contento – Wikisanakirja (original) (raw)

contento m., contenta f. (monikko contentos m., contentas f.)

1. tyytyväinen
   (estar) contento con algo (olla) tyytyväinen johonkin
   (estar) contento de algo (olla) tyytyväinen jostakin syystä

contento

1. indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä contentar[luo]

contento m., contenta[luo] f. (monikko contenti[luo] m., contente[luo] f.)

1. onnellinen
2. tyytyväinen

contento

1. indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä contentare

contentō

1. yksikön maskuliinin datiivimuoto sanasta contentus (joka on partisiipin perfekti sanasta contendo)
2. yksikön maskuliinin ablatiivimuoto sanasta contentus (joka on partisiipin perfekti sanasta contendo)
3. yksikön neutrin datiivimuoto sanasta contentus (joka on partisiipin perfekti sanasta contendo)
4. yksikön neutrin ablatiivimuoto sanasta contentus (joka on partisiipin perfekti sanasta contendo)

contentō

1. yksikön maskuliinin datiivimuoto sanasta contentus (joka on partisiipin perfekti verbistä contineō)
2. yksikön maskuliinin ablatiivimuoto sanasta contentus (joka on partisiipin perfekti verbistä contineō)
3. yksikön neutrin datiivimuoto sanasta contentus (joka on partisiipin perfekti verbistä contineō)
4. yksikön neutrin ablatiivimuoto sanasta contentus (joka on partisiipin perfekti verbistä contineō)

contento m. (ei monikkoa)

1. tyytyväisyys

contento

1. indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä contentar