haju – Wikisanakirja (original) (raw)
”Haju” Jan Brueghelin ja Peter Paul Rubensin sarjasta Viisi aistia
haju (1)
- (fysiologia) hajuaistin ärsyke, joka aistitaan nenän kautta; se voidaan mieltää miellyttäväksi tai epämiellyttäväksi, kansanomaisesti hyväksi tai pahaksi, taikka neutraaliksi
Mikä tuo outo haju on?
Olipa raju haju!
Jotkut sanovat ihmisen säilyneen lajina hajunsa ansiosta. - (slangia) aavistus, tieto
Onko sinulla hajuakaan asiasta?
Ei mitään hajuu.
- IPA: /ˈhɑju/
- tavutus: ha‧ju
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | haju | hajut |
| genetiivi | hajun | hajujen |
| partitiivi | hajua | hajuja |
| akkusatiivi | haju; hajun | hajut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hajussa | hajuissa |
| elatiivi | hajusta | hajuista |
| illatiivi | hajuun | hajuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hajulla | hajuilla |
| ablatiivi | hajulta | hajuilta |
| allatiivi | hajulle | hajuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hajuna | hajuina |
| translatiivi | hajuksi | hajuiksi |
| abessiivi | hajutta | hajuitta |
| instruktiivi | – | hajuin |
| komitatiivi | – | hajuine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | haju- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | - |
hajuaine,hajuaisti,hajuaistimus,hajuetäisyys,hajuhaitta,hajuheinä,hajuhermo,hajuherne,hajulohko,hajulukko,hajulähde,hajupihka,hajupommi,hajurako,hajusaippua,hajusuola,hajuvesi,hajuvirhe,hajuväli,hienhaju,kalmanhaju,ominaishaju,rikinhaju,ruoanhaju,ruudinhaju,ruumiinhaju,sillinhaju
- haju Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkelit 579, 874, 1104, 3706 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana haju.