takka – Wikisanakirja (original) (raw)

Takka

takka (9-A)

1. osittain avonainen tulisija
   Takkaa on käytetty lämmitykseen ja keittopaikkana.
   Monissa takoissa on savukupu.
2. (vanhentunut) takkavitsalla sidottu kantamus
   Mummo teki niitetyistä heinistä takan ja kantoi sen kotiin lampaille.
3. (vanhentunut) vipuun sidottu ansasilmukka, joka lauetessa kiristyy ja nostaa saaliseläimen ilmaan
   Takan vipuna on kasvava puu tai puunhaaraan asetettu seiväs.
   Ansoilla (kaula-, jalka-, selkoinansat ja takat) pyydystetään kanalintuja ja jäniksiä, ennen susia, ilveksiä, mäyriä, oravia, kärppiä, näätiä, jopa karhujakin. (Pieni tietosanakirja, 1925-1928)
4. kirveen hamara
   Sitkaiden puiden halkaisussa otetaan kiila ja takka käyttöön.

• IPA: /ˈt̪ɑkːɑ/
• tavutus: tak‧ka

suomenruotsin murteellisesta samaa tarkoittavasta sanasta *stacke , joka on samaa alkuperää kuin stack; vrt. myös taakka[1]

1. tulisija

• savuhylly

• savukupu

• taakka

• korsteeni tulisija

• kirveen hamara

• adjektiivit: takallinen

avotakka,heinätakka,jäniksentakka,takkahuone,takkahylly,takkaporo,takkapuu,takkarauta,takkasydän,takkatikku,takkatuli,takkatupa,takkauuni,takkavalkea,takkavitsa,ulkotakka,uunitakka,vesitakka,vesivaippatakka

• takka Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 791 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

takka

1. takaa
   eest ja takka

Vanhahtavampi ja puhekielisempi kuin tagant.

• taga

• taha

• tagant

1. ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”takka”.