taito – Wikisanakirja (original) (raw)

Wikipedia

taito (1-F)

  1. henkinen tai ruumiillinen kyky tehdä jtk
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi taito taidot
genetiivi taidon taitojen
partitiivi taitoa taitoja
akkusatiivi taito; taidon taidot
sisäpaikallissijat
inessiivi taidossa taidoissa
elatiivi taidosta taidoista
illatiivi taitoon taitoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi taidolla taidoilla
ablatiivi taidolta taidoilta
allatiivi taidolle taidoille
muut sijamuodot
essiivi taitona taitoina
translatiivi taidoksi taidoiksi
abessiivi taidotta taidoitta
instruktiivi taidoin
komitatiivi taitoine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo taido-
vahva vartalo taito-
konsonantti- vartalo -

puolan~inen puolan kieltä osaava

verbistä taitaa suffiksilla -o

ajotaito,ammattitaito,erätaito,esiintymistaito,esitystaito,ilmaisutaito,insinööritaito,johtamistaito,järjestelytaito,kansalaistaito,keittotaito,keskustelutaito,kielitaito,kirjapainotaito,kirjoitustaito,kuvaamataito,kuvaamistaito,kädentaito,käsityötaito,laulutaito,lentotaito,lukutaito,matkimistaito,merenkulkutaito,perustaito,piirustustaito,puhetaito,ruoanlaittotaito,sisälukutaito,soittotaito,sotataito,taidonnäyte,taistelutaito,taitoaine,taitokeino,taitolaji,taitolento,taitolentäjä,taitoliike,taitoluistelu,taitomerkki,taitoniekka,taitopeli,taitoratsastus,taitosuoritus,taitotaso,taitotemppu,taitoteos,taitotieto,taitotyö,taitouinti,taitovirhe,taitovoimistelu,tietotaito,toistaitoinen,uimataito,valtiomiestaito,väittelytaito