avuton – Wikisanakirja (original) (raw)
avuton (34-C) (komparatiivi avuttomampi, superlatiivi avuttomin) (taivutus[luo])
- kykenemätön selviytymään omin voimin, muiden avusta riippuvainen
avuton lapsi
avuttomassa tilassa ollut - (arkikieltä) surkea
avuton yritys
- IPA: /ˈɑʋut̪on/
- tavutus: a‧vu‧ton
sanan apu vartalosta avu- ja suffiksista -ton
tai
sanan avu vartalosta avu- ja suffiksista -ton
- adverbit: avuttomasti
- substantiivit: avuttomuus