kaula – Wikisanakirja (original) (raw)
Kaula [1]
Kitaran kaula [2]
Pullojen kauloja [2]
kaula (9)
- ruumiinosa pään ja vartalon välillä
- jonkin kapea osa
pullonkaula, kohdunkaula
Kitaran kaula kiinnitetään runkoon jyrsittyyn koloon ruuveilla. - etäisyys, etumatka
Johdossa ollut urheilija kasvatti kaulaa kilpailijoihinsa.
- IPA: /ˈkɑu̯lɑ/
- tavutus: kau‧la
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaula | kaulat |
| genetiivi | kaulan | kaulojen(kaulain) |
| partitiivi | kaulaa | kauloja |
| akkusatiivi | kaula; kaulan | kaulat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaulassa | kauloissa |
| elatiivi | kaulasta | kauloista |
| illatiivi | kaulaan | kauloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaulalla | kauloilla |
| ablatiivi | kaulalta | kauloilta |
| allatiivi | kaulalle | kauloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaulana | kauloina |
| translatiivi | kaulaksi | kauloiksi |
| abessiivi | kaulatta | kauloitta |
| instruktiivi | – | kauloin |
| komitatiivi | – | kauloine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaula- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | - |
balttilainen laina (n. 2000–3000 vuotta sitten)[1]
2. jonkin kapea osa
| englanti: neck italia: collo m. (pullon) | ukraina: шийка f. |
|---|
adverbit: kaulakkain, kaulatuksin, kaulatusten
hampaankaula,juurikaula,kanankaula,kaula-aukko,kaulahermo,kaulahihna,kaulahuivi,kaulakello,kaulaketju,kaulakipu,kaulakoru,kaulaliina,kaulamikrofoni,kaulanauha,kaulanikama,kaulapanta,kaulaparta,kaularanka,kaularauhanen,kaularauta,kaulariipus,kaulasuoni,kaulavaltimo,kenokaula,kierokaula,kiertokaula,kohdunkaula,käsikaulaa,käärmekaula,pullonkaula
kaula
↑ Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)