elintarvike – Wikisanakirja (original) (raw)

Wikipedia

elintarvike (48)

  1. mikä tahansa aine tai tuote, myös jalostettuna, osittain jalostettuna tai jalostamaton tuote, joka on tarkoitettu tai jonka voidaan kohtuudella olettaa tulevan ihmisten nautittavaksi
    Nykyisin yhä pienempi osa perheen tuloista menee elintarvikkeisiin.
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi elintarvike elintarvikkeet
genetiivi elintarvikkeen elintarvikkeidenelintarvikkeitten
partitiivi elintarviketta elintarvikkeita
akkusatiivi elintarvike; elintarvikkeen elintarvikkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi elintarvikkeessa elintarvikkeissa
elatiivi elintarvikkeesta elintarvikkeista
illatiivi elintarvikkeeseen elintarvikkeisiinelintarvikkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi elintarvikkeella elintarvikkeilla
ablatiivi elintarvikkeelta elintarvikkeilta
allatiivi elintarvikkeelle elintarvikkeille
muut sijamuodot
essiivi elintarvikkeena elintarvikkeina
translatiivi elintarvikkeeksi elintarvikkeiksi
abessiivi elintarvikkeetta elintarvikkeitta
instruktiivi elintarvikkein
komitatiivi elintarvikkeine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo elintarvikkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti- vartalo elintarviket-

yhdyssana sanoista elin- ja tarvike. Sanaa on käytetty 1920-luvulta lähtien[1].

1. ihmisen ravinnokseen käyttämät aineet

elintarvikeala,elintarvikehuolto,elintarvikehygieenikko,elintarvikehygienia,elintarvikeinsinööri,elintarvikekauppa,elintarvikekemia,elintarvikekioski,elintarvikeliike,elintarvikelisäaine,elintarvikemuovi,elintarvikeomavaraisuus,elintarviketeknologia,elintarviketeollisuus,elintarviketiede,elintarvikeväri,peruselintarvike,tuore-elintarvike,uuselintarvike

  1. Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 157. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.