asunnoton – Wikisanakirja (original) (raw)

asunnoton (34-C) (ei vertailuasteita)

  1. sellainen, jolla ei ole asuntoa
    Asunnottomat kulkijat majailivat sillan alla.

1. sellainen, jolla ei ole asuntoa

englanti: homeless

asunnoton (34-C)

  1. henkilö, jolla ei ole asuntoa
    Suurkaupungeissa on paljon asunnottomia.
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi asunnoton asunnottomat
genetiivi asunnottoman asunnottomien(asunnotonten)
partitiivi asunnotonta asunnottomia
akkusatiivi asunnoton; asunnottoman asunnottomat
sisäpaikallissijat
inessiivi asunnottomassa asunnottomissa
elatiivi asunnottomasta asunnottomista
illatiivi asunnottomaan asunnottomiin
ulkopaikallissijat
adessiivi asunnottomalla asunnottomilla
ablatiivi asunnottomalta asunnottomilta
allatiivi asunnottomalle asunnottomille
muut sijamuodot
essiivi asunnottomana(asunnotonna) asunnottomina
translatiivi asunnottomaksi asunnottomiksi
abessiivi asunnottomatta asunnottomitta
instruktiivi asunnottomin
komitatiivi asunnottomine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo asunnottoma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti- vartalo asunnoton-

1. henkilö, jolla ei ole asuntoa

englanti: homeless