aallokko – Wikisanakirja (original) (raw)
- yleensä nesteen pinnan aaltoilu, epäsäännöllinen aaltoliike
Järvellä oli eilen kova aallokko, ja veneemme oli vähällä kaatua.
Vilja aaltoilee tuulessa, koko maisema on yhtä aallokkoa. - (kuvaannollisesti) vaihtelu
Mielialani on jatkuvaa aallokkoa, välillä alamäkeä ja kohta taas jyrkkää ylämäkeä.
- IPA: /ˈɑːlːokːo/
- tavutus: aal‧lok‧ko
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aallokko | aallokot |
| genetiivi | aallokon | aallokoidenaallokoittenaallokkojen |
| partitiivi | aallokkoa | aallokkojaaallokoita |
| akkusatiivi | aallokko; aallokon | aallokot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aallokossa | aallokoissa |
| elatiivi | aallokosta | aallokoista |
| illatiivi | aallokkoon | aallokkoihinaallokoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aallokolla | aallokoilla |
| ablatiivi | aallokolta | aallokoilta |
| allatiivi | aallokolle | aallokoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aallokkona | aallokkoinaaallokoina |
| translatiivi | aallokoksi | aallokoiksi |
| abessiivi | aallokotta | aallokoitta |
| instruktiivi | – | aallokoin |
| komitatiivi | – | aallokkoine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | aalloko- | |
| vahva vartalo | aallokko- | |
| konsonantti- vartalo | - |
sana aalto (heikko vokaalivartalo aallo-) + johdin -kko
myötäaallokko,peräaallokko,ristiaallokko,sivuaallokko,vasta-aallokko
aallokko Kielitoimiston sanakirjassa
aallokko Tieteen termipankissa
Kotimaisten kielten keskuksen nykysuomen sanalista v. 1. (taivutustyyppi = 4-A)