aavistus – Wikisanakirja (original) (raw)

aavistus (39)

  1. ennakkotunne, epäilys; tunne siitä, että jotakin tapahtuu
    Minulla on sellainen aavistus, että hänellä on jokin ongelma, josta hän ei uskalla puhua.
  2. aavistus + elat.: ajatus, oletus, arvaus

Onko sinulla aavistustakaan hänen olinpaikastaan?

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aavistus aavistukset
genetiivi aavistuksen aavistustenaavistuksien
partitiivi aavistusta aavistuksia
akkusatiivi aavistus; aavistuksen aavistukset
sisäpaikallissijat
inessiivi aavistuksessa aavistuksissa
elatiivi aavistuksesta aavistuksista
illatiivi aavistukseen aavistuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi aavistuksella aavistuksilla
ablatiivi aavistukselta aavistuksilta
allatiivi aavistukselle aavistuksille
muut sijamuodot
essiivi aavistuksena aavistuksina
translatiivi aavistukseksi aavistuksiksi
abessiivi aavistuksetta aavistuksitta
instruktiivi – aavistuksin
komitatiivi – aavistuksine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo aavistukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti- vartalo aavistus-

2. oletus, arvaus

japani: 心当たり kroatia: pojam m.

aavistuksenomainen,aavistuskyky,aavistuslähtö,ennakkoaavistus