algebra – Wikisanakirja (original) (raw)

Wikipedia

Algebra

Algebra

Algebra

algebra (11)

  1. (matematiikka) matematiikan osa-alue, jossa tarkastellaan lukujen yleisiä ominaisuuksia korvaamalla luvut muuttujilla ja manipuloimalla niitä laskusääntöjen mukaan
  2. (matematiikka) yhtälöoppi, jossa aritmeettisten laskutoimitusten lisäksi käytetään potenssiin korottamista ja juurenottoa
  3. (matematiikka) algebrallinen rakenne; joukko, jossa on määritelty yksi tai useampi binäärioperaatio
  4. (matematiikka) algebrallisiin rakenteisiin kohdistuva tutkimus
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi algebra algebrat
genetiivi algebran algebrienalgebroidenalgebroitten(algebrojen)(algebrain)
partitiivi algebraa algebriaalgebroita(algebroja)
akkusatiivi algebra; algebran algebrat
sisäpaikallissijat
inessiivi algebrassa algebroissaalgebrissa
elatiivi algebrasta algebroistaalgebrista
illatiivi algebraan algebroihinalgebriin
ulkopaikallissijat
adessiivi algebralla algebroillaalgebrilla
ablatiivi algebralta algebroiltaalgebrilta
allatiivi algebralle algebroillealgebrille
muut sijamuodot
essiivi algebrana algebroinaalgebrina
translatiivi algebraksi algebroiksialgebriksi
abessiivi algebratta algebroittaalgebritta
instruktiivi algebroinalgebrin
komitatiivi algebrine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo algebra-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti- vartalo -

latinan algebra < arabian ‘ilm al-jabr ’palauttamisen tiede’, joka esiintyy al-Khwarizmin matematiikan oppikirjan nimessä n. vuonna 820; < sanasta al-jabr ’palauttaminen, (murtuneen luun) yhteensovittaminen’[1]

1. matematiikan osa-alue, jossa tarkastellaan lukujen yleisiä ominaisuuksia korvaamalla luvut muuttujilla ja manipuloimalla niitä laskusääntöjen mukaan

englanti: algebra hollanti: algebra f. ruotsi: algebra venäjä: алгебра

aritmeettinen,abstrakti algebra,laskento,polynomi

Boolen algebra,joukkoalgebra,lineaarialgebra,sigma-algebra,vektorialgebra

algebra

  1. (matematiikka) algebra

algebra f.

  1. (matematiikka) algebra
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi algebra algebrae
akkusatiivi algebram algebrās
genetiivi algebrae algebrārum
datiivi algebrae algebrīs
ablatiivi algebrā algebrīs

algebra f. (1)

  1. algebra

algebra yl. (yks. määr. algebran [luo], ei monikkoa)

  1. (matematiikka) algebra
  1. Klaus Karttunen: Orientin etymologinen sanakirja. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-306-1.