eli – Wikisanakirja (original) (raw)

eli

  1. (rinnastuskonjunktio) elikkä, alias, toisin sanoen
    Tämä puu on mänty eli petäjä.
    Hän tulee tänne maanantaina eli ylihuomenna.
  2. (murteellinen) tai, vai
    Matti eli Pekka menköön heti isälle avuksi.
    Lähdetkö mukaan eli et?

Laina kantaskandinaavista tai muinaisruotsista (aella, aellar, vrt. nykyruotsin eller) tai nominivartalon e- vanha sijamuoto tai johdos (e-+-li(k), vrt. mikäli). _Eli_- ja _tai_-sanojen ero on keinotekoinen.[1][2] Kaisa Häkkisen mukaan ensimmäinen selitys on uskottavampi[3].

1. elikkä, alias, toisin sanoen

englanti: or, in other words, that is (i.e.) espanja: o sea, es decir hollanti: ofwel italia: cioè, in altre parole kroatia: to jest, ili, odnosno latina: sive, seu, vel, id est portugali: ou, ou seja ranska: ou ruotsi: eller saksa: oder, beziehungsweise tšekki: aneb ukraina: або, тобто venäjä: или, то есть viro: ehk

lei, lie

eli

  1. indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä elää

eli

  1. (persoonapronomini) he
  2. (demonstratiivinen) ne

eli

  1. tai

  2. ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana eli.

  3. ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjö Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 57; myös toimittajan alaviite 33

  4. ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana eli.