iso – Wikisanakirja (original) (raw)
iso (1) (komparatiivi isompi, superlatiivi isoin) (taivutus[luo])
- suuri, kookas, mittava
iso mies, iso kivi, iso perhe - varttunut
iso poika - vaikutusvaltainen, tärkeä
iso herra - versaali, toinen kahdesta tavallisesta kirjasinlajista
Erisnimet kirjoitetaan isolla alkukirjaimella.
- IPA: /ˈiso/
- tavutus: i‧so
1. suuri, kookas, mittava
| azeri: böyük bulgaria: голям englanti: big, large ersä: покш [pokš] espanja: grande ida'an: gayo krimintataari: balaban, büyük latvia: liels liivi: sūr pohjoissaame: stuoris | puola: duży ranska: grand, gros romani (Suomen): baro, baaro ruotsi: stor turkki: büyük turkmeeni: beýik unkari: nagy uzbekki: katta, buyuk venäjä: большой viro: suur |
|---|
adjektiivit: isoinen
isoaivot,isoakseli,isoaukile,isoeno,isohaukkapöllö,isoherttu,isohirvenjäkälä,isohokko,isoisoisä,isoisoäiti,isoisä,isojako,isojalka,isokaijanen,isokarpalo,isokasvuinen,isokenkäinen,isokihu,isokokoinen,isokoskelo,isokukkainen,isokulle,isokuonopallopää,isokuovi,isokuvioinen,isokäpylintu,isolantio,isolatvuskottarainen,isolehtilehmus,isoliitäjä,isolokki,isolumikko,isomaksaruoho,isomasto,isomerimetso,isomustarastas,isomuurahaiskarhu,isopanda,isopappa,isopistooli,isoprammi,isopreeriaturpiaali,isopurje,isoraaka,isoreikäinen,isorikas,isorokko,isorotta,isorumpu,isoruokki,isorutto,isoruutuinen,isorysä,isoserkku,isosetä,isosiipinen,isosilmäinen,isosisar,isosisko,isosittiäinen,isosuinen,isosulttaanikana,isosuu,isosätkin,isotakiainen,isotalvikki,isotanko,isotikka,isotrappi,isotäti,isoulpukka,isovaari,isovanhemmat,isovarpuinen,isovarvas,isovasara,isovatsainen,isoveli,isovene,isoviha,isoviherpantaheinä,isoviisari,isoviisas,isovinokas,isoympyrä,isoyrtti,isoäiti,isoääninen
iso (1)
- aikaihminen, aikuinen
Mitä isot edellä sitä pienet perässä.
Eikö täällä lapset saa tehdä mitään, onko tämä vain isojen maailma. - isä, isoisä
- arvohenkilö
Ei täällä ennen ollut muita isoja kuin apteekkari, opettaja ja Mäkelä itte.
Tämän kylän isot ökytaloissaan määräävät tahdin. - (kristinusko) rippileirillä vapaaehtoistyössä toimiva avustava ohjaaja, joka tyypillisesti, mutta ei välttämättä, on itse saanut konfirmaation edellisenä vuonna
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | iso | isot |
| genetiivi | ison | isojen |
| partitiivi | isoa | isoja |
| akkusatiivi | iso; ison | isot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | isossa | isoissa |
| elatiivi | isosta | isoista |
| illatiivi | isoon | isoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | isolla | isoilla |
| ablatiivi | isolta | isoilta |
| allatiivi | isolle | isoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | isona | isoina |
| translatiivi | isoksi | isoiksi |
| abessiivi | isotta | isoitta |
| instruktiivi | – | isoin |
| komitatiivi | – | isoine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | iso- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | - |