ja – Wikisanakirja (original) (raw)

ja

  1. japanin kielitunnus (kaksikirjaiminen, ISO 639-1)

ja

  1. (rinnastuskonjunktio, kopulatiivinen) yhdistää rinnasteisia sanoja tai lauseita
    Siellä oli poikia ja tyttöjä.
    Haluaisin tämän ja tuon.
    Koirat kirkuvat, ja lehmät lentävät.
    Menin kotiin ja aloin soittaa pianoa.
    Iltapalaksi on leipää, juustoa, kinkkua, tomaattia ja maitoa.

Suomelle, vatjalle, virolle, liiville ja saamelle yhteinen germaaninen laina. Vrt gootin jah ’ja’, ja ’niin’, jai ’todella’, ruotsin ja ’niin’, saksan ja ’niin’ ja englannin yes. Vrt. myös viron jah ’niin, kyllä’. Murteellinen merkitys ’myös’ lienee aikaisempi.[1]

1. rinnasteisten sanojen tai lauseiden yhdistäjä

alasaksa: un albania: dhe azeri: englanti: and ersä: ды [dy] espanja: y; (i:n edellä) e esperanto: kaj georgia: და heprea: indonesia: dan interlingua: et italia: e, ed jiddi: און (un) karjala: da kiina: kantoninkiina: (wo4) mandariinikiina: 和‎ (hé) latina: et, -que latvia: un liettua: ir liivi: ja, un livvi: da mokša: ди [di]; эди [èdi] norja: og novial: e pohjoissaame: ja portugali: e ranska: et rarotonga: maa romani (Suomen): ta ruotsi: och saksa: und tanska: og tšekki: (rinnakkaisia merkityksiä yhdistävä) i, (eri asioita yhdistävä) a unkari: és vatja: ja venäjä: (rinnakkaisia merkityksiä yhdistävä) и (i), (eri asioita yhdistävä) а (a) vepsä: da, dai, i, ka viro: ja võro: ja

ja

  1. (murteellinen) myös
    Minä tulen ja. 'Minä tulen myös.'
    Onko totta ja? 'Onko totta myös?'

ja, JA, ajatellaan yleensä taipumattomana ja taivutetaan vain jälkiosan puolesta yhdyssanamuodosteessa jos tarpeen.

  1. (logiikka) Ja-funktio JA.

ja (genetiivi, datiivi ja akkusatiivi /preposition jälkeen mnjo; instrumentaali mnu; lokatiivi mnjo)[2]

  1. (persoonapronomini) minä

ja

  1. hah (kuvaa naurua)

ja

  1. kyllä

  1. (persoonapronomini) minä

ja

  1. (alistuskonjunktio) jos
    Ja tu ej, tad es arī eju. – Jos sinä lähdet, myös minä lähden.

Verkkoversio: LEL 2012

ja

  1. (rinnastuskonjunktio) ja
    ja nei kōgaz − ja niin edelleen

Verkkoversio: LEL 2012

oahpa.no liv-fin [liivi-suomi-liivi, osin suomeksi]

ja

  1. (rinnastuskonjunktio) ja

ja

  1. (persoonapronomini) minä
nominatiivi ja
genetiivi mnie
datiivi mnie/mi
akkusatiivi mnie
instrumentaali mną
lokatiivi mnie

ja

  1. kyllä

ja

  1. kyllä

(kyrillinen: ја)

  1. (persoonapronomini) minä

ja

  1. (persoonapronomini) minä

ja

  1. (rinnastuskonjunktio) ja, sekä, (rinnakkaismuoto ning
    mehed ja naised – miehet ja naiset
    Ostsin kaks ja pool kilo mandariine. – Ostin kaksi ja puoli kiloa mandariineja.
    Töö oli raske ja nõudis palju jõudu. – Työ oli raskas ja vaati paljon voimia.
    ja siis? – ja sitten, entä sitten?

ja

  1. (rinnastuskonjunktio) ja

  2. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjö Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.

  3. 58 Erste Person Dolnoserbsko-nimske słowniki