kello – Wikisanakirja (original) (raw)
kello (1)
kello (3)
kello (6)
kello (1)
- ontosta avonaisesta metallikuoresta muodostuva soitin, jota soitetaan lyömällä sen alaosaa ulkopuolelta tai sen kielen lyödessä kellon sisäpintaa liikkeen vaikutuksesta
Turun tuomiokirkon kello lyö kaksitoista.
Kenelle kellot soivat.
johtavan lehmän kello - (laajemmin) jonkinlainen äänimerkkejä ajan merkiksi tuottava laite
Koulun kello soi. - ajan mittaamiseen ja näyttämiseen tarkoitettu laite
Ostin eilen uuden kellon, koska olin hukannut vanhan kelloni.
kallis kello ranteessaan
Atomikello on hyvin tarkka kello, joka käyttää atomien resonanssitaajuuksia ajan mittaamiseen. - kellonaika
Mitä kello on? Paljonko kello on? - adverbina kellonajan ilmaisuissa
Juna lähtee kello kahdeksan aamulla. - (kasvitiede) kellojen (Campanula) suvun kasvi
- (yhdyssanan jälkiosana) lumi- (Galanthus) tai alppikellojen (Soldanella) suvun kasvi
- (miekkailu) kokilli
Germaaninen laina.[1] Sana esiintyy ensi kerran kirjallisena Ericus Schroderuksen sanakirjassa vuonna 1637.[2]
- IPA: [ˈke̞lːo̞]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kello | kellot |
| genetiivi | kellon | kellojen |
| partitiivi | kelloa | kelloja |
| akkusatiivi | kello; kellon | kellot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kellossa | kelloissa |
| elatiivi | kellosta | kelloista |
| illatiivi | kelloon | kelloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kellolla | kelloilla |
| ablatiivi | kellolta | kelloilta |
| allatiivi | kellolle | kelloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kellona | kelloina |
| translatiivi | kelloksi | kelloiksi |
| abessiivi | kellotta | kelloitta |
| instruktiivi | – | kelloin |
| komitatiivi | – | kelloine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kello- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | - |
1. soittokello
| azeri: zəng englanti: bell espanja: campana, (pieni) campanilla islanti: klukka italia: campana japani: 鈴, 鐘 latvia: zvans m. liettua: varpas m. liivi: kīela puola: dzwon ranska: cloche f. romania: clopot | ruotsi: klocka saksa: Glocke f. slovakki: zvon m., zvonec m., zvonček m. tšekki: (kirkon) zvon, zvonek, (lehmän) zvonec, (pieni) zvoneček turkki: çan ukraina: дзвін m., (pieni) дзвінок m., дзвіночок unkari: harang uzbekki: qo'ng'iroq valkovenäjä: звон m. venäjä: колокол, (pieni) колокольчик vepsä: kell viro: kell |
|---|
2. (laajemmin) jonkinlainen äänimerkkejä ajan merkiksi tuottava laite
3. ajanmittauslaite
| azeri: saat englanti: clock, (kannettava, kädessä pidettävä) watch espanja: reloj esperanto: horloĝo fääri: klokka ido: horlojo islanti: klukka italia: orologio m. japani: 時計 latvia: pulkstenis m. liettua: laikrodis m. liivi: kīela norja: klokke f. pohjoissaame: tiibmu | puola: zegar m. ranska: horloge f., (herätyskello) réveil m., (kannettava, kädessä pidettävä) montre f. ruotsi: klocka, ur saksa: Uhr f. slovakki: hodiny (monikollinen), hodinky (monikollinen) tšekki: hodiny (monikollinen), hodinky (monikollinen) turkki: saat ukraina: годинник m. unkari: óra uzbekki: soat, соат valkovenäjä: гадзіннік m. venäjä: часы (monikollinen) vepsä: časud (monikollinen) viro: kell |
|---|
ajan mittaus
soitin
[3] ajan mittauslaite:
adjektiivit: kellomainen, kellollinen, kelloton
substantiivit: kellokas
verbit: kellottaa
aisakello,alppikello,atomikello,aurinkokello,azorienkello,digitaalikello,harakankello,heilurikello,herätyskello,hiekkakello,hiirenkello,hirvenkello,hälytyskello,hätäkello,hääkellot,iltakello,isotooppikello,joulukello,juorukello,kaappikello,kaasukello,kaksoisnäyttökello,karjankellot,kaulakello,kauriinkello,kelloaika,kellohame,kellohattu,kellohelma,kellohuone,kellojakso,kellojensoitto,kellokaappi,kellokalle,kellokanerva,kellokasvit,kellokatkero,kellokauppa,kellokoneisto,kellokortti,kellokukka,kellokytkin,kellokäyrä,kelloköynnös,kellolaite,kelloliike,kellolintu,kellometalli,kellomies,kellonaika,kellonavain,kellonheiluri,kellonjousi,kellonkieli,kellonlasi,kellonluoti,kellonlyömä,kellonlyönti,kellonmäärä,kellonpaino,kellonpunnus,kellonratas,kellonsoittaja,kellonsoitto,kellontikitys,kellonvalaja,kellonvieteri,kellonviisari,kellopeippi,kellopeli,kellopiiri,kellopoiju,kellopronssi,kellopuhelin,kelloradio,kelloseppä,kellosinilatva,kellotaajuus,kellotalvikki,kellotapuli,kellotasku,kellotaulu,kellotorni,keskuskello,ketunkello,kevätkello,kielikello,kiirunankello,kilikello,kirkonkello,kissankello,korttikello,kultakello,kuolemankello,kuolinkellot,kurjenkello,kvartsikello,käkikello,könninkello,laivakello,lehmänkello,liesikello,lumikello,maariankello,mittakello,morsiuskello,munakello,ovikello,palokello,pelikello,peurankello,putkikellot,päivyrikello,pääkello,pöytäkello,rannekello,rastaankello,rataskello,ruokakello,šakkikello,sammakonkello,sanomakellot,seinäkello,sekuntikello,sielunkellot,sinikello,soittokello,sukelluskello,sukeltajankello,sähkökello,tarkastuskello,tarkkuuskello,taskukello,tornikello,tuulikello,työaikakello,ukonkello,varsankello,vellikello,vesikello,viisarikello,vuohenkello
tulla toinen ääni kelloon — muuttaa asennetta tai mielipidettä
Vahinko ei tule kello kaulassa. — vahingot tapahtuvat yllättäen
kello Kielitoimiston sanakirjassa
kello Suomen murteiden sanakirjassa
kello Suomen etymologisessa sanakirjassa
Artikkelit 77, 3830 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
- ↑ Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 37. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.
- ↑ Petri Lauerma: Marcus Pauli Sadeleri – Schroderuksen sanakirjan suomalainen avustaja. Kieliviesti, 2016, nro 3, s. 7. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 20.2.2020.