ele – Wikisanakirja (original) (raw)

Eräs ele

Eleitä

ele (48)

  1. sanattomaan kommunikaatioon liittyvä ruumiinkieli, vartalon ja raajojen liike erityisesti tehostamassa puhetta
    Yhdestä eleestä, ilmeestä tai asennosta emme voi päätellä koko viestin sisältöä.
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ele eleet
genetiivi eleen eleideneleitten
partitiivi elettä eleitä
akkusatiivi ele; eleen eleet
sisäpaikallissijat
inessiivi eleessä eleissä
elatiivi eleestä eleistä
illatiivi eleeseen eleisiineleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi eleellä eleillä
ablatiivi eleeltä eleiltä
allatiivi eleelle eleille
muut sijamuodot
essiivi eleenä eleinä
translatiivi eleeksi eleiksi
abessiivi eleettä eleittä
instruktiivi – elein
komitatiivi – eleine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo elee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti- vartalo elet-

1. sanattomaan kommunikaatioon liittyvä ruumiinkieli, vartalon ja raajojen liike erityisesti tehostamassa puhetta

englanti: gesture, sign espanja: gesto italia: gesto m. puola: gest m. ranska: geste saksa: Geste f., Gebärde f. venäjä: жест viro: žest

elekieli

ele m.

  1. (persoonapronomini) hän (miehestä)

ele f.

  1. (persoonapronomini) he (naisista)
  1. ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”ele”.