analogia – Wikisanakirja (original) (raw)
analogia (12)
- kahden esineen, asian tai suhteen välille yhteneväisyyden, vastaavuuden, samankaltaisuuden muodostava kielellinen ilmaisu; kognitiivinen prosessi, joka siirtää informaatiota tai merkitystä tietystä lähteestä tiettyyn kohteeseen
Niels Bohrin atomimalli muodosti analogian atomin ja aurinkokunnan välille. - (biologia) samatoimisuus
- (kielitiede) eräs yhdenmukaistuneiden epä-äännelaillisten muotojen selitysperuste
- IPA: /ˈɑnɑˌlogiɑ/
- tavutus: a‧na‧lo‧gi‧a
| Taivutus | |||
|---|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko | |
| kieliopilliset sijamuodot | |||
| nominatiivi | analogia | analogiat | |
| genetiivi | analogian | analogioidenanalogioitten(analogiain) | |
| partitiivi | analogiaa | analogioita | |
| akkusatiivi | analogia; analogian | analogiat | |
| sisäpaikallissijat | |||
| inessiivi | analogiassa | analogioissa | |
| elatiivi | analogiasta | analogioista | |
| illatiivi | analogiaan | analogioihin | |
| ulkopaikallissijat | |||
| adessiivi | analogialla | analogioilla | |
| ablatiivi | analogialta | analogioilta | |
| allatiivi | analogialle | analogioille | |
| muut sijamuodot | |||
| essiivi | analogiana | analogioina | |
| translatiivi | analogiaksi | analogioiksi | |
| abessiivi | analogiatta | analogioitta | |
| instruktiivi | – | analogioin | |
| komitatiivi | – | analogioine-+ omistusliite | |
| vartalot | |||
| vokaalivartalo | analogia- | ||
| heikko vartalo | - | ||
| vahva vartalo | - | konsonantti- vartalo | - |
kreikan sanasta ἀναλογία, analogia
1. kahden esineen, asian tai suhteen välille yhteneväisyyden, vastaavuuden, samankaltaisuuden muodostava kielellinen ilmaisu; kognitiivinen prosessi, joka siirtää informaatiota tai merkitystä tietystä lähteestä tiettyyn kohteeseen
| englanti: analogy | saksa: Analogie f. |
|---|
analogiakone,analogialaite,analogiamuoto,analogianäyttö,analogiapäätelmä,analogiatekniikka,analogiavaikutus