MYKK�ELOKUVASIVUSTO - Laulu tulipunaisesta kukasta (original) (raw)

�Onnellinen on ihminen ainoastaan silloin, kun h�n on nuori, kun el�m�n elohopea h�nen suonissaan herkk�n� juoksee!� Johannes Linnankoski: Laulu tulipunaisesta kukasta (1905)

Victor Sj�str�m oli tehnyt jo kaksi kansainv�lisesti merkitt�v�� elokuvaa, Terje Vigenin (1917) sek� Berg-Ejvindin (1918), mutta Mauritz Stiller ei ollut viel� saavuttanut teoksillaan kansallista menestyst� suurempaa. Sj�str�min esimerkin innoittamana h�n p��tti kokeilla kirjallista aihetta ja valitsi filmattavakseen Linnankosken suositun romaanin. Elokuvaversiosta tuli Stillerille matkalippu menestykseen, eik� Laulu tulipunaisesta kukasta ole menett�nyt vieh�tyst��n ja tehoaan vuosikymmenten saatossakaan, vaan se lukeutuu ruotsalaisen mykk�elokuvan suurimpien teosten joukkoon Aarne-herran rahojen (1919) ja Ajomiehen (1921) rinnalle.

Olof Koskela (Lars Hanson kenties parhaimmassa roolissaan) on Koskelan kartanon nuorempi poika, jonka syd�n sykkii el�m�lle ja sielu janoaa rakkautta ja seikkailuja. J��ty��n kiinni suhteesta talon nuoreen piikaan (Lillebil Christensen), Olof l�htee kotoaan ja p��tyy tukkisouvariksi. Olof nautiskelee el�m�st� ja vapaudesta, kunnes tapaa Moision tilan tytt�ren Kyllikin (vakuuttava Edith Erastoff). Pian t�m�n j�lkeen Olof tapaa viel� entisen rakastettunsa ja alkaa ymm�rt��, mit� on el�m�lleen ja monelle viettelem�lleen neidolle tehnyt.

Laulu tulipunaisesta kukasta on G�sta Berlingin tarun (1924) tavoin pelkistetty, vahvoin vedoin tehty l�pileikkaus alkuper�isest� aiheesta. Laajaa hahmogalleriaa on supistettu rankalla k�dell�: keskipisteess� ovat vain Olof ja Kyllikki muiden henkil�iden saadessa esill�oloaikaa ainoastaan satunnaisesti. Stillerin ja Gustaf Molanderin tekem�t ratkaisut ja juonirungon tiivistykset ovat kuitenkin toimivia ja tarinan vaikuttavimmat kohtaukset ja tehoavimmat elementit piirtyv�t valkokankaalle ihailtavalla varmuudella. Tunnelmassa on heti ensimm�isest� kohtauksesta l�htien vaikeasti m��ritelt�v�� taikaa, Stillerin johdatellessa katsojaa nuoruuden ja rakkauden t�ytt�m��n maailmaan.

Elokuva ei kuitenkaan ole pelkki� lemmenseikkailuja, vaan sill� on kirjan tavoin my�s vankka moraalinen opetus. Kukaan ei voi el�� el�m��ns� ottamatta vastuuta teoistaan, ei edes hurmaavin nuorukainen. Joskus on teht�v� tilit selv�ksi menneisyyden kanssa ja silloin on parasta olla n�yr� ja vastaanottavainen, mutta ei kuitenkaan alistuva. Nykykatsojalle elokuvan sanoma on kenties jo kulunut, mutta siit� huolimatta se toimii edelleen. Kohtaus, jossa Olof palaa p�� pystyss� ja suoraselk�isen� takaisin Moision tilalle, kruunaa vakuuttavan kokonaisuuden.

Laulu tulipunaisesta kukasta on my�s visuaalisesti eritt�in vaikuttava teos. Sj�str�m oli osoittanut teoksissaan, kuinka luonto valjastetaan keskeiseksi osaksi elokuvan tapahtumia ja Stiller tekee samoin. Erityisen komeana j�� mieleen ruotsalaisen mykk�elokuvan Odessan portaat, Kuohuva-kosken lasku, jossa Olof todistaa Kyllikille miehisyytens� ja rohkeutensa laskemalla tukilla l�pi vaarallisten tyrskyjen. Kuvaajakaksikon kuvasommitelmat yhdistettyn� napakkaan leikkaukseen pit�� tilanteen virtaavana ja s�hk�isen�. Koskenlasku oli oikeastikin vaarallista, ja lopulta ty�ryhm�n oli turvauduttava vaikeimmissa kohtauksissa nukkeen, koska tarpeeksi taitavaa tukinpy�ritt�j�� oli mahdotonta l�yt��. Kohtaus j�tti pysyv�n j�ljen skandinaaviseen elokuvaan ja sit� on sittemmin varioitu useasti.

Toinen mieleenpainuva kohtaus koetaan er��n ravintolan salissa, jonne Olof pakenee tavattuaan kaupungilla entisen rakastettunsa olosuhteissa, joista h�nell� ei ollut aavistustakaan. Ravintolan sein�ll� olevasta suuresta peilist� Olof n�kee itsens� ensi kertaa todellisena, el�m�n kuluttamana nuorukaisena. Vakuuttavasti maskeerattu, herra Hyde� muistuttava Olof on kuin painajaiskuva siloposkisesta, kotinsa j�tt�neest� nuoresta miehest�, jolle nautinnot ovat olleet t�rkeint� kaikessa. Ravintolakohtaus osoittautuu lopulliseksi k��nnekohdaksi Olofin el�m�ss� � t�m�n j�lkeen h�n on valmis palaamaan rakkaimpansa luo.

Vuodet eiv�t ole kohdelleet Stillerin mestariteosta parhaalla mahdollisella tavalla. Alun perin yli kaksituntinen elokuva lyhentyi ensi-illan j�lkeen l�hes puolella tunnilla. Alkuper�isversio ei ole valitettavasti s�ilynyt meid�n p�iviimme, sill� negatiivi tuhoutui 1940-luvun alussa. Nykyinen Tulipunakukka on vuoden 2001 restaurointi. En tied� millainen on ollut Stillerin alkuper�inen visio, mutta ainakin t�ss� versiossa olennaisin muutos Linnankosken tarinaan on Olofin ja Kyllikin yhteisen alkutaipaleen poisj�tt�. Laulu tulipunaisesta kukasta on filmattu sittemmin nelj�sti, kahdesti Ruotsissa (Per-Axel Branner v. 1934 ja Gustaf Molander v. 1956) ja kahdesti Suomessa (Teuvo Tulio v. 1938 ja Mikko Niskanen v. 1971).

S�NGEN OM DEN ELDR�DA BLOMMAN, 1919 Ruotsi

Tuotanto: Svenska Bio Ohjaus: Mauritz Stiller K�sikirjoitus: Harald B. Harald (=Gustaf Molander), Mauritz Stiller (Johannes Linnankosken romaanista) Kuvaus: Henrik Jaenzon, Ragnar Westfelt Lavastus: Axel Esbensen
N�yttelij�t: Lars Hanson (Olof Koskela), Axel Hultman (talonpoika Koskela, Olofin is�), Louise Fahlman (Olofin �iti), Greta Almroth (Annikki), Lillebil Christensen (Elli, �gaselli�), Edith Erastoff (Kyllikki), Hjalmar Peters (Kyllikin is�), Nils Lundell (Kyllikin sulhanen), Doris Nelson (tytt� bordellissa)