Valtatie 3 – Tiet (original) (raw)

Sisällysluettelo

• 1 Valtatie 3 Helsinki-Vaasa, 424 km
• 2 Geometriaa
• 3 Kuvaus
  • 3.1 Historiaa
    * 3.1.1 Vuoden 1938 linjaus
    * 3.1.2 Uusiminen 1950- ja 1960-luvuilla
    * 3.1.3 Moottoritie
  • 3.2 Tampere-Vaasa uudemmat parannukset
  • 3.3 Rinnakkaistie
  • 3.4 Moottoritie- ja nelikaistateiden eritasoliittymät
    * 3.4.1 Helsinki-Tampere-Ylöjärvi
    * 3.4.2 Vaasa

Pohjakartta Maanmittauslaitos

Reittikartta

'

Geometriaa

Tien mutkaisuusprofiili

Kuvaus

Valtatie 3 on Helsingin ja Vaasan välinen valtatiereitti. Se on koko matkaltaan numeroitu myös Eurooppatieksi E12.

Helsingin ja Tampereen välinen osuus on moottoritietä, lukuun ottamatta Kehä III:n sisäpuolista osuutta, joka on nelikaistaista tietä. Tie on viitoitettu Tampereen läntistä ohikulkutietä, joka on lähes koko pituudeltaan moottoritietä.

Tampereen ja Vaasan välillä tie on lyhyitä osuuksia lukuun ottamatta kaksikaistainen. Vaasassa on lyhyt moottoritieosuus. Tampereen pohjoispuolella tie kykenee varsin hyvin välittämään liikenteensä, mutta raskas liikenne aiheuttaa ajoaikavaihteluja, koska ohitustilaisuuksia on verraten vähän varsinkin Pirkanmaan puoleisella osuudella tien mäkisyyden takia. Tilannetta on vähitellen parannettu ohituskaistoja rakentamalla.

Valtatie 3 Hämeenkyrön mäkimaisemassa

Vantaa, Klaukkalan liittymä (11) taustalla

Historiaa

Kolmostien nykyiset ja entiset linjaukset perustuvat useampaankin muinaiseen tiehen: Helsingin ja Hämeenlinnan välillä Hyvinkään ja Hausjärven kautta kulkeneeseen Hämeentiehen, Hämeenlinnasta Pälkäneen ja Kangasalan kautta Tampereelle ja edelleen Kokemäelle kulkeneeseen tiehen ja Tampereen seudulta Vaasaan Hämeenkangasta ja Pohjankangasta kulkeneeseen Kyröskankaan tiehen.

Vuoden 1938 linjaus

Vuonna 1938 kolmostie kulki Helsingissä yhdessä ykkös- ja kakkosteiden kanssa Pitäjänmäelle nykyisten Pitäjänmäentien ja Konalan risteykseen. Sieltä tie jatkui nykyisten Malminkartanon ja Kaivokselan ohi Vantaankoskelle ja edelleen Klaukkalan, Lopen ja Janakkalan kautta Hämeenlinnaan, nykyisten teiden 132, Kantatie 54 ja 2873 reittiä. Hämeenlinnasta reitti jatkui Vanajanselän ja Roineen itäpuolta Hattulan, Pälkäneen ja Kangasalan kautta Tampereelle. Tiehen yhtyivät tuolloiset valtatiet 12Pälkäneen Kyllössä ja 9 Kangasalan Huutijärvellä. Tampereelta tie kulki Vaasaan suunnilleen nykyistä linjausta.

Hämeenlinnan ja Tampereen välillä vaihtoehtoinen reitti kulki suurten järvien länsipuolta Toijalan ja Lempäälän kautta. Tämän historiallisen reitin historiikki sisältyy artikkeliin kantatie 56.

Valtateiden 3 ja 12 entinen risteys Pälkäneen Kyllössä vuonna 2006. Lahteen vasemmalle, Helsinkiin oikealle.

Vuoden 1938 valtatiet 3 ja 12 haarautuvat Pälkäneen Kyllössä

Pohjakartta Maanmittauslaitos Yleiskartta 1:1.000.000 2010

Valtatie 3 vuoden 1938 linjaus Helsingin ja Tampereen välillä

| | Helsinki | | | | | | | --------------- | --- | --------------- | --------- | --------------- | ----------- | | Pitäjänmäki | 10 | Pitäjänmäki | | | | | Loppi | 68 | 58 | Loppi | | | | Hämeenlinna | 112 | 102 | 44 | Hämeenlinna | | | Pälkäne | 158 | 148 | 90 | 46 | Pälkäne | | Tampere | 194 | 184 | 126 | 82 | 36 |

Vuoden 1938 linjauksen etäisyystaulukko Helsinki-Tampere

Alkuperäinen Helsingin ja Hämeenlinnan välinen linjaus ei ollut suosituimman reitin mukainen. Yleisimmin käytetty reitti oli keskiaikainen Hämeentie, eli tie Helsingistä Helsingin pitäjään, Hyvinkään kautta Hausjärvelle, Turkhautaan, Turenkiin ja edelleen Hämeenlinnaan. Tuohon aikaan maassamme käytiin varsin voimakkaasti lainehtivaa väittelyä rautateiden ja maanteiden rakentamisen välillä. Mainittu yleisin reitti kulkee lähellä päärataa ja valtatien vieminen lähelle rautatietä katsottiin rautateiden asemaa heikentäväksi vahingolliseksi kilpailuksi.

Hämeenlinnan ja Tampereen välinen osuus Mallasveden ja Roineen itäpuolelta seurasi ikivanhaa tielinjaa Hämeenlinnasta Tammerkoskelle ja edelleen Ulvilaan. Tämä reitti on ilmeisesti ollut ollut käytössä jo keskiajan alussa.

Vuoden 1938 valta- ja kantatiet Hämeenlinnan seudulla

Valteen suora Hattulassa. Vanhan kolmostien ehdottomasti pisin suora Hämeenlinnan ja Pälkäneen välillä.

Metsittynyttä entistä kolmostietä Hattulassa

Toisin kuin Helsingin ja Tampereen välinen, Tampereen ja Vaasan välinen osuus rakennettiin uudelleen suunnilleen vanhan maantien linjalle. Rakentaminen tapahtui palasissa. Esimerkiksi Ylöjärven-Hämeenkyrön uusi tieosuus valmistui vuonna 1963. Saman vuoden Autoilijan tiekartta näyttää, että Mansoniemen sillan ja Parkanon väli oli vielä soratietä.

Parkanon seutu 1963, Autoilijan tiekartta

Uusiminen 1950- ja 1960-luvuilla

Tie uusittiin kokonaisuudessaan vuosina 1955-1964. Tällöin syntyi nykyinen linjaus Helsingistä Nurmijärven, Hyvinkään ja Riihimäen sivuitse Hämeenlinnaan. Hämeenlinnasta Tampereelle linjaus muuttui radikaalisti: Pitkällisten riitojen jälkeen tie ohjattiin Valkeakosken kautta, jolloin Sääksmäelle rakennettiin pengertie ja riippusilta, jolla tie ylitti Vanajaveden Rauttunselän ja Vanajanselän välistä.

Aluksi vaihtoehtoja oli kolme: Toijalan, Valkeakosken ja Pälkäneen kautta. Toijalan vaihtoehto putosi ensimmäisenä ja kovin taisto käytiin Valkeakosken ja Pälkäneen välillä. Pälkäneen vaihtoehto oli selvästi halvempi, mutta lopulta päätös koitui Valkeakosken hyväksi muun muassa siksi, että tie haluttiin mieluummin viedä teolllisuuspaikkakuntien kuin "taantuvien maalaispitäjien" kautta.

Ensimmäiseksi valmistui osuus Riihimäen Herajoelta Janakkalan Tervakoskelle vuonna 1958. Tämä osuus oli ajankohdan yleiseen tasoon nähden poikkeuksellisen hieno, koska se oli kestopäällystetty. Hyvinkään ja Hämeenlinnan välinen osuus valmistui vuonna 1960 ja Hyvinkään ja Helsingin välinen vuonna 1961.

Työt Hämeenlinnan ja Tampereen välillä aloitettiin vuonna 1958. Tärkein virstanpylväs oli Sääksmäen sillan valmistuminen vuonna 1963. Tällöin Valkeakosken teollisuuskauppala sai ensimmäisen kunnollisen maantieyhteytensä. Koko tie Helsingistä Tampereelle oli valmiina vuonna 1964. Hämeenlinnan ja Tampereen välinen Toijalan kautta kulkenut kantatie 56 lakkautettiin valtatien 9 linjauksen Turku-Loimaa-Viiala-Tampere valmistuttua ja jäljelle jäänyt osuus sai myöhemmin numerokseen 303.

Vanajaveden ylitys merkittynä 1950-luvun kartalle. Silta laivaväylän kohdalla, muualla pengertie.

Osana Tampereen ja Hämeenlinnan välistä uutta reittiä Tampereelle rakennettiin Viinikan liikenneympyrä 1950-luvulla Tampereelta etelään johtavan tien ollessa vielä kantatie 56. Ympyrä sai ulkopaikkakuntalaisten joukossa samankaltaisen kauhistuttavan maineen kuin Haagan liikenneympyrä Helsingissä. Keskeinen syy kauhistukseen lienee ollut se, että liikenneympyrä tuohon aikaan oli kovin harvinainen järjestely. Viinikan liikenneympyrä on sittemmin muutettu liikennevaloristeykseksi, mutta liikenneympyräksi sitä paikalliset edelleen kutsuvat.

Viinikan liikenneympyrä alkuperäisessä kuosissaan

Eräänlainen tiehistoriallinen kuriositeetti on, että valtatie 3 ja valtatie 4 kulkivat hetken aikaa yhdessä Hyvinkään lounaispuolella kolmostien valmistuttua vuonna 1961 Hyvinkään ja Helsingin välille ennen kuin nelostie siirrettin vuonna 1963 Helsingin-Lahden-Padasjoen linjalle. Kolmostien uusi linjaus oli valmiina ennen kolmostien siirtoa sille ja siksi peruskartassakin tämä lyhyt tieosuus esiintyy valtatienä 4.

Peruskartta 1960. Nykyinen seututie 130, entinen valtatie 3, tuolloin valtatietä 4 Nopon ja Tervamäen välillä

Tienhaaran risteys Heruseen ja Rajamäelle. Kolmos- ja nelostiet kulkevat yhtä matkaa. Viitoitus Helsinkiin on kolmostietä, ei tuolloin hyvin mutkaista tietä Hyrylän kautta

Liikenne Tampereen keskustasta länteen kulki pitkään Pispalanharjun ylitse. Reitti oli ruuhkainen ja muodosti merkittävän pullonkaulan. Pispalan uittotunnelin rakennustyöt vuonna 1967 eivät onnistuneet suunnitelmien mukaisesti ja aiheuttivat sortumavaaran.

Pispalan valtatien liikennettä vuonna 1967. Helsingin Sanomat

Läntinen pullonkaula aukesi vuonna 1975 Näsijärven rantaan rakennetun Paasikiventien ensimmäisen vaiheen valmistuttua. Paasikiventien rakentaminen vei lopullisesti hautaan suunnitelman viedä moottoritie Pispalanharjun lävitse. Paasikiventie ja sen itäinen jatke Kekkosentie rakennettiin aluksi katuna, mutta ne siirtyivät Teiskontien ohella valtion väyliksi vuonna 1995. Tampereen itäinen sisääntulo siirtyi Teiskontielle ja koko rantaosuus nimettiin valtatieksi 12.

Pispalanharjua Paasikiventien valmistuttua. Peruskartta 1975

Karttapohja Maanmittauslaitos Yleiskartta 1:1.000.000 2010

Valtatie 3 Hämeenlinnan ja Tampereen välillä vuosina 1964-2000

Vanha kolmostien reitti Hämeenlinnasta Pälkäneelle jäi mutkaiseksi ja mäkiseksi soratieväyläksi 1970-luvulle asti, jolloin tie uusittiin valtatietasoiseksi ja numeroitiin myöhemmin ensin maantieksi 305 ja vuonna 1990 kantatieksi 57. Hattulan uuden kirkon kupeessa sijaitsee vanhan tien historiallinen Mierolan silta, joka on nykyisin museotienä ja jota on mainittu yhdeksi Suomen kauneimmista silloista.

Moottoritie

Hämeenlinnan keskustan läpi Hattelmalasta Tiiriöön valmistui 7 kilometrin mittainen moottoritie vuonna 1965.

Hämeenlinnan moottoritien pohjoispäähän jäi vaarallinen tasoristeys. Risteyksen ongelmat vain lisääntyivät, kun Hämeenlinnan-Pälkäneen uusittu maantie (nykyinen kantatie 57) valmistui ja risteyksestä liittyvän liikenteen määrä kasvoi. Risteys muutettiin eritasoliittymäksi, joka valmistui vuonna 1984.

Vuonna 1966 avattiin Vaasan Hietalahden ja Pitkämäen välillä noin kolmen kilometrin pätkä moottoritietä, ajan tapaan vielä keskeneräisenä. Tie sai jatkoa vuonna 1994, kun jatko Helsingbyhyn valtatien 8 risteykseen valmistui.

Vuonna 1968 valmistui 12 km:n pituinen moottoritieosuus Tampereen Lakalaivasta Lempäälän Kuljuun. Urakasta puolet rahoitettiin Maailmanpankin lainalla ja pankki asetti ehdoksi kansainvälisen urakkakilpailun järjestämisen. Urakan sai suomalaisen Vesto Oy:n ja ruotsalaisen Skånska Cementgjuteriet Ab:n muodostama yhteenlittymä. Vesto fuusioitiin myöhemmin osaksi YIT-konsernia ja ruotsalainen osapuoli tunnetaan nykyisin nimellä Skanska.

Kolmostien ja kantatien 56 risteys Kuljussa ennen moottoritien rakentamista

Sääksjärven-Höytämön liittymä vasta avatulla moottoritiellä

Helsingin ja Vantaan kaupunkien alueella tie rakennettiin nelikaistaiseksi Haagasta Kehä III:lle. Haagan ja Kaivokselan väli valmistui vuonna 1975 ja Kaivoksela-Kehä III vuonna 1977. Tämä tieosuus ei ole moottoritietä.

Nelikaistaisen osuuden ja Kehä I:n liittymä rakennettiin ahtaaseen paikkaan ja sitä on vuosien varrella useaan otteeseen korjailtu. Alkuperäisessä liittymässä ei ollut lainkaan kiihdytyskaistoja, koska tuolloinen ajattelu ei sallinut sellaisia kuin moottoriteille. Liikennemäärien kasvaessa Kehä I:llä vasemmalle kääntymiset kävivät ongelmallisiksi. Liittymän luoteissektoriin tehtiin silmukkaramppi idästä etelään kulkevalle liikenteelle, mutta lännestä pohjoiseen kulkeva liikenne kääntyi edelleen vasemmalle liikennevalojen turvaamana ja ruuhkat olivat ajoittain sietämättömät. Asia korjattiin 'tilapäisesti' vuonna 1992 yhdistämällä liittymä katuverkkoon lyhyellä tienpätkällä ja ohjaamalla liikenne merkillisen rampin kautta. Tämä tilapäinen ratkaisu muuttui pysyväksi viimeistään vuosien 2015-2017 tietöissä, jossa liittymän geometriaa paikkailtiin.

Kolmostie ruuhkautui etenkin Helsingin ja Hämeenlinnan välillä toivottomaksi jo 1980-luvulla. Moottoritie Helsingistä Hämeenlinnaan linjattiin valtatien viereen, mutta Hämeenlinnan ja Tampereen välisestä linjauksesta riideltiin vuosia, koska Valkeakosken kautta kulkeva lyhyimmän vaihtoehdon katsottiin vahingoittavan Sääksmäen Rapolanharjun reunaa kulkiessaan historiallista maisemaa ja arvoja. Loppujen lopuksi linjaukseksi valittiin Toijala, jolloin Vanajavesi ylitetään Konhonvuolteella Toijalan luoteispuolella. Täten Hämeenlinnan ja Tampereen väliseksi linjaukseksi tuli vuoden 1938 tieverkon kantatien 56 linjaus ja itse asiassa se linjaus, joka 1950-luvulla ensimmäiseksi hylättiin. Moottoritie valmistui Hämeenlinnaan asti vuonna 1992, Jutikkalaan Sääksmäen sillan läheisyyteen vuonna 1996 ja Lempäälän Kuljuun vuonna 2000.

Nummenniityn suora Nurmijärven ja Hyvinkään välillä

Tampere E:n liittymä. Alimpana itä-länsisuuntainen ohikulkutie, seuraavassa tasossa pohjois-eteläsuuntainen moottoritie, kolmannessa kerroksessa itä-etelä-ramppi ja ylimpänä pohjoinen-itä-ramppi. Tietä ei enää viitoiteta numerolla 60.

Helsingin ja Hämeenlinnan välistä osuutta rakennettiin palasissa. Ensin rakennettiin Kehä III-Klaukkalan th vuosina 1985-1988. Hyvinkään ja Riihimäen välinen osuus rakennettiin vuosina 1988-1990, Klaukkalan th:n ja Nurmijärven välinen vuosina 1988-1991 ja Nurmijärven ja Hyvinkään välinen osuus vuosina 1988-1992. Viimeinen osuus Riihimäeltä Hämeenlinnaan aloitettiin vuonna 1990 ja se valmistui vuonna 1992.

Vuoden 1996 numerointiuudistuksessa kolmostie viitoitettiin Tampereen kehätien kautta, kun viitoitus aiemmin oli tehty keskustan kautta. Kaupungin eteläinen sisääntulotie Tampere E -liittymän ja keskustan välillä muuttuikin yhdystieksi 3495. Luoteinen sisääntulotie Ylöjärveltä muuttui kantatieksi 65.

Tampereen kehätie kulkee Nokian ja Pirkkalan rajalla Rajasalmessa Pyhäjärven poikki. Rajasalmen silta valmistui vuonna 1973. Siltaa rakennettaessa elokuussa 1973 Tampereen seudulla riehui myrsky nopeudella 25 m/s ja yksi sillan kolmesta kelluvasta lohkosta irtosi kiinnikkeistään ja lähti karkuteille. Se ajautui parissa tunnissa Tampereelle Tahmelan rantaan, johon se rauhallisesti ja vahingoittumattomana pysähtyi. Rajasalmesta Lakalaivaan tie valmistui vasta vuonna 1985.

Tampereen kehätien läntisen puoliskon numero oli aluksi 45, mutta koko kehätie sai myöhemmin numeron 60. Vuoden 1996 numerointiuudistuksessa numero 60 hiljalleen katosi. Läntinen puolikas sai numeron 3 ja itäinen 9.

Tampereen länsipuoleinen seutu, GT-kartta 1988. Kehätie numerolla 45.

Tampereen eteläinen liittymä, peruskartta 1991. "Hieman" vaatimattomampi kuin nykyinen.

Läntinen kehätie moottoriliikennetienä rupesi olemaan pullonkaula ja se rakennettiin moottoritieksi kaksivaiheisena urakkana. Vaiheet valmistuivat vuonna 2006 ja 2009. Urakan yhteydessä valtatien 12 liittymä Nokialla rakennettiin massiiviseksi systeemiliittymäksi.

Tampere-Vaasa uudemmat parannukset

1950- ja 1960-lukujen taitteessa valmistunut tien käytännössä uudelleenrakennus jätti varsin paljon pullonkauluja. Etenkin Tampereen ja Ikaalisten välinen osuus on ollut ruuhkautuva.

Ylöjärven ja Hämeenkyrön välinen 1960-luvun alun tienoikaisu kulkee varsin korkeiden mäkien yli ja nousua tulee enimmillään lähes sata metriä. Tieosuus suunniteltiin nelikaistaistettavan jo 1980-luvulla. Suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut, vaan siitä jäi jäljelle vuosina 1993-1996 rakennetut pitkät ohituskaistat.

Parkanon keskustan länsipuolelle on 1970-luvulla rakennettu ohitustie.

Vuosina 1992 parannettiin tietä yli 25 kilometrin matkalla Jalasjärvellä. Näkyvin muutos on runsaan kahdeksan kilometrin mittainen Koskuen ohitus, jossa tielinja siirtyi kilometrin verran entisen länsipuolelle.

Kuluvan vuosituhannen aikana on Hämeenkyrön ja Parkanon välille rakennettu ohituskaistaosuuksia.

Vuosina 2020-2023 on menossa uuden nelikaistaisen tieosuuden rakentaminen Hämeenkyrön ohitse. Tämä noin 10 kilometrin mittainen tie jätti Hämeenkyrön kohdalla olevat kolmostien liikenneympyrät historiaan ja sujuvoitti liikennettä huomattavasti. Tieosuus avattiin liikenteelle 30.11.2022.

Hämeenkyrönväylä joulukuussa 2022 liikenteelle aukeamista seuraavana päivänä

Rinnakkaistie

Kaksikaistainen moottoritien sivuun jäänyt tie on koko matkaltaan Vantaankoskelta Valkeakosken kautta Tampereelle saanut numerokseen 130. Sitä on ylläpidetty valtatietasoisena tienä ja sen liikennemäärät ovat murto-osa moottoritietä edeltäneeseen aikaan verrattuna. Tie onkin varsin miellyttävä vaihtoehto rauhallisesta rytmistä pitäville.

Moottoritie- ja nelikaistateiden eritasoliittymät

Helsinki-Tampere-Ylöjärvi

Vaasa