asenne – Wikisanakirja (original) (raw)
- eettisiin arvoihin tai sosiaalisesti merkitykselliseen kohteeseen perustuva myönteinen tai kielteinen suhtautumistapa, ohje, kuvaus tai neuvo, kuinka toimia tavoitteen saavuttamiseksi
Hänellä on myönteinen asenne.
tiedollinen asenne, esteettinen asenne, eettinen asenne
- IPA: /ˈɑsenːeˣ/
- tavutus: a‧sen‧ne
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | asenne | asenteet |
| genetiivi | asenteen | asenteidenasenteitten |
| partitiivi | asennetta | asenteita |
| akkusatiivi | asenne; asenteen | asenteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | asenteessa | asenteissa |
| elatiivi | asenteesta | asenteista |
| illatiivi | asenteeseen | asenteisiinasenteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | asenteella | asenteilla |
| ablatiivi | asenteelta | asenteilta |
| allatiivi | asenteelle | asenteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | asenteena | asenteina |
| translatiivi | asenteeksi | asenteiksi |
| abessiivi | asenteetta | asenteitta |
| instruktiivi | – | asentein |
| komitatiivi | – | asenteine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | asentee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | asennet- |
Mahdollisesti johdos _asento_-sanasta. Yleiskielessä sana mainitaan ensi kerran Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.[1]
1. eettisiin arvoihin tai sosiaalisesti merkitykselliseen kohteeseen perustuva suhtautumistapa
adjektiivit: asenteellinen
verbit: asennoida, asennoitua
asenneilmapiiri,asenneilmasto,asennekasvatus,asennemittaus,asennevamma,asenteenmuutos,can do -asenne,elämänasenne,ennakkoasenne,normaaliasenne,oppositioasenne,perusasenne,puolustusasenne,rooliasenne,taisteluasenne,tutkijanasenne
- asenne Kielitoimiston sanakirjassa
- asenne Tieteen termipankissa
- Artikkeli 310 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.