�st�, saa k�yd� katul��pin l�pi!� Yht�kki� oli syntynyt tavaton liike. Ei kukaan en�� pysynyt paikoillaan, veri n�ytti liikuntoelimiss� levottomasti mellehtiv�n. Laitalan Valeesta oli levollisuus kadonnut h�nest�kin. Aidasta jo kiihke�sti irralle paksua aidasta kiskoi. �Valee hoi!� kuului v�h�st� matkaa pellolta ruikuttava ��ni. �No? kuka se on joka huutaa?� �Tule t�nne, saat mun kankeni.� Valee meni sinne p�in ja l�ysi Nymannin vaikeroimassa pellon pientarella. �Voi ... kuule...! Katso kun on kenk� hieronut jalkaani! Panin kuivetut keng�t, ja ne hieroivat... Kuule, saat ottaa t�m�n mun kankeni. Katso, se on hyv�, tuoretta pihlajaa. Mulla on viel� kaksi kotona. Kuule, mun t�ytyy k�yd� muuttamassa keng�t, min� otan sielt� uuden.� �No, no, kyll� t�m� hyv� on!� Valee jo kiirehti aseineen pois. �Kyll� min� tulen kohta, kuule...! min� juoksen.� Mets�st� kuuluva meteli l�heni yh�. P�iv� alkoi jo hiukan sarastaa, niin ett� n�k�piiri, joka kuun kadottua taivaslaelta oli kovin supistunut, alkoi taas laajeta. Miesjoukko oli asettunut ver�j�n eteen kujaan tien t�ydelt�. Poikittain tien yli, toiselta aidalta toiselle, oli nostettu paksu hirsi. Hiljaa ja asemillaan eiv�t miehet kuitenkaan seisoneet, vaan levottomina tungoksessa edes takaisin seuloivat. Jotkut yrittiv�t joukon etup��h�n ��nekk��sti pelottomuudestaan kerskaten, toiset taas salamyhk��n, mik� minkin tekosyyn varjolla, per�joukkoon pyrkiv�t, mutta niit� ei ollut aivan monta. Jo kopistivat Hautalan Janne, M�kilahden Matti ja moni muu tuhat piipuistaan ja pistiv�t ne taskuihinsa. Vakava, jonkinlaista harvinaisempaa tunteellisuutta ilmaiseva katse teroittui mets�st� kuuluvaa meteli� kohti. Miehi� seisoi jo koottujen kivil�j�inkin ��ress� pelloilla. �Per�ytyk�� v�h�n harvemmalle!� kuului Hautalan Jannen ��ni. �T�ss� ollaan niin tihe�ss�, ett� on toinen toisensa tiell�. Niin, ja jos ne rupeavat tulemaan t�nne aitain yli eik� ver�j�st�, niin antaa niiden tulla pelloille asti. �lk�� menk� aidan yli ly�m��n, ei siit� sovi ly�d� kunnollisesti ja siin� ne voivat hyvin helposti pist�� puukolla.� Neuvo hyv�ksyttiin jotenkin yksimielisesti, vaikka kyll� kuului vastav�itteit�kin. Naisia n�kyi et��mm�ll�, kartanojen ja rakennusten luona parvittain seisoskelemassa. Ensimm�iset hevoset rynt�siv�t ulos mets�st�. Korvenloukkolaisten taaja parvi �l�hti kuin yhdest� suusta kamalan �l�hdyksen, joka kohta, kuin v�syneen� v�reillen haipui odotellen synkk��n hiljaisuuteen. Sit� vastoin tulijat mit� kirjavimmalla tavalla r��kyiv�t ja melskasivat, kunnes yht�kki� pid�ttyiv�t kappaleen matkan p��h�n ver�j�st�. Miehet siell� kokoutuivat rattailtaan yhteen parveen, arvattavasti neuvottelemaan rynn�kk�suunnitelmasta. Korvenloukkolaiset sill� aikaa seisoivat hiljaa odotellen. Muutamia kerskailevia haukkumasanoja vaihdettiin kahden puolen. �No mit�, mit� sen p�it�k�! Miksi ette aja?� kyseli Karhun Esa, joka soukalla tiell� vihdoin vaivoin p��si etujoukkoon. Kaikki heti rynt�siv�t h�nelle, kuin johtajalle, selitt�m��n: �Siell� on hirsi ver�j�n p��ll�, eik� siit� p��se! Mik�h�n hiisi...?� Muuten muka tietysti ei olisi ollut mit��n estett�. Ai, miksi nyt, juuri nyt keksiv�t tuon hirren? Mit� hy�ty� nyt on viikatteista? �Hirsi!� Esa tirkisteli ver�j�lle, mittaillen jaksaisiko musta siit� yli hyp�t�. �Menn��n ottamaan hirsi pois!� h�n huudahti. Toiset katselivat h�mm�stynein�, ett� oikeinkohan se totta tarkoittaa? �Menn��n!� moni jo sanoi. �Tulkaa�, huudettiin ver�j�lt�, mihin puhe jo oli kuulunut. Tuo huudahdus sai rynt��j�t hiukan levottomasti liikahtamaan ja vakavammin k��nt�m��n huomionsa ver�j�n takana seisovaan miesjoukkoon. �Tulkaa pojat!� kuului ver�j�lt� yh� uhitellen. Karhun Esa iski mustaansa, lenn�tti ver�j�lle, kiljahti siin�, k��ntyi takaisin ja hypp�si alas sel�st� toisten luona. �Nyt menn��n pojat!� H�n etsi er�ilt� rattailta kankensa, katsoi ett� puukko oli povitaskussa. �Menn��n vain!� Joukkoon liittyi Iikan Antti, Kuivasen Ella ja muutamia muita. Toiset j�iv�t viel� j�ljelle varustellen aseitaan. Korvenloukkolaiset seisoivat noin nelj�n sylen p��ss� ver�j�st�. Mutta n�hty��n, ett� toiset alkoivat l�hennell�, alkoi siit�kin miehi� liikkua eteenp�in, M�kilahden Matti ja Hautalan Janne etup��ss�. Juuri kuin ep�illen pid�ttyiv�t rynt��j�t. Jotakin tekosyyt� etsien rupesi Karhun Esa mellastamaan per�ss� tuleville. �Jos on asiaa, niin tulkaa l�hemm�ksi!� huusi M�kitalon Matti ja l�i kangellaan ver�j�npuolaan. �Odota!� huudettiin vastaan. Muutamat siell� jo tasajalassa hyp�hteliv�t. Laitalan Valee oli pysynyt hiukan et��mm�ll�, eik� ollut niiden joukossa, jotka etunen�ss� ver�j�lle riensiv�t. H�nen vieress��n seisoi M�kilahden renki-Heikki, h�n, tuo hongantyvi. V�hitellen alkoivat Valeen silm�t kiihkoisasti hehkua, kun t�ht�ili ver�j�n toiselle puolen. �No mutta�, ��nn�hti h�n vihdoin, �eiv�th�n ne vain pelk�� niin, ett� l�htev�t pakoon ennen kuin... L�hdet��nk� Heikki?� Hongantyvi oikein s�ps�hti, kun tuo rauhaisa, ennen melkein pitk�piim�inen mies niin kamalan hurjasti liikahti. Mutta sep� h�nenkin elementtins� her�tti. �Menn��n!� Alkoivat juosta ver�j�lle. Kaihoten antoivat toiset tilaa, toiset riensiv�t per��n. Kahden puolen ver�j�� viel� seisoskeltiin ja kerskaillen piiskattiin kangilla maata ja aitoja; joskus kyl�l�iset jo ver�j�llekin iskun antoivat. Valee ja Heikki hypp�siv�t ver�j�n yli. �Poika!� huudahti set�, kun �kk�si Valeen. ��ni takertui kurkkuun, kuin jonkin hirve�n tapaturman sattuessa ihan silm�in edess�. Samassa h�n teki vaistomaisen liikkeen, juuri kuin tahtoen est�� Valeeta menem�st�. Mutta se oli jo my�h�ist�... Siell� iskettiin kangilla jo kahden puolen. Kyl�l�isten joukot rynt�siv�t aidoille kuin varikset hyppien yli. Aidat romahtivat maahan. Sill� v�lin jo oli Heikin ja Valeen ymp�rille ker�ytynyt piiriin pit�j�l�isten taaja parvi. Kirkuen ja meluten ahdistettiin heit� joka puolelta. Puukkoineenkin jo koettivat muutamat l�hennell�, mutta taajat kangen iskut pid�ttiv�t heit� tarpeellisen matkan p��ss�. Mutta kohta tuli apuakin. Korvenloukkolaisten lauma iski p��lle joka taholta. Tappelijat levisiv�t tien kahden puolen oleville s�nkipelloille, miss� sattui ryhm�kohtauksia ja parikohtauksia. Niist� johtui edell� juoksuja ja takaa-ajoja. Koko vainio tuli siten tappelukent�ksi ja siin� viel� seisovia kuhilaita k�ytettiin suojeluspattereina, joiden ymp�ri per�kanaa useammat parit kiersiv�t. Puukot, joita pit�j�n pojat olivat ensin aikoneet k�ytt��, katosivat v�hitellen pois, joten kanget ja tervapiiskat j�iv�t yleisimmiksi aseiksi. Melske oli suurenlainen. Pimeydenruhtinaan nimi monenlaisissa toisinnoissa kaikui yli kaiken sotahuutona, tunnussanana, johon sitten mit� monenv�lisin joukko yksityisi� sapenpurkauksia sekaantui. Hevoset olivat omin valloin tiell� joutuneet tappelukent�n piiriin. Peloissaan ne vavahtelivat ja hirnahtelivat, liikkuivat v�hitellen ver�j��n asti, mihin tie p��ttyi. Siin� olisivat kenties seisoneetkin, mutta joku korvenloukkolainen ohi kulkiessaan iski kangellaan er�st� hevosta, joka siit� pillastuneena laukkasi yli ojan pellolle. Siit� kaikki hevoset s�ik�htyiv�t niin, ett� h�mm�stytt�v�ss� sekasotkussa lenn�htiv�t rattaineen hujan hajan. Muuan k�rrynaisaan k�ytetty viikate tunki er��n vaaleanharmaan kauniin ratsuhevosen mahaan. Ori p��sti kamalan ��nen. Aukko tuli ammottavan suuri, sis�lmykset sielt� valuivat ulos. Kamalasti valittaen koetti ori viel� juosta eteenp�in ja tallasi sis�lmyksi��n jotka roikkuivat maassa ja pala palalta j�iv�t kavioiden sotkemana j�ljelle. Tappelijatkin sen jo huomasivat ja kiintyiv�t katselemaan. �Tpruu!� huusi muuan nuori poika, joka itku kurkussa l�hti tappelun kuohinasta yll�tt�m��n kiinni kaunista hevostaan. Mutta samassa kuin h�n ehti oriin luokse, loppuivat sen voimat: se suistui p�� edell� pellonojaan ja j�i siihen viimeisi�ns� korahdellen. Pojalle k�vi niin s��liksi is�ns� kaunista hevosta, ett� purskahti itkem��n ja kumartui nostamaan ojasta sen kaunista p��t�, jossa silm�in tulinen loiste jo alkoi sammua. Samassa juoksi ohi muuan korvenloukkolainen ja iski kangellaan poikaa. Sanaakaan �l�ht�m�tt� putosi h�nkin makaamaan poikittain hevosensa kaulan p��lle. Koottujen kivilajien luona h��riv�t kyl�n paimenpojat ahkeraan lenn�tt�en kivi� hevosjoukkoihin. Miehi� ei sopinut heitell�, olisi pian oman kyl�l�isiin sattunut. Tappelu oli muuttunut paoksi ja takaa-ajoksi: kierrettiin kent�ll� kuhilaitten ja hevosjoukkojen ymp�ri parittain, milloin takaa-ajajana oli korvenloukkolaisia, milloin pit�j�l�isi�. Siten oli myll�kk� saanut v�h�n lauhkeamman luonteen, sill� iskut eiv�t en�� niin alituiseen osuneet eik� kohti sattuneet. Mutta tuimasti siin� viel�kin oteltiin. Valee iski oikeaan ja vasempaan, ei kuluttanut voimiaan takaa-ajossa eik� edell�juoksussa, l�i toista jo kun toinen pakoon l�hti. Viel� pelottavampana liikkui Hautalan Janne tervapiiskoineen, jonka edest� jo pelkojaan useimmat pakoon lipittiv�t. Mutta ilmaiseksi eiv�t ly�neet korvenloukkolaisetkaan. Iikan Antin kamala kanki, jonka p��h�n oli joukko hevoskeng�n nauloja taottu, liikkui kuin kuoleman sanansaattaja. Kauhistuen sit�kin paettiin, tuota asetta, joka melkein joka iskulla miehens� maahan masensi. Puukkoonsa oli uudestaan turvautunut Karhun Esa. Miss� h�n likelle p��si, siell� aina kipeit� �l�hdyksi� kuului ja veriset j�ljet osoittivat h�nen kulkuteit��n. Taistelu oli hetkisen kest�nyt, kun ensimm�iset pit�j�l�iset tantereen j�ttiv�t ja k�p�l�m�keen mets��n l�htiv�t. Isohkolla ylivoimallaan olivat korvenloukkolaiset heti alussa hyv�sti voitonpuolella, mutta sittenkin panivat pit�j�l�iset pakoa vastaan. Mutta kun ensimm�iset mets��n katosivat, silloin heikkouden tunne toisetkin jo siksi valtasi, ett� riensiv�t per��n toinen toisensa j�lkeen. Vasta viime tingassa Karhun Esa tapasi Valeen. T�m� juuri harppaili innoissaan er��n pakenevan per�ss� ja hoivasi kangellaan, joka t�p�ht�en, esinett��n kohtaamatta koski maahan. Siin� hyp�hti Esa takaap�in ja ty�nsi puukkonsa Valeen selk��n. Valeelta p��si tuskallinen huudahdus. Juuri kuin Esa olisikin vain odotellut saavansa tuon tehd�, alkoi h�n heti paeta mets�� kohti mink� kintuista p��si, sill� toisia korvenloukkolaisia jo l�heni arveluttavissa aikeissa. Esa juoksi sellaisella nopeudella, ett� takaa-ajajat, joita useampia heti l�hti liikkeelle, pian j�ttiv�t yrityksens� siihen. * * * * * Aamu alkoi valjeta. Jo tappelun kiivaimman tohinan tauottua alkoi kyl�n naisv�ki likemm�ksi pyrki�. Siin� oli j�lki� kuin sotatantereella ainakin. Mik� miehist� viel� p�kerteli puoli taintuneena, mik� hoiteli haavojaan, mik� ontuen yritti kyl��n p�in. Mik� valitteli, mik� kiroili ja uhkasi, mik� muuten jotakin sanoi. Laitalan Valeen haava ei ollutkaan aivan suuri, sill� puukko oli sattunut lapaluun p��lle ja siin� tehnyt ainoastaan ruman viilteen. Kun nyt ruvettiin tarkastamaan, l�ydettiin kaikkiaan kymmenkunta hyvin pahasti haavoitettua, joista puolet kykenem�tt�mi� itse liikkumaan. Tunnetuimpia niist� olivat M�kilahden Matti, joka kangen iskusta oli n�ht�v�sti tainnuksiin mennyt; Kuivasen Ella, jonka p�� ja kasvot olivat tervapiiskalla niin runnellut, ettei h�nt� olisi tuntenut muusta kuin vaatteista; Iikan Antti, joka ei jalkansa t�hden mihink��n p��ssyt, poskessa sen lis�ksi oli puukon haava. Ensinn� luultiin useampia kuolleiksi, mutta kun niit� ruvettiin liikuttamaan, huomattiin kaikissakin olevan viel� henki tallella. Henke�ns� ei siis menett�nyt muut kuin tuo kaunis, harmaa ori, sill� nuorukainen, joka sill� oli ajanut, virkosi eloon sekin. N�iden haavoitettujen joukossa oli enempi puoli pit�j�l�isi�, v�hempi korvenloukkolaisia. Mutta ne korjattiin kaikki hoitoon, yst�v�t ja viholliset. Kun viel� ne pit�j�l�isten hevosista, jotka olivat n�kyviss�, oli korjattu kyl��n, j�i ottelukentt� autioksi siksi, kunnes paimenpojat taasen ehtiv�t sinne �skeist� tappelunrymin�� matkimaan ja osoittelemaan. TOINEN OSA I PAKOLAINEN Aamu oli valjennut. Karhun Esa l�ysi itsens� mets�st� makaamasta huohottaen rontossa, johon oli kaatunut. Uupumuksesta puoliksi taintuneena oli h�n siihen k�pertynyt. Kun kaatui kerran pitk�lleen, tuntui tuo asema niin hauskalta ja levoittavalta, ettei mist��n hinnasta olisi tahtonut siit� luopua. Lev�tty��n siin� puolisen tuntia kohosi h�n yl�s. Suuri puukko, joka kimalteli punaisesta verest�, oli viel� k�dess�. Vasta yl�snoustessaan h�n n�ht�v�sti tunsi kipua: p��t� huimasi, ett� v�h�ll� oli kellisty� uudestaan kumoon, vasemmassa k�dess� oli puukon haava, josta viel�kin runsaasti tippui verta, ja koko k�si oli melkein tunnoton. �Voi tulimmainen!� H�n p��sti sarjan syd�mellisi� kirouksia, heitti puukon maahan, tarttui oikealla k�dell� haavoitetun k�den ranteeseen tuskallisesti siit� puristaen. �Voi tulimmainen!� H�n k�perteli kuin suurissa tuskissa ainakin, mutta enemm�n lie se tapahtunut tappelussa saadun tappion kuin kivun johdosta. Sit� ainakin saattoi otaksumaan sekin, ett� h�n taas tempaisi puukon maasta, kiljahti tutulla, villill� tavallaan ja rynt�si er�st� suurta kuusta vasten, jonka kylke� puukolla vimmoissaan viileskeli. Itse�kin alkoi ehk� kyll�stytt��, kun ei vastus v�hint�k��n aristellut, koska taas yht�kki� iski puukkonsa pehme��n sammaleeseen p�ineen p�ivineen ja kamalasti ulehtien: �voin sun, voi sun�, heitt�ysi pyllyilem��n maahan. Se oli tuskaa se. Varmaan olisi vihamieskin s��linyt, jos olisi n�kem��n sattunut. Mutta ei sit� kukaan n�hnyt, yksin h�n sai teutaroida ja sappeansa tyhjent�� j�ykk��, tunnotonta luontoa vastaan. Siten aikansa teiskaroituaan h�n kuuli mets�st� yht'aikaa pari hevosen hirnahdusta. Esa kohotti p��t��n, kuunteli tarkemmin ja l�hti k�velem��n sinne p�in. Noin parikymment� sylt� siit�, miss� h�n oli maannut, l�ysi h�n hevosen, jonka heti tunsi er��n kumppaninsa omaksi. Hevonen oli hiukan arka, mutta antoi kuitenkin itsens� kiinni. Esa oli niin ihastuksissaan odottamattomasta l�yd�st�, ett� pakkausi suutelemaan hevosta. T�m� ei siit� kuitenkaan v�litt�nyt, vaan veti turpansa pois ja p�rskyi tyytym�tt�m�sti, sill� Esa l�yhk�si viel� viinalle. Miekkonen ei t�st� el�imen ylenkatseesta kuitenkaan kovin pahastunut, vaan puhutellen sit� yst�v�llisesti l�hti taluttamaan ohjaksen palasesta, mik� viel� oli suitsiin j��nyt, mets�n l�pi p��st�kseen tielle. Se ei ollutkaan varsin kaukana. H�n laittoi toisen ohjaksen vy�hihnastaan, leikkasi puusta paksun kepin ja nousi selk��n. Kappaleen matkaa ajettuaan n�ki Esa tiell� koossa joukon tovereitaan. H�nell� jo vilahti ajatus mieless�: ajaako ohitse sanaa virkkamatta, niin p��see t�ll� hevosella kotiin... Jos sen omistajakin on tuolla, niin tahtoo pois. Mutta synti olisi antaa noiden pelkop�ksyjen p��st� ilman muutamaa kovaa sanaa. H�n seisautti heid�n luokseen. Ensi alussa tuli jokaisesta suusta niin monenlaista yht'aikaa, ett� siit� oli mahdoton saada muuta selv�� kuin sen, ett� t�ss� oli joukko miehi�, jotka olivat k�rsineet ��rett�m�n *v��ryyden*. Mutta ensimm�isess�, ihan *ensimm�isess�* tilassa se *kostetaan*. Kullakin oli p�tev�t erikoissyyt pakoon l�htemiseens�; milt� oli aseet tulleet �loppuun piiskatuiksi�, milt� kangenisku oli vienyt �t�rm�n� k�dest� jne. Korvenloukkolaisia oli ollut �kymmenen kertaa� enemm�n heid�n luulonsa mukaan. Koko loukon miehet ja viel� pit�j�n pahimpia is�nti� suuri joukko kaupan p��lle, -- kertoivat ja uskottelivat itse�ns�. �Mutta kos-te-taan!� Tuo sana tuntui ik��n kuin synkk�mielisess� s�vellyksess� verhoovan koko keskustelun ja peitt�v�n sen kamalaan syleilyyns�. Mutta ket�h�n sinne j�i, sinne tappelukent�lle? Mahtoiko siell� tulla monta murhaa? Keskustelu tuli siit� alakuloisemmaksi, n�kyiv�t hekin panevan jotakin merkityst� sille, ett� mahdollisesti useampia olisi temmattu tuonentuville. Parhaimpia miehi� oli j��nyt, Iikan Antti ja Kuivasen Ella. Ei Antti ainakaan viel� �sken ollut kuollut, muutamat tiesiv�t n�kem�ns� johdosta kertoa, mutta Ella? Ei kukaan tiennyt h�nest� niin mit��n. Jollei ollut jo aikaisemmin pyyhkinyt pakoon? Ei se Ella niin l�hde, ei. No mutta kun se sit� morsiantansa niin... Vaikkapa. Mutta olikohan se Santra siell� Laitalassa? Sit�p� ei kukaan osannut sanoa. -- Voi turkanen, jos t�m� reisu olisi onnistunut, niin siit� olisikin tullut v�h�n komea juttu! -- �lk��s muuta, saakelit! -- Eik� sit� Santraa Ellallekaan niin vain olisi annettu. -- No, ei, hui, hai, olisihan t�ss� muitakin. �Esimerkiksi t�llainen poika!� Karhun Esa r�yh�ht�en huudahti. �Niin, sellainenkin kyll� kelpaa!� Mutta uudelleen k��ntyi puhe mahdollisesti murhattuihin tai haavoitettuihin. Niist� haavoista, mit� heill� itsell��n oli, ei juuri mit��n puhuttu, vaikka nekin kyll� olivat sen muotoisia, ett� nykyaikana sellaistenkin t�hden jo tohtoria etsit��n. P�ivitettiin ment�isiink� takaisin hakemaan niit�. Mit�s se hy�dytt�isi? Tulisi vain uusi tappelu ja -- sinne ne j�isiv�t. Ei kukaan sanonut, vaikka ep�ilem�tt� jokainen sit� ajatteli, ett� mahdollisesti tulisi my�skin -- uusi tappio. Kyll� Karhun Esassa ja parissa muussa olisi ollut miest� l�htem��n, mutta kun kaikki muut l�iv�t koko puuhan maahan, niin siihen se j�i. Viimeinen keino siis oli antaa tietoa niiden kotiin, ett� tiet�v�t noutamaan menn�. Karhun Esalle, jolla oli hevonen, annettiin velvollisuudeksi tietoja vied�, he muut, kun k�ym�jalassa tulevat, eiv�t niink��n pian ehdi. Esa kirosi ja vannoi, ett� h�n ei ik�n� mene sellaisia murheen ja samalla h�pe�n sanomia viem��n, antoi hevoselle iskun ja l�hti. Toiset huusivat ja kirkuivat per��n, mutta Esa ei mit��n kuullut. Ja huimaa vauhtia h�n riensi ripe�ll� ratsulla. Jo kiid�tti ohi murrosten, miss� y�ll� oli ensimm�iset uroty�t tehty. P�iv�n valossa n�ki nyt nuo valtaiset puukasat, jotka siin� hujan hajan heitettyin� remottivat kuin mik�kin valloitettu varustus. Maantien kamara, joka raiteiden v�liss� rauhallisilta kulkijoilta oli ruohittumaan p��ssyt, -- kun ei pit�j�l�isill� viel� ollut her�nnyt aavistusta t�m�n tien varsilla l�ytyv�in mainioiden kasvimaiden povessa makaavasta kullasta, -- oli nyt ravalle tallattu. Se n�ytti kuin peikkojen tanssikent�lt� t��ll� rauhallisen, alkuper�isess� viattomuudessaan lep��v�n luonnon helmassa. Esa pid�tti ratsuaan. Y�llisen kahakan muisto her�si h�ness� el�v�sti. Silmist�, joista t�h�n saakka oli loistanut jonkinlainen toivottomuuden ja pettymyksen synkk� ilme, leimahti taas innostuksen tulinen lieska. �Ket�h�n ne kaikki olivatkin?� h�n vahteja tarkoittaen ��neen virkahti, suu hymyss�. Hetkisen aikaa py�r�hdelty��n ja n�ht�v�sti muistissaan ihailtuaan t�ss� ottelussa saatua voittoa l�hti h�n uudestaan ajamaan. V�h�n matkan p��ss� tuli eteen pienehk� niittyaukea, jonka toisella laidalla Esa �kk�si oman heponsa rauhassa sy�m�ss�. Sep� vasta l�yt�! Kuinkas moni muu sielt� omalla hevosellaan kotiin tulee! Pian oli h�n muuttanut suitset oman mustansa p��h�n. Olisi mieluisasti toisenkin hevosen mukaansa vienyt; olisi ollut niin uljasta tulla sielt� kahdella hevosella, kun muut, ep�ilem�tt� kaikki, tulivat jalkapatikassa. Mutta kun ei ollut mit��n keinoa saada toista per�ss� seuraamaan, heitti h�n sen siihen ja l�hti omalla mustallaan lenn�tt�m��n. Hevonen, joka oli tielle j�tetty, katsoi hetkisen ik��n kuin kummissaan menevien per��n. Hirnahti sitten tyytyv�isesti juuri kuin olisi tahtonut sanoa: �sama se!� ja poikkesi tiepuoleen sy�m��n. Jo sivuutti Esa taloja ja kyli�. Kirkkopukuisia ihmisi� oli muutamia tiell� kulkemassa Herran temppeliin, sill� t��lt� p��st� pit�j�� oli sinne pitk� matka. Jo et��lt� ihmiset syrj��n v�istyiv�t, kun kuulivat lujan hevoskavioiden paiskeen. Jo valuivat hikipisarat valtaisina vaahtokokkareina alas mustan kylki�, mutta se n�ytti melkein nauttivan t�st� hurjasta menosta. Kulkijoita sivuuttaessaan Esa aina jotakin huudahti hevoselleen, ik��n kuin t�m� viel� olisi sellaisia kiihottimia tarvinnut. Ja ihmiset, jotka kirkkoon meniv�t, kallistelivat surullisesti p��t�ns� ja virkkoivat: �Hyv� Jumala, mit� tuostakin vihdoin tullee!� Tunsivathan kaikki h�net. �Saas n�hd�, jatkoivat arveluitaan, �eik� siin�kin viel� tule is�in pahat teot lasten p��lle. Kyll� Jumalan rankaiseva k�si tuohon ulottuu.� �Kyy-yll�.� Ja kyliss� juoksi miehi� ja naisiakin tielle katsomaan. �Karhun Esako se siin� meni?� Se oli mennyt, tiettiin. �Ajoi kuin ilmassa.� �Sill� on hyv� hevonen, sill� h�jyll�.� �Hevonen ja mies kuin yhteen valetut.� �Mutta kuinkahan lie Korvenloukolla k�ynyt?� T�m� oli kysymys, jota ahkerasti pohdittiin, josta v�iteltiin ja arveltiin, ett� kyll� ne siell� kummia ovat tehneet. Tuntui puheista, ett� useat olisivat suoneet korvenloukkolaisten voittaneen, toiset, useimmat taas pit�j�n poikain. Mutta melkein kaikkien puheista kuulosti silt�, ettei kukaan olisi tahtonut luopua huvista saada kuulla Karhun Esan tehneen jotakin kamaloita, �sill� se poika se on kumminkin ensin, edell� kaikkien muiden�. Niin ne kehuivat, osalta heist� tuntui kovin ik�v�lt�, korvaamattomalta vahingolta, ettei ollut ennen tielle ehditty ja saatu pid�tt�� sit� �itse��n�, ett� olisi saatu tiet��... N�m� uteliaat ryhm�t olivat kokoelmia kyl�in v�est�st�, renkej� ja is�nti�, joilla ei ollut kiirett� kirkkoon, eiv�t olleet her�nneit�, eiv�tk� luontaisista syist� ahdasmielisi�, vaan olivat aikansa lapsia, jotka saattoivat syd�mest�ns� iloita jokaisesta rohkeasta, karskista ja raa'astakin teosta, mik� tehtiin ja mik� miehuutta heid�n k�sityksens� mukaan osoitti. Esa oli kiit�nyt ohitse kuin meteori, jota mieluisasti olisi enempikin aikaa katseltu ja ihailtu. Kun Esa ajoi kirkon ohi, poikkesi juuri h�nen edess��n tielt� kirkkotarhaan seurakunnan kappalainen Mallenius, paikkakunnan her�nn�isyysliikkeen innokas, ponteva johtaja. Esan silm� kohtasi papin ter�v�n, vakoilev�n katseen. Vaistomaisesti, vasten tavallisuutta kohosi k�si lakin keulaan ja h�n teki pastorille hyv�np�iv�n. Pastori vastasi yst�v�llisell� p��n ny�k�yksell�, seisahti hiukan ik��n kuin tarkoituksella sanoa jotakin. Ohitse menty��n Esa tunsi ik��nkuin jonkinlaista omantunnon vaivaa siit�, ett� ajoi ohitse, kun oli h�nkin huomannut pastorin aikeen, ja ett� t�m� yst�v�llisesti tervehti. Ei h�n mik��n yst�v� ollut papin kanssa, p�in vastoin oli monesti ollut joukon johtajana, kun oli her�nneille kolttosia tehty. Mutta se vaikutti h�nen herkk��n luontoonsa niin omituisesti, ett� pappi *h�nelle* saattoi niin yst�v�llisesti tervehti�, h�nelle, joka kaikissa oli osoittanut olevansa julkinen vastalause t�m�n toimille. Silm�nr�p�yksen vallitsi h�ness� halu palata takaisin ja kysy� oliko pastorilla jotakin asiaa. Esa katsahti viel� taaksensa, n�ki papin nyt vasta k��nt�v�n katseensa h�nest�. Esa rupesi ajattelemaan, ett� olisiko tuo katsellut h�nen mustaansa, joka m�rk�n� ja vaahtoisena jo n�ytti jotenkin uupuneelta, taikka kysellyt mist� tullut, taikka...? H�nen mielikuvituksensa loi sarjan kysymyksi�, joita pappi olisi h�nelle mahdollisesti tehnyt. K�rttil�isviha her�si, t�hd�ten nyt sattumalta pastoriin, jota juuri oli ihaillut. H�n jo katui syd�mest��n, ettei sittenkin k��ntynyt, seisahtunut, kysynyt tuolta k�rttipapilta karskisti: �Oliko jotakin asiaa, vai?� Pappi olisi ruvennut saarnaamaan, mutta h�n olisi kironnut ja sanonut, ettei h�n ole kirkon kipe� eik� Jumalan sanan vaivainen. �Mit� sen tarvitsee h�nt� katsella!� Esa oli kiukustunut siit�, ettei ollut n�in menetellyt. Musta sai sen nyt tuntea ja k�rsi�, sill� uusia ly�ntej� alkoi kepist� sataa sen hikiseen selk��n. Kirkkov�ke� tuli paksulta vastaan. Mustan laukatessa alkoi Esa loilottaa. Oli mielest��n sopivampi ja n�ytti hurjemmalta ja komeammalta siten, kuin menn� nohjotella hiljaa ja ik��n kuin h�peiss��n... Mit� h�n h�pe�isi...? Tulkoon vaikka ken, niin paikalla h�n on valmis koettamaan, vaikka tuota k�tt�kin niin kirotusti s�rkee... H�n se on kumminkin sittenkin Karhun Esa, h�n! Tuo oman nimens� paino, sen kuuluisuus her�tti h�ness� yht�kki� niin paisuvat tunteet, ett� karjaisi: �Itse min� oon Karhun Esa, min�!� Ihmiset, jotka tuon kuulemaan sattuivat, katsoivat oudostellen ja peloissaan, eiv�t uskaltaneet sanaa virkkaa. �Tuo saattaisi pian kirkkotiell� tappaa, ja mill�p� t�ss� vastustaisikaan, kun ei asettakaan ole...� Ja he hiipiv�t maantien ��rimm�ist� reunaa. �Kyll� tuo on nyt saanut selk��ns�, ajattelivat ohi p��sty�. �Siit�p� pit�isi nyt oikein Jumalaa kiitt��.� Musta alkoi v�sy�. Sen askel tuli ep�varmaksi ja horjuvaksi, se poikkesi tiepuolesta toiseen, vaikka Esa teki ruoskineen parastaan saadakseen sen suoraan kulkemaan. Mutta kun hevosraukka ei ollut jalkainsa herra, ne kun muuttelehtivat toistensa edelle vaistomaisesti, tahdottomasti, niin ne meniv�t my�skin mihin tahtoivat... Yh� armottomammin pieksi Esa el�int�, joka koetti potkiakin, mutta voimaton kun oli, ei siit� ollut mit��n apua, sekin k�vi v�syneesti ja hiljaa ja tuotti uusia ly�ntej�. �Poika, poika!� huusi muuan tuttava mies er��n kyl�n ohi ajettaessa, �tapathan sin� mustasi.� �Mit� se sinua koskee? Tapan kyll� sunkin, eik� se maksa kuin kolme kopeekkaa.� Esa riensi edelleen. Jo n�kyi tuolta koti, vanha, taitekattoinen asuinrakennus, jonka savupiiputkin entisin� hyvin� aikoina olivat rapatut, mutta nyt niit� ei paljon ollenkaan yli katonkamaran n�kynyt. Asuinrakennus olikin ainoa, mik� n�kyi, sill� se oli korkeampi muiden rakennuksia, joitten sekaan Karhun muut huoneet et��lt� katsoessa peittyiv�t. Esa k��ntyi maantielt� kotikujalle. K��nteess� on silta, �is�t� kun olivat siit� veden laskun laittaneet. Mutta nyt on silta jo kauan ollut huonossa kunnossa, hevoset saavat hypp��m�ll� yli kulkea. Musta sai jo sarjan iskuja ennen siltaa, ett� tiet�isi vauhtia ottaa. Mutta mustalta ovat voimat loppuneet: se hypp��, mutta takajalat vajoavat sillan rakoon, siihen painautuu hevonen pitk�lleen v�r�hdellen. Panee p��nkin levollisesti tien reunaan. Esa sai pudotessaan vamman jalkaansa. Tuimasti hevosta kiroten nousi h�n ja otti siltapuun kappaleen ojasta. Hevonen puhaltelee raskaita henk�yksi�, sen p�� lep�� pitkin tiet� muun ruumiin kanssa suorassa viivassa. Hevosen jokainen j�nne v�risee. Sen silm�t ovat ummessa, mutta parhaiksi juuri raottaa niit� ja katsoo, n�yr�sti armoa rukoillen, is�nt��ns�, kun isku t�ht�� h�nen p��t�ns�; heikosti se heitt�� sit� viel� yl�sp�in, ik��n kuin suojellakseen. Mutta isku kohtaa. T�rke��n paikkaan se kohtaakin, ihan korvanjuureen, ohimoon. P�� valahtaa takaisin tielle. Muutama nyk�ys viel� -hevonen oli kuollut. Siin� se makasi kohtaloonsa tyytyv�isen� ik��n kuin kuiskien is�nn�lleen: �Armoniskunpa annoitkin, yst�v�iseni!� Esa iski viel�, vaikka hevonen jo oli kuollut. Eih�n sit� sellaista sappea v�h�ll� saa tyhj�ksi! Vasta sitten h�n ik��n kuin horroksesta her�si. �Kuoliko se...? Katso vetelyst�, eih�n se... Nouse yl�s, musta...!� Esa potki, nosti mustan p��t�. Mutta se oli kuollut. Esa rupesi harmista kiroilemaan, kiroili oikein itkussa suin, sill� tuo hevonen oli ollut h�nen kumppaninsa melkein jokaisessa uroty�ss�, joilla h�n oli mainetta niitt�nyt. Ja nyt se makasi tuossa. �Musta, musta parka!� Ei se en�� taputtelemisista v�lit�. Esa menee, istahtaa ojan pientareelle, laskee ry�m�lleen k�ttens� p��lle. �Voi jumaliste!� Tuo oli toivoton huokaus: siit� hel�hti jonkinlainen kamalan aavistuksen s�vel, siit� ymm�rsi, ett� Esa jo k�sitti tekonsa: koko talossa ei ollut kunnon hevosta, paitsi musta. Esa juuri ajatteli menn� viel� hyv�ilem��n hevosvainajataan, mutta n�ki jonkun kyl�l�isist� l�hestyv�n tuolta. Kiukusta leimahtivat tuliset silm�t: tuletko surkuttelemaan? Esa pui nyrkki�, �h�hti sapekkaasti, katsahti viel� kuin jotakin toivoen mustan silmiin. Toivo n�kyi pett�v�n ja sai tuskallisesti p��t� v��nt�m��n. Kyl�l�inen l�heni, Esa l�hti raskaasti astelemaan kartanolle p�in. II KOTONA Esa astui kotiinsa. Paha haju l�yhk�si ovesta vastaan. Eip� ihmek��n, sill� heti tupaan astuessa pisti silm��n pikimusta lattia, jota ei olisi luullut n�iden asukasten aikana pestyn. Oviloukko oli t�ynn� kaikenlaisia navetta-astioita, peruna- ja vesisaaveja, joilla tie porstuan kamariin oli kokonaan suljettu. S�ngyn ja penkin alustoista vy�ryi lattialle ylt�kyll�isyyden ylitse kaikenlaista tunkiotavaraa. Vanha, luja p�yt� seisoi paikoillaan luhistumatta ik��n kuin kerskuen siit�, ett� alinomaa jaksoi kantaa sen taakan mit� monipuolisimpia esineit� ja tavaroita, joilla siin� oli varsinainen tilansa. Se olikin, tuo p�yt�, harvinaiskalu, j��nn�s esi-isilt�; se oli yhdest� lankusta, jonka l�pimitta oli kolmekymment� tuumaa. Istuinpenkit olivat samaa sukua, leve�t, lahnavat ja lujat. Ne olivat todella oikeita vanhankansan huonekaluja. Esan astuessa tupaan istui vanha, turpea akka takkakivell� ja tirkisteli h�nt�. Noissa kasvoissa huomasi niin paljon yht�l�ist� Esan kasvojen kanssa, ett� saattoi oitis arvata t�ss� saavansa kunnian tutustua Esan �itiin, talon em�nt��n, tuohon kuuluisaan Karhun muoriin. �Miss� Jussi on?� huusi Esa ovessa. Muori k��nsi v�linpit�m�tt�m�sti p��ns� toisaalle ja virkahti huolettoman jokap�iv�isesti ruumistaan tahdissa huiskuttaen: �(En) ... tiet�isi sinuakaan, jos'et siin� olisi.� �H�h?... Etk� tied�? Mit�s varten mun pit�� sua el�tt��, jos et edes tied� sit�? Piruko nuo p�kk�n�tkin aina vet�� jalkoihin...! sen ... tuhannen!...� H�n potki kumoon pari, kolme astiaa, joista yhdess� oli perunoita ja vett�, toisessa ruumenvett� ja kolmas oli tyhj�. ��l� nyt taas niin kovin p�ll�ile�, kielteli �iti huolimattomasti, katsahtamattakaan Esaan. S�ngyst� kuului kuorsausta. Esa tunkeusi kaikkien esteiden l�pitse s�ngyn luo, l�ysi sielt� Jussin, jonka her�tti. Poika kun kuuli is�nn�n kotiin tulleen, nousi kuin nuoli. Mutta Esa kiirehti h�nt� viel� k�sihapuisin muistuttaen: �Tied�tk�, nohjo, kuka sinua el�tt��?� �H�h?� Poika seisoi kummissaan ja peloissaan silmi��n hieroen. �H��h! Tied�tk�s miss� Matti on?� �Matti? En min� tied�. Eik�h�n se ole ajoilla.� �Ajolla? Kenen hevosella?� �En m� tied�.� �Miss� Maija on?� �Maija on navetassa�, ilmoitti muori. �Ahaa, joko senkin suu p��see auki!� huudahti Esa. �No, mene sin� Maijan kanssa ja vet�k�� se konin raato sielt� tielt� tarhaan. Jos ette saa, niin hae kyl�n v�ki avuksi.� �Mik� koninraato?� kysyi poika. �Niin, mik� konin raato? min�kin kysyn�, virkahti muori. �Miik�� kooniin raato!� matki Esa. �Menee katsomaan, sielt� h�net l�yt��.� Poika jo meni, muori riensi per��n. Esa istui p�yd�n p��h�n penkille ja mietiskellen antoi katseensa kulkea ymp�ri huoneen. Siit� painui h�n p�yd�lle ry�m�lleen ja valutti silm�ns� umpeen. Porstuasta jo kuului �itimuorin h�t�ilev� astunta ja ��nteleminen: �kun nyt tuoni hevosparankin tappoi, muutama p�ll�!� tuli muori tupaan huutaen vasten tavallisuuttaan, sill� h�n puhui yleens� hyvin vitkaan. Esa hiukan raotti silmi��n, mutta painoi ne j�lleen v�linpit�m�tt�m�sti kiinni. Huomasi kuitenkin muorin olevan hyv�ss� p�hn�ss�. �Kun ei tuo vaivainen jo itse�ns� lopeta ... t�ss� h�vitt�� koko talon... Voi jumalatointa, voi vaivaista el�v��, kun ei tuolle jo tulekin nuoranp��!� �Suu kiinni!� huusi Esa silmi��n nostamatta. �Niin, suu kiinni, kun Saviojan Ville on pannut hakemukseen velkasi... Kyll� ne ovat t�m�n ajan ihmiset h�vitt�mi�, niin ett� nahankin kuorisivat p��lt�, kun vain kelpaisi.� Muori kopisti piippunsa, istui takkakivelle ja pani tupakkaa uudestaan. �Mutta totta ei se kelpaa se ihmisen nahka, kun eiv�t nylje.� H�n nauroi kitkutti ja n�ytti jo unohtaneen hevosen kuoleman. �Se Saviojan Ville, n�lk�silm�, se ihminen on tavaraa ainakin v��ryydell� koonnut, jos kuka. Mutta tottahan viimeisen� tilinp�iv�n� katsotaan per�h�n, mit� on Villenkin kirjaan kirjoitettu, ja pit�� katsoa!� Muori l�i k�tt� polveen. �Kun h�tyytt�� leski� ja turvattomia orpoja pois mailta ja mannuilta.� �Mit� sin� h�piset?� kysyi Esa ja kohotti hiukan p��t�ns�. �Mit� min� h�pisen! Kyll� n�et pian kuka h�pisee. Saviojan Ville panee sun talottomaksi, on pannut reverssis hakemukseen. Vai h�p�j�n! Noo, parempihan se niin olis, mutta pian t�s on vasaramarkkinat ... ja jos viel� pit�� t�st� vanhana kodistaan l�hte�.� Muori itki. �Mutta min� en l�hde, mulla on syytinki ja min� olen sen kunnialla ansainnut, vaikka...� �Kunnialla?... Sin� saatana! Paljonko piki�ljy� meni, ennen kuin sait is�n hengilt�?� Esa hymyili kurillisesti ja tirkisteli muoria, joka ei ollut kuulevinansa. �Vaikka mustalainen talon ottais, niin kyll� kaikilta hyl�tyn lesken syytinki aina paikkansa pit��, pit�� jo.� �Niin, mutta sellainen syytinkil�inen kuin sin�, on hornan el�tett�v�. Jos et olisi �itini...� Esa nauroi kamalasti ja v��nsi p��t�ns�, �niin olisin sinulle jo aikaa antanut piki�ljyryypyn. Min� kunnioitan is��ni ja �iti�ni, ett� menestyisin ja... Paljonko siihen menee, ett� saa miehen kuolemaan...? �mm�lle kai piisaa puolta v�hemm�n, vai, h�h?� Muorilla oli tapana, ett� kun Esa rupesi puhumaan n�ist� asioista, h�n tekeytyi kuuroksi, kuurommaksi kuin muuten olikaan. Kun ei mit��n kuule, ei ole pakko vastatakaan. �Olis tuota nyt suonut, ett� oma poika olis voinut talon pit��, mutta ei t�ss� jaksa eik� voi aina olla vet�m�ss�, kun siit�kin tuli tuollainen repale.� Esa uskoi, ett� �itimuorin juttu hakemukseen pannusta velkakirjasta oli kokonaan valhe, sill� muori usein piti tapanaan sellaisilla pelotella Esaa aisoihinsa. �Onko sulia yht��n viinaa?� kysyi poika, tullen likemm�ksi �iti��n. �Mist� tuli k�yh�lle nisukeitto.� �Oletpa sin� saanut hyv�n ryypyn.� �No ei se ole sun asias, jos min� saan tai olen saamatta.� Muori ei katsonutkaan Esaan, tuijotti vain suoraan eteens� ja huiskutteli ruumistaan. Esa l�hti raivaamaan tiet� kamariin, potkien pyttyj� pois edest��n. �Mit� niist� astioista tahdot, et sin� sielt� kamarista ainakaan mit��n l�yd�.� Muorilta p��si kitkottava nauru, ennen kuin sanoikaan: �Ei sit� ole munkaan suuni vasikan nahasta, kyll� sekin hyv�n maistaa, maistaa jo, ja nen� haistaa, jos jumalanviljaa on saapuvilla.� Esa oli juuri p��sem�ss� kamariin, kun poika tuli kysym��n nyljet��nk� hevonen ja kuka sen nylkee. Esa k�ski hakea m�elt� er��n m�kin�ij�n nylkem��n. Kamari, johon Esa vihdoinkin p��si, ei ollut niink��n hullun n�k�inen kuin olisi otaksunut. Se oli jonkinlaisessa �asuttavassa kunnossa�. Sohvas�ngyss� oli vuode lev�ll��n, siell� oli p�yt�, piironki, muutamia tuoleja ja kaakelimuuri loukossa. Likainen se kyll� oli, mutta ei niin likainen kuin tupa. Lattia oli joskus maailmassa maalattu. Sen lis�ksi oli siin� parikin mattoa, mit� tarkoitusta varten, on vaikea sanoa. Esa k�vi kaapilla, jonka ovet avattua sielt� pilkisti esiin valtainen kasa tyhji�, kaikenmuotoisia, suurempia ja pienempi� pulloja, mahapulloja, povipulloja, taskupulloja, �tolssinpulloja�, mutta yksi toistaan tyhjemp�n�. Kovin nuivulla nenin meni Esa ja loikasi pitk�lleen s�nkyyn. Sill� aikaa oli ker�ytynyt joukko kyl�l�isi� tarhaan, miss� muudan ukko nylki vuotaa mustan sel�st�. Miehet ja pojat seisoskelivat piippunys�t hampaissa ja k�det taskuissa ymp�rill�. �Kyll� se Esa�, virkahti muuan pienehk� ik�puoli mies, jolla oli tihrusilm�t, �olisi oikein aikamies, mutta on se v�h�n liika hurja.� �Eik� Kaaperi en�� hurjastele, kun muita hurjuudesta moittii?� kysyi muuan Pikku-Karhun Ella. �Mit�s siit� k�yh�n hurjastelemisesta, ei se kest� muuta kuin niin kauan, kun viinaryyppy p��ss� pysyy, sitten se on kaikki... Eik� k�yh�ll� ole mit� menett��, ei se k�yhdy, se on aina yht� rikas. Mutta rikkaat ne k�yhtyy.� �Antaa k�yhty�, pisti v�liin Kulkuri-Kaapo, joka oli h�nkin paikalle joutunut. �Sitteh�n tulevat niin rikkaiksi, etteiv�t en�� k�yhdyk��n.� Naurettiin. �Tulevat kaikki niin rikkaiksi kuin Kaaperikin�, nauroi er�s, n�k�j��n joku is�nt�mies. Kaaperi oli, n�et, talostaan juomisen kautta h�vinnyt. �Katso vain, ettei sunkin talossas pian ole m�nt� katolla.� �Noo, sitteh�n rikastun niin kuin sin�kin, niin etten en�� p��se k�yhtym��nk��n.� Poikia ja muita miehi� nauratti kovin ja se pisti Kaaperin vihaksi. ��lk�� nyt, sen tuhannen el�v�t, kaikin yhden suuhun lent�k�! Nuo kakaratkin. Otan pian s��rist� ja ly�n sein��n, ettei j�� kuin m�rk�...� �Ly�, ly�! tule koettamaan! Koetetaan!� Pojat rynt�siv�t kilvan miest� kohti, Kaapo etumaisena, kerskaten ja kiljuen. Mies, ollen h�mill��n, ei ollut tiet�vin��n, juttelihan vain: �Tuollaisia naskaleita tarvitsisi kuin ... s��rist� ottaa, niin yhdell� apajalla lois tusinan sein�nvaroksiin, niin ett� sielt� sais tikulla rapailla.� Pojat kiljuivat ja �rhenteliv�t yh�, pakkausivat jo hihoistakin nykim��n. Suuremmat miehet nauroivat. �Kaaperi, petoako noiden annat nen�si katolla k�vell�, anna kuonoon.� �Kuonoon?� huusi Kaapo, �itsell�si on kuono, oikein k�rs�kuono, mutta t�m� on nen�, oikea siev� ihmisen nen�.� �Tuopa nyt vasta junkkari on... Sill� on lehm�lt�inen suu... �l� mene sinne, jos meinaat paree olevasi.� �Kuka on paree, kun min� olen itse kyll� hyv�!� Jo antoi Kaapo t�ytin selk��n Kaaperille, joka horjahti ja oli v�h�ll� pitk�lleen kupsahtaa. Nyt rupesi vanha mies kiroilemaan, l�ksi puukko k�dess� poikain per��n, jotka nuolaisivat edell� mink� ulottimet my�nsiv�t. �Ka-ha-ha-haaperi...! hu-hullukos olet, kun ... ha haa ... leikist� suutut?� huusivat miehet per��n nauraen niin syd�mest��n Kaapon vaaterepaleitten omituiselle lepattamiselle: pojanroikale lenn�tti kuin kymmenin isoin- ja pikkusiivin liuhtoen. Pianpa Kaaperi v�syikin, palasi takaisin miehuullisesti kerskaillen kuin olisi suurenkin voiton saanut. �Kuinka sin� uskallat kakaroita noin suututtaa?� rupesivat taas miehet kiusaamaan. �Tappavat sun viel�, kun kolmiloukkoseen satut niiden kanssa.� Kaaperi ummisti tihruja silmi�ns�. �Tappakoot�, sanoi, �miss�s min� silloin olisin?� �No se tuota nyt on asia, ett� sin�kin olet aina sill� paikalla.� Naureskelivat huuliinsa kuin hassut, �v�kev�� miest� pilanansa pitiv�t. �Kuinkas se onkaan, Kaaperi, olethan sin�kin ajanut hevosen kuoliaaksi?� kysyi hevosen nylkij�. �Oolen min�! Mit�s en min� olisi tehnyt. Kaksikin olen ajanut.� �Kaksiko?� �Kaksi�, rehenteli Kaaperi, �ja hyvi� salvioita olivatkin, toinen oli liinaharja ja toinen oli musta.� �On se ajanut�, todisti joku. �Kyll� se on ollut t�m� Kaaperi yht� hurja kuin t�m� Karhun Esakin�, ruvettiin kehumaan. �No viel� hullumpi.� �Kahta p�hl�mpi!� T�m� vasta Kaaperia nauratti, nauratti niin, ett� tihrusilmist� vesi juoksi pitkin kurttuihin rypistyneit� ohuita poskia. �No tyhj�n p��llek� olisin juonut puolen manttaalin talon seinineen ja istunut kaksi kertaa linnassa!� karjui naurunsa seasta Kaaperi. H�nt� niin hullusti ihastutti, kun ruvettiin vertailemaan Karhun Esaan. Ohut rinta kohosi, hoikkaset s��ret tutisivat ja k�det tekiv�t omituisia liikkeit�, ik��n kuin entisi� aikoja muistellen. H�n asetteli jalkojaan, koetti niit� pit�� pontevina ja ry�ht�en alkoi kertoa: �Kerrankin kun min�...� �Kas Karin Vennu!� toiset ��nsiv�t. �Vennuko?� Toden totta, juuri itse Vennu ajoi pihaan ja Kaapo-junkkari jo rattaiden per�ll� roikalehti. �Mit�s t��ll�? nyth�n on Mikkeli ja... Saakuriko tuon hevosen on hengilt� ottanut? Mustako se onkin, vai?� kyseli Vennu, kun tuli hevosensa luota oitis tarhaan. �Musta se on�, monellakin suulla todistettiin. �Sill� lailla ne meid�n kyl�n pojat ajaa�, kehui Kaaperi. Monikin yht'aikaa kiirehti kertomaan, ett� Esa sill� oli ajolta kotiin tullut, mutta tuohon sillalle oli koipensa oikaissut. Vennu pudisteli p��t�: �Hyv� hevonen!� �Hyv�, pakon hyv� hevonen.� Kaaperi jo taas kirmasi Kaapon niskaan, teki mieli selk��n antaa, kun tuolta muiden sel�n takaa irvisteli ja silmi�ns� muljotteli. �Kyll� min� sulle ... viet�v�lle ... n�yt�n!� Kaapo ny�kk�si Vennun sel�n taa turvaan. Vennu k��nn�hti, ep�ili, ett� mit� se lurjus siin� k�hm�ilee. �Mit� se poika siin�...� Kaapo sai korvapuustin ja lensi nurin niskoin. Kuin k�rpp� nousi h�n j�lleen yl�s. �Kas siit� k�dest� viitsiikin korvatillin ottaa...! mutta ei tuosta, jonka nupissa (h�n antoi aika t�r�yksen vasten Kaaperiparan naamaa), jossa on noin ruma ruutisarvi!� Nytp� vasta miehet, Vennukin, nauramaan rupesivat. Tuo poika on koko h�jy!... Mutta jopa t�ytyi k�yd� kiinni pit�m��n Kaaperia, ettei hulluuksia tekisi. H�n raivosi mielipuolen tavoin, kun ei saanut tuon poikavekaran kimppuun k�yd�. Mutta se tuota n�ytti korvaavan, kun miehet kiinni piteliv�t, kohtelivat kuin pahaakin �ij��. Ei sit� kaikkia lorvia tarvitse kiinni pidell� ... mutta t�ss� on poikaa viel� vanhanakin! Vennu meni tupaan. Sielt� oli piika jo ehtinyt osan astioita porstuaan ty�nt�� ja oli nyt lattian lakaisemisen puuhassa. Muori se viel�kin istui takkakivell� piippua imien. �Onko Esa kotona?� Muori k��nsi ruumistaan siksi, ett� n�ki Vennun. �Kariko se olikin, min' ajattelin, ett� kuka se oli. Tuli se kotia, vaivainen v�rkki, ja tappoi parhaan hevosensa.� �No niin n�kyy. Miss� se nyt on, Esa?� �En m� tied�, mahtoiko se sinne kamariin menn�, liek� tuo makuulle pannut? N�kyi olevan niin, ett� hoi k�tt�, hoi jalkaa.� �Ly�tyk� oli?� �Ly�ty tai v�syksiss�, en m� tied�. Kukapa tuota juuri ly�nyt olisi, joka on sellainen karuuna. Vaikka kyll�h�n sanotaan, niin ett� ei sonni niin suuri, ettei ajaja suuree. Miss� tuo lie ollut. Eiv�t ne nuoret ennen noin hulluja ja p��ssilm�isi� olleet. Jos sit� �ij�t (t�ss� rupesi muoria naurattamaan) ja vanhat �mm�tkin v�h�n ryypp�siv�t, niin ei sit� nuoret.� �No no muori, antaahan nuortenkin. Mutta kuinka, eik� muorikaan kirkossa ole?� �Kirkkoon t�st� sitte p��see, kun pit�� aina olla kotokissana. Eik� siell� mieli paljon parane. Aivanhan siell� on k�rttil�isten valta. Ne nyt vasta ovat juuttahia, ja kun kuuluu pastorikin siihen uskoon ruvenneen. Kyll�h�n nyt on vissiinkin ne maailman lopun ajat, kun kaikenlaiset villitykset ja eriseuraisuudet tulevat.� Muori ainoastaan silloin t�ll�in vilkautti Vennuun, istuen vain vakavana omissa oloissaan ja toimitellen ik��n kuin enimm�ksi puoleksi itselleen. Vennukin oli vakavana. �Niinp� taitaa tulla, tulleneeko tuota?� �Maailman loppuako? Hojaa, kyll� se tulee, kun ehtii, niin min� ainakin uskon. Mit� ne muuta ennustavat tuollaiset villitykset kuin nuo k�rttil�isetkin? Onko Karilla piippu mukana? Tule panemaan t�st� mun p�nt�st�ni piippuusi. Ne ovat oikein kaksi kertaa pr�ss�tyit�.� Vennu pani piippuunsa muorin p�nt�st� ja istahti h�nkin toiselle puolen takkakive�. �Surkeata�, rupesi muori sanomaan, �kun ei ole nyt yht��n viinaakaan, jotta sais ryypyn tarjota. Min� olen t�ss� k�ennyt koko p�iv�n k�yd� Toiskan muorilta hakemassa, ett� olisi edes vieraan vara, mutta en m� tied� kuinka sit� ihminen on v�liin kuin m�rjiss� nahoissa ja tuo poika nyt sitten viel� tuollaisen surkian ty�n teki.� Vennua kutkutti, n�kih�n h�n, ett� muori oli aika p�tk�ss� ja r�jynpovessa kommotti puolen tuopin taskupullo. �Nuhtele sin� Kari v�h�n sit� Esaa�, jatkoi muori kuiskaten, ettei piika olisi p�yd�n p��h�n kuullut, �ettei se olisi mulle niin h�vit�n, kun se on ruvennut olemaan niin kuin koira.� Jo rupesi tihuttelemaan. �Onko?� �No siit� vanhasta asiasta se mua aina piinaa, ja niin kuin Jumala ja ihmiset tiet�v�t, niin min� olen siit� viattomasti k�rsinyt. Vainaja oli niin kova viinamies, ett� ... ja viinaanhan se kuoli.� �Mit�h�n niist� vanhoista.� �Niin, mit�h�n niist�, mutta kun se aina niist�.� Muori pyyhki silmi��n, joista kyynelet tippuivat. �Ja niin kuin sin� tied�t, ett� mulla on huono syd�nalusta, niin min� olen aina nauttinut v�h�n v�kevi� ja sitten min� pysyn terveen�. Kun n�in vanhalla i�ll� pit�� taloutta hoitaa, niin kyll� siin� tarvitsee v�h�n vahvistusta toisinansa, mutta kun ei tuo Esa antaisi, ei mit��n.� �Jopa se on poissa laidalta.� ��l�h�n muuta, hyv� ihminen! Mutta sano sin� sille ja neuvo.� �Ei se siit� huoli.� �Antakaa sille selk��n, hyv� ihminen, ja pankaa pelolle. Lupaa sin� olla mun puolestani, kyll� se sua pelk��, kyll� min� sen tied�n...� �Pelk��k�h�n?� �Pelk��, se aina sanoo jotta... Mutta odotas v�h�n. Maija, mene katsomaan, eik� se hevonen jo ole nyljetty, mene kohta.� �Mit� min� siit� katson.� �Katso mit� katsot, katso onko sen h�nt� yl�s vai alasp�in. Mene nyt.� Maija sanoi jo, ettei h�n mene, mutta meni kuitenkin. Silloin muori veti nopsasti pullon povestaan, ryypp�si ja tarjosi Karille. �T�ytyy ottaa salaa�, kuiskasi silm�� iskien. �Ota ryyppy.� �Ka, onhan teill�.� �Harvoin min� ihan tyhj� olen, min� otan vaikka kivest�. Ryypp�� nopiaan ... paremmin.� H�n otti ja ryypp�si viel� itse ja pisti sitten pullon poveensa. �T�ytyy olla v�h�n sukkela. -- No Maija, joko sin� nyt n�it? Oliko h�nt� yl�s vai alasp�in? H�h? Mit�h? �l� yht��n kiukuttele!� Kari rupesi l�htem��n kamariin. �Kari, �l�h�n nyt viel� mene.� �Min� vain menen t�nne Esaa katsomaan.� �Esaa! No viisi siit� Esasta, �l� mene.� Mutta Kari meni kuitenkin vakuuttaen, ett� tulisi uudestaan muorin kanssa juttelemaan. Esa nukkui kaikesta tiet�m�t�nn�. Karin Vennu tyrkk�si kylkeen, ett� her�si. Syntyip� pojalle iloa, kun t�m�n oivan miehen n�ki, hypp�si yl�s kuin nuoli. �Kuinka tiesitkin nyt juuri t�nne tulla?� �Se nyt ei ollut suuri asia, mutta mit� varten sin� tapoit tuon hyv�n hevosesi ja kuinka siell� Korvenloukolla on k�ynyt? Sit� min� nyt tahtoisin tiet��.� �Hevosesta viisi, vaikka kyll� se oli hyv�. Mutta kuule, kun me saimme Korvenloukolla selk��mme!� �Selk��nne? Niin, min� jo kuulin.� �Ihan ... pakoon joka mies!� Vennu rupesi haukkumaan, sanoi, ett� olittepa oikeita vasikoita! Ovesta kurkisti Kaapo. �Annatko Esa tuopin viinaa, niin me hautaamme tuon raadon?� �H�h? Joko se nyt on nyljetty?� �Nyljetty kuin orava. Annatko?� Mutta Esa ei ehtinyt vastata tuohon, ennen kuin saisi Vennulta selv�n vastuun er��seen kysymykseen. Sitten vaikka kannu konin hautaajille. �Mene tupaan siit� ja odottakaa, kyll� sen ehtii, meill� on t�ss� asioita.� Kaapo vet�ysi hitaasti tuvan puolelle. �Kuule�, sanoi h�n painolla, ly�den k�tt� Vennun polveen, vierekk�in kun istuivat sohvalla. �*Nyt pit�� sinun* l�hte� minun kanssani Korvenloukolle ja tuodaan sielt� Santra, vaikka...� Kaapo pisti p��ns� ovenraosta. �Sit� m� kanssa tulin sanomaan, ett� J�rvel�n Santra oli jo menneen y�n kotonansa. Turhaan te sit� Korvenloukolta haitte!� �Kotonansa? Viime y�n�kink�?� �Niin. Kotonansa oli.� Esa joutui niin ymm�lle, ettei voinut puhua mit��n pitk��n aikaan. �Onko se totta?� kysyi h�n viel�. �Mit� mulle siit� valheesta hyv�� olisi.� �No voi sun...� Siit� seurasi Esalle pitk�llinen sapenpurkaus. III PAHA OLLA Sen j�lkeen Esa makasi vuorokausikaupalla. Nousi sitten ja maleksi kotosalla paikasta toiseen kuin unissaan; makaili taas v�liin ja nousi sy�m��n, mutta viinaa ei kysynytk��n. Mit� h�n puheli, se oli p��asiallisesti riitelemist� muorin kanssa, joka marmatti yhteen jaksoon. H�n uskalsi nyt niin hyvin, kun Esa oli selv�n�; silloin h�nelle aina sai haukuskella, ilman ett� vastusteli. �Suu kiinni!� Esa v�liin �rjyi. �Soo, vai suu kiinni. Ei ainakaan sun k�skyll�si. Menisit nyt jo edes ty�h�n, ett� oppisit, kun el�minen ansion nen��n tulee. Hyv�t anturat se sai talon alle se poiju.� �Suu kiinni, taikka saat piki�ljyryypyn!� Silloin muori meni mutisten kamarista. Siten kuluivat p�iv�t. Esa pysyi kotona, harvasanaisena, jurona ja makailevana. Muulloin h�n aina, kun asettui kotona olemaan, hommaili jotakin, oli iloinen ja reipas. Kukaan ei tiennyt mit� h�n nyt ajatteli, mik� h�nt� painoi. Kyll� he aavistivat, arvioivat oikeitakin syit�, mutta ei syvint�. H�nelle, joka n�ihin asti oli purjehtinut toveriensa kera kuin kupla veden p��ll�, h�nelle, joka aina oli *antanut* selk��n tuskin nimeksik��n koskaan *saanut*, h�nelle oli Korvenloukon tappio sapettava isku. Sitten kuoli musta, tuo erinomainen hevonen, josta monessa pit�j�ss� puhuttiin, joka oli kuin itse Esa. Ensin ei h�n sit� niin miksik��n ottanut, nuoressa mieless� kun niin helposti her�� ajatus uudesta, joka rahalla saadaan. Juttuna h�n piti viel�kin sit�, ett� Saviojan Ville h�nt� h�tyytt�m��n rupeaisi. Kuitenkin hiukan arvelutti. Mutta kohta h�n j�lleen uhkamielisen� p��t�ns� nosti. Tulkoon! -- ajatteli. Min� kokoon t�nne Vennun ja Iikan Antin ja s---- ja vaikka yksin min� niille n�yt�n. T�ss�h�n onkin aihetta: sopii n�ytt�� niille mink�lainen se on oikein miehen kurssi! Mutta kaiken t�m�n yl�puolella h�n tunsi, ensin sekavammin, sitten yh� selvemmin, kummallisen, selitt�m�tt�m�n halun saada omakseen J�rvel�n Santra. Kuultuansa, ettei Santra ollutkaan Korvenloukolla silloin, kun h�n oli siell� sit� varten, saavutti raivostus. Se tuntui h�nest� suoranaiselta v��ryydelt�. Santran juttu oli siksi harvinainen, omituinen ja Esaa puoleensa vet�v�, ett� h�n olisi tahtonut kaikella muotoa olla mukana, joukossa. Kun nuo toiset asiat olivat nuorelle, v�litt�m�tt�myyteen tottuneelle miehelle rasittavia ja ik�vi�, kun ne kerran panivat h�net makaamaan ja m�rr�ttelem��n, niin h�n tarvitsi jotakin virkist�v�mp��, jotakin mielens� mukaista uneksittavaa. Santra tarjoutui kuin itsest��n siihen. Esa uneksi. Kenties ensi kerran el�m�ss��n uneksi ja ajatteli h�n n�iden p�iv�in kuluessa vakavaa avioliittoa. Mist� se tuli? Kenties siit�, ett� h�n rupesi vaistomaisesti tuntemaan saaneensa kyll�kseen nuorenmiehen el�m�st�. Tuo tappio oli kova kolaus h�nelle. Esa oli siksi j�rkev�, ett� voi huomata kunnollisen koston korvenloukkolaisille hiukan mahdottomaksi; sit� h�n kuitenkin tiesi odotettavan. Mutta siit� velvollisuudesta p��st�ksens� olisi sopivin naida. Rikas naiminen vakaannuttaisi toiselta puolen taloudellisenkin aseman. Saisi velkansa kuitiksi, rupeaisi porhona el�m��n...! Esaa innosti. Ja Santrassa py�ri h�nen ajatuksensa, semminkin ensi p�ivin�. H�n mietiskeli, olisiko sit� mitenk��n mahdollista en�� siten j�rjest��? Itsekseen kiven kovaan vakuutteli, ett� jos vain tiet�isi Santran itseens� suostuvan, niin kyll� h�n sen my�skin sitten pit�isi, vaikka koko maailma olisi aseitten ja puukkojen kanssa vastassa. Mutta Santran suostumusta h�n ep�ili. H�n muisti entisest��n, miten Santra oli h�nt� kohdellut. Sellaisten tapausten mieleen johtuessa tulinen luonne nousi lovestaan ja mies julmistuneena yksikseen riehui. Toisinaan teki �kkin�isi� p��t�ksi� siin� hetkess� l�hte� J�rvel��n koettamaan. Jos ei onnistuisi, niin tekisi ihmeit� siell�. Mutta sellaisissa kohtauksissa tulikin ilmi, ettei mies eik� miehen asiat olleet niin kuin ennen: h�nen p��t�ksens� laimenivat ennen kuin ehti niit� toteuttaa. Eiv�t ne laimenneet oikeastaan kiukun puutteessa, mutta henki ik��n kuin v�syi ja ehtyi, tuntui olevan kuin palkeet rikki. Sellaisina hetkin�, kun huomasi palkeensa vuotavan, �kk�si, ett� joku ik��n kuin pid�tti h�nt� l�hte�m�st�, ja silloin h�n itki. Sill� tavoin sappi pehmisi. T�h�n otaksui h�n luonnollisten syiden vaikuttavan: kun ei ollut kunnon hevosta eik� rahaa mill� sen ostaa; ja kun tuo velkahakemuksen ruma juttu lie pit�j�ll� liikkeell�, niin sek��n ei suinkaan olisi miksik��n eduksi, kun sellaiselle asialle l�htee. Lopultakin j�i painavimmaksi esteeksi k�yhyys. H�n ei ajatellutkaan menn� Saviojan Villelt� rukoilemaan lykk�yst�, sill� h�n otaksui, ettei t�m� kuitenkaan uskaltaisi ry�st��n asti tulla. Luuli Villen vain peloittelevan. Juttua ja puhetta, jonka arvasi asiasta pit�j�ll� olevan, h�n piti pahimpana. Kaiken aikaa huomasi h�n asemansa juuri t�lt� kannalta l�yhimm�ksi, ja kun Santra n�ytti olevan niin tavoittamattomissa, v�rehti mieless� toisinaan Rekipellon Sanna. T�m� oli kuuluisa, rikkaitten vanhempain tytt�. Oli hurja ja vallaton, edell� muita, oli maannut melkein joka pojan kanssa, renttujen ja parempain. Hurjailemalla, kuten sen ajan pojatkin, n�kyi itselleen aikovan mainetta hankkia, ei mist��n aidoista v�li� pit�nyt. Tuosta tyt�st� oli koko toverikunta paljon pit�nyt, se oli niin aatteen, niin hengen mukainen. Sannassa ei ollut mit��n hienoa, hillitsev��, h�n oli komea, kiihoitteleva. Siit� pojat pitiv�t. Esakin oli eritt�in pit�nyt, ja viime aikoina useinkin sinne y�pynyt. Ja oli h�nt� jo ajatellut morsiamekseenkin. Se oli aina tuntunut niin somalta tuo Sannan seura ja h�ness� oli niin paljon Esan vaatimusten mukaista. Mutta nyt kun h�n todella rupesi ajattelemaan vaimoa, jonka toisi kotiin, jolle antaisi em�nnyyden, niin tuntui Sanna Santran rinnalla kuin v��r�lt� puulta, joka ei sovellu sein��n, ei kynnykseen. Esa ei itsek��n tiet�nyt oikein mink� vuoksi se nyt silt� tuntui, eik� h�n ensimm�lt� asettanutkaan h�nt� Santran rinnalle, sill� h�n ik��n kuin vaistomaisesti tunsi, ett� olisi synti heit� rinnakkain asettaa. Miksi? Sit� ei h�n edes ajatellut. H�n sen vain tunsi. Mutta p�iv�in kuluessa vaatimukset supistuivat. Raha-asioihin kun kaikissa yrityksiss��n n�ytti kompastuvan, niin niiden eteen h�n my�skin seisahtui. Sanna alkoi taas n�ytt�� mahdollisemmalta aarteineen, vaikka toisinaan viel� ik��n kuin jostakin sis�llisest� inhosta puistatti. Esa tiesi, ett� jos ei h�n olisi Sannan luona kuljeksinut, karkoitellut sielt� poikia tuon tuostakin y�kenk��n ja j��nyt itse tilalle, niin Rekipellon Sannan olisi jo aikoja sitten joku ottanut. H�nt� hiukan nauratti, kun n�ki siin� vaikutusvaltansa, mahtinsa hedelmi�. Mutta samalla, kun muisti t�m�n kilpailun, kohosi Sannan arvo silmiss�: koska se muille kelpaisi, niin miksei h�nelle. Siit�h�n tuon saisi eukon, ilman tuskaa ja vaivaa, saisi rahoja, p��sisi veloistaan ja rupeaisi el�m��n kuin pellossa. �T�m� t�llainen el�m� ei ainakaan kelpaa!� h�n huudahti itsekseen. Sanna jo seisoi Santran rinnalla rahoinensa, jotka oli helppo saada: k�tt� ojentaa vain! Jollei olisikaan ollut tuota Korvenloukon juttua, jollei tuollainen, erityinen kilpailun halu olisikaan est�nyt, niin kenties olisi h�n jo Santran heitt�nyt ajatuksistaankin, mennyt ja tehnyt kauppoja Rekipellossa. Mutta kosto! Mihin se sitten olisi j��nyt? N�iss� mietteiss� Esa melkein koko viikon kulutti. Omituisinta oli, ett� h�n hyvin v�h�n ajatteli Saviojan Ville� sek� syit�, mink� vuoksi t�m� oli ruvennut ry�st�� hakemaan. Ei h�n edes syvemmin ajatellut kostoa Villelle, joka siten sai j��d� miltei rauhaan, olla kuin syrj�isen� koko n�ytelm�ss�. Mit�h�n olisi Esa sanonut, mit� olisi ajatellut, mihin rynn�nnyt, jos olisi tiennyt, ett� Savioja oli hakemuksen toimittanut k�rttil�isten kehoituksesta, ett� n�m� toimiskelivat, saadakseen kaikki h�nen velkojansa liikkeelle ja aikoivat h�net siten kukistaa? Olisi kenties yliluonnollisessa kiukussaan silloin puukko k�dess� rynn�nnyt syyllisten kotiin tekem��n ihmeit�, h�nen ihmeit�ns�, joista h�n niin usein puhui ja joita kyll� usein teki ja joita kaikki ihmetteliv�t. Mutta Esa ei siit� tiennyt. H�n vain naimista mietiskeli, ajatteli rauhan keinoilla pulasta p��st�. Eik� koko viikolla k�ynyt h�nen luonaan kuin pari toveria, jotka melkein saman tien saivat takaisin menn�, Esa kun vain itsekseen m�rr�tti, ei kenellek��n ajatuksiaan ilmaissut, ei syd�nt��n avannut, ei neuvoa etsinyt. �iti muori alkoi luulla pojan tulevan hulluksi ja rupesi h�nt� s��lim��n. �iti on aina �iti! Er��n� p�iv�n�, kun piialla haetti viinaa toisen talon muorilta, meni Esan luo kamariin pulloinensa. Esa maata loiti sohvassa ja katseli kulmainsa alta �iti�. �Mik� sinun oikein on, Esa? Aivanko s� nyt makaamalla... Taidat s� olla kipe�. Haetin Toiskan muorilta v�h�n... Koetas ottaa ryyppy.� Esa katseli ihmeiss��n, k�ski muorin ensin itse ryyp�t�. Ja muori ryypp�si, n�ytti, ettei siell� myrkky� ole. Sitten Esakin ryypp�si. Muori rupesi siunailemaan ja oikein kauniisti puhumaan: h�nt� on ruvennut oikein pelottamaan, ett� mit� se makaa. Tutkaili kipuja, kysyi, ett� sit� ry�st��k� se murehtii? Rupesi itkem��n ja kehoitti Esaa menem��n Saviojan p�hl�n puheille pyyt�m��n lykk�yst� ja selitt�m��n, ettei t�ss� nyt mit��n h�t�� meill� viel� ole, ett� kyll� h�n omansa saa, ettei nyt niin kova olla, ja alkavaa asukasta h�tyytt��... �Akka sun pit�isi ottaa ja katsoa v�h�n rikkaanlainen�, muori viimeiseksi p��tyi esitt�m��n. �Ota tuo Rekipellon Sanna!� Muori katseli yst�v�llinen hymy huulilla poikaansa, joka oudosti muljotteli. �Ett�k� tulisi sulle juoppotoveriksi?� kysyi Esa ilke� ilme kasvoilla. Muori rupesi jotakin mutisemaan, pisti pullon taskuunsa ja l�hti tupaan. �Yksik� ryyppy sielt� vain riittikin? Antaa t�nne sen pullon�, Esa per��n muistutti. Muori taas mutisi jotakin, rupesi lihavaa nen��ns� nyys��m��n ja kyyneli� vuodattamaan. �En min� kaikkia anna�, sanoi. �Mik� siin� on kuin antaminen. T�nne vain!� Muori n�ki, ettei siin� muu auta. Kyynelet vuotivat silmist�, eukko kun tunsi syv�sti v��ryytt� k�rsiv�ns�. Viimeisess� ep�toivossaan h�n nosti pullon huulilleen ja kaatoi suuhunsa puolet sen sis�llyksest�, ennen kuin Esa ehti h�t��n ja otti pullon pois. �Kun kehtaat olla h�vyt�n�, valitti muori tupaan menness��n. Mutta Esa otti oivan ryypyn, meni ja paneusi uudestaan s�nkyyn. IV �MIN� TAIKKA SIN�...� Muutaman p�iv�n kuluttua tuli Esalle ik�v�. Kutsui Karin Vennun, Kuivasen Ellan ja Koipi-Siukun kanssansa hauskaa pit�m��n. Kutsutut olivat saapuneet ja kaiken p�iv�� kuului Karhusta mellastava r�hin�. Talon v�est� ei kotosalla n�kynyt muita kuin muori ja Esa. Muorillakin oli hauskaa. Hyv�nmielen n�k�isen� tassutteli h�n tuvan lattialla ep�varmoin askelin, toisinaan ennemmin valahti kuin tahallaan istui rahille, jolloin huoahtava �hoh, hoh, hohhoijaa� p��si ��neen. Kurtistuneista poskirypyist� helotti punakka, ik��n kuin kylmettyneen v�ri ja suu suippeni omituiseen suppuun, silm�t vetiv�t tirralleen juuri kuin niit� olisi p�iv� huikaissut. Kerran istuessaan h�n rupesi itsekseen nauraa hytkyttelem��n ja heti sen per��n herahti loilottamaan, juuri kuin valtaavan ihastuksen aihe olisi mieleen siin� hetkess� johtunut: �Vanha loikka luuli, jottei meill� tulla juttuun.� H�n lauloi sen vapisevalla, mutta sent��n asianhaaroihin katsoen sointuvalla ��nell� ja rupesi taas nauramaan. �Vanha loikka luuli, jottei meill� tulla juttuun...� Se n�ytti verrattomasti huvittavan. Jo kolmannen kerran h�n samaa matki ja kovensi ��nt�ns� yh�. Kamarista kuului katkonaisia ��ni�. Sielt� tuli ulos Koipi-Siukku ja kuuli muorin laulavan. �Kas se, mummo!� huusi Siukku. �Vanha loikka luuli, jottei meill� tulla juttuun...� H�n tempaisi muoria k�sist� ja rupesi t�t� py�ritt�m��n laulun tahdissa, jota nyt molemmat s�estiv�t. Mutta ilon lopuksi muori kompastui ja kaatui lattiaan pitkin pituuttaan, j�i siihen �hrim��n ja Siukku nauroi h�nen nousuyrityksilleen, sen ohessa hokien: �No mutta ... no mutta ... saakuri, antakaas kun min� autan tuota...� H�n hosui, juoksi ja puuhasi lihavan muorin ymp�rill�, nauroi, eik� sent��n ryhtynyt auttamaan. Muori vihdoin oli p��st� yl�s, Siukku oli auttavinaan, mutta auttoikin vain kaatumaan uudestaan. Muori jo yll�tteli noitumaan. Vihdoin Siukku auttoi yl�s. �Hoh�, sanoi sitten, kun pystyyn p��si, �hoh, kun m� l�hdin oikein kaatumaan, mutta tules viel�. Vanha loikka luuli...� �Ka, en pelaa en��, pe�st�h�n menem��h!� kuului kamarista arkangelilaisen murteella selv� huudahdus. Siukun tihrusilmist�, niin v�h�n kuin niit� n�kyikin, v�l�hti omituinen kiilto. Kohta per��n kuului toisten, ylimm�isen� Karin Vennun ��ni, vaativan h�nt�, joka kielt�ytyi, pelaamaan, sanoivat h�pe�m�tt�m�ksi, kun voitoiltaan erkanee. Karjalainen taas v�itti, ett� h�n oli tapannut jo kaikki rahansa, nyt sai muutaman kopeekan takaisin. Rupesi itkem��n ja rukoilemaan, ett� h�nt� armahdettaisiin, ett� h�n on k�yh�, perin k�yh� mies, lapsia ja maatuska kotona... Muori ei n�ht�v�sti huomannut koko melskett�, sill� h�n yh� uudisti hupaisen loilotuksensa ja jo pari kertaa vaati Siukkua uudestaan tanssiin. Mutta Siukku vet�ytyi sanaakaan virkkamatta kamariin. Siell� karjalainen lakittomin p�in, kasvoilla juopuneen pelonalaisen veltto, surkuteltava ilme, juuri lankesi polvillensa Vennun eteen, joka h�nt� k�sivarsista puristeli. Korttikasa oli p�yd�ll�, jonka p��ss� Esa nojaili k�ttens� p��ll� ry�m�ll��n. �Perkele!� huusi Esa hermostuneesti, kun n�ki ryss�n polvistuvan. �Ota lipetti!� �Ka, hyv� veli, m��nh�n mie, pe�st�h�n, laskekaa!� huusi ryss� itku kurkussa. �Kuka sinua pit��, m�� niin pitk�lle kuin tie piisaa!� huusi Vennu ja ty�nsi ryss�n kumoon. T�m� riensi yl�s. �Voi hyv� ristiveli, pyh� veli, min� oon niin k�yh� ett�...� �No jokos se Ontro nyt...? Voitoiltasiko erkanet?� Koipi-Siukku l�heni h�nt� juuri, kun t�m� pani laukkua vapisten selk��ns�. �Ka, sie pyh� velih, mahat uskoo, kun kaikki pelattih ... ihan...� ��l� usko, Siukku, �l� laske, pelataan sen huivia�, sanoi Ella, joka sel�ll��n loikoi kamarin sohvassa. Samassa tuli muori kamariin nuuskatoosa k�dess�. Esa oli vaipunut ry�m�lleen k�ttens� p��lle ja n�ytti nukkuvan. Vennu l�hti ulos kamarista, vaihdettuaan Siukun kanssa merkitsev�n silm�yksen. �Niin, no, mit� sun laukussasi on?� sanoi Siukku, �onhan siell� jotakin pelattavaksi kelvollista�. H�n nauroi ja tahtoi, ett� asia piti ymm�rt�� enemm�n leikilliselt� kuin todelliselta kannalta. Karjalainen rupesi uudestaan pyyt�m��n ja rukoilemaan. Ellasta tuo oli niin hauskaa ja virkist�v��, ett� h�n nousi yl�s ja k�vi my�skin Ontroa kiusaamaan. �Mit� ne Ontrolta...? Ota nuuskaa pyh� veli�, virkkoi muori. �Aa muori...� Siukku j�tti heid�t kolmisin nuuskaamaan ja pujahti ulos. H�n l�ysi Vennun ulkopihalta. �Aiotko sin�...?� kysyi Vennu ja huulilla v�reili omituinen, punnitseva hymyily. �Aion.� Siukku �rj�isi tuon pid�tetyll� ��nell� vilkaisten samalla ymp�rilleen. �Ei t��ll� ole ket��n�, sanoi Vennu, arvaten Siukun ajatuksen, mutta vakuudeksi katsellen itsekin ymp�rilleen. �No, jos se maksaa vaivan�, jatkoi h�n ajatuksissaan. �V�hint�in sata ruplaa. Sill� on paidassa syd�men kohdalla tasku ja siell� se sen s�ilytt��.� �Varmaanko sata ruplaa?� �Niin.� Ja Siukku kertoi mist� h�n oli sen saanut tiet��. �Hm... Perkele...� �Mit�?� �Se on melkein liian v�h�n, jos...� �Josko kiinni joutuu? Mill� siit� kiinni joutuu! kun sin� ja Ella todistatte, jos kysymys tulee, ett� min� teid�n joukossanne tulin t��lt� teille.� �Ja piruko siit� kysymyksen nostaa, jos et asiasta hoilaa. Mutta asiasta toiseen, sinun t�ytyy antaa puolet rahoista ja puolet tavaroista minulle.� �Olkoon sitten tekem�tt�, pit�k��n ryss� henkens�. Mit� min� sill� viidell�kymmenell� ruplalla teen?� �No no, Siukku. Rahaa sekin on sinun laisellesi. Luuletko sin�, ett� *min�* ilmaiseksi *sinun kaltaisiasi* miehi� joukossa pid�n?� Vennu naurahti ilveillen. Siukku katsasti h�neen jo puoleksi anteeksi anova ilme silmiss��n. �Tee kuinka tahdot�, jatkoi Vennu, �mutta sin� ymm�rr�t sen, ett� jos sin� joukostamme luovut, niin meid�n t�ytyy laittaa sinut linnaan. Vai luuletko, ettei sulia olisi jo tarpeeksi synti�?� Yh� oli Vennun huulilla tuo keve�, melkein leikillinen nauru. Siukku oli h�mill��n ja kirosi hampaittensa raosta. N�ki selv��n, ett� h�n oli k�skij�ns� k�ytett�v�n�. Ei kuitenkaan voinut kielt�� itselt��n koettamasta saada yksityisvoittoa aiotusta ry�st�st� hiukan suuremmaksi, josta syyst� h�n viel� koetti v�itt��. Mutta Vennu oli taipumaton ja alkoi pit�� loukkauksena, ett� niin v�h�p�t�inen mies kuin Koipi-Siukku ilkesi paljoksua lunnaita saadaksensa olla h�nen joukossaan. Siukku huomasi pian joutuvansa jo siihen asemaan, ettei h�nell� ollut tilaisuutta kielt�yty� eik� per�yty�k��n aikomastaan ry�st�st�. Sill� kun Vennu alkoi puhua pikku miehist�, joita ei kukaan kaipaa, silloin tiesi, ett� h�n puhui vakavaa totta. Siukku taisteli itsens� kanssa taistelun. Toiselta puolen vallanalaisuuden tunne h�nt� t�ll� hetkell� vahvasti painoi, ja h�ness� her�si voimakkaana halu karistaa tuo paino hartioiltaan ja karustaa tiehens�, el�� vapaana miehen�. Mutta samalla h�n tiesi esimerkeist�, ett� jokainen, joka kerran oli *t�m�n* vallanalaisuuteen antautunut ja sitten tahtonut uhitellen siit� p��st�, sen juoksun mitta oli ollut lyhyt. H�n rakasti el�m�� ja juuri sellaista el�m�� kuin Karin Vennun joukossa sai el��, hurjaa, vapaata ja heid�n k�sityksens� mukaan �komeaa�. �Loasta� oli h�n joukkoon p��ssyt. Tiesi, ett� h�nt� ainoastaan siit� syyst� pidettiin joukossa, ett� h�n oli n�pp�r� �itse ottamaan� ja siten kykeni kunnollisesti maksamaan parasten kestej�, jotka olivat liian hyvi� itse ottamaan. Tuossa, kun h�n j�i yksin, Vennun menty� tupaan, tunsi h�n johtajansa hallitsevan voiman syv�sti. Ei v�rek��n Vennun vakavissa kasvoissa todistanut, ett� h�n v�litti siit� asiasta, joka kysymyksess� oli. Teki Siukku sen tai oli tekem�tt�, se n�ytti olevan h�nelle ihan sama. Mutta yht� kaikki, jos h�n sen tekem�tt� j�tt�isi, olisi h�nen *juoksunsa p��ttynyt*... Sit� h�n kirosi, tuota armottomuutta ... ja kun ei ollut olemassa keinoa, jolla olisi tuon konnan itsens� voinut vet�� rinnalleen oikeuden eteen: ei kukaan *tiet�isi*, ei uskaltaisi todistaa Vennun p��lle, h�nen, joka kuitenkin oli niin monen juonen ja rikoksen esimies. Mutta h�n itse?... Kylm�t v�reet kulkivat ruumiin l�pi, kun ajatteli, kuinka helposti h�n tulisi tutkituksi ja tuomituksi, jos vain Karin Vennu tahtoisi. Murhakin, josta h�n jo oli ollut syytteen alaisena, olisi tullut kyll� aikoinaan todistetuksi, mutta ne silloin h�nt� auttoivat, panivat rahoja liikkeeseen todistajain palkoiksi silt� varalta, ett� h�n irti p��sty��n maksaisi, ja niin h�n p��si irti... H�n tunsi olevansa niin t�ydellisesti ahtaalla Vennun k�siss�, ett� mielikuvituksen johdosta alkoi rintaa ahdistaa. Koipi-Siukku oli joutunut er��seen huoneitten v�lyseen, miss� p�lkyn p��ll� istui ja mietti. �Kostan, kostan, kostan!� h�n jupisi. Se innosti h�nt� siksi, ett� ahdistava pihti rinnan p��ll� tuntui helti�v�n, tila laajenevan ja el�m� n�ytti hymyilev�n t�ydelt� ter�lt��n. Kostoajatus ei saanut h�nen mielikuvituksessaan mit��n muotoa, ei suuntaa, eik� h�n sit� ajatellutkaan. El�m�h�n tarjoo niin lukemattomia tilaisuuksia ja suuntia, ehtii kyll� vastakin etsi�, valita parhaimman... Yht�kki� l�ysi h�n itsens� uudestaan ajattelemasta sit� kuinka paljon Ontrolla mahdollisesti olisi rahoja? Kentiesi on kaksikin sataa ruplaa? �Ja piruko minun k�skee sanoa heille kuinka paljon min� silt� oikeastaan saan!� H�n hyp�hti yl�s innostuneena. Murhan ajatus her�tti h�net uudestaan sek� sen johdosta suhde Vennuun. Ik��n kuin itsest��n syntyi varma p��t�s lopettaa karjalainen, ottaa sen omaisuus ja p��st� Vennun kanssa oikein likeisiin v�leihin, laittaa, ett� se *tarvitsisi h�nt�* viel� enemm�n ja sitten...! H�n tempaisi suuren puukon tupestaan, iski sen ahtaassa v�lysess� sein�hirteen. Puukko vajosi lahoon puuhun p��t� my�ten. Sutkaus tuntui niin somalta, niin kiihottavalta, ett� Siukku alkoi voimainsa takaa hakata puukollaan lahoa sein�hirtt�. H�n ajatteli, ett� kun olisi nyt Karin Vennu tuossa ... ja h�n iski yh� syvemmin, yh� taajemmin. �Min� otan rahat ryss�lt�, h�n jupisi tullessaan ulos v�lysest�, tehden samalla jyrk�n p��t�ksen, ett� parhaan osan h�n itse pit��, vaikka sitten sataisi vanhoja noita�mmi�. H�nest� oli jo alkanut n�ytt�� luonnolliselta, etteiv�t ne voisi h�nt� kovin lujalle panna, sill� he kuitenkin tarvitsevat h�nt�. H�nen *kykyist�ns�* miest� ei ole joukossa monta... El�m�n halu virkistyi, kun tunsi ett� h�nt� joukossa tarvitaan, ettei h�n olekaan niin v�h�p�t�inen henkil� kuin �sken oli Vennun puheista ruvennut itsekin uskomaan. Hyv�, ettei tuo Ella homppelo tule nyt t�t� asiaa tiet�m��n. H�nen tullessaan sis��n kamariin oli siell� ryss�n tavarat vedetty esiin laukusta, Vennu ja Ella niiden ymp�rill� kiusasivat miest�, joka itki, siunasi ja rukoili, ett� h�net laskettaisiin menem��n. Karhun Esa oli oikaissut itsens� s�nkyyn ja katseli sielt� tuota menoa. Muori oli toisten joukossa h��r�illen Ontron lohduttelemisen touhuissa ja vakuuttaen yh�: �Mit� tuossa nyt Ontro, ei suinkaan ne nyt sinulta mit��n tahdo. Otetaan ryyppy, eik� niin, Karin is�nt�? No ottakaa nuuskaa.� Esa hyp�hti lattialle kuin nuorilla vedetty. Meni, hamusi ryss�n tavarat laukkuun. Huomaamattaan takertui siin� katselemaan er�st� mustaa, sininukkaista silkkihuivia. Se oli hyvin kaunis. Esa kentiesi ajatteli: kaunis kihlasilkkinen. Heti h�n kuitenkin senkin, ik��n kuin omia ajatuksiaan paeten, ty�nsi laukkuun, heitti laukun nauhasta ryss�n kaulaan, tarttui sitten t�m�n kaulukseen, avasi oven, pisti siit� tupaan ja antoi viel� potkun takapuoleen. Tuo kaikki tapahtui niin �kki�, ja muut olivat niin �imiss��n, ettei kukaan ehtinyt sanoa sanaakaan. Eik� h�n itsek��n sanonut. Kun j�lleen oikaisi itsens� s�nkyyn, kajautti raa'an kirouksen. Karjalainen kuului menev�n juoksujalassa portaita alas. Toiset selvisiv�t pian ja rupesivat nuhtelemaan Esaa: lempoako sit� niin laskit? Olisi pelattu silt� viel� tavarat ja kiusattu. Oli ollut niin viet�v�n hupaista n�hd�, kun se niin pelk�si... Esa oli nyt pilannut koko huvin. Esa kuunteli toisten puhelua maltillisesti. Hiljoilleen ilmeni kasvoille ivallinen ilme. �Mutta, totta jumaliste, te olette oikeita roistoja, tavallisia knapin varkaita!� h�n vihdoin virkkoi ja p��sti helisev�n naurun per��n, tuommoisen pist�v�n, leikkaavan, syv�lle tunkevan ja kysymyksi� her�tt�v�n. �Knapin varkaita?� virkkoi Vennu silmiss� kyselev� katse, joka v�hitellen muuttui ter�v�ksi ja tutkivaksi. �Knapin varkaita!� huusi Ella, nauraen h�l�tt�en p��lle, n�ht�v�sti ajatellen, ett� Esa puhuu t�ytt� leikki�. Siukku ei puhunut sanaakaan, yhteen jaksoon vain p�lyili Vennun puoleen. Mutta Vennu vain yh� tarkkasi Esaa. �Niin, knapin varkaita�, uudisti Esa, �n�inh�n min�, ett� teid�n teki mielenne tuon ryss�n kamoja.� �Mielemme?� Vennu tarkkaili yh� tutkien Esaa. �Mielenne!� huusi Esa ja nytk�ytti vakuuttavasti p��t�ns� s�ngyss�. �Min� annan paikalla leikata kurkkuni, jos ei teid�n tehnyt mielenne ryss�n kamoja!� Esa kohosi kiivaasti istumaan s�ngyss�, huulilla ja silmiss� v�ikkyi yh� tuo omituinen, pisteli�s nauru. Vennu oli katsellut Esaa, vakava, miettiv�, hiukan ep�r�iv� ilme silmiss�. Nyt h�n nousi seisomaan, naurahti ja muuttui j�lleen yht� totiseksi. �L�hdet��nk�?� kysyi h�n Ellalta. T�m� piti yh� Esan puheita hauskana pilana, josta syyst� ei ensink��n ollut halukas l�htem��n hupaisesta seurasta. �Saakuri�, h�n sanoi, �min� v��nn�n tuon pojan niskat nurin, jos ei se heti paikalla laita lis�� viinaa.� Yksinkertaisesti hymyillen meni h�n Esan luo ja tarttui leikkis�n� t�m�n kaulukseen. Esa rupesi r�ike�sti nauramaan ja alkoi todella v��nt�� ja meluta Ellan kanssa kuin kakarat ainakin. Sill� v�lin Koipi-Siukku istui tuolilla, tihruiset silm�t alasluotuina ja v��nteli m�lli� poskesta toiseen. Vennu asteli edestakaisin lattialla ja loi tuon tuostakin s�ngyss� temmelt�viin pitk�n tutkivan katseen. Yht�kki� h�n muutti latuansa, astui l�hitse Koipi-Siukkua ja polki t�m�n jalalle. Siukku nosti p��t�ns�, katsoi Vennun silmiin ja n�ki, ett� t�m� itsekseen nauroi eik� luonut silm�yst�k��n h�neen. Toiset melskasivat kuin kakarat. Siukku tuijotti viel� hetkisen kenkiins�, katsahti sitten omituisesti ep�r�iden Vennuun. Yht�kki� raivokas p��tt�v�inen v�l�ys iski tihrusilmist� ja Siukku pyyhk�isi ulos kuin k�sketty. Silloin vasta Vennu katsoi h�neen ja p��sti hiljaisen, voittoisan, julman naurahduksen. H�n katseli syrj�st� noiden isojen lasten leikki�. Se oli niekaleen leikki�: l�iv�t toisiaan korvalta korvalle, sylkiv�t toistensa naamaan, siunailivat ja puhuivat lapsen kielell�. Vennua inhotti t�ll� hetkell� tuo. Yht�kki� h�n k�vi s�ngyn luo, tempaisi Ellan kauluksesta lattiaan. �Knapin varas!� �rj�isi h�n. Ella kirosi, sill� h�neen oli koskenut kipe�sti. Vennu nauroi, potkaisi viel� Ellan jalkaan ja virkahti: �Knapin varas!� Ella nousi meluten ja m�ss�ten ja haukkuen Vennua lempinimill�. Mutta sellaisesta ei koskaan riitaa tullut. Esa oli noussut vuoteelta, pannut piippuun ja kolisteli nyt tyhji� pulloja kaapissa. Ei tilkkaakaan! �Hoi Vennu!� huusi h�n ja py�r�hti kuin sotamies. �Mulla ei ole tilkkaakaan viinaa.� �No hae.� �Ei ole rahaa. Takaatko?� Esa katseli kummallisen tarkkaavaisena Vennua. �Sinuako? En tied� tohtiiko sua taata.� Vennun suu meni leikkis��n, mutta samalla v�h�n pisteli��seen nauruun. �Pisteletk� sin�?� Esan silm�t s�ihkyiv�t ja hermosto v�risi. �Vasaran alainen mies�, jatkoi Vennu. �No saatana!� Esa tempaisi tuolin ja l�i sen s�p�leiksi lattiaan. Tulinen puna kohosi Vennun kasvoille. H�n nousi istumasta, k�veli pariin kertaan yli lattian harteitansa puristellen. �Eik�s t�s' ole poijat levi�t hartiat? Ka pojat, ka!� H�n rytk�ytteli kantap�ill��n lattiaan, nostatteli olkap�it��n ja �rjyi. Ella katseli ensin oudostellen toisten tappelunhankkeita. Rupesi kyselem��n, ett� oikeinkos te tapella meinaatte, vai? Alkoi sitten sovintoon suositella. Kumpikaan toisista ei pannut mit��n huomiota Ellan puheeseen, mutta n�ytti silt�, ett� Esan kiukku v�hitellen asettui ja Vennun nousi. �Mit� sin� pistelit?� �Niinp� sin� olet nyt kuin kruusihuilu, ettei saisi mit��n puhua�, sanoi Vennu. �Min� en k�rsi pistelemist�.� �No, olenko min� knapin varas?� Esa naurahti melkein hyvitettyn�, sill� h�n huomasi, ett� tuo oli koskenut. V�hitellen asettui riita, ja kun se lopuksi t�ydelleen selvisi, oli Vennu taas kuin ruhtinas. Muori, joka l�ydettiin tuvan s�ngyst� nukkumasta, pantiin viinaa hakemaan Vennun rahoilla. Taas vallitsi n�enn�isesti mit� syd�mellisin yst�vyys miesten kesken, kun viina saapui ja siit� saatiin ryyppyj� ruveta kallistelemaan. �Tuota noin�, alkoi Vennu, �oikeinko sin� aiot antaa sen Saviojan Villen vied� omaisuutes kuin joku vellip�ksy?� �Vellip�ksy?� �Niin, niin, mies sellainen kuin sin�.� �Ei ik�n�!� huusi Kuivasen Ella. �Niin ... no; mit�s siihen tehd�. Viek��n!...� ��l� saakeli. Jopa sin� h�p�isisit koko meid�n joukon, kun sellaisen k�kryn antaisit ottaa vain ilman vastaan sanomatta...� N�ki, ett� puhe koski hyvin kipe�sti Esaan, sill� h�n oli taas alkanut synkk�mielisen n�k�isen� tirkistell� pitkin nen�nvartta. �Pelota se, tuommoinen k�prykk�! Jos min� olisin sun tilassas, niin...� Vennu tirkisteli, salamielinen mutta Esalle kyll�kin ymm�rrett�v� ilme silmiss� Esaa, kun tuota saneli. �Meid�n miehet eiv�t ik�n� anna volia sellaisille, ei vaikka!� Vennu iski suuren nyrkkins� p�yt��n. Ik��n kuin kauan mietitty masentava ajatus, joka Esaa oli taas alkanut painaa, olisi mennyt rikki tuosta r�j�yksest� ja sitten kirvonnut ilmoille, Esa kavahti pystyyn ja virkahti: �Tuletko takaamaan minua?� Vennu ei ollut tuota odottanut. �H�h?� �Tuletko takaamaan, min� sanon?� �Takaamaan? Lempoako sin� takauksilla... Nyrkki se on miehen takaus. Velkaa sit� on minullakin, mutta tulkoon yritt�m��n! Jumaliste, Esa! Jos sin� meinaat komiaa olla el�m�nik�si, niin opeta raukat pelk��m��n itse�si!� Taas l�j�hti nyrkki p�yt��n. �Ja niin min� teen vastakin. Taikka ootko kuullut ett� Karin Vennulta olis joku tohtinut lain kautta saatavaansa hakea?� Esa ei puhunut mit��n. �S� murehdit�, jatkoi Vennu. Vet�isi tuolinsa l�hemm�ksi Esaa ja virkkoi puoliksi kuiskaten: �Sin� olet, kuule, viel� lapsi.� �Lapsi? �l�...� �No �l� nyt, anna min� sanon: sin� olet lapsi, kun tuollaisia murehdit. Min� jo sanoin sulle, ett� pane se Saviojan p�hl� pelk��m��n! N�es, mullakin on velkaa sille kaksi sataa ruplaa, mutta tulkoon tahtomaan! Se pelk�� minua niinkuin... Ja kaikki pelk��v�t!� �En pelk�� sinua.� �Sin�k�?� �Min� -- en -- pelk��!� �Olkoon se nyt anteeksi t�ll� kertaa�, sanoi Vennu hiukan p��t�ns� pudistellen. �Mutta...� �En min� pyyd� anteeksi.� �Pyyd� jos tahdot, mutta min� annan vain. No niin, mutta asia on yksinkertaisesti siten, ett� joka tahtoo olla komiaa, sen pit�� olla v�h�n viekas...� �No niin sin� ainakin olet!� �Olen pikkuisen. Mutta sitten pit�� ihmisen olla v�h�n...� Vennu keskeytti, puri hampaansa yhteen ik��n kuin olisi yht�kki� nyt vasta huomannut, ett� oli laskemaisillaan Esalle liian paljon neuvoja ja sanomaisillaan puolen syd�nt�ns�. �No, ja sitten?� kys�isi Esa. �Ei mit��n, ei mit��n ... en min� sanokaan kaikkea! Mutta eik� sit� viinaa jo tule?� �Sano kaikki�, uteli Esa. �En!� �Miksi et sano�, tutkaili Ella, joka vetel�n n�k�isen� r�tk�tti ry�m�ll��n p�yd�n p��ll� ja tarkoin oli kuunnellut Vennun puhetta. Muorikin tuli samassa valittaen ettei ollut tahtonut saada viinaa. Pullojen p�yt��n ilmestyminen johdatti miesten mielet pois �sken puheena olleista asioista. Vennu tuli uudestaan juovuksiin. �skeinen puhe oli sen verran h�nt� kiinnitt�nyt, ett� j�lleen palasi siihen. �Sen min� sanon�, virkkoi h�n, �ettei ne vallesmannit ole meik�l�isi� varten eik� lakikaan! Ne ovat vain niit� l�k�p�ksyj� varten, mutta ei meit�, taikka ei *minua* varten ainakaan. Kyntens� polttaisi laki ja oikeus.� �Saman min� sanon!� huusi Ella ja l�i nyrkkins� p�yt��n julmasti muljotellen ja ihaillen katsellen Vennua. Esa alkoi kiroilla. Ei suinkaan *h�n ainakaan* pel�nnyt vallesmanneja eik� lakia ja kyseli luulivatko toiset sit�? Eiv�t nek��n sit� luulleet, mutta Vennu kysyi, ett� mit� sin� olet kuin �m�rjis housuis�? �Min� en ymm�rr� mink� vuoksi minun on niin kamalan paha olla!� huudahti Esa otsaansa painaen k�dell��n. Villi katse silmiss� muuttui omituisen k�rsiv�ksi ja surumieliseksi. N�ht�v�sti huomasivat toisetkin tuskan, sill� he eiv�t, niin kuin muussa tapauksessa varmaan olisivat tehneet, kironneet tuota heikkouden osoitusta, vaan Vennu kysyi kummissaan: �Paha olla?� �Nii-in! Minun on niin kamalan paha olla. Jos te oikein ymm�rt�isitte, mutta... No niin; siit� Korvenloukon tappelusta asti olen min� ollut todellakin niin kuin helvetin piinassa.� ��l� nyt, seh�n oli... Ottiko se niin sun kunniaasi?� kysyi Vennu. �Jos �mm�t olisivat minut raipoilla piiskanneet, niin ei se olisi enemp�� ottanut mun kunniaani, tai jos olisi sanottu mun k�rttikokouksissa konttineen. Mutta min� en ole ik�n� pel�nnyt, enk� ik�n� saanut selk��n! Ja sitten viel� korvenloukkolaisilta... Valitaan muka parhaat pojat hakemaan takaisin J�rvel�n Santraa, niin tullaan jokainen takanasilmin, eik� edes yht�k��n henke� mennyt. Tapeltiin kuin lapset.� �Niin kuin lapset, todellakin!� �Ilveile siin�, taikka saat niin vasten kuonoas. Miks'et tullut mukaan?� Vennu nauroi. �Ota ryyppy!� �Niin kuin kakarat l�hdettiin j�niksen poluille. T�m� Ellakin, kun menee morsiantansa hakemaan ja ottaa selk��ns� kuin ryss�.� �Min�k�?� �Min�k�! Kenenk� morsianta sielt� l�hdettiin hakemaan sitten, jos ei sinun? Mutta sen min� vannon, ett� sille Valeelle min� annan ikuisen torpan maan!� Esa puri hammasta ja l�i nyrkkins� niin raivoisasti p�yt��n, ett� h�n n�ytti siihen vuodattavan kiehuvan kiukkunsa koko voiman. ��l� vain niin, ett� kiinni joudut.� �Kiinni? Mit� m� siit� v�lit�n! Sen t�hden min� sen juuri teenkin, ett� koko maailma saisi n�hd�, ett� min� oon itse Karhun Esa, min�! Anna ryyppy!� �Saat. Hurja luonto on p�reet kuin rauska paita�, puheli Vennu kaataessaan. �Mutta nyt min� olen ajatellut koko viikon, ett� min� otan akan�, jatkoi Esa. �Akan? Kenenk�?� uteli Vennu. �Huoli sin� siit� ... en sano. Mutta sen vain sanon, ett� kun min� niihin puuhiin ryhdyn, niin en min� akan alkua sill�lailla p��st� kuin t�m� Ella...� Ella oli jo vet�nyt itsens� niin t�yteen, ettei juuri kyennyt tuolilta nousemaan. Kuullessaan nime�ns� mainittavan rupesi h�n kyselem��n mit� h�nest� puhutaan. Mutta toiset eiv�t siit� v�litt�neet. �Ella on sikana�, naureskeli Vennu. �Vai akan. No ota vain, ota rikas.� �Rikas ja rakas.� �Niit� ei ole tihe�ss�, eijo, sanon min�.� �Sep� siin� juuri on...! Sen min� sanon, ett� t�m� el�minen ei maksa vaivaansa!� huusi Esa. �Muutos t�h�n pit�� tulla. Joko min� rupean rosvoksi ja ry�st�m�ll� kokoan itselleni loppumattomat rikkaudet, en ota ik�n� akkaa, juon ja mellastan ja tappelen vain kaiken ik�ni, taikka otan akan ja rupean k�rttil�iseksi. Muuta ei ole kuin n�m� kaksi keinoa.� Vennu kuunteli h�mm�styneen� tuota tulista puhetta. �Mutta t��ll� ei passaa olemaan muuta kuin yksi suuri roisto ja se on jo. Pikku rosvoksi en min� rupea ... ent�...! Sille nauretaan. Mutta suurta kunnioitetaan. �Kuka se on se suuri rosvo?� kysyi Vennu hyvin omituisesti, vaikka oli niin p�iss��n. �Kuka! kysy tunnoltasi, kyll� se vastaa.� �H�h?� �Se meni. Mutta ei minusta ole siihenk��n. Mulla on liian suora ja rehellinen luonto. Varasten p��llik�n pit�� olla nilkku?� �Nilkku?� �Nilkku! Niekale se pit�� olla, lurjus, valehtelija. Kun min� olisinkin yht� hyv� kirjailemaan kuin puukolla ly�m��n, niin...� Nyt rupesi Vennu rajusti v��nt�m��n p��t� ja puremaan hammasta, nousi yl�s ja nyrkkej��n puristaen virkkoi: �Tuollaisista puheista annan min� aina selk�saunan.� H�n n�kyi ik��n kuin punnitsevan voimiansa, sill� h�n oli kovasti juovuksissa. �Nytkink�?� Esa jo seisoi ja n�ytti melkein aivan selv�lt�. Vennu viel� seisoi p�yt��n k�sin nojaten ja Ella nukkui. �Kuule Vennu! sin� luulet olevas kaikkien herra ja holhooja, mutta odota... Joko min� taikka sin�...� �Ahaa!� huusi Vennu kamalasti nauraen. �Hoi Ella, nyt l�hdet��n!� H�n tempaisi nukkunutta toveria kauluksesta, ett� t�m� torkosi t�llistelem��n. Vennu rupesi laulamaan ja lattialla hyp�htelem��n, huonekalut t�risiv�t. Esa oli istuutunut tuolille. �No l�hdetk� sin�, taikka nyt j��t?� kysyi Vennu Ellalta. �Mik� h�t� nyt on?� �H�t�� ei ole, eik� koskaan tulekaan. Mutta mars, poika, nyt menn��n!� H�n tempaisi Ellan kauluksesta matkaan. �Muistakaa se pojat, ett� Karin Vennu on sittekin *vanhin*!� Ellan h�n tempaisi kainaloonsa ja vaikka olikin itse hyv�sti juovuksissa vei t�m�n kuin puolikasvuisen pojan mukanaan. Ella koetti r�mist�, haukkua ja vastaan ponnistella, mutta turhaan. V SEURAUKSIA Sill� aikaa kun Karhun Esa sielullisesti k�rsi, parantelivat muut Korvenloukolla saamiaan ruumiillisia haavoja ja hautoivat mahdollisesti kostotuumiansa. Yleis�ll� oli tuosta tapauksesta paljon jauhamista isoksi aikaa. Suurin ihme oli, ettei lopullisesti yht��n ly�dyist� kuollut, ne parantuivat kilpaa. -- Sitten kuultiin, ett� J�rvel�n Santra olikin ollut kotonansa Mikkeliy�n�, -- naurettiin ja ilkuttiin pojille vasten naamaa, Ella parkaa ihmiset suorastansa pilkkasivat. Mik�h�n miesk��n se sitten on tuo Ella? sanottiin, -- p�hl�m�inen retale. Ei ole edes aikamiehen vastus, huudollansa vain pelottelee. Ei sellainen ole kelpo tyt�n arvoinenkaan. Valee sit� vastoin. Harvat h�net tunsivat, nuori kun oli poika ja v�h�n pit�j�ll� kulkenut. Poikaa se vain n�kyi olevan. Nuolkaa nyt huulianne pit�j�n komeat pojat, ja katsokaa p��lt�, kun oikein aika poika sy� rokan nen�nne edest�... Valeesta tuli ihme. H�nen voimistaan ja rohkeudestaan kerrottiin uskomattomia juttuja. My�hemmin saatiin kuulla, ett� J�rvel�ss� oli jo t�ysin suostuttu, ett� herastuomari jo oli mielistynyt v�vyyns� ja em�nt� ainoastaan siit� en�� marmatteli, kun niin kamalalla kurilla vanhoja ihmisi� peijataan. Karhun Esa unohdettiin kokonaan t�m�n p��asian johdosta, sill� ei kukaan tiennyt, ett� h�nkin Santraa ajatteli. Muutaman p�iv�n kuluttua ruvettiin vihdoin h�nt�kin muistamaan, kun kuultiin huhua Saviojan Villen h�tyytt�mistouhuista. Sitten huomattiin, ett� kuuluisa mustakin oli kuollut. Vanhan kokemuksen mukaan sellainen tapaus aina vei talon onnen, heitti m�nn�n katolle. Makailevan nyt kuuluikin onnettomuuksien p��lle. Kyll� se olikin lent�nyt! Jokohan putoaa? Miehuullisesti nytkin kuului tapelleen Korvenloukolla. Poikaa se on se Esa. Ottaisi nyt akakseen Rekipellon Sannan, p��sisi veloistansa ja rupeaisi ihmisiksi el�m��n viel�, niin tulisi oivakin mies. Mutta joko! Sellaista se on sukuakin... * * * * * Nimismies oli kauniisti pysynyt kotona koko Mikkeliy�n, kulkenut ikkunasta ikkunaan, mutta ulos vain ei l�htenyt. Mit�p� h�n siell�? Oikein karmi selk�piit� jo ajatellessakin, kun kuuli ohiajavain rivoja lauluja ja huutoja. Makuulle ei mitenk��n voinut menn�, olo tuntui niin levottomalta ja turvattomalta. Tunsi olevansa kuin piiritetyss� varustuksessa, jossa ei ollut mit��n varustuksia ja vihollinen, ilkkuen piiritetyn voimattomuutta, mellehti ymp�rill� h�rn�illen ja kiusaten... Saattaisivat tulla mill� hetkell� hyv�ns� ja iske� ikkunan rikki... Hyv� is�...! se ei olisi tapahtunut ensi kertaa. Monestihan oli sill� tavalla nimismiesten luo menty, -- ei h�nen luoksensa sent��n viel� koskaan. Mutta miksei sekin saattaisi joskus tapahtua... Johtui tekem��n itsekseen tili� teoistansa, suhteistaan kuntalaisiin. Lohdutukseksensa huomasi, ettei ollut tuoreita ep�sopuja h�nen ja *junkkarien* v�lill�. Sep� rauhoitti. Hullupa olisikin ollut, ajatteli, jos olisi kaikkia kanteita korviinsa ottanut! Pahahenkik� niist� sitten selv�n ottaisi siksi, ett� niit� kiinni saisi. Ruveta niiden kanssa kilpaa juoksemaan, -- eip� t�ss� ihminen saisi el�v�� rauhaa eik� kunnollisesti y�t�ns� nukkua... Mit� apua siin� olisi noista k�rttil�isist�k��n! Eih�n h�n voi muutenkaan sit� joukkoa siet��. Ennen olisi koko piirist� vaikka hiiteen l�htenyt. Mutta koko saakurin uskalikkoja ne olivat yht�kaikki, h�nenkin mielest��n, nuo k�rttil�iset, kun uskalsivat ruveta suoranaiseen sotaan noita junkkareita vastaan. �Tehk��t kuten haluavat�, h�n y�ll� itsekseen arveli, �omaan niskaansa he saavat. Min� en v�lit�. Jos he voittavat, saavat nuo roistot hiukan pelk��m��n, on se minulle hy�dyksi, tietysti! Jos tappiolle joutuvat, syytt�k��t itse�ns�. Mihink� t�ss� yhden miehen voimat ulottuvat?� H�n levitti mahdottomuudelle k�si��n. �Komppania kasakoita t�ss� pit�isi olla, jos niit� kurissa saisi pidetyksi!� h�n huudahti. Melkein rauhoittui, sill� tuntui niin luonnottomalta yhdelt� miehelt� vaatia. Mutta kohta rauha katosi, kun uusia ��ni� kuului maailmalta. �Jos ne taas tekev�t murhia niin...� Se olikin ik�vint�. Silloin t�ytyi aina asiaan k�siksi k�yd�, ei sopinut huolettomuuteen j�tt��. Sellaisissa tapauksissa tahtoi sotkeutua, joutua vihan ja vainon alaiseksi. Se h�nt� harmitti, pelotti. Neuvotonna mies panetteli tuota villi� kansaa, joka oli ik��n kuin pimeyden kidasta oksennettua ja h�n vaivainen joka oli joutunut niiden keskelle j�rjestyst� ja oikeutta pit�m��n! Mutta kun oli kerran tullut, niin pysyisi t��ll� kuitenkin jonkin ajan, h�n n�ytt�isi, ett� h�n on sent��n mies, joka ei ensi pahasta s�ik�hd�, joka ei kulje j�niksen s��rill�... Vasta aamun h�m�rt�ess� h�n nukkui. P�iv�ll� jo sai kuulla, mit� oli tapahtunut Korvenloukolla. Nerokkaana laskumiehen� huomasi heti, ett� kumpikin puolue oli jotenkin tasav�kisesti saanut ja antanut. Se oli hyv� tulos. Parhaimmassa tapauksessa eiv�t uskalla antaa asiaa k�r�j�in haltuun ensink��n, jollei niist� ruojista joku satu kuolemaan. Huhut toivat hyvin seikkaper�isi� tietoja. Vahdit olivat kovasti syyllisi� ja korvenloukkolaiset olivat ensin p��lle hy�k�nneet, alkaneet tappelun. Jahah, ne kyll� min� tutkin, panen miehi� linnaan kahden puolen! Ei kumpaisillakaan ole syyt� vihata minua! Eiv�tk� ne sellaista vihaa, kun kahden puolen saavat minun k�dest�ni. Hyv� juttu, min� teid�t opetan... Mutta sitten h�n kohta muisti kysy�, oliko Karin Vennu joukossa. Ei ollut. Se oli hyv� juttu, oikein hyv�. Siihen min� isken sitten kun n�m� toiset panen ensin linnaan. Min� n�yt�n...! Vasta my�hemmin kerrottiin h�nelle siit�, ett� Talvikosken Hermanni oli kuolemankieliss� ja ett� h�nt� oli poikansa K�pi ly�nyt. K�pi ei ollut nimismiehen tietojen mukaan mink��n joukon erityisen suojeluksen alainen, olihan vain tavallinen renttu, josta ei lie kukaan v�litt�nyt. T�st� tapauksesta tultiinkin erityisesti ilmoittamaan. Kerrottiin, ett� poika on karkutiell�. T�h�n asiaan nimismies innostui. H�n kutsui heti kaksi lautamiest�, k�vi Talvikoskella, n�ki is�nn�n huonon tilan ja l�hti, otettuaan viel� pari is�nt�miest� mukaan, etsim��n K�pi�. L�ysikin t�m�n er��st� juoppoparvesta, pani kiinni ja vei vanginkuljettajalle. (P�iv�� my�hemmin ly�ty is� pyysi ja saikin poikansa vapaaksi.) Kotiin tultuaan kyseli nimismies Margareetalta eik� Korvenloukon �roistoja� tai k�rttil�isi� ollut sill� aikaa k�ynyt? Ei ollut k�ynyt. Nimismies hieroi mielihyviss��n k�si��n... Pelk��v�t nahkaansa, rohjaleet, eiv�t uskalla tulla ilmoittamaankaan...! Ensin k�kesi h�n menn� sinne itsest��n. Mutta tuli j�tetyksi asia p�iv�st� toiseen odotellessa, ett� joku niist� ly�dyist� kuolisi. Tuo odotus ei kuitenkaan toteutunut ja jo ensi viikon lopulla ajatteli, ett� sopikoot ja sotikoot...! Saivatpahan tarpeeksensa jo. Er��n� p�iv�n�, kun Lindblom jo oli alkanut rauhoittua Mikonp�iv�n melujen j�lkeen, tuli h�nen luokseen Saviojan Ville ja Koivulan lautamies. Jo t�m�n parin n�keminen suututti nimismiest�: toinen semmoinen tyhmeliini ja toinen k�rttil�inen! Kun viel� kuuli asian, ett� n�m� tulivat h�nt� pyyt�m��n ulosmittaukselle Karhuun, silloin h�n raivostui. �Kaikille niit� raha kans lainata ja sitte mine pite olla t�s jokahitte koira!� Lautamies sanoi, ett� se on kyll� ollut hullua, mutta mit�p� siihen nyt tehd��n ja arveli viel�, ett� sopii ottaa palkkansa. �Luuleko sine, ettei mine sen ymmerre!� huusi Lindblom, �mut siine on muutkin seikat, se on semmosta pirun joukko.� Jo ymm�rsi lautamies, ett� Lindblom pelk�� nahkaansa. �Noo�, kiirehti sanomaan, �ei siin� ole pelk��mist�, sill� niille lie tullut pahat v�lit Karhun Esalle ja Karin Vennulle, koska Vennu k�vi t�m�n Saviojan puheilla hyv�ss� yst�vyydess� sanomassa, ett� olisi parasta kiiruhtaa hakemusta ja ulosmittausta, ett� sen Esan asiat ovat huonolla j�ljell�.� �Sanoko Karin V�nnu nin?� �Niin se oli sanonut. Ja siit� me arvelimme, ett� niille on tullut riita.� Tuo uutinen n�ht�v�sti vaikutti nimismieheen erinomaisesti. Sill� h�n nousi k�velem��n ja rupesi mielihyviss��n k�si�ns� hiomaan ja hokemaan: �Jahas, jahas, vai on piruile tulluna riitta.� �Niin n�ytt��.� �Jahas. Noo, se tuomio on valmis?� �Niin on, nimismiesh�n sen n�kikin.� �Oikke, mine muistas! Noo se on joukkos?� �On.� Mutta nyt teki mieli lyk�t� asia kuitenkin pari p�iv��, sanoi olevan itsell�ns� kiirett�. Siihen oli suostuminen. P��tettiin siis kahden p�iv�n p��st� l�hte�. * * * * * Muuanna p�iv�n� ajoivat ry�st�miehet Karhun pihaan, nimismies jahtivoudin ja kahden lautamiehen kanssa. Esa sattui juuri ulkok�dell� olemaan. �P�iv��, tervehtiv�t, muutamat hiukan nolon n�k�isin�, toiset v�h�n kopeina ja ik��n kuin ylv�stellen tahtoen sanoa: ole mik� oletkin, ei me t�ss� nyt ainakaan hyppyyn l�hdet�! Esa katseli tuikeasti, syrjitt�in eik� vastannut tervehdykseen, aikoi vain tupaan menn�. Mutta n�hty��n, ett� miehet valmistausivat my�skin sinne tulemaan, pid�ttyi porrasten eteen. Kyll� siin� jo n�ki, ett� miehess� kiehui, sill� ��ni kalahteli niin omituisesti, kun kysyi: �Mit� miehet kulkevat?� H�n seisahtui porrasten eteen ik��n kuin est��ksens� sis��n tulemasta. �On v�h�n asioita�, virkkoi jahtivouti ja vilkaisi nimismieheen, joka oli j��nyt hieman j�lkeen. �Vai asioita. Mit� asioita?� �Noo, kyll�h�n t�m� vallesmanni sitten selitt��, selitt�� sinulle...� �Ei sill� mulle ole mit��n asiaa!� �Eik�p�h�n ole, sittep� h�nen n�kee, n�kee jo.� Esa yh� seisoi portailla vastassa ik��n kuin est��ksens� vieraitten tupaan tuloa. Jahtivouti ja lautamiehet loivat nimismieheen odottavia katseita. Vihdoin Lindblom tulikin hiukan �hkyen, sill� piha oli rakennukseen p�in nousevaa, vastamaata. �Jahah, jassoo... Se on Esa Karhu?� h�nen kysyv� katseensa kiersi miehest� mieheen, vaikka itsekin kyll� Esan tunsi. �On, on se�, miehet ��nsiv�t ja Esa katseli kulmainsa alta. �Jassoo, no me menn� sis�s, meil on vehen sulle asia.� �No eik� sit� t�ss� sovi sanoa?� Esa kysyi. �Mite? Eik� sine laske met sis�s?� Esan vaihtelevat tunteet voi lukea h�nen silmist��n: toisinaan n�kyi liekkiin leimahtavan raivo, toisinaan taas kuin mahtavan vesiruiskeen alla n�ytti tuo liekki �k�ltelev�n ja tuskallisesti lekottaen ik��n kuin viimeisi�ns� potkien vaipuvan toivottomana ylivallan alle. Esa luultavasti mietti: tehd�k� rynn�kk�, n�ytt�� niille ihmeit�, panna pitkin ja poikki koko roikkaa! Pian h�n kuitenkin teki p��t�ksens�. K��nn�ht�en vinhasti tupaan p�in ��nn�hti h�n kuin armosta. �No ... sopii tulla, jos on asiaa�, ja astui edell� sis��n. H�nen astuntansa tavallisesti oli keve�, mutta nyt h�n ik��n kuin tahallaan jys�ytteli joka askelella. Ja miehet vilkaisivat toisiinsa juuri kuin kysy�kseen �menn��nk��? S�h�htiv�t sitten melkein kuin yhteen suuhun ett� �menn��n nyt�. Tultiin tupaan. Esa oli jo ehtinyt istua penkille selin oveen, piika toimieli jossakin keittopuuhissa ja muori tuli kamarista. Viimeksimainittu meni vierasten ohi peremm�lle vastaamatta �hyv��n p�iv��n�, jonka muutamat tekiv�t. Nimismies ry�hteli, keikutteli ruumistaan edestakaisin ik��n kuin vauhtia saadakseen. �Menk��h�n istumaan�, k�ski muori vihdoin, ollen viel� selin vieraisiin, niist�en samalla nen��ns� ja pyyhki k�tens� mustapohjaiseen, siniviiruiseen hameeseen. Nimismies oli nyt saanut vauhtia. �Niin, tota�, alkoi h�n selitt��. Heill� oli �ulosmitattava� Saviojan Villen saatavasta, jollei is�nn�ll� olisi rahassa maksaa velkaa. Puhuessaan oli Lindblom siirtynyt p�yd�n luo ja otti salkustaan esiin papereita. Muori seisoi keskilattialla k�det ristiss� esiliinan alla ja tarkasteli tuikeasti nimismiest�, sek� toisinaan Esaa, joka ��net�nn�, jalka heitettyn� ristiin toisen p��lle, tirkisteli penkinloukkoon. �Luuleeko Saviojan Ville nyt sill� taivaaseen p��sev�ns�?� kys�isi muori yht�kki�. �H�h?� �Niin min� vain sanon ett�...� uudisti muori. Lindblom k�ski muorin pit�� suunsa kiinni. �Mit� varten? Min� puhun, min�, ja min� tahdon puhua. Min� olen ollut em�nt�n�...� �Suu kiinni!� �rj�isi nimismies. Esan katse kohosi penkin loukosta. ��l� karju!� virkahti h�n niin syv�ll� ja omituisella ��nell�, ett� Lindblom �kki� katsahti h�neen ja miehet penkill� levottomasti liikahtivat. Esa hyp�hti tasajalassa lattialla ja kiljahti. Koivula, toinen lautamiehist� nousi, lyhyt, tanakka mies. ��l� kilju�, sanoi h�n vuorostaan, naurahti, rytk�ytti kantap�ill��n, niin ett� lattia jys�hti. �Kilju vain! Se saa kiljua ja se tohtii�, virkkoi muori, joka parhaillaan pani nuuskaa nokkaansa. �Kuka est�� kiljumasta?� huudahti Esa katsellen Koivulaa. �Noo, vaikka min�.� Koivula katsahti sattumalta k�siins�, ja n�ytti silt� kuin olisi h�n tahtonut sanoa: �N�etk�s?� ja naurahti taas. Nimismieskin uudelleen sekaantui asiaan, kysyi maksetaanko ja jos ei makseta, niin h�n rupeaa kirjoittamaan. �Ei makseta eik� kirjoiteta.� ��l� sin� pid� niin leve�t� suuta!� huusi Koivula ja jys�ytti nyrkkins� p�yt��n. Toisetkin miehet nyt nousivat. Nimismies niin ik��n paukutteli p�yt�� nyrkill��n ja uhkaili. Esa arveli, ett� h�n puhuu mit� h�n tahtoo ja h�n tohtii puhua. Toinen lautamies ja siltavouti n�kiv�t jo olevan syyt� asettua kirvesvinkan eteen vartioimaan. Muori luki kuin suoloihin omia arvelultaan ja tassutteli lattialla �toiskanmuoria�, n�kyi olevan p��ss�. Lindblom huomasi, ett� h�n voi tovereihinsa luottaa, tiesi my�skin vanhasta kokemuksesta, ett� jos ei puukkojunkkari k�y p��lle kohta, ei se k�y ollenkaan. Siksip� h�n asettuikin uhkaavalle kannalle Esan suhteen ja ryhtyi reippaasti toimitukseen, kirjoittamaan talon el�imi� ja irtainta. Esa ei n�ht�v�sti viel�k��n uskonut kaikkea todeksi, sill� se tuntui kuin unissak�ymiselt�. Omituinen voima, jota h�n heti ja monta kertaa j�lkeenp�in kiroili ja sadatteli, pid�tti h�nt� �ihmeit� tekem�st�. J�lkeenp�in, kun h�n muisteli asiaa, luuli h�n, ettei h�n ry�st�miesten talossa ollessa ollut ehtinyt oikein suuttuakaan, ett� h�n oli ollut kuin lampaannahkainen tuppi. Mutta heti ry�st�miesten menty� muuttui h�nen luontonsa, aivan kuin mustahenki vasta sitten olisi mennyt h�nen sis�llens�. Vaikka oli selv�ll� p��ll�, l�i h�n �iti��n, joka piian kanssa l�hti k�p�l�m�keen. Yksin j��ty��n otti h�n kirveen, ruhjoi sill� m�s�ksi joukon astioita, iskieli p�yt��n, lattiaan ja vihdoin vimmoissaan takkakiveen. Saatuaan j�rkens� hiukan takaisin meni ulos, seisahtui portaille, katseli siit� v�h�n aikaa ymp�rilleen kuin huuhkaja, jonka pes� on h�vitetty. L�hti siit� huulet yhteen puristettuina astumaan ulos portista, j�tt�en aution talon yksikseen. VI Y�LLISI� TAPAUKSIA Oli y�. Vennu-Karissa maattiin. Yksin�inen kulkija tuli kiirein askelin pihaan. Mutta h�n ei mennyt portaille koputtamaan eik� ikkunaan, vaan tuvan pihanpuoleiseen, laudoitettuun nurkkapiihin, johon kivell� iski kolme kertaa. Heitti kiven maahan, astui portaille ja asettui rauhassa odottamaan oven aukaisua. Kopistus olikin huomattu, sill� kuului tuvanoven hiljainen k�ynti, lukon salpa loksahti. Joku kurkisti ovenraosta. �Kuka se on?� kysyi is�nt�. �Min�.� �Ahaa, Siukku.� H�n avasi oven t�ydelleen, laski Koipi-Siukun sis��n ja sulki oven. Sen tehty��n kysyi: �Tuletko sin� y�ksi, vai onko sulia jotakin asiaa?� �Asiaa mulla on.� Vennu meni ja koetteli k�sin porstuasta viev�n kamarinoven lukkoa, mutta avainta ei siin� ollut. �Odota nyt, min� menen tuvan kautta avaamaan.� Pian aukesikin ovi ja Koipi-Siukku astui pime��n huoneeseen, miss� Vennu paraillaan housuja jalkoihinsa veti. �Mit� sin� nyt?� �Minun pit�is saada kolme kappaletta niit� huiveja.� �Niit� ryss�n huivejako? Mihin niit� nyt viet?� �Sain kaupaksi.� �Istu. Eip� nyt n�yt� olevan j�rin pime�. Kuka niit� ostaa?� �On niit� ostajia.� �Etk� aio sanoa?� �Mit� sill� tiedolla tekisit?� �Ajattelin vain, ett� jos nolottelisit niiden kauppaamisessa, niin...! Viet pian muitakin mukanasi t�st�. Ket� ne ovat, joille myyt?� ��l� nyt tutki. Itseh�n min� asian vastaan. Kuka sen tiet��, ett� niit� t��ll� tallennetaan.� �V�h�nk� ne ep�ilev�t! Eik� viel� ole kuulunut, ett� ryss�� olis kaivattu?� �Ei. Luulevat ett� Ontro on l�htenyt H�meeseen. Kulkuri Kaapo on sen jutun levitt�nyt.� �Hm. No sano nyt kelle sin� viet niit�? Mist� sin� tulet?� �Min�k�?� �Sin� tietysti. Mit� sin� nyt kier�ilet. Jos tahdot kovin kier�ill�, niin... Pian se on kier�iltyn�.� Vennun ��ni soi uhallisesti. �No, mit�h�n min� siit� salaan. Rekipellon em�nt� ne ostaa.� �Sannalleko?� �Luultavasti.� Vennu mietiskeli v�h�n aikaa. �Mutta mit� se niill� tekee, onhan sill� tytt�rell� jo monet silkkiset?� �Tehk��n mit� tahtoo. Ei ne sielt� ainakaan ilmi tule.� ��l� takaa. Tuleekohan Karhun Esan ja sen Sannan kaupoista jotakin?� �Ei, en min� usko. Ei Esan puuhista mit��n tule... Ja Sanna se on koko maailman...� Vennu nauroi. �Sen pikemmin niist� voi tulla. Esa tarvitsee rahoja nyt pian ja... Mutta oliko ne silkit siell� Karhun-kamarissa laukusta ulkona, ett� Esa ne n�ki?� �En min� muista.� �Jaa, siin�p� se on! -- Mustat huivit saat vied�, mutta se sininukkainen on liian tuttu myyt�v�ksi niin l�helle.� �Mutta piru olkoon, sin� puhut totta!� P��t� v��nt�en jatkoi Vennu: �Se Esa meid�n pit�� saada pois joukostamme, se on hullu.� �Niin, se on totta, h�n on v�h�n omituinen. Ensiksi niin kopea ja kiukkuinen, tahtoo aina herrana joukossa olla ja sitten...� -- �Mit� sitten?� �Sit�, ett� h�nelle ei sovi n�ist� t�llaisista asioista mit��n puhua. On olevinansa niin kovin rehti.� �Sep� juuri, h�net t�ytyy saada pois! Min� haen ne mustat huivit sinulle.� Vennu l�hti ulos ja kuului porstuassa koplailevan ylikertaan. V�h�n ajan kuluttua h�n palasi sielt� palava talikynttil� k�dess�, jonka heti sis��np��sty��n sammutti. �Tuos' on huivit. Onko sulla piippu, tuos' on tupakkaa�, sanoi Vennu ja tarjosi massiansa. �Menen viel� siihen Esaan�, sanoi Siukku piippua t�ytt�ess��n. �Sitten pian, kun me olimme siell� Karhussa, kuuluu Esa k�yneen J�rvel�ss�.� �Olen kuullut sen jo. Oli k�ynyt pyyt�m�ss� Santraa akakseen kuin korjapoikakin�, nauroi Vennu. Tuota nyt naureskeltiin ja ihmeteltiin yhdess�. Miten Esan luonto oli siihen masentunut, sit� eiv�t k�sitt�neet. Paremmin olisi asia ollut ymm�rrett�viss�, jos Esa olisi v�kivaltaisin keinoin koettanut. Kovin kuului Esa Santrasta pit�v�n. Oli jollekulle sanonut sen. Olihan Santra pulska tytt�, kehuivat miehetkin, ja kummeksivat ettei Esa jo ennen ollut siihen silm��ns� iskenyt. My�h�ist� se nyt jo tahtoi olla kaikin puolin, kun kuulutettuna jo oli Valeen kanssa ja h�ihin oli kutsuttu. Vennu sanoi itse��n kenkk�riksi pyydetyn. Nyt tiesi Siukku Esan olevan taas maailmalla, miss� lie muissa pit�jiss�. Molemmat arvelivat, ett� kyll� h�n pian loppunsa l�yt�� ja tuntuivat siit� olevan hyvill��n. �Ella se n�kyy kohtaloonsa tyytyv�n kuin korjapoika, vaikka toinen veikin morsiamen ihan nen�n edest�, nauroi Siukku. �Mit� Ella, se on taas sellainen velmus. Min� luulen, ett� h�n on iskenyt silm�ns� h�nkin Rekipellon Sannaan.� Siukkukin luuli samaa. �Ellalle se oliskin sopivampi.� �Niin, Esa pian tappaisi Sannan. Ei kaksi kiukkupussia sovi yhteen.� �Hm. No j�tet��n ne akkain jutut. Kuules Siukku, ota nyt sin� v�h�n selv�� Esan puuhista ja tule sanomaan, tuota ... sill� min� v�h�n pelk��n, ett� h�n tekee meille ... -- mutta eik� pihalle tultu?� Todellakin kuului pihasta p�in jotakin rattaiden kalkkeen tapaista ja pian sen j�lkeen taas kolkutus tuonne tuparakennuksen laudoitettuun nurkkaan. �Ole sin� t��ll�, virkkoi Vennu Siukulle ja meni avaamaan porstuanovea. Kaksi miest� ilmestyi pime�ss� ovelle. Oltiin vanhoja tuttuja. Syntyi lyhyt keskustelu. Miehet kertoivat heill� olevan s�killisen tavaroita, vaatteita ym., jotka pit�isi hetkeksi saada suojaan syrj�isten silm�lt�. Vennu kysyi, mist� ne ovat. Kuuluivat olevan Vaasan markkinoilta. Viel�p� tiesiv�t miehet, ett� heit� ep�ill��n. Mutta kun saisivat tavarat k�tk��n, niin he lenn�tt�isiv�t hevosella Tamperetta kohti. Vennu tutki tarkkaan, mit� teit� olivat tulleet, oliko kukaan heit� n�hnyt *t��ll�* kulussa. Miehet vakuuttivat t�n� y�n� ajaneensa nelj� peninkulmaa eik� heid�n t��ll� olostaan ollut kell��n mit��n aavistusta. Mutta sittenkin n�ytti Vennu vastahakoiselta. Liek� nuo tavarat edes mink��n arvoisia? Sanoi �hyv�nluontoisuutensa� vuoksi joutuneensa jo hiukan ep�luulojen alaiseksi, eik� haluavansa en�� koko puuhiin ryhty�. K�ski vied� muualle. Tuo puhe tuntui vakavalta ja p��tt�v�lt�, niin ett� miehille tuli h�t� k�teen, rupesivat yksin suin tavaroita kehumaan. �Ja hyv�n *osan* saat�, sanoivat. �Mit�h�n n�ist� sitten saa.� Vennu suostui vihdoin. Tavarat vietiin ylikertaan, miss� kaikenlaista rojua syrj��n ty�nt�m�ll� saatiin k�siin v�likokin lattiassa oleva luukku, josta tavarat ty�nnettiin sis��n. Miehet olisivat luukun peitt�neet, mutta Vennu esti, luvaten itse sen tehd�. Alas tultaessa olisivat miehet mielell��n tulleet l�mmittelem��n, mutta sit� ei Vennu suvainnut, vaan vaati heid�n heti l�htem��n matkaansa. Miehet suostuivat ja lupasivat l�htiess��n, ett� he ehk� parin kuukauden per�st� ilmestyv�t uudelleen n�ille maille. Vennu sulki oven, kaahi uudelleen ylikertaan. L�ysi sielt� kynttil�np�tk�n er��st� sein�komerosta, sai siihen tulta ja meni uudestaan k�tk�paikan luo. H�nen teki n�ht�v�sti mielens� ruveta tarkastelemaan �sken tuodun s�kin sis�lt��, mutta ep�ilem�tt� Siukun vuoksi, jonka tiesi odottavan alhaalla, j�tti sen toistaiseksi. K�tk� n�ytti sis�lt�v�n kaikenlaisia myttyj� ja k��r�j�. H�n peitti aukon, ajoi sen p��lle kaikenlaista kamaa ja l�hti poisp�in. Juuri kun h�n oli sammuttamaisillaan kynttil�n, teroittui h�nen silm�ns� tarkastelemaan lattialla muun roskan seassa er�st� hevoslannan kokkaretta. Otti sen ja pisti taskuunsa, tarkastellen viel� n�kyisik� muita sellaisia. Omituinen tarkastelu ja huomio, jonka h�n pani tuohon lantakokkareeseen, saattoi melkein uskomaan sit� juttua, joka hiljaisena kuiskeena liikkui pit�j�ll�, ett� muuan varastettu hevonen olisi ollut viikon k�tk�ss� Karin Vennun ylisell�. Vennu sammutti kynttil�n, pisti sen takaisin sinne, mist� oli ottanutkin ja palasi takaisin kamariin. Koipi-Siukku jo kuorsasi siell� istuvillaan ja Vennu kirosi tuon huomattuaan, sek� tyrkk�si h�nt� kylkeen. Siukku her�si. �Hoh, kun m� olin nukkua. Ket� siell� nyt oli?� �Mit� se sinulle kuuluu?� kysyi Vennu ylpe�n ter�v�sti. �No ei kuulukaan.� �Ota nyt ja l�hde tiehesi ... t�ss� menee koko y� ja tahtoo unettaakin.� Koipi-Siukku rupesi hankkimaan l�ht��, mutta sit� ennen tahtoi viel� Vennulta tupakkaa piippuun. H�n tarttui juuri oven lukkoon, kun pihasta taas kuului kova rattaiden jytin�. ��l� mene!� �r�hti Vennu. �Kuka siell� mahtanee tulla?� H�n asettui kuuntelemaan. �Holou Vennu!� kuului ��ni portailta ja oveen iskettiin voimantiest�. �Karhun Esa!� virkkoi Vennu ja liikahti k�rsim�tt�m�sti. �Perhana, mihin sin� menisit? Tuota, sinun t�ytyy menn� yliselle! Puiki sielt� tiehesi, kun Esa p��see sis��n.� Siukku jo l�hti. �Hiljaa mene!� varoitti Vennu. �Hoi Vennu, vanha saakuri!� kiljui Esa portailla, �ota ovi pois t�st�, taikka min�...� Silloin jo Vennu avasi. �Tuos' on sulle mies ... pakkaa multa karkuun menn�. Pid� kiinni, ettei se p��se! �l� nyt siin� tirkistele niin kuin se olis varastettua kalua! En min� ole Jassua varastanut.� Esa nauroi ja ty�nsi, sis��n puoli juopuneen Sakarin Jassun ihan Vennun syliin. Vennu kun tunsi Jassun, rupesi nauramaan. �Mit�s se Esa sit� Jassua nakkelee?� Jassun kieli, vaikka selv�n� ollessa kyll� t�ysikuntoinen, ei tahtonut taipua mit��n sanomaan. Kun yritykset raukesivat tyhj��n, rupesi h�n lallattamaan. K�ytiin kamariin ja Vennu hankki tulta kynttil��n. �Onko sulia viinaa?� kysyi Esa. �On sit� aina ryypyn verta.� �Hyv� On. T�m� Jassu tarvitsee ryypyn, se pelk�� pakanan lailla, kun me oomme varastaneet hevosen ja k�rryt tuolta Taipaleen takaa. Anna sille ryyppy, ett� se sais parempaa kurssia. Kuinka s�, viet�v�n j�nishousu pelk��t, kun saat olla Karhun Esan k�rryill�, h�h?� Esa puristeli Sakarin Jassua. �Anna mun olla�, pyysi Jassu n�ht�v�sti puolileikill�. �Katso, kun mulla on jo paljas p�� ja t�llainen parta ja sitten min� oon suutarimestari ja kerran ajoin pirun pois kirkosta... Ja sin� oot vain Karhun Esa.� Esa ja Vennu nauroivat. �Hyppele ryss��, Jassu�, k�ski Esa. �Anna nyt Jassun olla.� �Hyppele ryss�� Jassu, koettele koipias!� �Sano suutarimestari, niin hyppelen kyll�... Mutta ryyppy ensin.� �No is�nt� jo kaataa, ota siit�, pikinytky... Pikinytky sin� olet.� �Skuumaakari mes-ta-ri, saapassuutari.� �Pikinytky, rajasuutari!� Vennu nauroi ja k�ski ryypp��m��n. Puhetta jatkui. Vennu uteli miesten matkaa. Esa jutteli avonaisesti, ett� h�n t�ss� jonakin p�iv�n� otti Hautalan Jannen hevosen ja ajoi sill� toiseen pit�j��n. Tapasi siell� Sakarin Jassun, otti t�m�n mukanansa hevosen selk��n ja sill� tavoin remusivat he talosta taloon. Mutta kun kotiin p�in l�htiv�t, vaihtoi paremman hevosen er��st� haasta. Sitten he y�ll� ottivat rattaat er��n talon pihasta ja silat lukottomasta liiterist� ja sielt� he nyt tulevat suoraa p��t�. Esa kehui Jassun kovasti pelk��v�n, ett� tullaan per�st� ja annetaan varkaus. Sille Esa nauroi ja ilveili. Kehui, ett� huomenna panee rengin viem��n hevosen ja kalut sinne, mist� olivat ottaneetkin. Hakekoon Hautalan Janne koninsa mist� tahtoo. Esa kertoi t�st� keve�sti ja avomielisesti kuin lapsi, joka ei rikoksessa ymm�rr� mit��n pahaa olevan. Vennu pudisteli p��t�, naureskeli ja sanoi, ettei h�n luule Esan jutusta niin hevin selkenev�n. �No soromnoo, yhdentekev�. Tulkoon t�nne, niin min� n�yt�n!� �Onko sinua h�ihin edes kutsuttu?� kysyi Vennu, k��nt�en puhetta toisaalle. �Mihin?� �J�rvel�n Santran ja Laitalan Valeen.� Vennu tarkasteli Esaa, jonka koko kasvoille �kki� nousi kamala ilme. ��l� pistele, mies�, h�n virkkoi jyrk�sti. �Pistele?� Vennu nauroi kovaa ja hele�sti. �Minuakin on kenkk�riksi kutsuttu.� �No Jassu, hyppele ryss��!� k�ski Esa taas k��ntyen Jassuun. Mutta Jassua unetti. �Hoi mies! nyt l�hdet��n. -- Koska ne h��t ovat?� kysyi h�n ik��nkuin sivumennen. �Ylihuomenna.� �Rajasuutari, pikinytky! L�hde mukaan. Aivanpa sin� oot sikana. N�in sikoja vedet��n.� Esa tarttui Sakarin Jassun kaulukseen ja veti h�nt� pitk�n��n per�ss��n. Jassu ei vastustellut, kitisi vain kurillisesti: �T�m�p� nyt kyyti� on, sanoi noitavainaa, kun h�rk� ojahan vei.� Pihaan tultua yritti Jassu takapuolille menem��n, kehui sinne asiaa olevan. Mutta silloin Esa tempaisi h�net vy�t�isist� ja nosti rattaille. �Et sin� karkaa, rajasuutari!� �Skuu-maakkari mestari, herrain saapassuutari.� �Pikinytky!� Esa oli t�ll�v�lin k�mpinyt h�nkin rattaille. Antoi nyt suitsenperi� hevoselle, joka vaikka v�syneelt� n�yttikin, l�hti laukkaamaan ulos rapaisesta pihasta. Vennu oli, k�det housuntaskuissa, katsellut porstuan ovelta toisten l�ht��. �Niit� h�it� on hauska n�hd�!� virkahti h�n omituisesti hymyillen. �Tuo mies�, jatkoi h�n p��t� v��nt�en, �juoksee paulaan kuin j�niksenpoika.� * * * * * Koko matkan kyseli Sakarin Jassu silloin t�ll�in mihin nyt ajetaan. Mutta Esa ei tehnyt selv��, juonitellen vain kierteli ja ajoi, kunnes vihdoin k��nsi Rekipellon pihaan. H�ness� n�ht�v�sti eli pelko, ett� Jassu karkaisi, eik� h�nell� sitten olisi ilvekumppania. Nytkin h�n piti Jassua tarkalla silm�ll�, kun k�ski t�m�n hevosta kiinni sitomaan. �Sin'oot karkuryss�, Esa jankutti. �Itse oot karkuryss� ja hevosten tappaja.� �Min�k�?� Esa jo tarttui toisen kaulukseen. Mutta Jassu jatkoi yh� leikki�. ��l� nyt ... min� nousen ensin seisomaan ja n�yt�n sitten sulle.� �Pisteletk� s�, Jassu, h�h?� Esa pudisteli kauluksesta. �Pistell� on suutarin virka, naskalilla pistell�.� Jo kieppui suutari pihan rapakossa, mutta s�ilytti hyv�n tuulensa. �Tahdotko s� tapella, vai tyydytk� tukkapainiin?� kyseli Jassu. Esa py�ritteli suutaria yh� loassa ja nauroi kurillisia naurajaan. �Nouse yl�s...! mit� siin� kelkkarehdat�, Esa puheli. Sakarin Jassua alkoi jo kyll�stytt��, sill� h�n oli v�hitellen selvinnyt. Esan h�nt� r��k�tess� sai Jassu tilaisuutta sylisin tarttua kiinni t�m�n jalkoihin ja veti �kkin�isell� nyk�yksell� Esan kumoon. �Ka, �l� nyt karkuun l�hde, anna min� nostan�, puheli Jassu itsekin viel� maassa ry�mien. Kyll� nyt olisi ollut Jassulla aika l�hte�. Mutta eih�n siit� mit��n tullut. Esa nousi, heitteli Jassua viel� muutaman kerran siksi, ett� Jassu rupesi rukoilemaan. Sitten l�hdettiin kopistelemaan pihatuvan kamarin ovelle, Esa yh� pidellen Jassua, sill� oli niin mukavaa ja hauskaa n�ytell� nyt tuota miesjunkkaria ja tytt�jen n�hden siit� pilkkaa tehd�. Jassu antoi tahallaan narrata itse��n, sill� vastustelematta kulki h�n Esan kuljettamana kuin nuorasta talutettava koira. Esan jyskytt�ess� ovella lauleli Jassu h�nen vieress��n: �Turvassa olet yst�v� kulta mun kainaloni alla.� Tuo Esaa nauratti ja hyv�lle tuulelle sai. �Vai kainalosi alla?�... �No mutta, ovi pois!� Esa huusi. Alkoi kyll�stytt�� odotus ja luontoonkin koski: vai pit�� odotella! Aatami nousi, kun mieleen muistui miten Sanna monesti, kun kotipolttoista v�h�n oli huivin alla, oli puheilleen vienyt, kaulassa kiikkunut ja sanonut... �Ovi pois paikalla, taikka!� �Turvassa olet yst�v� kulta mun kainalo...� Nyt aukesi ovi ja Sanna pist�ysi ulos; sulkien oven per��ns�. �Esa.� �H�h? Sin�k� se olet?� Nainen tirkisteli pime�ss� Jassua. �Kuka tuo on?� �Mit� sin� siit�. P��st� sis��n, kyll� n�et sitten.� �Trump trump tpruu�, rumputti suutari. Sanna jo tunsi h�net. �Kuule, Esa�, kuiskutti Sanna Esan korvaan, vet�en h�nt� likemm�ksi. �Siell� on Kuivasen Ella, mutta menn��n me tupaan.� �Ella?... Min� ajan sen tiehens�!� �Menn��n tupaan�, pyysi Sanna. �Kyll�h�n menee.� �Suutarin akalla ne p�iv�t on, on niin kuin em�nn�ll�, lauloi suutari. �Avaa ovi�, k�ski Esa. �Olisi vain tupaan menty...� p�ivitteli Sanna ja avasi. -- -- -- N�m� kolme viivaa t�ss� edell� kertovat tappelusta, joka huoneessa syntyi, kuhmuista, joita yst�vykset toisilleen antoivat, ja Ellan paosta. Upeasti vihellellen k�veli Esa edestakaisin tuon pienen huoneen lattialla. Ellan l�hdetty� otettiin tulta kynttil��n. Sanna naureskeli ja meni vilusta hyristen makaamaan. Nyt vasta Esa taas muisti Sakarin Jassun, mutta h�nt� ei n�kynyt miss��n. Esa p��t�ns� kynsim��n. Joko se nyt p��si ja minulla oli aikomus panna h�net kyyditsem��n tuota hevosta takaisin! H�n juoksi ulos katsomaan, ei l�yt�nyt; huuteli, ei kuulunut. Kiukutellen palasi h�n takaisin huoneeseen. �Anna menn�, mit� tuosta�, sanoi Sanna, joka luuli, ett� hevonen oli Esan oma. Selityksiin ei Esakaan ryhtynyt, vaan istui tuolille ja syv�mietteisen n�k�isen� alkoi katsella ymp�ri huonetta, jota kaikkialla, katossa kiikkuvilla orsilla, seinill� ja nauloissa peitti rikkaasti varustettu vaatevarasto. Sanna tirkisteli salaisesti Esaa ja jotakin puhetta aikaan saadakseen sanoi vihdoin: �Kovinpa sin� olet ravassa.� �Ravassa?� kysyi Esa ja katseli itse��n. �N�itk� kuinka ravassa Sakarin Jassu oli?� Py�rittelin sit� rapakossa kuin kinnasta.� Sanna naurahti. �Aina sin� vain py�rittelet.� Mutta Esa n�ht�v�sti ajatteli muuta, sill� h�n ei virkkanut tuohon mit��n, alkoi vain rajusti vihelt��. Vihdoin h�n yht�kki� kys�isi: �Mit� varten sin� Ellan t�nne laskit?� �En min� viitsinyt kielt��.� �Et viitsinyt? Vai et viitsinyt!� �Mit� siit� nyt sitten...� �On siit�!� �No olkoon, jos tahtoo...! Saati ei t�ss� olla kerjuulla, vaikka ollaan kulkeella�, kivahti Sanna ja k��nn�hti kiivaasti kylke�. ��l� leveile.� �Miks'et, kun kyll� kannattaa!� Esa kummallisesti lannistui tuosta tyt�n ylpe�st� puhelusta. �Vai kannattaa�, Esalta vain p��si. �Mutta ei sun kovin kannata.� �Kannattaa helposti. Tule nyt jo makaamaan, �l� siin� riitele.� Esa ter�v�ll� huomiokyvyll��n �kk�si heti, ett� Sanna piti v�ittely� vain tavallisena suukopuna, eik� kenties aavistanutkaan, ett� h�n puheillaan tarkoitti t�ytt� totta. Ja kun Sanna viel� h�nt� makaamaan kutsui? Mit� se merkitsi? Se tuntui ep�ilytt�v�lt�. Sannan ��ness�kin oli jotakin omituista, jotakin... Esa rupesi aavistamaan. -- -- -- Parin tunnin kuluttua oli kaikki selvill�. Sanna kirposi itkien Esan kaulasta ja toivoi ��rett�m�ll� katkeruudella Esalle matkaa alimmaiseen hiiteen. H�nen oli ollut pakko ilmoittaa Esalle olevansa t�m�n toimesta raskaana ja vaatinut morsiamen oikeuksia. Esan nykyiseen mielentilaan teki Sannan ilmaisu melkein virvoittavan vaikutuksen. H�n n�ki, ett� Sanna nyt oli h�nelle enemm�n tarjokas kuin koskaan ennen, ja se inhotti h�nt�. Jos h�n jostakin oikein pit�isi, tulisi se saada v�kivallalla. Yht�kki� pisti mieleen ajatus: kuka sen on todistanut, ett� juuri h�n olisi tulevan lapsen is�? H�n purskahti nauramaan ja sanoi suoraan ep�ilyksens� Sannalle. Silloin t�m� raivostuen h�nen kaulastaan heitti. Esa lakkasi nauramasta: siin� hetkess� tuo ihminen alkoi h�nest� tuntua ��rett�m�n inhottavalta, -- olihan se juur'ik��n viel� maannut Ellan kanssa! H�n l�hti vannoen, ettei en�� koskaan palaa. Sill� tavoin he erosivat. -- T�ll� v�lin oli Esa jo jotenkin selvinnyt. Pihaan tultuaan h�n v�h�n aikaa mietti, l�htisik� tuolla hevosella, vai siihenk� sen j�tt�isi. Kotiin oli kuitenkin hyv�nen matka ja h�n p��tti ottaa hevosen, nousi rattaille, antoi selk��n, karjaisi ja p��sti luistamaan. VII MUUAN RIIHIP�IV� Oli viel� aikainen aamu. Karhun v�ki nouseskeli yl�s. Renkikin istui jo ylis�ngyn laidalla koipiansa heilutellen ja iski tulta piippuunsa. Kovin aikaiselle Matista sent��n viel� tuntui, koska oikaisi itsens� takaisin vuoteelle venym��n. Rupesi kuitenkin kohta tyrkkim��n vieress��n makaavaa poikaa, jukittaen t�t� hevosille hein�tukkoa antamaan. Poika �risi unissaan, kohosi jo kontalleen, mutta lojahti uudestaan pitk�lleen ynisten ja uristen. Matti hellitti pojan nukkumaan, koska uni viel� sillekin n�kyi niin hyv�lt� maistuvan. Mutta hevosten ruokkiminen tahtoi silti syd�nt� painaa, koska piialle, joka takan ��ress� askarteli, virkkoi: �Mene sin�, Maija, heitt�m��n niille koni-raukoille hein�tukko.� �Mene itse tai aja Jussi, kyll� mulla on muutakin ty�t�.� �Eth�n sin�k��n siin� v�syisi. Jussiakin n�kyy viel� niin nukuttavan, ja min� polttaisin t�ss� piipullisen.� Muori tuli kamarista tupaan ja kuuli Matin viime lauseen. �Miks'ette vienyt hevosia hakaan illalla?� kysyi. �Kun oli niin my�h� jo. Ja mit�p� ne siell� en�� tekev�t.� �Kyll�h�n ne hein�t ehtisi talvellakin sy�tt��, kun tuli niin v�h�nkin.� ��lk�� mummo murehtiko, kyll�h�n nuo kaksi luuskaa talven yli menev�t vaikka puhtailla oljilla. Ja parempihan olisi, jos kuolisivat pois t�m�n maailman vaivoista. Huutokaupallahan ne muuten myyd��nkin. Annetaan kuolla ja ostetaan parempia tilaan.� ��l� niin kovin revi suutasi.� �Mit� suun repimist� se on, ihan puhdasta Suomen totuutta. Mit� sellaisilla luuskilla tehd��n, kun ei is�nt�k��n en�� niill� ajella viitsi. Nuijaa otsaan min� antaisin.� �H��h?� kys�isi poika unenp�pper�ss�, kun kuuli puheen nuijasta. �H��h�, matki toinen, �sulle antaa muori nuijaa, kun et nouse antamaan suurusta loseteille, vaikka sua nostais kivin tai seip�in.� �Valehtele nyt pojalle, muutama isosuu�, torui muori lattialla, kun ryhtyi piian kanssa askarepuuhiin. �Nuijaa?� kyseli poika levollisesti ja k��ntyi viel� suulleen makaamaan. �Nuijaa, kokkarenuijaa. Mene nyt lattialle joutuin, taikka... No �lk�� nyt muori, se tulee jo t�m� Juho-poika.� Piika ja muori rupesivat naureskelemaan. Mutta pojalla n�ytti kuitenkin olevan itsell� suurempi huoli yl�snoususta kuin Matilla, sill� h�n tuli lattiaan, puki vaatteet p��llens� ja meni ulos. V�h�n ajan kuluttua h�n tuli takaisin, pid�ttyi unisin silmin nojailemaan takkapieleen. Hetkisen siin� mietiskellen ja tulta katsellen virkahti: �Kenenk�h�n hevonen tuolla meid�n siuvariladossa on?� �Mik� hevonen?� alettiin kysell�. �Oikea hevonen!� tiuskaisi Jussi. �Mink�lainen hevonen?� kyseliv�t naiset. �En min� n�hnyt, kun on niin pime�, mink�lainen se oli, mutta hevonen siell� vain on ja rattaat.� �Valjaissako?� �Valjaissa.� Muori ja poika l�htiv�t katsomaan. Matti k�nti alas ylis�ngyst� ja rupesi nuttujansa etsim��n. �Oliko siell� sitten hevonen?� kysyi viel� Jussilta. �Koska sin'oot ennen mun valheisiini kompastunut? Mene katsomaan.� �Niinp� se Jussi on nyt kuin v��r�lt� kylelt� noussut. Etk� sin� ole mun lakkiani n�hnyt?� Matti etsiskeli paitasillaan lakkiansa, hajoitellen vaatekasoja penkeill�. �Aina sun lakkisi on kateessa.� Matti k�vi ottamaan tulta p�reeseen. �Oliko?� kyseliv�t rengit. Kuului olleen. No tuliko hevosella se is�nt�? Ei Maija tiennyt. Kertoi vain olleensa oven avaamassa ja sitten makuulle menneens�. Is�nt� oli istunut v�h�n aikaa p�yd�n takana ry�m�ll��n ja oikaissut sitten vaatep��ll� per�s�nkyyn. Sen oli Mattikin n�hnyt. T�m�np� oli tehnyt mieli kysy�, ett� mik� sit� nyt surettaa, mutta ei ollut viitsinytk��n. Muori sanoi maanneensa ja nukkuneensa niin, ettei ollenkaan ollut kuullut Esan tuloa. �Mutta mit� Matti siin� kroikottelee ja hakee paitasillaan, kun ei pue?� tutki Maija. �Lakkiani. Saakuri, kun en tied� mihin se lie joutunut.� Muori aikoi p�revalkea k�dess� menn� Esaa her�tt�m��n ja hevosen historiaa kyselem��n, mutta toiset jokainen yksist� neuvoin liittyiv�t ehk�isem��n sit� tuumaa. Sanoivat, ett� kun se on niin my�h��n tullut ja tullessaan ollut v�syksiss�, niin jos sen nyt her�tt��, ei t�ss� kukaan saa silmill��n olla. Olkoon hevonen kenen tahansa, kyll�h�n kotonsa l�yt��, jos l�yt��ksens� on. �Ja jos ei l�yd�, niin on sit� tilaa meid�nkin tallissa. Tainnut onkin is�nt� sen ostaa. Mink�lainen hevonen se on?� tiedusteli Matti, joka nyt oli p��ssyt niin pitk�lle, ett� lakki oli p��ss� ja housut jalassa. �Liinaharja se on, korea, siev� hevonen�, kehui piika Talonv�en t�ll� tavoin haastellessa tuli tupaan Kulkuri-Kaapo. �Hou edes�, Kaapo virkkoi ja muuripieleen seisahti. �Hou, hou�, vastasi Jussi, joka yh� seisoskeli muuripieless� h�nkin ja omaksui itselleen Kaapon tervehdyksen. Kaapo meni istumaan takalle, kehui v�h�n viluttavan ja pyysi Jussilta tupakkaa piippuunsa. �Pyyd� Matilta, mulla on niin v�h�n.� �Hyv� antaa v�h�st�ns�, paha ei anna paljostansakaan. Annatko Matti mulle piipullisen tupakkaa?� �Pane tuolta p�nt�st�, se on tuolla penkin loukossa. Mutta pane ihmisten lailla.� �Jottako �l� varasta?� �Niin, tai, jotta et korjaa huolimattoman tavaraa.� �Ei niin k�yhilt� kannata varastaa, kun sin�kin oot. Kas, t�m�k� se p�ntt� on?� �Se se on. Liika hyv� p�ntt� kerj�l�isen piippuun panna, kun en havainnut panna penkille sulle tupakkaa.� �T�llainen p�ntt�! Jos min� olisin is�nt�, niin min� en pit�isi tuollaista renki� talossani, kun tuo Matti on, ei vaikka olis omin ruokinsa ja vaikka maksais palkan siit�, ett� saa olla. Onko karvakenk�si kadonnut, vai mit� s� haet?� �Tuki nyt suus, taikka... Mihink�h�n se kenk� on joutunut?� �Vastaani tuli kaksi laukkuryss�� korennolla kantaen.� �Tuki suus, taikka...� �Tuki itse taikka. Joko Esa on tullut kotia?� �Esa�, matki muori, �puhuttele kaltaisias Esaksi.� ��lk��h�n nyt muori suuttuko. Onko huspunti kotona?� Nyt kuului huoahdus per�s�ngyst� juuri kuin syv�st� unesta her��v�n ihmisen ��ni. Samassa ummessa ollut esirippu vedettiin syrj��n ja Esa katseli lattialle kohmeloisin silmin. �Onko tuo Kaapo ollut y�t� t��ll�?� kysyi h�n ensimm�iseksi kun pojan huomasi. �En olekaan, mutta eih�n sit� k�yh�n kannata maata 'hospuntien' unia.� �Onko sun sitten n�lk�?� �Ei mun n�lk� ole juuri, mutta kyll� m� sy�nkin, jos annat.� �Onko sulia uusia juttuja?� �On paljo ja pitk�lt�.� �No tule t�nne makaamaan ja kertomaan. Vai onko sun kaprokissasi t�it�?� �Ei niin ristin sielua.� �Tuota nyt tuollaista sinne vet��!� rupesi muori, ja meni vuodetta kohti. �Esa, kuulitko... Mit� s� nyt hulluttelet, kun tuota t�ikopelia...� �Tuu, tuu vain Kaapo!� huusi Esa. �T�ikopeli p��see kerrankin oikeaan s�nkyyn�, tuumaili Matti. �Hyv� is�!� piika naurussasuin pani. �Esa, kuuletko, kun -- -- --�, muori koetti jukittaa. �Tule, tule vain Kaapo, jos sulla on sukkeloita juttuja. No no, saakurin poika, �l� nyt noita riekaleitas ved� t�nne ihmisten s�nkyyn! Sun pit�� riisua ilki alasti.� �Alasti?� kysyi Kaapo hiukan nolostuen. Toiset alkoivat nauraa ja muori mutisi: �Ent� tuolla nyt on juonet.� �Riisu pois, joutuin!� �Sin� narraat�, tuumi Kaapo ja alkoi poistua s�ngyn luota. �En, en narraakaan! �l� mene.� Esa nousi s�ngyst�, juoksi Kaapon per��n, sai t�m�n niskasta kiinni. Kaapo kitisi. �Hellit�tk�s!� �En, riisu pois nyt, taikka...� �Mit� tuossa nyt, Esa�, muori suhditti, �tuollaista retaletta s�nkyyn vet�m��n. Saisit itsekin jo laittaa itsesi taas johonkin touhuihin. Kenenk� se hevonen on?� �Hevonen?� Esa n�ht�v�sti s�v�hti ja muisti nyt, ett� h�n todellakin oli tullut hevosella kotiin. �Kuule Jussi�, sanoi h�n v�h�n aikaa mietitty��n, �mene ja aja se koni tuonne karjakujalle, aja v�h�n edemm�ksi. Kohta nyt.� �Valjainensako?� �No vaikka kuinka...! Aja menem��n kaikkinensa. Saakeli!� H�n katsahti neuvotonna lattiaan ja kyns�isi korventaustaa. �Aja menem��n sinne!� huusi h�n viel� per��n ja hoivasi k�dell��n. �Kenenk�s se hevonen on?� kysyi Matti naurussasuin. �Pahuus itsek��n tiesi, kenen se on.� Rupesi sitten pahkiloimaan, ettei jo illalla ajanut sit� mailta halmeilta. Muorikin sekautui samaan juttuun, arveli ettei pit�isi omia hevosiaan niin hyppyytt��, ett� kuolevat, kun pit�� sitten muiden n�r�ll� ajaa. Esa arveli, ett� *sellaiset* �mm�t, sellaiset (hmh ... hmh) saavat pit�� koreasti kiinni leip�laukkunsa; ett� h�n on sellainenkin poika, joka vastaa tekonsa ja tiet�� mit� tekee, eik� itke yhden hevosen kuolemaa koko el�m�nik��ns�, eik� paljon surkeile vaikka... T�m� hevosjuttu oli saanut Esan taas sille tuulelle, ett� Matti rynt�si muuten hitaiset s��rens� ulohtaalle, sitten tuli piialle ja muorillekin sinne asiaa. J��ty�ns� kahden kesken Kaapon kanssa, joka yksin sai olla tuvassa, penkin loukossa ime� piippuaan, rupesi Esa uudestaan Kaapoa riisuttamaan. Eik� t�m� paljoa vastaan pannutkaan: j�ttih�n ryysyns�, tukkien ne piiloon penkin alle, ja pist�ysi s�nkyyn, johon Esa seurasi. Kiukku oli n�ht�v�sti jo mennyt ohi, sill� esiripun takaa alkoi heti kuulua vilkas kuiskutus ja toisinaan ylis�ngyn pohjaa t�rist�v� naurunhohotus. V�et palasivat v�hitellen tupaan, mutta koettivat olla mill��n tavalla her�tt�m�tt� Esan huomiota. Paljon tiesikin Kaapo juttuja tuolla edustan takana. Paitsi muita, tiesi h�n kertoa, ett� ensi sunnuntaina aiotaan vihdoinkin kuuluttaa ry�st�huutokauppa. �Tulkoon!� Esa kiljaisi ja k�yristyi kokoon kuin palava tuohi, puhisten ja kiiristellen. Muuten oli Kaapo kuullut, ett� Saviojan Ville ei olisi en�� tohtinut sit� tehd�k��n, mutta k�rttil�iset olivat yllytt�neet, luvanneet joukolla tulla huutokauppapaikalle ja muutenkin puolustaa Ville�. �Tulkoon!� kiljui Esa uudestaan ja k�hisi nyt kuin h�yrypannu, josta h�yry� lasketaan. Kuului olevan k�rttikokous Toivolassa t�n� iltana ja sinne aikoo iso joukko poikia. Kaapo oli tullut Esalle sanaa tuomaan. �Menev�tk�h�n? Ket� menee, tied�tk�?� Miksei Kaapo olisi tiennyt, joka oli k�ynyt useammille tietojakin viem�ss�. Ainakin Kuivasen Ella. �Mit� sellainen mies!� �Ellako?� �Niin. Mutta ket� muita?� �Levalan Lomppi, Iikan Antti ja...� Jo lupasi Esakin menn�. �Joko sin� olet kuullut, ett� Valeen ja Santran h��t ovat t�ll� viikolla?� kyseli Kaapo. �Jo. Ja sielt� sin� saat kuulla kamaloita! Muista mun sanani.� �Menetk� sinne?� �Saa n�hd�. Kamaloita sielt� vain kuuluu.� �Karin is�nt�kin on kenkk�riksi kutsuttu.� �Olkoon.� �Se sanoi, ett� niiss� h�iss� ei tapella.� �Niiss�k�? Niiss�k�? Voi sun! Ja h�nk� sen est�isi?� �Kyll� se on luja mies, se Karin is�nt�, mutta sin� olet vikkel�mpi.� �Niink� meinaat, vikkel�mpik� vain?� �Luonto sulia on pahempi.� Ik��n kuin tyynesti nauttien sis�llisest� tunteesta, jonka tuo tunnustus Esalle tuotti, veti h�n kirkkaan puukon tupestaan, kohotti sen ja virkkoi hammasta purren hiljaisesti h�nisten: �Kun tuolla sais...� Kaapo ymm�rsi. Tunne ik��n kuin tarttui h�neen ja pani virkahtamaan: �Sep�!� Esa laski puukonter�n vasten Kaapon paljasta rintaa. �Esa, �l� nyt!� Esaa nauratti pojan pelko. �Mit� sanoisit, jos m� tuosta painaisin?� �Kuuletko sin�, Esa! �l� hulluttele!� rukoili Kaapo. Mutta Esaa, pit�ess��n puukkoa tuossa paljaan rinnan p��ll�, n�ht�v�sti oikein v�risytti intohimoinen halu painaa. Puukon k�rki jo koski rintaa. �Esa-a!� Tuvassa olijoita riensi s�ngyn luo. Esa hypp�si lattialle puukko k�dess�. Kaikki lensiv�t mink� kintuista l�hti, ovesta pihalle. Esa l�i puukkonsa p�yt��n, otti sen siit� irti, pisti tuppeen ja rupesi syd�mellisesti nauramaan. Meni uudestaan s�nkyyn, jossa Kaapokin jo taas nauroi ja n�ytti verist� viirua rinnassaan. �Pelk�sitk� sin�, ett� min� puserran?� kysyi Esa. Toinen tunnusti, ett� h�nell� oli v�hin ollut sellaista pelkoa. �Kyll�p� joutavaa pelk�sit�, sanoi Esa. �En min� ik�n� viattomia ihmisi� ly�, kun ei minua suututeta. Mutta kun suututetaan, niin silloin min� annan. Kuule, muista se aina, ett� kun ly�t puukolla, niin �l� ik�n� niin ly�, ett� se hengenp��lle k�y, siit� tulee linnaa ja hittokos siell� istumaan. Mutta kun ly�t, niin ly� vain sill� tavalla, ett� se ottaa hyvin kipe�sti. Kipe�sti sen ottaa pit��! Ja ... ja pit�� osata ly�d� silloin, kun ei toinen aavistakaan. Silloin aina voittaa. Etk� ole n�hnyt, ett� min� olen aina voittanut, vaikka en ole koskaan murhaa tehnyt?� Kaapo tunnusti, ett� Esa oli ollut mestari. �Hoi, muori!� huusi Esa lattialle esirippua raottaen, �joko ne miehet ovat menneet t�ihin?� �Eik�h�n ne siit� menneet.� �Mihin ne meniv�t?� �Riihen luona niill� kai on jotakin tekemist�. Eilen oli j��nyt riihi puoli t�ytt�miin.� �Kuinka ei sit� t�yteen saatu? Tavataanpa se saada.� �Mist� min� tied�n, hyv� ihminen. Etk� sin� nyt t�n� p�iv�n� menisi sinne v�h�n katsomaan.� �Mik� p�iv� nyt onkaan?� �Tiistai.� �Taitaa olla. Onko muorilla jotakin hampaan alle sopivaa mulle ja t�lle Kaapolle, niin me l�hdemme riihelle ja n�yt�mme kuinka se ty� liikkuu.� Muori ihastui t�st�. Kyll� h�nell� ruokaa oli, rupesi sit� heti p�yt��n laittamaan. Valitteli, ettei ollut edes ruokaryyppy� antaa. Esa oli hyv�ll� tuulella, ei kehunut ryypyst� v�litt�v�ns�, uhkasi pian ruveta �viina friiksi�, jos pahat p��h�ns� panee. Pojat tulivat lattialle ja olivat tuimassa ty�n innossa. Esakin muutti arkivaatteet. Sy�ty�ns� aamiaisen l�htiv�t miehuullisissa aikeissa riihim�ke� kohti. * * * * * Is�nn�n joukkoon tultua alkoi ty� riihen luona sujua kuin rasvattu. Esalla olikin taas monen joutilasp�iv�n lepo sel�ss��n, ja sellaisten j�lkeen h�n ty�nsi kuin hullu. V�et seurasivat mukana, sill� he arvelivat, ett� kyll� sen ajan aina kest�� kuin is�nt�kin kest��. Ilke� ei Esa ollut ty�paikalla koskaan. H�n oli yst�v�llinen ja puhui leikki�, ei haukkunut, eik� kimppuun yllytellyt. Tuntuipa toisinaan h�nen leppoisuutensa silt�, kuin olisi ty� tuottanut lohdutusta pahalle omalletunnolle ja siit� vuotanut ik��n kuin anteeksipyyt�v�n� tuo hyv�ntahtoisuus muita kohtaan. V�ki teki ty�t� h�nen mukana ollessaan kuin tuulessa, keve� ja reipas mieli hohti kaikkien kasvoista. Matti oli parsilla ja pisti riiht�. Kohti nokisia riihenparsia kohosivat suhisten elolyhteet noraan nen�ss�, jota Esa noreasti k�ytteli. Kaapo veteli lyhteit� esiin reippaana ja iloisena ik��n kuin olisi h�nkin nyt sattumalta tullut ajatelleeksi, ett� ty� on iloa. Maija ajoi kotisarasta riihen eteen viljaa, laulaen ja rallattaen ja sanoi Jussille, joka pellolla eloja antoi, silloin t�ll�in yst�v�llisen sanan. �Hikip� tippuu jo Kaaponkin otsasta�, nauroi Esa, �ei sen pojan tarvitse usein hikoilla. Sinun jo pit�isi ruveta rengiksi, ennen kuin liian laiskaksi opit.� �Tuonko Kaapon?� kysyi Matti parsilta. �Kuka tuon ottaisi?� �Kyll�h�n aina siin� kuin sunkin�, virkkoi Kaapo. �Niin, no, mutta kun ei minuakaan pid� muut kuin t�m� meid�n is�nt�, eik� se varmaankaan en�� kolmatta renki� tarvitse, niin ei sulle ole tilaa.� ��l� murehdi, taikka m� pist�n noraalla!� �Noras on paremman miehen k�dess�.� Esa nauroi. �Riidelk�� vain, niin paremmin kasvatte. Kuule, Matti, j��k� nyt viel� monta riiht� eloa ulos?� Matti ei muistanut varmaan. Arveli kolme tai nelj�. �Tuliskohan viel� nelj�?� kysyi Esa mielihyv�n ��nell� ja kohotti lyhdett� yl�s. �Mit�s? --� p��si h�nelt� samassa, kun taaksensa katsoessa huomasi miehi� seisovan riihen ovella. Esa pisti kahta kiivaampaan toisen lyhteen noraaseen ja katsahti viel�kin vain syrjitt�in ovelle. �Hyv�� p�iv��. Riiht�k� t��ll� pistet��n?� kysyi Hautalan Janne, jonka jykev� vartalo etunen�ss� n�kyi riihen ovella. �Riiht�. Mit� miehet kulkevat?� kysyi Esa, mutta ei hellitt�nyt ty�st�ns�. �Hevonen on kadonnut�, vastasi joku toinen mies ja tunkihe likemm�ksi ovelle. �Vai on hevonen kadonnut.� Esa jatkoi kiivaasti ty�t�ns�. �Mink�lainen hevonen?� �Ruskea, liinaharja, viidenvuotias salvia.� �Vai niin. Min� en ole n�hnyt.� Miehet iskiv�t silm�� toisilleen ja n�kyi niit� olevan kaikkiaan viisi. �Noo�, alkoi Hautalan Janne pitk��n, �oletko sin� n�hnyt mun hevostani? Sen sin� ainakin tunnet?� �Mit� hevosta?� �Suotia.� �En.� �Kenenk� hevosella sin� siell� Taipaleen takana ajelit?� �Taipaleen takana? Mit� teid�n siihen tulee?� �Aina v�hin tuleekin�, tuumi Janne hymyss� suin. �Mit� s� nyt siit� kiukuttelet, emme suinkaan me t�st� ainakaan juoksemaan l�hde.� �Poika viet�v�!� kiljui Esa Kaapolle, �ved� esiin lyhteit�.� �Kyll� se nyt on, kuule Esa, parasta, ett� tunnustat paikalla�, alkoi Hautalan Janne. �Tunnustat!� huusi Esa. �Sit�k�, ett� min� olen sun hevosellasi ollut Taipaleen takana? En min� sit� kiell�k��n! Sill� onkin ollut matkassa sellainen poika, joka ei haikaile, jolla on luonto kuin korento ja omatunto kuin torpan tunkio. Ei t�m�n n�k�inen poika pelk��m��n rupea, eik� j�nist�m��n, �l� luulekaan!� Miehet nauroivat. �Mit� nauratte?� kysyi Esa, keksi tanassa. �Mihink� sin� j�tit sen mun hevoseni?� kysyi Hautalan Janne. �Sellaisista en min� ole tottunut tili� tekem��n.� �Ohoh! Ent� jos opetettaisiin.� �Sin�k�?� �Min�kin, jos siksi tulisi�, hymyili Janne. �Ei t�m�n taivaan kannen alla!� huusi Esa ja hyp�hti lattialla. Miehet eiv�t n�ytt�neet olevan v�hint�k��n peloissaan, vaikka elokeksi tekikin vaarallisia k��nteit� Esan k�dess�. �Sano pois mutkailematta�, alkoi Tamppilan is�nt�, jonka tuo liinaharja hevonen oli ollut. �Mihink� sin� panit sen mun hevoseni? Sin� sen kuitenkin otit, kun kerran t�m�n Hautalaisen hevosen tilaan j�tit.� �Ja meid�n pihasta otit k�rryt ja liiterist� silat�, jatkoi jyrk�ll� ��nell� kolmas, joka ei ennen ollut puhunut. Esa katsahti taaksensa tuon ��nen kuultuaan. �Mik�h�n sin�kin luulet olevasi?� �Olin mik� olin.� �Et sin� n�y olevan paljon mik��n.� ��l� nyt joutavia m�llik�itse miesten kanssa, kun voit arvata, ettei meill� ole jalassa j�niksen housuja. Sano suoraan, miss� on t�m�n Tamppilaisen hevonen?� vaati Hautalan Janne. Esa sanoi, ett� h�nk� nyt olisi tuollaisten miesten hevosten paimen! ��l�, kuule, narrittele�, jatkoi Hautalan Janne. �Me olemme sit� varten matkassa, ett� me otamme asiasta selv�n. Sin� olet t�h�n asti saanut el�� niin kuin mielesi on tehnyt ja lent�� niin kuin k�rp�nen joka miehen nen�lle. Mutta kyll� sin� nyt lensit sellaisten miesten nen�lle, jotka panevat pian lapsen *itkem��n*.� Esa tuntui kuin s�v�ht�v�n viimeist� sanaa. �Itkem��n!� matki h�n, koettaen tehd� ��nens� niin pilkalliseksi kuin suinkin. Mutta se onnistui huonosti. �Itkem��n�, uudisti Hautalan Janne. �Kyll� t��ll� on itku veri vieras ja pelosta ei ole kuultu puhuttavankaan.� �Mutta me opetamme niit� tuntemaan aina aanpuustavista alkaen. Emmek�h�n l�hde katsomaan, eik� siell� kartanolla saada jotakin selv��, eip� se t�ss�k��n n�yt� paremmaksi tulevan?� kysyi Hautalan Janne, k��ntyen toveriensa puoleen. �Menk��!� huusi Esa. �Sinulta emme siihen lupaa kysy�, vastasi Janne. Toiset suostuivat l�ht��n. Mutta juuri kuin aavistaen jotakin vaaraa, katsahtivat he heti selk�ns� k��nnetty� taaksensa ja ehtiv�t hypp��m��n syrj��n, kun elokeksi Esan heitt�m�n� lensi vinkuen riihen ovesta. Ilman v�ist�� olisi se varmaankin l�vist�nyt Hautalan Jannen. Mutta nyt se sen sijaan lensi kauas riihen eteen. Janne tempaisi hirmustuneena keksin ja aikoi suoraa p��t� juosta riiheen. Mutta toiset pid�ttiv�t h�net v�kisin. Noraan otti Janne mukaansa ja k�ski Esan *odottamaan*. Miesten l�hdetty� Esan luonto kohosi t�yteen raivoon. H�n vannoi taivaan ja maan kautta, ett� hevosvarkaudesta ei h�n ik�n� mene linnaan. Jos linnaan kerran pit��, niin tekee sellaista, josta puhutaan edes kahdeksassa pit�j�ss�. H�n tohtii tehd� ja h�n kykenee tekem��n. Sitten h�n istui riihen kynnykselle, laski p��n k�sien nojaan ja mietti. V�h�n ajan kuluttua nousi kiivaasti, kun piika taas elokuorman kanssa l�heni. �T�ytt�k�� riihi�, sanoi h�n, �min� k�yn kotona.� H�n meni raskaasti astuen. N�kyi selv�sti, ett� tunsi joutuneensa entist� ahtaammalle. Esa tuli kotiin, muutti vaatteita. Muori kertoi miehist�, jotka olivat k�yneet hevosta kyselem�ss� ja sanoi, ettei h�n ollut ilmoittanut siit� mit��n tiet�v�ns�. Itki muuten ja valitteli, ettei tiennyt mihin t�ss� vihdoin joutuu. Esa antoi �idin puhua, avata syd�mens�. Kun oli pukeutunut, meni h�n, seisoi hetkisen per�ikkunan edess� ja katseli takamaille p�in, mihin miehet kuuluivat l�hteneen hevosen per��n. Muori jatkoi yh�, luuli nyt pojan syd�men l�yt�neens�, kun t�m� ei vastaan sanonut. Itki, puhui Jumalan nimess� ja kehoitti Esaa jo v�h�n asettumaan ja alkamaan olla ihmisten lailla. Vihdoin meni Esa �idin luo, joka nuuskatoosineen uunin penkill� istui. Suu oli pojalla hymyss�. �Tek� neuvotte minua?� h�n kysyi ja otti k�teens� �idin k�den, jossa viel� oli nuuskatoosa. �Tuollako k�dell� te sit� myrkky� is�ni kurkkuun kaadoitte?� Muori alkoi vapista kuin haavanlehti ja �l�hti valittavasti, mutta ei saanut sanaa sanotuksi, kun henke� n�kyi niin ahdistavan. Esa k��nteli k�tt� k�dess��n, ik��n kuin tutkien tai etsien siit� todistusta tuohon rikokseen, jota ei oltu voitu t�ysin todistaa. Tarkastelun kest�ess� ilmeni Esan silmiin villi hohde ja yht�kki� h�n kumartui ja puraisi �idin nimett�m��n sormeen. Muori parkaisi ja Esa p��sti kamalan naurun. �Ottiko kipe�sti?� kysyi. Muori siunasi, valitti ja itki k�tt�ns� heiluttaen. Esa muuttui j�lleen totiseksi, jopa entist� kalpeammaksi. �Min� j�tin tuon muiston teille, �iti, jos en en�� t�lt� reisulta palaa. Olkoon se kipe�, karvastelkoon kuin olisi siin� alinomaisesti polttavaa helvetintulta. Sen te kyll� ansaitsette, se on palkka vaivoistanne, kasvatuksestanne.� Muorin rintaa ahdisti hirve�sti ja kun h�n joskus silm�ns� rukoillen kohotti poikaan ei h�n jaksanut kest�� t�m�n tuomitsevaa katsetta. �Jos haavat paranevatkin�, jatkoi Esa, �j��v�t arvet. Ne ovat aina silmiss�nne, kun nuuskalootan esiin ved�tte. Muistakaa silloin, ett� tapoitte is�n ja kasvatitte pojasta perkeleen... Min� olen perkele!� kiljaisi h�n ja riensi ulos kuin villi. ��l� ... mene!� huusi �iti per��n, nousi ja kurotti k�si��n ik��n kuin pakenevaa kiinni ottaaksensa. Mutta kun muori ehti portaille, ei Esaa n�kynyt en��. �Esa!� Ei mit��n vastausta kuulunut, vaikka ��ni oli niin syd�nt� s�rkev�. �Esa ho-o-oi!� Ei kuullut. �Oo-oih!� p��si muorilta pitk�, tuskallinen huuto. H�n riensi takaisin tupaan, vaipui polvilleen p�yt�penkki� vasten ja �l�hti: �Herra Jeesus armahtakoon!� Tuo rukous tulkitsi niin ��ret�nt� tuskaa, ett� saattoi kyll� uskoa kokonaisen rikosten vuoren painavan sit� syd�mest�. VIII KARKURI Kuin takaa-ajajia paeten riensi Esa takamaille yli peltojen, vasikkahakain, ojain ja aitojen. Kun juuri sit� tiet� oli p��sem�ss� mets�nrantaan, loi h�n sattumalta katseen toisaalle ja s�ps�hti huomatessaan v�h�n et��mm�ll� miehet kujaa pitkin tulemassa kyl��n mukanaan hevonen, jolla h�n viime y�n� oli ajanut. H�net valtasi kummallinen heikkouden tunne: viimey�llinen huvi saattaisi tulla maksamaan enemm�n kuin tavallisesti... Kyll�h�n sit� oli satoja kertoja ennenkin sill� tavalla huviteltu, ajettu toisen hevosella, mutta t�m� tuntui v�kisinkin toisenlaiselta. Nuo miehet eiv�t tuntuneet ymm�rt�v�n leikki�. Ja juuri tuo tahallinen leikin ymm�rt�m�tt�myys tuntui Esasta niin auttamattomalta, ett� h�nt� uudelleen omituisesti herpaisi. Lamaavan arkuuden valtaamana piilousi h�n joutuin puitten varjoon mets��n. Sinne p��sty��n heti ajatteli jonkinlaisella riemulla: jos ne tulisivat t�nne, voisin helposti paeta, juosta heid�n edell��n, juonissani, kiusallakin. H�n ajatteli, ett� ne tavoittaisivat h�nt� kiinni, muisti jalkainsa tavattoman nopeuden. �Enp�h�n juoksekaan!� melkein voitollisena virkahti. Mutta kaikki uhka oli h�nest� n�in� silm�nr�p�yksin� kateessa. H�n ajatteli vain pakoa. Esa tirkisteli puitten raoista ja huomasi miesten jo saapuvan kyl��n. Ik��n kuin kahle olisi pudonnut syd�melt� kuvitteli h�n nyt olevansa joutilas, vapaa menem��n mihin ik�n� itse tahtoo. Kukaan ei aja takaa... Joutavaa pelkoa...! Kiitt�v�t kun saivat koninsa... H�n menee mihin itse tahtoo, eik� kukaan ota h�nt� kiinni... H�n l�hti k�velem��n mets��n jonkinlaisessa �kkin�isen vapaudentunnon tuottamassa miellytt�v�n tunteen puuskassa. * * * * * Viel� iltap�iv�ll� k�veli Esa samassa mets�ss�. Omituiset asianhaarat, jotka h�net olivat mets��n tuoneet, sek� viimeaikain kokemukset tuottivat siell� yksin�isyydess� niin ��rett�m�n paljon ajatusty�t�, ett� h�n viivyskeli tuntikausia samoissa paikoissa tehden tuota ty�t��n kuin ahkera urakkamies. Ja jonkin aikaa oli h�ness� el�nyt ajatus tehd� el�m�ss��n jonkinlainen muutos, sill� entinen elintapa oli alkanut hiljoilleen kyll�stytt��. Jotakin uutta h�n kaipasi ja ajatteli. Mutta niin kauan kuin h�n pysyi hurjuuden kukkuloilla, oli tuo ajatus hyvin h�m�r� ja tunkeusi mieleen vain harvoin. Viime aikoina oli se sinne tunkeutunut useammin. Korvenloukon tappio oli ollut kova kolaus. Melkein jokaisen vastaantulijan h�n siit� l�htein oli otaksunut ajattelevan h�nen h�pe�t�ns�. Siihen liittyi velkojain ahdistelemiset. Oli ensin ajatellut kostamalla hankkia kaikki hyv�ksi, mutta monet seikat esiintyiv�t tekem��n mahdottomaksi t�t� ajatusta. Se oli v�hitellen imenyt h�nest� entisen sis�llisen voiman. Mutta sittenk��n ei h�n mitenk��n siet�nyt ajatusta, ett� h�n tulisi halveksittuna ja huomaamattomana vastaisuudessa el�m��n. Monien tuskallisten kamppailujen per�st� sai h�n selville, ett� h�n voisi el�� vakavan miehen tavoin. Ja vaikka se tuntui h�nest� suorastaan mahdottomalta, tunsi h�n joskus jonkinlaista my�t�tuntoisuutta k�rttil�isi� kohtaan, ei sent�hden, ett� olisi heid�n vakaumuksiaan ihaillut, vaan sent�hden, ett� heiss� oli juhlallista voimaa. Sit� Esa ihaili. N�m� mietelm�t kaikkine k��nteineen ja johtop��t�ksineen h�n p�iv�n kuluessa moneen kertaan k�vi l�pi. Ajatukseen, joka neuvoi k��nt�m��n el�m�n purjeita, liittyi itsest��n joka k��nteess� kysymys vaimosta. Nyt k�vi selvemm�ksi kuin koskaan ennen, ett� h�n oli jo pitki� aikoja ajatellut, ett� Rekipellon Sannasta tulisi h�nelle vaimo. Mutta nyt, niin usein kuin se p�iv�n kuluessa mieleen tulikin, tuli se aina viime y�llisen k�ynnin muiston rinnalla ja teki joka kerralla saman vaikutuksen. �Tphyi!� h�n sylk�isi, �en totta tosiaan, en t�ss� matoisessa maailmassa...! Juoppo, sika ja muuta ... ihan kuin �itini! Lempoko minua lie siihen villinnytkin?� H�nen tunteensa Sannaa kohtaan olivat niin kummalliset. H�n inhosi -- ja rakasti, ajatteli ettei h�nen ja Sannan v�lill� viel� saisi ollakaan kaikki lopussa. Se oli jokin intohimon vieh�tt�v� tunne, joka tuota rakkautta s�ilytteli ik��n kuin jonkinlaisena ik�v�itt�v�n� leluna iloisilta ajoilta. J�rvel�n Santraa h�n ajatteli aina rinnan Sannan kanssa. T�m� ajatus tuotti viel� tuskallisempia tunteita, sellaisia, jotka polkivat ja asettivat h�net kovin n�yryytt�v��n asemaan. H�nh�n oli jokin p�iv� takaperin k�ynyt ik��n kuin puolihulluna J�rvel�ss� viel� kosimassa Santraa. Vasta sielt� tultuaan oli k�sitt�nyt, ett� se oli ollut ��rett�m�n naurettavaa. Nyt h�n k�rsi intohimoisesti rakastavan, hyl�tyn ja naurun alaiseksi itsens� tehneen kosijan kaikki tuskat aste asteelta. T�m� tuotti h�nelle p�iv�n ankarimmat raivokohtaukset. Jospa olisi keinoa saada Santra *viel�kin*! K�sivarsissaan tunsi h�n olevan voimaa, sisussaan luontoa murtamaan mahtavimmatkin esteet. H�n huitoi riukeilla k�sivarsillaan ilmaa, takoi nyrkeill��n kivi� ja puunrunkoja, iski niit� puukolla ja tunsi olevansa herra, mit� voimaan tulee. Mutta sitten, niin kuin tippuva vesi sammuttaa lieskan ja tuli silloin tuskallisesti sihisee, samoin herpaisi voimakasta, hurjaa rakkaudentunnetta tieto, ett� jos kaikki muut esteet poistaisikin, -- Santra ei huoli h�nest�, ei v�lit� *v�h��k��n*... H�n v�risi intohimoisesta mielenliikutuksesta. Koko huolten kuorman erilaiset ainekset vy�ryiv�t yht'aikaa ylitse... H�n, joka oli ollut kaikki kaikessa, pit�j�n paras poika, jonka suosiota kaikki olivat etsineet, jota kaikki olivat pel�nneet, jota oli pidetty rikkaana, jota ei kukaan ollut tohtinut est��, teki h�n mit� tahansa, -- h�nenk� omaisuudestaan uskalletaan huutokauppoja kuuluttaa, h�nt�k� nyt ahdistetaan joutavasta hevosenajosta, h�nellek� tyt�tkin jo alkavat selk�ns� k��nt��? �Samassa liitossa koko maailma!� Ep�luulo her�si yst�vi�kin kohtaan. Karin Vennusta ei h�n ollut koskaan oikein pit�nyt, ei koskaan h�neen oikein luottanut; Ella oli varmaankin h�nen kiusaksensa mennyt Rekipellon Sannan luokse; Koipi-Siukkua oli aina halveksinut; Iikan Antti piti itse��n liiaksi Esan vertaisena... H�n meni l�vitse koko yst�v�sarjan. Ei yht��n ollut, josta olisi voinut sanoa: tuohon luotan, t�m� on yst�v� h�d�ss� ja kykenee auttamaan. N�ytti selv�lt�, ett� saattoi ottaa lukuun ainoastaan oman voimansa ja kykyns�, kun selvityksen ratkaiseva hetki l�hestyy. Kiihko pimitti j�rjen, sai hetkiseksi hairahdetuksi siihen ajatukseen, ett� kykenee kostamaan kaikille. Silloin h�n hurjasti tanssi ja loikki, riemuiten koston autuaallisesta esimausta. Ja h�n ihaili puukkoaan, kuin mets�st�j� uutta, oivallista pyssy�, riemuitsi kuuluisuudesta, jonka h�nen k�r�j�juttunsa her�tt�isi, lauluista, joita h�nest� sepitett�isiin, h�nen tekonsa olisivat �kau-he-ammat kuin kenenk��n muiden�! Mit� se oli? Mets�st�, jotenkin l�helt� kuului virrenlaulu, ��ni oli miehen. Esa seisahtui ja kuunteli henke� pid�tellen. Kenen ��ni? Tutulta se tuntui, mutta ei sittenk��n... �Se on k�rttil�inen...! h�net tapan!� h�n hiljaa ��nn�hti, tempaisi puukon k�teens� ja alkoi kuin lintua v�ijyv� kissa hiipi� ��nt� kohti. H�n koetti jokaisesta puunraosta v�ijy� ja tirkistell� n�hd�kseen kulkijaa. �Tuttaviin, ehk' uskaltaisin, ei sek��n mit��n auttais', -- -- -- Heill' on suu voita liukkaampi, Puhe my�s �ljy� sileempi, kuitenkin paljaat miekat.� Esa unohti �kkin�isen kiukkunsa tuntematonta kohtaan ja kiintyi kuuntelemaan laulua, sill� se vaikutti h�neen omituisesti. H�n istahti ja pani veitsen viereens� m�tt��lle. Itsek��n sit� ymm�rt�m�tt� taikka edes ajattelematta mist� se johtui, unohti h�n kokonaan murhahalunsa ja tirkisteli yh� puitten raoista ajatellen, ett� jos tuo mies tulisi t�h�n, h�n l�htisi n�kyvist� juoksemaan, pakenisi mets��n... Mutta laulaja eteni, eik� Esa n�hnytk��n h�nt�. Siin�, kun h�n p��si t�st� j�nnityksest�, ja ajatukset hervahtuneina hajausivat ik��n kuin ty�alaa etsim��n, huomasi h�n, ett� ilta alkoi l�hesty�. Muisti samassa, ett� her�nneitten kokous on t�n� iltana Toivolassa ja ett� oli ollut puhe poikamiesten kokoutua sinne l�ht�� varten. Oikeastaan tunsi h�n nyt itsens� vastenmieliseksi l�htem��n sinne, sill� oli v�synyt ja muutenkin haluton. Mutta kun ei oikein tuntenut halua menn� mihink��n muuallekaan, kaikkein v�himmin kotiin, eik� mets��nk��n viitsinyt y�ksi j��d�, l�hti k�velem��n kokoutumispaikalle. IX HER�NNEITTEN SEURASSA Siell� t��ll� pilkistelee uinaileva valo ikkunoista. Muuten onkin niin hirvitt�v�n pime�. Hoilaavia ��ni� kuuluu sielt� t��lt�. Penttalan t�llist� kuuluu v�ittely� ja sanasotaa, -- �pr�nmestari� lie ollut juovuksissa ja sai nyt muorilta tuikean ripin. Joku tuli sielt� juosten, kaatui rapakkoon ja s�rki viinapullonsa, josta p��sti surkean �l�n. K�nti siit� kiroillen tien toisella puolella olevaan saunaan ja siell� ne vasta kuuluivat markkinat nousevan. Mahtoi miekkonen rapakkoon vuodattaa korttiyhti�n omaisuutta! Totta tosiaankin -- syd�nt� hiukan ellostelee t�ss� pimeydess�, vet�� v�kisten valoa kohti: tiet��h�n silloin edes v�ist��, kun ly�nti suunnataan. Mit� Toivolassa tehd��n? Valoa loistaa ikkunoista, ihmisi� n�kyy siell� kuhisevan. Nep� eiv�t pelk�� valoa. Harjoittanevat kai valkeuden t�it�? T�yteen on iso tupa ahdattuna, enimm�kseen vanhempia ihmisi�, mutta osalta nuoriakin. Peremm�ll�, pitkill� penkeill� ja tuoleilla istutaan vakavina, hiljaa. Keit� ne ovat? Miehill� ja naisilla harmaat nutut, liepeet takapuolilta halki leikatut. Kenp� niit� ei tuntisi, her�nneit�, �k�rttil�isi�. Ovipuolella, enimm�kseen seisomasijoilla on toisia, -- ne eiv�t ole her�nneit�. Ovat sinne vain tulleet ihmeit� kokoomaan: saapihan sittemmin sopivissa tiloissa niist� hauskasti ilvett� laskea ja loistaa �jumalattomuudellaan�. Pastori Mallenius paitahihasillaan seisoo p�yd�n takana. Vakavan n�k�inen mies, enemm�n lujat kuin n�yr�t kasvojen piirteet, silm�t l�pitunkevat, n�yryytt�v�t, puhetapa halkaiseva, koristelematon, kansanomainen. Kaksi r�tisten palavaa talikynttil�� valaisee p�yd�ll� avoinna olevaa suurta perheraamattua. Raamatun p��ll� ovat pastorin silm�lasit, jotka hikeytymisen t�hden on t�ytynyt tilaltaan ottaa. Muutamia virsikirjoja on p�yd�ll� vieraitten varalla. Pastori seisoo. Vasen k�mmen lep�� avonaisen Raamatun p��ll� ja oikealla h�n sanojaan s�est��, vahvistelee. Naisten joukosta, joilla kaikilla on mustapohjaiset, sinireunaiset huivit, kuuluu hiljaista itkun uikerrusta, salaamattomia, huomiota her�tt�vi� huokauksia ja kipe�sti valittavia purkauksia. Miesten joukko tarjoo viel� kuvaavamman n�yn. Katsoa noita vanhuksia, joista useimmat aikoinaan olivat hurjissa maailman leikeiss� ensirivin miehi�, miten heid�n valkos�nkinen leukansa t�risee, miten silm�kin teroittuneena imee opettajan sanoja, miten sormet puristuvat lujaan ristiin ja miten jokaisesta ilmeest� heid�n kasvoissaan voi lukea eitt�m�tt�m�n tunnustuksen pastorin sanoihin, miten autuuden tie nyt on heille *kaikki kaikessa*. Sitten *miehi�*, keski-ik�isi�, j�ykki�, vahvoja miehi�, joiden jykev�t j�senet ja lihakset ik��n kuin kapinoiden ahdasta r�ijy� vastaan tahtovat niiden saumoja rikki ratkoa; heid�n kasvojaan, joita miehuuden j�ykk� vesi raudistaa, kasvoja, joissa useissa rumentavat arvet loistavat lahjomattomina todistajina nuoruuden synneist�, kasvoja, joissa tulisen luonnon intohimon merkit niin helposti ilmenev�t, mutta nyt ovat k�tketyt n�kym�tt�miin, ja rypistyneet silm�kulmat ja yhteen kohti tuijottavat ter�t tulkitsevat syv�� hartautta ja vakavaa luottamusta *t�m�n asian oikeuteen*. Vihdoin muutamia harvoja nuorukaisia, joiden kasvoista loistaa jonkinlainen riemullisen tunteen tuottama uhka, pahasta saadun voiton ilo. Vanhoja tuttujakin n�emme siell�, Talvikosken Hermanni poikineen istuvat vierekk�in. Kalpea on is� ja hengitt�� raskaasti, sill� Mikkeli-y�n vammat eiv�t ole viel� hellitt�neet. Mutta silmiss� kimaltelee tyytyv�isen ilon loiste, sill� istuuhan nyt vierell� poika, jonka luonnon pastorin voimakas nuhde oli murtanut, avannut sielun silm�t n�kem��n syntitaakan kammottavan suuruuden. Ei ole K�pill� viel� varmaa rauhaa, sill� n�ytt�� t�ll�kin hetkell� syd�nt� painavan raskas tuska, jota levottomat silm�in ja ruumiinliikkeet tulkitsevat. N�emme siell� Kasarin Tommin, jonka tuuhea tukka on silmille valahtanut, mutta ei n�yt� v�litt�v�n sen poistamisesta, ja Koivulan lautamiehen, jonka silm�t tuon tuostakin tuikeasti k��ntyv�t oviloukkoon, miss� tahdotaan pit�� hillitty� sohinaa ja r�hin��. Suutari Erkki istuu h�nkin p�yd�np��ss�, lukkarin tilalla, sill� h�n toimitti lukkarin virkaa, ja kenties jonkinlaisella omanarvon tunnolla p��t��n ny�kk�ilee pastorin sanain vahvikkeeksi. �Sill� Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaiken ihmisten jumalattomuuden ja v��ryyden t�hden, jotka totuuden v��ryydess� pit�v�t.�. Siit� pastori puhui. H�n puhui luonnollisista pakanoista, jotka eiv�t koskaan Jumalan totuutta kuulleet ole, h�n puhui niist� pakanoista, joille Herran sana puhtaasti ja selke�sti opetetaan, niist� pakanoista, jotka Herra jo on kutsunut, heille evankeliuminsa valon tienviitaksi l�hett�nyt, mutta jotka ovat Herran kutsumuksen tyhj�ksi tehneet, nauraneet Herran pyh�lle, nostaneet synnin el�m�ns� kruunuksi, langenneet riettauteen, pahoihin menoihin ja pakanalliseen el�m��n. H�n sanoi, ett� ne pakanat, jotka sen tehneet ovat, ne ovat juuri t�m� kansa, Suomen kansa. Himoissansa el�� t�m� kansa, synnin loassa rypien. Mutta siksip� onkin Jumalan vanhurskas viha yltynyt. H�n ampuilee vihansa vasamoita ja antaa sokean kansan rype� himojensa surkeassa rapakossa. �Voi sinua, kansa!� huusi h�n, �sinua kansa, jokas nukut synnin unta, vaikka perkele k�y ymp�ri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien ket� h�n nielis! Sinun poikasi m�ss��v�t juoppoudessa ja korttisaunoissa, tappelevat ja murhaavat toisiaan niin kuin vanhurskasta Jumalaa ei olisikaan, niin kuin tuomion p�iv�� ei olisi odotettavissakaan ja niin kuin ei heill� olisi palkkaa t�ist��n odotettavana! Kullassa ja silkiss� ja narisevissa kengiss� koreilevat tytt�resi, hyllyen maailman hekumassa ja makaavat miesten kanssa riettaassa haureudessa. Miss� on lapsen puhdas syd�n, neitosten siveys ja viattomuus? Miss� on tosi miehuullinen ja ylev�, puhdas luonne? Uhrattu Baabelin portolle ja Beelin riettaalle alttarille! Kirkossa te k�ytte, mutta mit� varten? Eik� saastainen, synnillinen halu ved� teit� sinne ainoastaan itse�nne n�yttelem��n ja muita katselemaan? Eik� jokainen Herran valittu n�e, miten p��nne py�rii ja silm�nne p�lyilee ymp�ri Herran huonetta silloinkin, kun teid�n pit�isi n�yr�sti kumartuneena rukoilla armoa ja laupeutta H�nelt�, joka yksin meid�n veriruskeat syntimme voi puhdistaa? Taikka luuletteko sill� autuuden l�yt�v�nne, ett� te t�ll� tavoin kirkossa k�ytte? T�h�n suuntaan puhui pastori. Syv�n vaikutuksen tekiv�t h�nen jyrisev�t sanansa nyt, niin kuin tavallisestikin. Tuo syv� henkinen lankeemus, johon kansa oli vajonnut, tarvitsi voimallista nostoa. Lopuksi h�n k��ntyi puhumaan lasten kasvatuksesta. �Jos juuri on huono�, h�n sanoi, �niin kuinka voi toivoa, ett� siin� terve puu kasvaisi? Niin on lastenkin kasvatuksen kanssa. Jos kasvattaja itse yh� el�� synniss�, eik� itse itse�ns� paranna, kuinka taitaa h�n silloin kasvattaa niit� lapsia, jotka Herra h�nelle uskoi? Kuinka voi h�n vastata n�ist� taimista, jotka h�n pahalla esimerkill� ja v��rill� opetuksilla perkeleen palvelijoiksi kasvattaa? Herra sanoo, ett� joka pahentaa yhdenkin n�ist� pienimmist�, parempi olisi ett� myllynkivi ripustettaisiin h�nen kaulaansa ja h�n upotettaisiin meren syvyyteen. -- -- -- Nyt syntyi v�kijoukossa levotonta liikett�. Muuan tunki p�yd�n ��reen ja ilmoitti pastorille, ett� suuri joukko jumalattomia h�jyj� oli tulossa t�nne pahoissa aikomuksissa. Mielen ilme papin kasvoilla ei sanottavasti muuttunut. Ihmisille, jotka nyt jo j�rki��n nousivat istuviltaan, levottomasti liikehtiv�t ja kuiskuttelivat, ilmoitti h�n saarnansa keskeytetty��n: �Kuuluu taas olevan t�nne tulossa jumalattomain joukko, mutta �lk�� vapisko, sill� Herra sotii meid�n puolestamme. Asettukaa kukin paikoillenne ja aloitetaan virsi numero viisikymment� kaksi. Veisatkaa kukin kovalla ��nell� ja syd�men pohjasta.� Joukkoja ovensuusta, niit� jotka eiv�t olleet her�nneit�, tunki ulos. Mutta her�nneit� n�ht�v�sti rauhoitti papin vakava luottamus Kaikkivaltiaan voimaan, sill� he j�iv�t paikoilleen ja rupesivat selailemaan virsikirjainsa lehti�. Ulkoa kuului jo r�ike� laulu. Sis�ll� muutamat miehet kun sen kuulivat, juoksivat kirveit� ottamaan ovenp��ll� olevasta kirvesvinkasta. �Mit�, tek� kirveit�? Pois se!� kielsi pastori. �Ei�, selittiv�t miehet, �me tuomme ne ainoastaan pois, etteiv�t ne ole heid�n saatavinaan. He toivatkin kirveet peremm�lle ja k�tkiv�t vaatteiden alle s�nkyyn. Pastori ny�k�ytti hyv�ksyv�sti p��t�ns�. Mutta saatuaan kirveet talteen ottivat miehet kukin halon kouraansa ja palasivat paikoilleen. Toiset seurasivat ensimm�isten esimerkki�. Ulkoa kuului yh� kammottavaa kiljuntaa. Pastori n�kyi kuuntelevan sit�, samalla kun synkk� kajastus otsalla katseli miesten varustaumista. �K�tkek�� nuo aseet�, virkkoi h�n vihdoin, �pankaa niin, etteiv�t ne ole n�kyviss�, pist�k�� penkin alle. Ehk� Herra on n�hnyt hyv�ksi taas t�ll� kertaa itse sotia meid�n puolestamme ja vapauttaa vainoojistamme. Ainoastaan viimeisess� h�t�tilassa t�ytyy niit� k�ytt��, jos n�kyy, ett� Herra j�tt�� tilaisuuden ihmisille, jos h�n vaatii, ett� jumalattomain pit�� meid�n k�dest�mme saada ruumiillista kuritusta, niin kuin pahankurisen lapsen vanhempainsa k�dest�.� Miehet tottelivat k�sky�, heitt�en halkonsa penkin alle, saataville. �Muistakaa se�, jatkoi pastori, �joka miekkaan rupeaa, se miekkaan hukkuu... Ainoastaan h�t�tilassa...� H�nen ��nens� sortui. Lujapiirteisten kasvojen lihakset vavahtelivat liikutuksesta. Horjuiko h�n? Ep�ilik� h�n Herran l�sn�oloa? Sit� ei h�n tehnyt, sill� niin monissa koetuksissa oli h�n tullut sen huomaamaan, ett� h�n ei voinut sit� ep�ill�. Mutta h�nen syd�mellens� k�vi kansan kurja henkinen tila, nuorison lankeemus, kansan ja maan tuleva kohtalo, joka h�nest� n�ytti joutuvan villien ohjattavaksi. Se h�nen syd�nt�ns� liikutti, vapisutti h�nt�, joka oli t�llaisen viinam�en vartijaksi joutunut. H�n muisti tuossa omia ajatuksiaan, miten toisinaan *ihminen* oli h�ness�kin vallan saanut, miten h�n joskus, kun her�tys n�ytti olevan mahtavampi ja suurempi, oli erehdyksess� ajatellut, ett� iso ansio siihen oli h�nell� itsell��n. Nyt h�n taas seisoi kuin alaston paimen kalliolla myrskyn ja tuulen k�siss�, tuntien mit�tt�m�n v�h�p�t�isen yksil�ns� katoavan n�kym�tt�miin hyrsky�v�ss� maailman meress�... T�t� h�nen syd�mens� itki, t�t� vavahtelivat poskilihakset, t�t� olkap��t nytkyiv�t... Mutta taas h�n p��t�ns� nosti. N�ki nyt, miten naiset olivat sulloutuneet peremm�lle tupaa, miten miehet olivat asettuneet riviin seisomaan pitkin penkinvierustaa. H�n hiukan s�ps�hti tarkastaessaan tuota pariinkymmeneen nousevaa miesjoukkoa, ymm�rt�m�tt� itsek��n s�ps�htik� h�n ilosta, vaiko tuskasta: miesten silm�t hehkuivat niin omituisesti. Heid�n kasvoillaan oli yht'aikaa syv�n hartauden ja uljaan pelk��m�tt�myyden j�ykk�, kunnioitusta ja arvonantoa her�tt�v� ilme. Muutamilla olivat virsikirjat avoinna k�siss�, toiset n�yttiv�t ulkomuistiin turvautuvan. K�sky� alkamiseen vain n�kyiv�t odottavan kuin sotilaat. P��llikk���n, jonka tuskan he kasvoista n�kiv�t ja ymm�rsiv�t, t�ht�iliv�t he vakavin, kunnioittavin katsein... Ja korviin tunki yh� ��ni� ulkoap�in, miss� kuului joukon roiske jo rappusten edess�. �Herra, sin� olet meid�n luja kilpemme, haarniskamme ja muurimme, armahda meit�!� rukoili pastori kovalla ��nell�. Miehet ja naiset kallistivat p��ns� alas ja pastori kohotti silm�ns� korkeutta kohti... Portaille astuttiin, sen kuuli tupaankin. �Alkakaamme virsi�, k�ski pastori. �Linna luja on Jumala, Meid�n my�s vahva vuori�, kajahti kuin yhdest� suusta. Porstuasta kuului r�hin�� ja kopinaa, mutta ��ni oli hiljennyt siell�. Veisaajain ��net, jotka alussa hiukan vavahtelivat, varmistuivat yh�, ja her�nneitten veisun kuuluisa, rytmillinen, marssin tapainen tahti alkoi saavuttaa tasaisuutensa. Ovi tempaistiin auki. Nuoria miehi� tulvahti sis��n... Kuin pitk�inen jylisi virren s�vel miesten rinnoista, t�rist�en ikkunaruutuja ja riidellen kattolautojakin kuoroon. �-- -- Kyll' Jeesus meit� varjelee, Ja paulat poies sy�ksee. He ymp�r' k�yv�t, Kuin jalopeurat, Aikovat ain' meit' alaspainaa, Vaan Herra heit' est��.� Naisten hele�t, pelosta vapisevat ��net s�estiv�t miesten jykev��, luvalla sanoen, lihallista laulua, antaen siten kokonaisuudelle omituisen, liikuttavan v�rityksen. Mutta hiljaahan ne seisovatkin nuo vastatulleet, yhdess� joukossa oven puolessa! Ei sora��net heid�n keskuudessaan laulua h�iritse. P��t alkavat paljastua. Yh� mahtavamman kaiun saa laulu. Sen sointu ei en�� kuulu sotamarssilta, se ennemmin kajahtelee voitetun voiton riemus�veleelt�. Karhun Esa seisoo s�ngynpaaluun selk��ns� nojaten. H�nell� on lakki p��ss�, toiselle korvalle sys�ttyn�. Se on ihmettelyn kysyv�, hieman pilkallinen ilme tuo v��nne suusopessa, tuo katse vetist�viss� silmiss�. Se puhuu sis�llisest� taistelusta, ei kuitenkaan sen syvemm�st�, kuin siit�, ett� *h�n ei tahdo* itselleen tunnustaa hurmautuneensa t�st� laulusta. H�nen vieress��n seisoo Iikan Antti lakittomin p�in, p�� alasp�in k��nnettyn� ja liikkeist� p��tt�en taistellen ainoastaan h�pe�ntunteen kanssa. Miksi ne vet�ytyv�t yh� toisten takapuolille nuo ryhm�n etumaiset? Miksi heid�n kasvoistaan sellainen neuvottomuus loistaa? Miksi muutamat n�ytt�v�t ik��n kuin vapisevan? Vapisevan!... Nuo pojat, jotka sataa kertaa ovat vannoneet, etteiv�t he pelk�� ket��n? Joku avaa oven. Silm�nr�p�ys -- ja koko joukko on taas porstuassa. Karhun Esa yksin seisoo paikallaan liikkumatta. Yht�kki� h�n, ik��n kuin salaa, katsoo pitkin miesrivi� ja n�kee, ett� ne kaikin katsovat h�neen. Ep�r�iden vilkaisee h�n viel� naisten puolelle ja nekin h�nt� katselevat, yksin papin silm�t eiv�t h�nt� tarkkaa, ne kun kohti taivasta ovat t�hd�ttyin�. Esa liikahtaa, luo huimasti katseensa ymp�ri huonetta, tahtoen v�linpit�m�tt�myytt� osoittaa. Sitten h�n asettaa suupieleens� pilkkahymyn, tahtoo sen n�ytt�� kaikille ja astuu kiirehtim�tt�, hyvin vitkalleen ulos. Virren viimeiset s�veleet kajahtavat, sammuvat hiljaiseen ��nett�myyteen. Ei ulkoakaan kuulu ��ni�. Pastori laskee n�yr�sti k�tens� ristiin ja ��nt��: �Kiitt�k�� Herraa, sill� h�n on hyv� ja h�nen laupeutensa pysyy iankaikkisesti, amen.� X NUORTEN SEURASSA Esa nauroi harvoin. Mutta nyt h�n nauroi niin ett� tahtoi katketa, kun saavutti nuivallanenin palaavan joukon. Joukko melskasi, pahkiloi ja noitui. Kovin n�ytti miehi� harmittavan, ett� oli l�hdetty �hulluttelematta�, oikein paettu, kuin pel�ten, karkuun. Jokainen vakuutti tuhansin sanoin, ettei h�n olisi l�htenyt, mutta kun kaikki seisoivat siin� kuin housuttomat, niin eih�n siihen ilennyt j��d� seisomaan k�rttil�isten ihmeen�. Toinen syytti toistaan. Kullakin oli her�nneiden joukossa silm�tikkunsa, vihattavansa. Lohdutuksekseen kukin nyt niit� haukkui ja noitui, luetteli virheit�, heikkouksia ja koetti siten saada toiset ymm�rt�m��n miten h�nen ja vihattavan k�rttil�isen v�lill� oli olemassa ��rett�m�n suuri juopa. Toinen t�ss� tahtoi saada ��nens� kuuluvammaksi toista. Siten pakolaisten alussa hiljainen ��ni pian kohosi r�hisev�ksi huutamiseksi. Niin meluttiin jo silloin, kun Esa saavutti joukon. �Mit� ... mit� sin� naurat?� Uteliaina ja h�mill��n kertyiv�t toiset Esan ymp�rille, joka k�sill��n huitoen yl�s ja alas kakatti, ettei siihen n�ytt�nyt tulevan ik�n� loppua. �Mit�, mit� sin� nyt?� ihmetteliv�t toiset, unohtaen oman v�ittelyns� ja asettuen paljaana korvana kuulemaan mit� Esa nauraa? Mutta Esa ei lakannutkaan. H�n oikein ulvoi huitoen k�sill��n yhteen jaksoon juuri kuin hosuen p��llekarkaavaa hevosta tai taistellen tuulimylly� vastaan. Mutta kun joukko alkoi j�lleen muuttua v�linpit�m�tt�m�ksi ja hajota h�nen ymp�rilt��n, p��si Esalta: �Voi, voi, voi sun...�, ja sitten h�n kirosi. �Mit�?� kyseltiin monelta taholta ja ker�ydyttiin uudestaan Esan ymp�rille... Osaahan se kuitenkin puhua! �Mit�k� nyt? Kun miehet l�htev�t *tappelemaan*, antamaan selk��n k�rttil�isille. Ja kun p��st��n tupaan, riisutaan lakit p�ist� ja ruvetaan tutajuttamaan housuja ja s��ri� niinkuin olis... Ja sitten l�hdet��n oikaisemaan niinkuin itse piru olis sel�n takana hiilihangon kanssa... Mit�h�n te oikein ajattelette?� Kuului kaikkialta murinaa, jonka ajatuksena oli: �Etp� sin�k��n tohtinut!� �Tohtinut! Ajatteletteko te sitten oikein selv�ll� j�rjell�, etten min� olisi tohtinut, min�?� �Mutta miksi et sin� sitten alkanut?� kysyi Iikan Antti ja sit� kohta s�estiv�t toiset monissa erilaisissa toisinnoissa. Luulivat l�yt�neens� oikean valtin. �Min�k�? Mit�, yhdeks�ntoistatuhatta, varten mun pit�isi *aina alkaa*?� Toiset selittiv�t kuin yhten� miehen�, ett� oli odotettu Esaa alkamaan. Mutta kun ei t�m� alkanutkaan, niin l�hdettiin pois. Eih�n siell� viitsinyt koko iltaa seisoa veisuuta kuulemassa. Esa nauroi taas. �Senp� t�hden juuri�, h�n sanoi, �min� en kiusallakaan nyt alkanut. Ajattelin, ett� antaa koettaa muiden, jotta kyll�h�n min� olen osaltani alkanut tappeluita. Eik� teist� yksik��n tohdi sanoa, etten min� olisi ly�nyt ensimm�isen�, kun on paikalle passannut. Kuinka minun aina pit�isi alkaa?� Sit� ei kuitenkaan tiennyt kukaan, miksi sit� oli niin odotettu, mutta odotettu vain oli. Iikan Antti arveli, ettei Esallakaan ollut oikeata kurssia, koska ei kerran ollut alkanut. �H�h?� huusi Esa hyp�ht�en, �luuleeko Antti olevansa paree kuin min�, vai? Saadaan vaikka paikalla koettaa, jos sinua vain haluttaa.� Iikan Antti ei ottanut kuulevaan korvaan t�t� puhetta, n�ytti vain haluavan vet�yty� takapuolille. Esakin j�tti v�lille sattuneen riidanhaasteen sikseen ja palasi uudestaan �skeiseen. �Mit�h�n varten te oikein sielt� l�hditte?� h�n kummastellen kysyi. Sep� vasta kysymys! Ei siihen kukaan osannut vastata. Melkein kaikilla oli syyn�: �kun tuo l�hti, kun muutkin l�htiv�t, niin min�kin l�hdin.� Esa k�veli mukana kurillinen nauru huulilla ja kuunteli selityksi�. �Niin�, sanoi Iikan Antti vihdoin nyreiss��n. �Pel�ttiin, niin l�hdettiin. Ei suinkaan siihen muuta syyt� ollut.� Ainoastaan kelvottomimmat t�t� panivat vastaan, suurin osa sen my�nt�m�tt� n�ytti hyv�ksyv�n, koska ainoastaan rupesivat toisiltaan kyselem��n, ett� olikohan niill� aseita? �K�rttil�isill�k�?� �Kell� sitten!� �Oli!... Ettek� n�hneet halkoja penkin alla.� �Ja kirvesvinkka oli tyhj�n�.� �Niin, ja niit� miehi� oli niin paljon.� �Ei enemp�� kuin meit�k��n.� Esa nauroi: �Pelkoko teid�t ajoikin?� Huomautus sai pojat �kk��m��n miss� mentiin. �No ei sinne p�ink��n!� alkoivat uudestaan kerskailla. Nyt kuulosti silt�, ett� k�rttil�isi� kyll� oli paljon, mutta ei yhdess�k��n miehen vastusta, ett� ne olisi kyll� m�nt�tty yhteen l�j��n, jos niikseen olisi tullut. �Pastoriako te pelk�sitte, kun te lakittelittekin?� Esa naureskellen jatkoi. Nyt p��stiin v�h�n huojentavammalle tuulelle ja ruvettiin leikki� laskemaan kaikin, sill� eih�n Esakaan nyt saattanut ajatella, ett� tuota ukkoa olisi pel�tty. T�m�n humun kest�ess� Esa yht�kki� virkkoi: �Mutta pojat! Ne veisasivat jotenkin komeasti.� Kyselevin� koettivat toiset pime�ss� tutkia naamaa, ett� mit�h�n se tuolla meinaa? Rupesivat sitten toinen toisensa per��n my�ntelem��n, jopa kehumaankin. Esa l�mpeni uudestaan, kun t�ss� toistenkin kehuessa muistui uudelleen el�v�mmin mieleen veisu ja h�n puhui melkein kuin huumauksessa: �Min� seisoin siin� s�ngyn pieless� ja kuuntelin, sill� se oli niin komeaa. Enk� min� yhteen aikaan en�� muistanut mit� varten oli tultu. Mutta sitten kun te l�hditte pois, minun yht�kki� nousi kiukut p��h�ni ja min� jo ajattelin, ett� ved�nk� vasten leukoja Talvikosken K�pi�, kun se seisoi ja veteli virtt� siin� toisten joukossa niin uskosta ett�...� �Siin� olisit nen�s polttanut�, Levalan Lomppi nauraen keskeytti. �Kunko olisin Talvikosken K�pi� vastaleukoja vet�nyt?� �Niin, olisit saanut koko joukon niskaasi.� �Min�k�? Koska sin� oot n�hnyt, ett� Karhun Esa itkee? Min� olisin tapellut koko joukon kanssa, vaikka paikalle olisin oiennut.� �Olisitpa, saakuri soita, saanut kerran kylliksesi�, sanoi Iikan Antti. �Olis vain se saanut. K�rttil�iset eiv�t ainakaan s��st�, vakuutti joku. �Saamari, kyll�h�n siin� olis ryty� ollut. Mutta kyll� min� muutamilta olisin hengen v�h�t nitist�nyt. Herra jee, poika! Sin�k� meinasit tapella k�rttil�isten kanssa?� Esa puristi niskasta muuatta nuorta, v�h�ist� pojannaskalia. T�m� rupesi kitisem��n. �Anna pojan olla rauhassa, kyll� siit�kin mies tulee, ter�v� tuleekin�, virkkoi Iikan Antti. �Noo, noo �l� suutu Miska, ollaan veljekset, me pienet, ja ollaan miehi� maasta asti! Hurraa pojat! Mihink� nyt menn��n? Mun pit�isi saada tapella!� �Tuleeko tauti p��lle?� joku kyseli. �Niinkuin synti.� �Toranper�n kyl�ss� hypell��n�, tiesi muuan. �Todellako?� kysyi Levalan Lomppi. �Jos siell� hypell��n, sitten on my�skin Taipaleen takaisia.� �Ihan varmaan.� �Niille tarvitsisi antaa hienoa puuk�m��.� �Oikein is�n k�dest� pit�isikin antaa!� �Minut ajettiin sielt� kerran pois makuuksilta ja se on viel� kostamatta.� �Ja sin� l�hdit?� �L�hti kuin leipurikoira, hyssyttelem��n.� �L�hdin. Viet�v�k� sit� olis koko kyl�n kanssa puoleen tullut.� �Niin toki, Hemppa-kulta! Kuule, koko kyl�k� oli pystyss�, �mm�tkin?� ��l� nyt kovin pitk�lle venyt�, taikka... Jos sin� luulet paree olevas, niin saat paikalla koettaa!� Hempaksi sanottu asettui kiusaajansa eteen uhkaavaan asentoon. Toinen rupesi hyvittelem��n: �Ei tapella nyt, ollaan yht� hyv�t, en min� tahdo koetella. J�tet��n toiseen aikaan.� �Kuinka vain tahdot. Ajattelin vain, ett� jos tahdot kohta koettaa, jotta ei tarvitsisi pit�� itsell�si turhia luuloja, niin ei minusta olisi vastusta.� ��lk�� nyt tapelko, tulee pian riita. L�hdet��nk�?� �Tottapa l�hdet��n?� �L�hdet��n tietysti.� �Joo... Olisipa mukavaa saada taas v�h�n antaa selk��n.� �Ja varsinkin, kun saisi antaa taipaleentakaisille.� �Nyt sitten menn��n.� �No, no, no!� huudettiin. �L�mmin ja pehmoinen odottaa taipaleentakaisia.� �Niin, mit� tekee?� �Vartoo taipaleentakaisia.� �Niin, joo! Ja kattos tuotakin nyrkki�, kuule, sekin haisee jo aivan tryyilt�.� �Taitaa, kun on nen� kovin alhaalla ja hoikkain s��rien nen�ss�, mutta ei se t�h�n nen�h�n haise.� �Eik�?� �Ei. Ja jos et muutoin usko, niin koeta. Mutta kas t�t� nyrkki�.� �No pojat, lauletaan: �Tuuli sit� tupaa huiskuttaa, jossa h�it�ni...� �Ei sit�! Mutta t�t�: �Pappani antoi hevosen ja rattaat ja tuhannen markkaa rahaa...� �No vie sun... Mutta t�t�: �Enkesmannin linja...� �Joo ... joo ... sit� ... �laivat ne merell� menn� tooraa, Enkesmannin parhaat poijat on hukkuneet meren pohjaan. Enkesmannin linjalaivat on Saksan korkkipuista ja Suomen pojat ne lihaa leikkaa enkesmannin luista.� -- -- -- �Poika viet�v�, �l� r��y, ett� korvani halkeevat, taikka min� sun...� Karhun Esa jo taas tarttui jonkun huonomman niskoihin. ��l� tartu siihen, rupeat pian itkem��n!� varoitti poika. �Min�k�?... jopa s� nyt, kakara...� Esa viskasi pojan nurin ojaan. �Mit�h�n siin� noita huonompiasi kiusaat�, virkkoi Iikan Antti, joka koko illan oli ollut m�hrytuulella. �Huonompiasi? Luuletko sin� sitten itse�si paremmaksi kuin min� oon, vai?� �Mit�h�n tuossa nyt?� �Mutta jos sulla vain on ajatusta, niin ihan paikalla min� olen valmis kuin sotamies.� �Pane hiiteen...! taas nyt yht� my�t��n riitaa haastat. Puhutaan muusta. Ne aikovat, luulemma, haastaa sinun vastaamaan siit� hevosvarkaudesta.� �Haastakoot! En min� siit� linnaan mene.� �Mik�s auttaa?� nauroi Antti. �No kyll� m� nyt ainakin yhden murhan sit� ennen teen. Kuka raato nyt hevosvarkaudesta viitsii linnaan menn�.� �Saman min� sanon�, yltyi Levalan Lomppikin. �Kun min� menen linnaan, niin teettek� sitten minusta komian laulun?� �Komian! Ihan niinkuin enkelit pasuunilla soittaisivat�, vakuutti Lomppi. �Min�kin sitten rupean sit� rollottamaan�, nauroi Iikan Antti. �Sep� se tuleekin sitten olemaan oikein enkelien soittoa!� huudettiin ja naurettiin. �Ihan kuin rikkin�ist� pataa vedett�isiin pitkin kivikkom�ke�!� �Pian te sen laulun saatte tehd�, ja muistakaa se, ett� siin� pit�� puhua paljon karhun sapesta!� muistutti Esa. �Se sopiikin n�in: Karhun sappea nuorille pojille sanoi Karhun Esa!� �Joo-o, niinkuin silkki�!� �Se poika, se Mattu, se vain tekee lauluja kuin poika!� ��l�s, mit� poika, mutta niinkuin *is�*.� ��l� pistele is�st�, tahi luunippu ajaa pian nen�s p��lle kuin kantoon.� T�ll� tapaa haastellen kulkivat pojat kohti Toranper�n kyl��. Oikein isot tanssit oli Toralan talossa, koska viulunsoittajatkin oli hankittu. Muuten oli tavallista, ett� t�llaisissa iltatansseissa kyl�n kimakka��niset tyt�t kurkkuklarinettiaan soittivat. Paljon oli v�ke�, niin ett� tanssijat ainoastaan tuppaamalla py�rim��n p��siv�t. Takassa paloi suuri kantovalkea. Joukko nuorehkoja kyl�n akkoja istui uuninloukossa patapenkin p��ll� sukkia kutoen, suu tyytyv�isyyden hupaisessa hymyss�. Pojat olivat enimm�kseen selvin�. Pitk�t, notkovartiset hopeahelaiset piiput tuprusivat melkein jokaisen suussa. Tanssimaan l�htiess� toiset j�ttiv�t piippunsa joutilaana istuimille, mutta toiset antoivat niiden roikkua hampaissa tanssiessakin, jolloin piippu veti p��n sivuv��r��n. Hiest� nouseva h�yry ja tupakansavu muodostivat tuvassa paksulta tuntuvan ja haisevan ilman. Mutta kuka t�st� jouti v�litt�m��n, kuka sit� huomasi! Se oli tavallista, jokap�iv�ist�. Viulu yksin siit� k�rsi, soittajan ponnistuksista huolimatta sen kitisev�t s�veleet kuolivat ennen kuin ovensuuhun ehtiv�t, kuuluivat sinne kuin suljetusta arkusta. Soittaja itse n�kyi tuon huomaavan, sill� mies sahasi jousella kuin olisi ��nt� yritt�nyt seip�ist�, puri hammasta ja polki tahtia niska ponnistavassa lyyhyss�. Mutta tarpeeksihan se soitto kuitenkin kuului. Toistakymment� paria yht'aikaa kiersi valssissa ahtaalla tilalla. Mutta siihen sit� riensiv�t kaikki kilvan. Tyt�t vetiv�t poikia ja pojat vetiv�t tytt�j� riehuun. Yhteen jaksoon ty�nt�isi piiriin uusia, tyrkkien edest��n pois vanhoja. Taitavimmat tanssijat ne jotenkin kurssinsa pitiv�t, mutta huonoimmat sortuivat yh� syrj��n. Mutta v�symys ei painanut eik� into laimennut. Poskip��t hehkuivat, silm�t loistivat, hiki virtaili lakkien ja huivien alta. Honkina ja huohotus kuului silt�, kuin olisi kukin koettanut oikein hengen edest� saada kyllikseen. Per�kamariin vet�ysi tuon tuostakin joku, toisia taas sielt� tuli. Toralan poika Jaska n�kyi olevan se, joka sinne vieraita vei. Mutta pianpa alkoivat siell� k�ynnin hedelm�t n�ky�, sill� juopuneitten huudahduksia rupesi kuulumaan, kerskauksia ja hokimasanoja. Tuvanovi k�vi yhteen jaksoon, kuumuudesta hehkuvina kun tanssijat riensiv�t vilvoittelemaan ulos ja toisia yh� tuli sis��n. Uusia juurakoita lis�ttiin takkaan. Samalla kun siit� l�hti loimottavaa, kirkasta valoa tanssitupaan, lis�si tuli yh� jo rasittavaa kuumuutta. Mutta kun pelimanni alkoi soittaa polskaa, tarttui kuin tuli helmoihin. Jok'ikinen vedettiin esiin. Koko tupa muuttui yht�kki� kuin reunojaan my�ten kiehuvaksi padaksi, jossa jokainen pisara n�ytt�� olevan toisensa tiell�. Se ei ollut en�� tanssimista, se oli jotakin muuta. Kukin pari py�ri kyyn�rp��t pystyss�, t�lm�isyj� sai v�h�n itse kukin. Riemusta ja vallattomasta ilosta s�teiliv�t kaikkien kasvot, nautinnosta ja tyytyv�isyydest� hohtivat. Riidan sora��nt� ei kuulunut, vain iloisia, vallattomia huudahduksia. Ei kukaan lev�nnyt, ei kukaan v�synyt, vaikka olikin niin ahdasta, ett� toisinaan tuntui kuin sein�in t�ytyisi pullistua ja nurkkain ratketa. Pihalta kuuluu suuren joukon raikuva, uhitteleva laulu. Sit� ei kukaan jouda kuulemaan, kaikilla on sis�ll� kyll� puuhaa, tekemist� itsens� kanssa, kilpaillessa voitosta ja py�rimisoikeudesta. Ovi aukeni ja poikajoukko toistensa k�sist� kiinni pit�en tupaan rynt�si laulaen: �Hurja luonto kun pojalla on ja merell� se nyt seilaa, �l� sin� vanha kulta minua nyt en�� meinaa.� -- Silloin joukot tuvassa syrjille sulloutuivat, kun Karhun Esat, Iikan Antit, Levalan Lompit ym. etup��ss� n�htiin vet�v�n. Tyt�t pist�ysiv�t tulijain sekaan piiriin, mutta pojat vet�ysiv�t hiukan onean n�k�isin� syrjille. Pelimanni nousi penkille seisomaan, pusersi yh� lujemmin joustaan viuluraukan kieliin, jotka ik��n kuin viimeisi�ns� valitellen vonkuivat. Lujasti siin� t�misteltiin, oltiin levi�� ja komiaa. * * * * * Nurkassa, loukkokaapin ja kellokaapin v�liss� istuu Karhun Esa ja imee jonkun tanssijan pitk�vartista piippua. Siit� h�n uteliaasti tirkistelee lattialla riehuvaa tanssijoukkoa -- vasen silm�kulma on ilke�ss�, pahaenteisess� rypyss�. H�n tarkkaa, miten Kuivasen Ella tuolla py�ritt�� Rekipellon Sannaa. Kummankin kasvoista h�n ajatuksia lukee. Miten h�lm�lt� Ella h�nen mielest��n n�ytt��...! kun yritt�� noin tahtia pit�� ... kun leuka noin on olevinaan, kun silm�t noin haarottavat, ett� h�n nyt, muka ujostelee, kun �morsiamensa� kanssa saa hypell�! Esan suu vet�ytyy kurilliseen nauruun. Saitkohan morsiamen, piru ollen...! �l� nyt siit� Ella ole namillasi, ett� se nyt niin kovin komiaa olisi tuo... H�lm�-parka! Sannaa h�n sitten tarkkaa, n�kee miten huolettomasti h�n heitt�� Ellan, joka ei koskaan n�kyisi haluavan lopettaa. Esa tuntee yht'�kki� my�t�tuntoisuutta Sannaa kohtaan... Komea se on sittenkin...! ei silm�yst�k��n Ellaan luo, vaikka h�n vakoillen tuossa per�ss� ruinuttaa... Jahaa! Lompinko nyt pit��... Komea se olikin, tuo Sanna, varteva, uljas ja rivakka. Silm�in loiste rohkea ja tulinen, varsi j�ykk� ja voimakas. Pys�htyiv�t. Lomppi j�i. Sanna seisoi, pyyhki hike� kasvoiltaan, ei ollut huomaavinaan, ei n�kevin��n, Esaa, mutta odotti kuitenkin. �Tule!...� Esa tarttui Sannan k�teen. �Hoh!� p��si naiselta puoleksi kummasteleva, puoleksi ilakoiva hillitty huudahdus. Kuumeentapaisesti ty�nsi h�n ymp�rill� hy�rivi� syrj��n ja tarttui Esan k�teen... Mik� syy heill� oli yritt�� py�ri� niin kovasti? Miksi he tanssivat niin pitk�sti, ett� Esankin otsalta jo alkoi hiki tippua? Niin he tanssivat. Mutta kumpikaan ei toisensa silmiin katsonut, ei puhunut mit��n eik� n�ytt�nyt haluavan hellitt�� vaikka katkeisi. Esa kuitenkin ensin hellitti. Kun siin� erotessa silm�t yhteen sattuivat, kohosi viel� valtavampi puna Sannan kasvoille ja suu meni nauruun. Niin Esankin k�vi ja h�n palasi paikalleen kellokaapin v�liin, josta toinen juuri l�hti tanssimaan. H�nen edess��n tepasteli kolmoisjoukko nuoria poikia, jotka ainakin olivat olevinaan juovuksissa, ei tied� olivatko. Ne kerskailivat ja rallattivat ja olivat miehi� olevinaan. Esa katseli heit� ja hym�hteli, rupesi poikain kanssa juttelemaan, kinailemaan ja narrailemaan heit�. Mutta Ella taas tanssi Sannan kanssa ja Esan pisti yht�kki� vihaksi... �Jaska.� H�n veti luoksensa nurkkaan pojan, jota h�n �sken matkalla oli niskasta puristellut. �Tohditko ly�d� tuota Kuivasen Ellaa?� kysyi Esa hiljaa. �H�h?� kysyi poika, vaikka kyll� kuuli. �H�h! M� sanoin, tohditko sin� antaa leuoille tuolle Kuivasen Ellalle?� �Ellalle?� ��l� nyt sit� soita! Min� tulen auttamaan, kun sin� vain alat.� �Tuletko?� �Tulen. Mene vain ja anna leuoille, ja anna aikak�dest�.� �Mutta jos et sin� tulekaan.� �Tulen min�. Ei suinkaan sen sinua anneta tappaa ja pynt�t�.� �Min� menen!� poika jo huudahti, mutta katsoi viel� ep�r�iden Esaa. �Mene, mene nyt. Katso sopiva v�li. Mutta �l� nyt kohta mene.� �Noh!� Poika erosi Esasta, joka sivumennen koetteli rautapuntaria, joka riippui kellokaapin sivulla naulassa. Yht�kki� l�isk�hti joukossa. Kuului Kuivasen Ellan tuima kirous. Tanssi taukosi. Levoton liike k�vi yli koko tuvan. Kukin ��nsi jollakin tavalla. Kirosi, siunasi, ulvahti. Rym�kk� oli syntynyt keskilattialla. Ryhm� temmelsi siin� jo kuin satajalkainen kummitus. Naisetkin sekautuivat siihen ensin, tappelijoita erottaakseen. Mutta kohta saivat siin� ainetta useammatkin parit tukkanuottaan takertua. Se oli viel� kuitenkin vain tukkanuottaa, v�hemm�n pelottavaa. �Herra mei ja hopiasta huusholli!� kiljahti Karhun Esa ja l�i rautapuntarilla p�yt��n. Nyt tyt�t pyrkiv�t erilleen, tunkeusivat ulos huoneesta. Tukkanuottailijat erosivat, lensiv�t yli tuvan ly�m�aseita etsien. Mik� sai tuolin, mik� halon. Jolle henki tuntui rakkaalta, tunki ulos tuvasta nyt, vaikka ahtaastakin. Karhun Esa n�kyi odottaneen, ett� muut ehtisiv�t alkaa ja juttuun sekaantua, ett� h�n sitten vasta j�ljest�p�in huomauttaisi itsest��n ja esiintyisi rauhantekij�n�, h�n, Karhun Esa. * * * * * Ulkona on pime� ja sataa hiljaa. Tuvasta kuuluva melske, r�iske ja pauhina muistuttaa omituisesti niist� mielikuvituksista, joita synnytt�v�t kertomukset tulivuorten sis�isest� pauhusta. �Tuvanovi oksentaa ihmisi� kuin kuonaa, ihmisi�, jotka valittavat, kerskaavat, parkuvat ja kiljuvat, synnytt�en pihaan tultuaan omituisen m�yhyn. V�hitellen pauhu sis�ll� taukoo, muuttuen yksityisiksi ��niksi ja rysk��misiksi, kuulostaa silt� kuin kuolemaantuomittu j�ttil�inen viimeisi�ns� potkisi. V�hitellen levenee meteli koko kyl��n, juostaan, kirotaan, itket��n ja voivotellaan. Sade saa vauhtia, se n�ytt�� tahtovan sammuttaa syttynytt� vihaa. Tuvassa on j�ljell� Karhun Esa, Iikan Antti ja Levalan Lomppi; ei n�y is�nt��, ei em�nt��. �Nyt pojat l�hdet��n!� virkahtaa Esa, kun paiskaa kiinni tuvan oven. �Joo!� my�nt�v�t toiset, voitollinen, hymynsekainen ilme kasvoilla. Mutta liikkeist� ja ��nest� v�rehtii vauhka pelkoisuus. Varoen he liikkuvat, karttavat ikkunan l�helle menemist� ja oviloukossa hetkisen neuvottelevat. Valitsevat sitten halkojoukosta kukin itselleen yhden, ly�v�t oven sel�lleen, hypp��v�t kiljahtaen porstuaan, portaille... Ei siis ovipieliss� ollut ket��n v�ijyksiss�! Tarhalta ja maantielt� kuuluu sohua. Toverit oikaisevat tuvanp��dyn kautta vainiolle. Nyt ei ole en�� nurkkia, v�ijyjille piilopaikkoja. Valtaavana her�� toveruksissa voittajan rajaton itseluottamuksentunne ja halu kuuluttaa tekoaan koko maailmalle. -- Sanomattomassa tunteenpuuskassa tarttuvat he toistensa kaulaan ja ratkeavat vet�m��n: �Puukko se oli vain pikkuinen, Mutta Heikki se oli suuri, Yksin seisoi ovella Kuin linnan kivimuuri.� XI ESA! Koko y�n kuljeksittuaan paikalta toiseen saapuivat Esa ja Levalan Lomppi Karhuun. Mutta ik��n kuin jokin painajainen olisi Esaa vaivannut, rupesi h�n heti kotiin saavuttua ihmettelem��n miksi t�nne oli tultu. Muori oli hankkinut heille pullollisen viinaa, jota v�en yl�snousun aikana viel� ryypiskeliv�t. V�liin kuului kamarista laulunr�min�, v�liin tanssin hyp�hdys, v�liin oltiin aivan hiljaa. �Kuule�, virkkoi Esa, kun molempia n�ytti rupeavan nukuttamaan, �t�n� p�iv�n� alkavat Laitalan Valeen ja J�rvel�n Santran h��t.� �Alkakoot�, tuumi Lomppi huolimattomasti, silm�t puoliummessa. �Min� ainakin menen sinne�, jatkoi Esa. �Sin�? Onko sinua kutsuttu?� Lomppi alkoi virkisty�. �Kutsuttu! Ei. Mutta v�h�t siit�. L�hdetk� sin�?� �H�ihink�?� �Mihink� sitten, kuin h�ihin! �l� nyt nuku kun puhut.� �Menn��n vain.� Lomppi haukotteli. �Ensin pit�isi saada v�h�n nukkua. Saamari, kun mua kovin unettaakin.� Esa jo alkoi levottomasti k�vell�. �Minua ei uneta yht��n, ei v�h��k��n, ei niin merkki�k��n!� Lomppi taas v�h�n torkosi ja virkistyi. H�nt� n�yttiv�t el�hdytt�v�n muistot. �Peeveli, mutta ne saivat selk��ns�!� virkahti h�n ja nousi ik��n kuin innostuneena. �Mit� viel�, ei ne paljoa saaneet�, v�itti Esa, n�ytt�en silt�, ett� h�n enemm�n ajatteli muuta kuin t�t�. �Kyll� ne saivat tarpeeksensa. Mutta mit� varten s� sit� Ellaa l�it? Onko teille tullut paha v�li?� Lompin silm�t muljottivat selkosel�ll��n niin laiskasti, ett� h�nen t�ytyi ponnistaa kaikki voimansa saadakseen pidetyksi niit� auki. �Min� ly�n ket� tahdon!� �Et sin� nyt niin ly�, vaikka olisit hyv�kin.� �Ly�np�! Vai luuletko, ett� m� pelk��n?� Esa py�r�hti silm�t palavina Lompin eteen. Vitkalleen, ik��n kuin uninen ainakin, nousi t�m� �risten seisomaan: �Meinaatko sin� kimppuun k�yd�, vai?...� Lompin ��ni oli sekin uhitteleva. Esa, joko siit� tai jostakin muusta syyst�, sai yht�kki� h�ness� harvoin tavattavan peruuttamishalun. �No enh�n min� sinua ly�, p�hl��, nauroi h�n. �Min� ajattelin, ett� jos sin� minua meinaat...� Lomppi istui uudelleen lausettaan lopettamatta. Esa oli t�ll�v�lin heitt�ytynyt sel�lleen s�nkyyn, mutta sielt� h�n yht�kki� kavahti istumaan. �Kuule, l�hdet��n ajolle! Pannaan tuolta meid�n kopukka rattaiden eteen.� �Menn��n vain, mutta pannaan aluksi v�h�ksi aikaa makuulle.� Lompilla oli niin uni, ettei h�n tahtonut voida en�� silmi��n auki pit��. �Kuka nyt maata viitsii! Makaa haudassa, siell� on parempaa aikaa.� Lomppikin innostui vihdoin. Esa meni tupaan, ajoi Matin asettamaan hevosta. Muori ei tohtinut Esalta mit��n kysy�. H�n meni pihalle ja koetti Matin kanssa arvailla mihin siin� nyt l�hdet��n. Mutta mist�p� sit� Mattikaan tiesi. Muori huokaili ja valitteli, ett� mik� t�ss� tulee eteen, kun ei tuo en�� kokottelekaan ty�h�n... Ja kun se ry�st�huutokauppakin nyt ainakin tulee ensi maanantaina, niin sitten se ainakin kaikki rentoon heitt��. �iti jo ratkesi itkem��n ja valitti, ett� kerjuu t�ss� on edess� ennen pitk��. Kun nuo hyv�kk��t kanssa nyt juuri rupesivat hakemukseen panemaan, ik��n kuin eiv�t tuollaisten saatavain perille p��sisi. Olisi edes akan ottanut, niin siit� ehk� v�h�n asettuisi ja sitten talonsa pit�isi ja min�kin olisin t�ss� jollakin kurin mennyt vanhat p�iv�ni... Muori heltyi yh�, l�heni hevosta, joka yht'aikaa h�nen kanssaan oli vanhentunut. Ruunan kyljet olivat laihat, selk� notkossa ja silm�t loistottomat ja himme�t. �Ruuna-parka�, virkkoi muori ja taputteli hevosta kyljille, kyynelten juostessa omista silmist�. �Sanoiko se Hautalainen todella, ett� h�n vie Esan k�r�jiin siit� hevosenajosta?� �Uhkailivathan ne molemmatkin ja kiukussa olivat vahvasti.� �Kaikista sit� nyt k�r�jiinkin vied��n. Ennen vanhaan, kun min� olin nuori�, alkoi muori kertoa miten pojat silloin olivat vallattomia, eik� niist� sellaisista k�r�jiin menty. Porstuasta kuului poikain askelia ja ��ni�. Muori s�ps�hti, vet�ysi nurkan taakse piiloon. H�diss��n sys�si sein��n sormensa, jonka ymp�rill� oli tukko. Haava rupesi kipristelem��n ja tuskallisen n�k�isen� alkoi muori viihdytellen heiluttaa kipe�t� k�tt�ns�. Yritti sen ohessa kuunnella puheita pihalta. Lomppi rupesi heti k�ntim��n rattaille, johon hein�in p��lle oikaisi pitk�lleen. Esa seisoi miettiv�n n�k�isen� tuikeasti katsellen ruunaa, tuota laihaa, vanhaa konia. Sitten koperoi suitset maasta k�teens�, huitaisi perill� hevosta useampia kertoja. Paljon ei vanhus tuosta v�litt�nyt: ensi iskulla potkaisi yhdell� jalalla, toisella luimisti korviaan ja huitaisi p��ll��n ly�j��ns� kohti hampaat irviss�, mutta ei yritt�nytk��n karkuun. Esa vimmastui tuosta verrattomasta laiskuudesta ja rupesi suomimaan vanhusparkaa oikein hengen edest�. Sittenp� sai sen hyppelem��n, tempomaan ja lyyhistelem��n. Vanhaan hevoseen n�kyi palaavan kuin jonkinlainen kajastus muinoisesta rivakkuudesta. ���n!� karjui Esa ja tempoi molemmista suitsiohjaksista, ett� hevonen oli lyyhisty� takapuolilleen. Mutta silloin taas seurasi isku, joka pakotti sen eteenp�in rynt��m��n. Tuo nykiminen alkoi jo tuntua rattailla makaavasta Lompista ilke�lt�. Rupesi kyselem��n, ett� mit� hittoa se siin� nyt tempoo? �Kyll� se nyt jo hyppelee!� virkkoi Matti tallista. ��nest� kuului, ett� h�n nauroi. �H�h?� kys�isi Esa ja k��ntyi sinne p�in. �Sanon vain, ett� kyll� se nyt jo hyppelee�, uudisti Matti. �Kuule, Matti�, sanoi Esa ja l�heni suitsiohjakset k�dess� tallia. �Ilveiletk� sin�?� Matti kavahti. �Mit� ilveilemist� se sitten on? Min� vain sanon...� �Kyll� sin� ilveilet!� Esa heitti suitset, meni talliin ja otti Mattia rintap�ihin. �Kaa, mit� sin� nyt?� Matti tarttui h�nkin Esan rintapieliin. Jo h�m�rti p�iv� siksi, ett� Matti saattoi n�hd� Esan kasvojen kummallisen ilmeen. �Mit� sin� kummailet?� uudisti Matti, kun ei Esa puhunut mit��n, hammasta vain puri ja hyp�hteli. �Kuule Matti, emmeh�n me ole koskaan riidelleet, emmek� tapelleet ennen?� kys�isi Esa vihdoin. �No ei, mutta mit� sin� nyt turhailet?� �En min� turhaile. Sin� nauroit sill�, ettei mulla ole parempaa hevosta. Sit� min� en k�rsi. Ja samalla kun sin� kerran *nauroit*, ajattelit sit�, ett� meille tulee ry�st�huutokauppa, ja sit�, kun Hautalainen...� Esan valtasi niin kiukku, ett� h�n py�ritti vain hammasta purren p��t�ns�. �Mutta olkoon nyt�, jatkoi h�n, ja ��ni tuntui itkunsekaiselta. �Kun sin� pelk��t, niin olkoon anteeksi. Kyll�h�n sin� sen tied�t, ett� min� sun l�isin sein��n, voisin tappaa kuin kissan. Mutta meill� on ollut hyv�t v�lit ja olkoon nytkin, Matti.� �Noo.� Esa l�i Mattia olkap��h�n ja kuiskasi: �Matti, sulle sanon, ett� t�n� p�iv�n� kuuluu kamaloita.� �Kuule, Esa, mit� sin� aiot?� kysyi Matti syd�mellisell� osanotolla. �Aion, mit� aion, kyll�h�n sitten kuulet. Mutta en min� hevosen ajosta linnaan mene, enk� k�yh�n� t�ss� k�vele, kun ne rupeavat velkoja hakemaan.� �Ei sinun nyt silt� viel� tarvitse k�yh�n� olla. Hanki rahoja ja maksa sille Saviojalle.� �Mit�? Kuka minulle rahaa antaa! Kuule, ei minua ole luotu is�nn�ksi eik� rengiksi, mutta karskiksi vankipojaksi. Viel� sit� lauletaan Karhun Esastakin!� ��l� nyt sellaisia! Eih�n ket��n ole vangiksi luotu?� �On minut. �itini tappoi is�ni, tied�th�n sin� sen. Lastu ei lenn� kauas kannolta.� Ik��n kuin s�ik�ht�en omia sanojaan katsahti Esa arasti Mattiin. �Kuule, min� puhun kenties liikoja, mutta niin min� uskon, ettei �itini ole syytt� miehens� murhasta k�rsinyt. Kun minullakin olisi ollut ihmistenmoinen �iti, niin kyll�h�n minustakin olisi ihminen tullut, Matti! Mutta kun �itini on juonut aina, niin h�n ei ole ik�n� antanut minulle hyv�n neuvon sanaa, ett� vain olisi itse saanut el�� niin kuin halutti. Niin se talo on mennyt.� �Tuletko sin�, Esa, vai?� huusi Lomppi. �Odota! -- Mutta sen sin�, Matti, tied�t, ett� varas ja rosvo en min� ole ollut ik�n�. Vaikka olenkin sellaisten, kuin Karin Vennun kanssa pit�nyt seuraa, niin en ik�n� sen vuoksi. Mulla on hurja luonto, ja sent�hden olen ollut heid�n seurassaan. Mutta kun ei mulla ole halua toisen oman p��lle, niin siit� Vennukin on ruvennut vihaamaan. Vihatkoon! Se on minulle -- Jumaliste onkin! -- saman tekev�. Sent�hden en min� viitsik��n linnaan menn� niin tuiki huonosta asiasta kuin tuo konijuttu. En ik�n�!� �Mutta eih�n siit� linnaa tulekaan?� �Tulee siit�, kyll� ne sen hevosvarkaudeksi saavat v��nnetyksi. Niill� on minulle syd�nvihaa. Mutta olkoon miten on, minun on jo monta viikkoa ollut niin paha olla, niin, *niin helvetin paha*, ett� t�h�n t�ytyy tulla muutos. Ajattelin min� jo v�h�n toisenlaistakin muutosta, mutta ei se tapahtunut. No min� menen linnaan, onhan se edes jotakin... Mutta, Matti, anna anteeksi, jos min� olen joskus ollut h�jynkurinen. Ja hyv�sti nyt.� Esa otti Matin k�dest�. T�m�n kasvot v��ntyiv�t kummallisesti itkuntapaiseen v��r��n, eik� h�n saanut sanaa suustansa, vaikka n�ht�v�sti sit� tarkoitti. �Hyv�sti, �l� muista pahaa.� �No, mutta, oikeinhan sin� nyt l�hdet niin kuin i�iselle reisulle. Emmek� me, velikulta, riisu hevosta talliin?� �Ei, ei riisuta. No kukapa sen tiet��, vaikka l�htisinkin i�iselle, ei sit� tied�... Mit� minusta sitten on lukua.� Mutta nyt purskahti h�n itkem��n ja meni tallista ulos. Matti n�ki, ett� Esaa painoi jokin hirve� tuska. T�m�n puhe muuten oli niin odottamatonta, niin kummallista ja her�tti rengiss� niin suurta my�t�tuntoisuutta, ett� h�n ei voinut pid�tt�� itse�ns� hypp��m�st� Esan per��n ja ovella tarttumasta h�neen sylisin. �Me-e-enen min�!� Esa riuhtaisi itsens� irti ja h�nen huudahduksensa oli taas tuollainen tavallinen, lihallinen. �Kuule, pannaan hevonen talliin�, pyysi Matti. �Ei. -- Hevonen!� Esa tempaisi suitsista, istui rattaille, miss� Lomppi oli nukahtanut, tempoi ohjaksista ja l�i hevosta. Se l�hti konkaroimaan mik�li jaloista l�hti. �Mit� se nyt sanoi?� kysyi muori Matilta, tullen nurkan takaa. Matista tuntui kysymys enemm�n utelemiselta, kuin �idin huolta ilmaisevalta. �Se sanoi�, virkkoi Matti painavasti, �ett� jos h�nell�kin olisi ollut ihmistenmoinen �iti, niin h�nest�kin olisi tullut ihminen.� Muori k��ntyi kuin v�kk�r� tupaan p�in. �Aina te mun niskaani lenn�tte�, itki h�n menness��n. * * * * * Esa ruoski hevosesta kaiken juoksutaidon mit� siit� suinkin l�hti. Levalan Lomppi makasi r�tk�tt�en k�rrynlavalla ja lauleli rallattaen kaikki rekivirret sikin sokin. Toisinaan Esa innostui laulamaan h�nkin, ja silloin he kahden kilpaa huusivat, ett� taivas kajahteli. Toisin vuoroin Esa taas istui synkk�n� ajatuksiinsa vaipuneena eik� n�ytt�nyt ensink��n kuuntelevan kumppaninsa kulotusta. �Mutta, mihink� me ajamme?� kys�isi Lomppi vihdoin, kun jo olivat ajelleet tunnin, toista. Hiisi olkoon, t�ss� jo alkaa tulla vilu.� �No, vaikka tuohon�, virkahti Esa, k��nsi hevosen maantien vieress� olevan m�kin pihaan. Toveri rupesi kiroilemaan. �Mit� sin� nyt aiot? Haluttaako sinun k�rttisaarnaa kuulla?� kyseli. �Haluttaa�, sanoi Esa silm�t hienossa ivahymyss�. M�kin ikkunaan ilmestyi useita kasvoja. Esa j�tti hevosen panematta kiinni ja l�hti tupaan. Lomppi seurasi. M�kin is�nt� oli yksi innokkaita her�nneit�, Suutari Erkki, h�n, jolla oli niin raikas veisuu��ni ja joka toisinaan saarnailikin. Erkki istui ty�ss��n ty�p�yt�ns� ��ress�, kolme lasta kurkisteli penkill� ja vaimo polki rukkia. Oppipoika istui vastap��t� mestaria ty�p�yd�n toisella puolen. Esan ja Lompin tupaan astuessa oli suutari juuri neuvomassa oppipoikaa, eik� ollut huomaavinaan tulijoita. Vaimo loi heihin syrj�isen silm�yksen, k�ski istumaan ja polki keskeytt�m�tt� rukkiaan. �Istumaan�, virkahti h�n uudelleen. Kumpikaan pojista ei tervehtinyt. Lomppi tuli sis��n hiljakseen laulaa hoilottaen ja meni suoraan suutarin ��reen. Siin� kumartui nojaamaan ty�p�yt��n. Se oli v�h�ll� menn� nurin, jollei mestari olisi ehtinyt painamaan toisesta p��st�. ��l� k�y siihen kiinni, kaadat koko p�yd�n�, virkahti suutari nyre�sti. ��lk�� suuttuko, mestari, ottakaa ja saarnatkaa t�lle Esalle yksi hyv� sakuska.� �Mene pois siit�, etk� n�e, ett� olet tiell�ni�, huomautti suutari taas, kun Lomppi oli k�den tiell� pikilankaa vet�ess�. �No, saakeli tuota, mestari, saarnatkaa nyt ... yksi sakuska.� �Mit� sin� siin�...� Esa tempasi Lompin k�sipuolesta edemm�ksi ja meni itse istumaan suutarin ��reen penkille. Rupesi oikein ihmisitt�in juttelemaan. �Onko mestarilla nyt hyvin kiirett�?� Suutari katsahti pitk��n Esaan, ett� oikeinko se tosissaan noin ihmisitt�in puhuu? �Kyll�p�h�n sit� on kiirett�kin�, vastasi. �No rupeaako tuo Jussi oppimaan? Se on meid�n kyl�n poikia.� �Kyll� Jussista suutari tulee.� Lomppi pani piippuunsa. �Se on, tuo Lomppi, sellainen ilke�nnahkainen, mutta ei sit� pel�t� tarvitse�, kuiskutti Esa suutarille. �Enk� min� juuri kesken pelk��k��n�, tuumi suutari. �Mutta, antakaahan nyt, suutari, viinaryyppy�, alkoi Lomppi uudestaan. �Ei ole t�ss� viinoja.� �K�yh�p� sin� olet.� �Koskapa ne suutarit niin rikkaita lie olleet.� �Ly�k�� sit�, kuiskutti Esa suutarin korvaan, �kyll� min� autan.� Suutari pudisti p��t�. Lompille h�n sanoi: �Luuletko sin�, ett� tuo on sopivaa, tuo tuollainen? Kyll� on sullakin jo siksi p�ivi� p��ss�, ett� saattaisit ruveta ihmisten lailla olemaan.� �En min� ik�n� k�rttil�iseksi rupea.� �Ei sit� tied�.� �No ei vaikka...� ��l� vakuuta. Niin min�kin ennen ajattelin.� �Ei sit� pid� vakuuttaa... Se oli minun mielest�ni oikein komeaa veisuuta siell� Toivolassa eilen illalla�, virkahti Esa. �Oliko se?� kysyi suutari silm�t loistavina. �Oli se.� �Vai oli. Ottiko se niin kuin omaantuntoon? M� kysyn nyt vain yksinkertaisesti.� �Omaantuntoon!� matki Lomppi ja nauroi. �Otti se�, sanoi Esa. �Mutta mit� varten te sielt� pois l�hditte?� �Noo, en tied�.� �Sanottiin, ett� teill� oli pahat aikomukset, ett� te olitte tulleet sinne ly�m��n meit�?� jatkoi suutari hiukan kiihottuneella ��nell�. �Hmm, taisipa jollakulla olla ajatusta, mutta ei minulla ollut, tulin vain heid�n mukanaan�, sanoi Esa. �Mutta miksik�h�n eiv�t ly�neetk��n?� kysyi suutari. Esa ei sanonut sit� tiet�v�ns�. Suutari innostui. �Kuule, Esa, se oli Jumalan voima, joka teit� esti ja teki tyhj�ksi pahain aikomukset.� �Ei olisi ollut k�rttil�isille selk�sauna liiaksi�, muistutti Lomppi syrj�st�. Esa ei puhunut mit��n, kuunteli vain huulet yhteen puristettuina. Suutari innostui v�hitellen saarnaamaan ja puhumaan persoonallisesti Esasta. Arveli, ettei h�n uskonut Esalla olevan pahaa syd�nt�, vaikka hurja luonto ja pense� kasvatus oli vienyt v��r�lle tielle. Vertaili k�rttil�isi� ja maailmanlapsia toisiinsa ja kysyi, ett� eik� Esan syd�mess� joskus jokin ��ni koputellut kipe�sti ja muistuttanut hylk��m��n pahaa tiet�? �Nyt menn��n!� virkahti Esa yht�kki� ja l�hti ulos. Lomppi oli istunut takkakivell�, josta l�hti noituen. Suutarin v�ki j�i kummissaan ihmettelem��n, ett� mik� sen nyt noin yht�kki� tuli? Saviojan talo ei ollut kaukana. Sinne Esa nyt ajoi suoraa p��t�. Is�nt� ja em�nt� olivat kahden kotona ja pel�styiv�t hirve�sti, kun n�kiv�t Karhun Esan pihaan ajavan. Esa meni yksin tupaan, kun Lompilla oli jotakin tekemist� pihalla. �Istumaan�, k�ski is�nt� joka seisoi takan ��ress� ja vapisi. Esa meni suoraan �ij�n viereen. �Onko teill� viinaa?� kysyi Villen korvaan huutaen. �Viinaa?... O-on sit�.� �Pankaa p�yt� koreaksi. Onko sianlihaa?� �Sian...?� �Sianlihaa!� �On sit�, em�nt� eh�tti ennen is�nt��. �En min� tied�, is�nt� sanoi, �em�nt� sen... Onko sit�? Pane t�lle Esalle ruokaa p�yt��n.� Ukko-vanhus vapisi kuin tuomarinsa edess�. Em�nt� alkoi juosta kuin tulisilla hiilill� ja puuhata talon parasta, voit, lihat ja viilipytyt p�yt��n. Yht�kki� Esa tarttui is�nn�n rintapieliin ja rupesi ravistamaan, nauraen ilke�sti. Ukolta p��si itku ja h�n rupesi Jumalan nimess� rukoilemaan, ettei Esa h�nelle tekisi pahaa, vanhalle miehelle. Em�nt�kin jo tuli ja yhtyi n�yr�sti samaan rukoukseen. �Kuka teid�n k�ski panna hakemukseen! Min� ly�n sein��n, niin kuin silakan!� ��l�, �l�, hyv� ihminen�, rukoili em�nt�. �Armahdahan nyt vanhaa miest�, pyysi vaari itkien. �Mit� varten te panitte hakemukseen?� �Kun ne sanoivat, ett� sun talosi on mennytt� kalua.� �Kuka sanoi?� �K�rttil�iset sit� sanoivat ja muutkin k�skiv�t panna hakemukseen... �l� nyt, Jumalan oma, tapa... Min� annan sen viel� olla.� �Niin, se annetaan olla, Esa�, s�esti muori. �Kuka k�ski panna hakemukseen? K�skik� suutari Erkkikin?� �Kyll�h�n se suutarikin sanoi.� �Jottako panna hakemukseen.� �Niin, se sanoi niin kuin muutkin.� �Suutari Erkkik�?� �Niin.� �Ettek� te olisi muuten panneet hakemukseen, jos eiv�t muut olisi k�skeneet?� �No ei, en vaikka, mutta kun ne... Mutta annetaan nyt olla.� Esa j�tti vanhukset siihen ja l�hti ulos kuin nuoli. Portailla tuli Lomppi vastaan ja sai palata siit� rattaille. Nyt sai ruuna hyp�t� uudestaan suutarin m�kille. Lompin kysymyksiin ei Esa antanut mit��n selvityst�. Suutarin pihalla h�n k�ski Lompin odottaa niin kauan. Itse meni tupaan. Suutari otti h�net vastaan s�teilevin kasvoin. Luuli jo, ett� oli �sken omantunnon hereille saanut ja ett� Esa nyt jo tuskain kanssa palasi. �No, mit� nyt kuuluu?� kysyi suutari. Esa meni suoraan suutarin viereen. �Sin�k� olet kehoittanut Saviojan Ville� panemaan velasta hakemukseen!� �Min�k�?� �Sin�!� Esa antoi suutarille niin kovasti vasten leukoja, ett� t�m� lensi tuolineen nurin niskoin. Lapset ja vaimo parkaisivat pel�styksest� yhteen suuhun ja oppipoika pakeni s�nkyyn. Annettuaan iskun potkaisi Esa viel� suutaria muutamia kertoja saappaan k�rjell� ja l�hti sen tehty��n ulos. Tempaisi siell� suuren kiven maasta ja viskaisi sen ikkunaa kohti, mutta osasikin vain ikkunan pieleen. Lomppi naureskeli heitolle ja sanoi, ett� jos h�n tulee, niin kyll� h�n osaa. Mutta Esa ei odotellut sit�, vaan nousi rattaille ja l�hti hyppyytt�m��n pois. Taas hehkui h�nen kasvoissaan vimmanliekki, ja kun h�n karjaisi hevoselle, tuntui se niin syd�menpohjasta l�htev�lt�, ett� Lomppikin oudoksuen nosti p��t�ns� ja etsi katseillaan Esan silmi�. Tiell� roiskui rapa yli p��n, kun tuo vanha hevonen laukkasi. Rattaat poukahtelivat puolelta toiselle, mutta yh� sai hevonen iskuja, yh� karjui ajaja, ulvoi kuin tuskallisesti porottavaan haavaan olisi kipristelev�� voidetta kaadettu. Lomppia alkoi hirvitt��, niin ett� h�n nousi polvilleen rattailla, tarttui Esan k�sivarteen tuskallisesti huudahtaen: �Esa!� Esa k��nsi silm�ns� ja n�ki Lompin tuskasta vapisevan. �Kuule, �l� nyt aja!� Mutta Esa p��sti uuden huudon, antoi hevoselle uuden iskun ja Lompin t�ytyi pysytell� tasapainossa. XII SOLMU Kun ensimm�iset laineet Korvenloukon tappelun j�lkeen alkoivat asettua ja junkkaritkin, ik��n kuin aristellen selk�nahkaansa, j�ttiv�t Valeen rauhassa rakastamaan Santraansa, rupesivat ihmiset arvelemaan, ett� saapa n�hd� raskitseeko J�rvel�n herastuomari-kitupiikki pit�� h��t tytt�relleen. Mutta oikeastaanhan t�ss� olikin kysymys siit�, mit� em�nt� asiasta sanoo. Ja em�nt� sanoi, ett� ne pidet��n. Se oli herastuomarille mieleen. Vanhukset sopivat siit� siis varsin hyvin. Em�nt� kyll� pisteli Santralle usein ja kipe�sti. Mutta ihmisten aikana h�n oli mit� hellin �iti. Santran iloinen luonto ei liioin pistoista v�litt�nyt, jopa pisti vastaan kun sattui -- ja nauroi: pure vain �itipuoli, pure kylliksesi, sulla on en�� lyhyt aika j�ljell�! H�nelle olivat nuo puremiset oikein nautintoa, kun tiesi kuinka syd�mest� ne tulivat ja ett� ne niin pian loppuvat, ja h�nelle alkaa kokonansa uusi el�m�. Kuinka kovin h�n pitikin Valeestaan! Sitten h�n vasta oli tullut sen oikein k�sitt�m��n, kun oli itkien lev�nnyt Valeen �idin rinnalla, t�m� oli lohdutellen p��t� silitellyt ja puhunut niinkuin �iti... Se oli niin toisenlaista kuin kotona. Juuri sit�, jota h�n oli ik�v�inyt...! Mutta Valeen �iti vastusti h�iden pit�mist�. H�nest� ne olivat synnilliset ja sopimattomat. Valee pani jyrk�sti sit� vastaan ja puolusti h�it�. Santra, joka kyll� halusta oli ajatellut h�it�, my�ntyi kuitenkin heti muorin ajatukseen: jos muori vastustaa, h�n ei mitenk��n niit� tahdo. Jo oli v�h�ll� siihen loppua koko h�iden ajatus. Mutta kun M�kilahden Matti sen sai kuulla, h�np� vasta melun nosti: h�n ei leppyisi ik�n�, jos ei ainoan veljen ainoan pojan h�iss� saisi olla! Muori mietti asiaa viel�kin p��ns� ymp�ri. Uskontoverit houkuttelivat lujana pysym��n. Mutta eip� pysynyt. �ideill� on niin omituiset mielijohteet, ne ratkovat hyvinkin yleisi�, kylmi� s��nt�j�. Ei ole nuoruutta ihmisell� kuin kerran, h�n ajatteli, eip� n�it�k��n kenties kuin kerran... Joutaisipa n�hd� tuon lapsen seppel�ityn�... Kun h�n huomasi, ett� h�nkin sit� halusi, niin h�n johtui ajattelemaan, ett� tuolla pojalla lie siihen paljoa suuremmat syyt... Silloin oli p��t�s valmis. Kun h�n sen ilmoitti nuorille, tuli se kaksinkertaisen lujaksi siit� riemusta, jonka se n�iss� her�tti. Uskonsisaret koettivat h�nt� loukkiakin, mutta muori sanoi, ett� h�nell� ei ole muuta kuin yksi syd�n, se on joutunut noiden *lasten* haltuun, eik� h�n jaksa repi� sit� pois. �Kun omatuntoni ei sit� vastaan sano, niin mahtaneeko Jumala siit� rangaista?� Ne sanoivat, ett� rankaisee, lukivat hirmuisen tuomionsa. Mutta muori vetosi uudestaan omaantuntoonsa, sanoi, ett� h�n on aina koettanut sen neuvoja seurata, eik� ole huomannut sen v��r��n viev�n. P��t�ksens� h�n piti. Yhdeksi pelottimeksi h�it� vastaan ilmestyi viel� pelko, ett� jos vihamiehet tulisivat h�ihin, niin -- siit�p� vasta hirmuiset seuraukset. Siit� keskusteltiin J�rvel�ss� sek� Laitalassa. Olikin siin� pelon syyt�. Kuitenkin vihdoin keino keksittiin: p��tettiin kutsua Karin Vennu yhdeksi kenkk�riksi, silloin junkkarit kyll� hiljaa ovat. Keino hyv�ksyttiin. Vennu muuten olikin kenkk�rin� melkein kaikissa h�iss�, h�nt� yleens� ei uskallettu olla kutsumatta. Nyt ei h�nt� olisi kutsuttu muuten, mutta varovaisuus k�ski. Ja Vennulle p��tettiin antaa �se kunnia�. Siivosti h�n muuten aina oli k�ytt�ytynytkin t�llaisessa luottamustoimessa... Antaa Vennun tulla! * * * * * Vieraita tulvailee J�rvel��n h�ihin id�st� ja l�nnest�. Keittopuuhat, viinan tarjoilemiset ovat niin runsask�tiset, ett� ihmiset heti tultuaan kodistuvat, n�kev�t, ettei t�ss� todellakaan pel�t� yhden miehen p�yt�� katkaisevan. Jo p��kenkk�ritkin erityist� huomiota her�tt�v�t. Ne ovat Karin Vennu ja Hautalan Janne. Vierekk�in ne p�yt�penkill� istuvat ja tuttavallisesti tarinoivat kuin parhaat yst�v�t. Aina uusien vieraitten saapuessa vakavina ja juhlallisina rinnakkain astuvat n�ille ryyppyj� tarjoomaan. Ihmiset kuiskailevat tuosta; jokaisesta on hiukan omituista, ett� juuri nuo miehet, toinen junkkarien kuuluisa johtaja, toinen j�rjestyspuolueen vankka etumies, ovat rinnakkain kenkk�rein� samoissa h�iss�. Mutta kuiskutukset selvitt�v�t asian. Vieraat ihastuvat, ovat kaikin yksimielisi� siit�, ett� tuuma on viisaasti harkittu. Kaikki tuntevat itsens� kuin turvallisemmiksi: ovatpa nuo sent��n kelpo rauhanvartijat! Iloinen mieli p��see heti valloittamaan v�et. Valee on usein uteliaisuuden esineen�, sill� on monta, jotka eiv�t ole h�nt� tunteneet. Naiset tutkistelevat: Onkin siin� jotakin, on kokoa, on ryhti� vartalossa, mies on komea. Mutta ei tuon luulisi mitenk��n sellaiseen temppuun ryhtyv�n... Kun h�n esiintyy morsiamensa kanssa vihkituolin eteen, on poskilla helakka puna, silm�t ujosti v�lttelev�t ja suu hieman hymyilee... Kuinka sellainen varkain morsiamen kotiinsa vie? H�nen vierell��n astuu saman tuolin eteen hoikkanen Santra, jonka ter�v�t silm�t aina tositeolla katsovat mihin katsovat, nyhj�isee sulhoaan tuontuostakin joidenkin satunnaisten seikkain vuoksi. Morsiamen liikkeet ja muoto... Akat arvelevat, ett� pikemmin olisi uskonut, ett� Santra on vienyt Valeen kuin Valee Santran. Santralla on musta, kultareunustainen leninki, p��ss� seppeleen muotoinen kruunu... Valeella on kyll� syyt� olla h�mill��n, sill� on miesluonteita, jotka ovat silloin h�mill��n, kun ovat varmoja siit�, ett� koko maailma pit�� heit� ��rett�m�n onnellisina. Kirkkoherra toimitti vihkimisen. Se oli tietysti juhlallinen, semminkin, kun tiettiin ett� nuoripari oli t�h�n tilaan kulkenut ahtaan portin l�pi. * * * * * Jo vihelsi klarinetti, jo lauloi viulu, jo roiskui J�rvel�n vierastuvan lattia; kilvan tanssivat vanhat ja nuoret rakasta, reimaa polskaa. Mik� riehakas ilo, mik� vallaton tanssihalu olikin nyt vallannut vanhat ja nuoret! Poikkeusta ei tapahtunut nytk��n s��nn�st�: h�iss�, miss� sulho ja morsian ovat iloisia, siell� ovat hauskat h��t. Valeesta on jo ujous kadonnut, kasvoille on ilmestynyt p��tt�v�isyyden kuvaava piirre. Se kertoo luonteesta, joka ei turhista l�iky, mutta kerran l�ikkym��n ruvettua l�ikkyy kovasti. Ei se nyt l�iky. Iloisesta tyytyv�isyydest� vain kasvot hohtavat, kaikista herttainen, hupainen, miellytt�v� mies. Alkaa jo joitakuita juopuneitakin n�ky� seurauksena ahkerasta viinantarjoilusta. Sora��ni� kuuluu pihalta, tuvasta ja h��tuvasta. Reippaina, vaanivina, voimansa tuntevina valvovat kenkk�rit joka nurkassa, ovat aina l�sn�, miss� joku katsoo tarpeelliseksi ilmaista rep�isev�n halunsa. Ja niin painava on kenkk�rien sana, ett� h�jytkin asettuvat, lannistuvat ja koettavat itse��n tasapainossa pit��. Itse kenkk�ritkin tuon huomaavat. Se heid�n varmuuden tuntoaan kohottaa ja luo miellytt�v�n tyytyv�isyydenhymyn kasvoille. Se Karin Vennun ja Hautalan Jannen ik��n kuin veti l�hemm�ksi toisiaan. He tiesiv�t, ett� heid�n kummankin persoonat yhteenlaskettuina vaikuttivat tuon, -- sit� heille muut jo mieliss��n kehuivatkin. Riitaveljekset toisinaan voivat tuntea suloista rauhaa, kun jossakin asiassa yhteisty�ss� voivat olla toisilleen avullisia ja yksimielisi�. L�hestyy ilta-aterian aika. Tuskin malttavat tanssijat siksi heitt��, ett� p�yd�t sis��n saataisiin. Kuka t�ss� joutaisi ruokaa muistamaan! Ihminen el�� h�iss� paljaasta tanssimisesta, t�llaisissa h�iss� semminkin. Harvoin niit� on n�in iloisia h�it�, harvoin n�in paljon v�ke�, harvoin sellaista nuortaparia, harvoin sellaisia kenkk�reit�... Mutta saadaanhan ne p�yd�t sis��n. Juosten, tanssien, kilvassa niille ruoat kiid�tet��n. Muutamat �tupa-akat� ovat hiukan hutikassa, juostessaan laskevat sukkeluuksia, nauravat, huvittavat. T��ll� on jokaisella osalla oma hupaisuutensa, ei koskaan n�y tulevan ik�v�. Sy�d��n. Siin� on ��nt�. Pidet��n satoja p�yt�puheita yht'aikaa. Herastuomari tuolla p�yd�np��ss� v�vylleen kertoo, sanoo niin sakeaan ja paljon, ett� ruoka suusta pirisee. Ukko on tuitukassa. N�kyy hyvin pit�v�n v�vyst�ns�, kun se niin viitsii h�nt� kuulla, todistella h�nen juttujaan ja naureskella niille. �Sy�k�� vieraat!� h�n yleis�lle huutaa, �kun meill� on, kun Jumala on meille antanut... Ja vaikka m� itse sanon, niin ei se t�h�n lopu.� T�t� herastuomari tuontuostakin uudisti, huusi, ett� kuului yli huoneen. Em�nt� suhditti ja pyysi, poikajunkkarit huutelivat, vastailivat ja kehuivat. Oli siell� muitakin, jotka tahtoivat saada ��nens� kuulumaan. Korvenloukon koulumestari selitti maapallon py�reytt� ja py�rimist� sek� ett� se palaa sis�st�. Siit� sekautuivat muut v�ittelem��n. �Valehteletpa!� huusi Matin Tuppu toisesta p�yd�st�. �Maa on niinkuin varileip� ja taivas on p��ll� kuin knapinkuori.� �Liek�h�n varileiv�n n�k�inen�, arveli kolmas, �mutta ohut kuori sill� ainakin on. Kun kovasti ajaa rattailla niin maankuori oikein tutajaa.� Siit� tietomiehet v�itteliv�t. Pihalta kuuluu rattaiden jyr�kk��. Muutamat, jotka sen huomaavat, arvelevat: �Tulee kuokkijoita.� Tulkoon, ajatellaan. Tuntuu hyv�lt� olla kutsuvieraiden joukossa... Syntyy yht'�kki� hirve� m�yhy. Kaikki k��ntyv�t katsomaan ovellep�in. Kaikki n�kev�t sen: Karhun Esa, suuri lahtaripuukko k�dess�, juoksee pitkin p�yt��, jolle heti ovesta hypp��, potkii voilautaset, leip�korit, peruna- ja lihavadit, juoma-astiat -- kaikki kumoon. Melkein halvatun n�k�isin� katsovat sy�j�t. Ei yksik��n k�si kurotu viel� pid�tt�m��n tuota juoksua. Jo astuu h�n pitk�lle p�yd�lle, k��ntyy sen ylip��t� kohti, kamalasti tuijottelee sulhasta... Kauhistuneina lyyhistyv�t ihmiset p�yt�in alle. Huudetaan ja melutaan.. Miehi� muitakin jo nousee p�ydille ... eih�n t�ss� ahdingossa muuten tuohon hirvi��n k�siksi p��sek��n...! Riemastunut kiljahdus kuului yht�kki� joka suusta: M�kilahden Matti oli ensinn� ehtinyt, temmannut Esan jalasta. Kamalasti kiljuen t�m� potkaisi, horjui, kaatui pitkin pituuttaan p�yd�lle. Viel� kaatuessaan puukkoaan p��maaliin kurotti, mutta se ei osunut. P�yt��n vain sitkahti ja vajosi syv�lle. Puukko on jo M�kilahden Matilla, miehi� makaa Esan p��ll� p�yd�ll� kiinni pidellen. Melu on valtava. Ovensuussa jo tiedet��n, ett� Valee on rintaansa puukon saanut. P�yt�in v�liss� ihmisi� tunkeilee ahdingossa... Esaa tuodaan ulos -- kantaen, Hautalan Janne yksin p��puolesta pitelee, toiset jalkapuolesta. Esa lasketaan jalkeilleen porstuassa. Siell� ainoastaan muutamat kynttil�t himme�sti valaisevat. Ihmiset kuhisevat, tungeksivat. Melkeinp� luulisi noiden Hautalaisen silm�in voivan katsoa l�pi ikivuoren tuossa, kun h�n Esaa silmill��n mittelee. Esa oli ensin kuin tajuton, melkein tahdottomana n�kyi antavan itse��n kuljettaa. Mutta jo her�si, kiljahti, tarttui h�nkin Hautalaisen rinnuksiin ja polkaisi jalkaa... Toisetkin taas Esaan kiinni k�yv�t. �Pois tielt�!� Hautalan Janne huudahti. Ihmiset lakosivat syrjille ja toisiin huoneisiin. Ja julmistunut mies tempasi Esan kuin lapsen... Kattoa piirtelev�t t�m�n saappaankannat, sielt� jyr�ht�en lattiaan selk�piilleen, ett� m�s�ksi luulisi rutistuvan jokaisen luusolmun. Kolmeen kertaan uudistuu tuo entisajan miesten mahtava mestarin�yte. Lattialle on j��nyt avaraa tilaa, ihmiset lyyhistelev�t sivuille, pois edest�. Vihdoin hellitt�� Hautalainen. Esa saisi nousta, mutta ei nouse. On alkamaisillaan uusi leikki, mutta ihmisi� tulee v�liin, pyyt�v�t, rukoilevat, ettei Hautalainen en�� l�isi. Eik� h�n ly�. Mahtavan voimakkaana seisoo h�n lattialla, kukistettu puukkojunkkari jalkainsa juuressa makaa ruumiillisesti ja henkisesti rusenneltuna. Esan yst�vi�kin kyll� on h�iss�, mutta ei kukaan uskalla k�tt�ns� nostaa yst�v�� puolustamaan. Miss� on Vennukin? Tuvassa, rauhallisesti penkill� istuu ja piippuansa polttaa. Kaikki ihmiset n�kyy vallanneen yliluonnollinen kunnioituksen ja pelon alainen tunne. Tuntuu hetkisen silt�, kuin aikakauden vallaton ja hurja henki vapisten silm�ilisi toivotonta tulevaisuuttaan, turhaan etsien lohdutusta menneelt� suuruudeltaan, joka n�ytti auttamattomasti alkavan kukistua v�kev�n k�den alle. �Kelvoton ... mit� sin� tarkoitit!� �rj�isi Hautalainen, kun Esa vihdoin nousi ja he taas vastakkain seisoivat. Esa oli tuskallisessa sieluntilassa, puri hampaita, v��nsi p��t� ja katseli mit��n puhumatta lattiaan. H�n k�rsi: tarkoitus kun oli niin kokonaan tyhjiin rauennut. �Mit� sin� nyt ajattelet?� kysyi Hautalainen ja laski k�tens� Esan olalle. �Mit� se sinua koskee?� Vastaus tuntui jotenkin nololta. �No eip� tosin. Tuo nyt sit� k�ytt�, M�kilahti.� Esa katsahti s�ps�ht�en ymp�rilleen. �K�ytt�?� kysyi. �K�ytt� tietenkin!� �Kenenk� luvalla minut k�ytet��n?� kys�isi Esa ik��n kuin lakiin turvaten. �Omalla luvallani ja edesvastuullani�, vastasi Hautalainen. �Syyt� kyll� on ja kiit� Jumalaa, ettet sattunut saamaan aikaan enemp��.� �Sep� se olikin perkeleint�!� kiljui Esa. M�kilahden Matti toi k�ytt�, mutta lausui ep�ilyksens� siit�, olisiko lupa Esaa k�ytt��. �Lupaa! H�n on varastanut kaksi hevosta... Ja yksin t�m�niltaisesta h�net kytkisin.� Nyt Esa vasta huomasi, miss� menn��n. H�nt� siis todella aletaan syytt�� *hevosvarkauksista*! H�nest� tulisikin vain kurja, maineeton vanki, vilahti ajatuksissa. Vaistomaisesti meni k�si tuppeen, se oli tyhj�. �kki� hypp�si h�n jonkun likell� seisovan tuppea koettelemaan, mutta sekin oli tyhj�. Hurjasti kiljahtaen h�n suinp�in ty�nt�ysi v�kijoukkoon. Samassa t�ytyi h�nen kuitenkin jo rauhoittua monien vankkojen k�sien pitelem�n� kuin pihtiin. �Ei nyt ole puukkojunkkarilla puukkoa!� ilkkuivat pitelij�t. Hautalan Janne k�ytti Esan k�det. Ei kukaan oikaissut sormeaankaan h�nt� puolustaaksensa. Esa oikein kiemurteli tuskallisen raivonsa k�siss� ja silm�ili tuon tuostakin ymp�rilleen, eik� kenties edes joku puolustamaan rupeaisi. �kk�si Santrankin siin� muiden joukossa seisomassa. Ik��n kuin pel�styen jotakin h�n vavahti ja j�i suu auki muutamaksi silm�nr�p�ykseksi tuijottamaan morsiameen. Sitten leimahti tulinen, intohimoinen liekki silmiss�, jotka Santrasta k��ntyiv�t Valeeseen. Taas h�n kyyk�hti ja riuhtaisi kiroten: �Olisivat nuo k�det olleet viel� muutaman minuutin irti!� Valee s�ps�hti ... h�nt�h�n se *taas* juuri katsoi ja Santraa, h�nt� siis tarkoittikin... H�n hypp�si l�iskyv�n� esiin: �P��st�k�� irti se viel�...! mun tekee mieleni...� �Hiljaa!� Lattia jys�hti Hautalan Jannen alla ja tuima katse kohtasi Valeeta, joka h�mill��n poistui per�ss��n vet�v�n Santran kanssa tupaan. Vennua ei Esa vain n�hnyt. Nelj� miest� varustausi jo kyyditsem��n h�nt�, niiden joukossa M�kilahden Matti. Ulos viet�ess� Esa joutui mielett�m��n ep�toivoon ja alkoi katkerasti purkaa sappeansa, joka loppui vihdoin raivoisaan itkuun. �Min�h�n sanoin, ett� min� opetan sun itkem��n�, muistutti Hautalan Janne. Muistutus her�tti Esan tajuntaan. Uhka palasi. Suunt�ysin syyti h�n nyt uhkauksia vastaisen varalle, kun irti taas p��sisi ... eik� se el�m�nik�� kest�isi. Se ajatus, ettei vankeus n�ist� syist� tulisi kovin kauan kest�m��n ja ett� silloin taas olisi tilaisuus uudestaan tehd� �ihmeit�, se h�nen uhkansa niin t�ydelleen palautti, ett� rattaille astuessaan jo tunsi itsens� *suureksi junkkariksi*, josta kyll� sopii lauluja tehd�. P�yt� j�rjestettiin uudestaan. Vennukin siell� taas oli muiden joukossa. Suupieliss� oli peitt�m�t�n, ilkullinen hymyily. Esan mellastaminen kuului ulkoa tupaan. Vennua ihmetytti, ettei siell� ole ket��n, joka tuota puolustaisi. Toisinaan h�nen kasvojensa v�re muuttelehti, se oli silloin, kun mieleen meni, ett� noinko ne pelk��v�t Hautalan Jannea? Sit� ei *h�n* olisi tahtonut. Toiselta puolen miellytt�� h�nt�, ett� Esa nyt tulee menem��n h�nell� kiusana olemasta. Luulee, ett� se on h�n, joka Esan on kukistanut puolustamattomuudellaan. Istutaan uudelleen p�ydiss�, jatketaan keskeytetty� ateriaa ja humistaan �skeisest� tapauksesta. �Sy�k�� vieraat, kyll� ruokaa on�, kuuluu herastuomarin ��ni taaskin. Mutta sitten h�n yhteen jaksoon juttelee, ett� se on jotenkin luja mies tuo Hautalainen. Siit� samasta asiasta nyt muutkin puhuvat, kaikki kehuvat ja ihmettelev�t Hautalaista... Pit�v�t kunnianansa, kuka parhaiten ylist�� osaa. Yh� uusia ruokia kantavat kenkk�rit p�ytiin. Joukossa on Hautalan Janne totisena, vakavana, ajattelevan n�k�isen�. Vennulla on yh� hymyilyns� suusopissa, kun muutaman kanssa laskee melkein imel�� leikki�. Mit� syyt� h�nell� nyt on sellaiseen leikinlaskuun? ihmiset kysyvin� ajattelevat. Vennu n�ytt�� melkein l�rp�lt�? Suosiotako h�n tuolla tavalla etsii? Miksi h�n sit� nyt etsii...? Mutta Hautalan Janne on harvasanaisempi kuin ennen, ei l�rp�ttele, mutta ei loukkaakaan ket��n. Jos Vennu huomaisi nuo silm�ykset, joilla Janne tuon tuostakin salavinkaan silm�ilee h�nt� silloin, kun h�n jonkun kanssa laskee imel�� leikki��n, niin kenties huomaisi Jannen silm�kulmissa jonkinlaisen salatun voitonriemun. Ja jos voisi syvemm�lle katsoa, l�yt�isi sielt� itse�ns� koskevan ajatuksen: sinun kukistamisesi on ainoastaan ajan kysymys. Mutta sit� ei Vennu huomaa. H�n ei viel� luule asemansa horjuvan. H�n riemuitsee onnellisena siit� ajatuksesta, ett� ihmiset kunnioittavat h�nt� nyt, kun h�n siivon miehen tavoin antoi vastustelematta hyv�n yst�v�ns�, Karhun Esan kytke�. H�n riemuitsee siit�, etteiv�t ihmiset tied� h�nen syit�ns�: h�nh�n oli vapautunut vaarallisesta vihollisesta -- ainakin v�h�ksi aikaa. Ateria on p��ttynyt, h��v�ki h�lisee ja pauhaa. Sulhanen ja morsian seisovat rinnakkain pitk�n p�yd�n takana. Kyll� varmaankin tuo sulhanen kykenee miehen teht�viin, ainakin luulisi... P�yti� kannetaan ulos. Nuoriso jo porstuassa hyp�htelee ja tanssii. Ei kukaan t�ll� hetkell� n�y en�� muistavan Esaa. Niink� v�h�n he kunnioittavatkin puukkojunkkarien kuningasta, niink� v�h�n huomiota panivat tuon viimeiselle, uskaliaalle hullunyritykselle! Viulut ja klarinetit soivat. Tanssi on alkanut. Hautalan Janne ja Valeekin yhdess� polskaa tanssivat! L�htev�t sitten kamariin. Totta heill� on siell� jotakin kahdenkesken puhuttavaa... Noista miehist� luulisi joskus tulevan hyvi� liittolaisia. End of the Project Gutenberg EBook of Puukkojunkkarit, by Santeri Alkio *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PUUKKOJUNKKARIT *** ***** This file should be named 13991-8.txt or 13991-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: https://www.gutenberg.org/1/3/9/9/13991/ Produced by Matti J�rvinen and Distributed Proofreaders Europe. Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at https://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at https://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director gbnewby@pglaf.org Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit https://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: https://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.