huutaa – Wikisanakirja (original) (raw)

huutaa (54-F) (taivutus[luo])

1. puhua hyvin lujaa
   Oletko vihainen minulle kun tuolla tavalla huudat?
2. tarjota huutokaupassa
   Huusin vanhan sohvan.
3. kutsua apua kovalla äänellä
   Hän yritti huutaa apua, mutta kukaan ei kuullut häntä.

• IPA: /ˈhuːt̪ɑːˣ/
• tavutus: huu‧taa

1. puhua lujaa

• karjua

• kirkua

• kuiskata

• sättiä

• substantiivit: huutaja, huutaminen, huuto, huutolainen

• verbit: huudahtaa, huudattaa, huudella

• huutaa Kielitoimiston sanakirjassa

• Artikkelit 848, 3717 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa