julma – Wikisanakirja (original) (raw)

julma (10) (komparatiivi julmempi, superlatiivi julmin) (taivutus[luo])

1. sellainen, joka ei välitä toisten kärsimyksistä: sydämetön, tunteeton ja raaka
2. (oikeustiede) (rikoksen tekotavasta, tuomiota koventavana perusteena) sel­lainen, joka tarkoituksellisesti tähtää uhrin kokeman kärsimyksen pitkittymi­seen
3. (puhekieltä) julmettu
4. (murteellinen) ruma

• IPA: /ˈjulmɑ/

• tavutus: jul‧ma

• [2] raaka

• adverbit: julmasti

• substantiivit: julmuri, julmuus

• verbit: julmistella, julmistua

• armelias

• armollinen

• julma Kielitoimiston sanakirjassa

• Artikkelit 876, 3860, 3900 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa