erä – Wikisanakirja (original) (raw)

erä (10)

  1. yhtenäinen rajallinen us. yhdellä kertaa käsiteltävä osuus jostain (sovitusta) määrästä
    kertaerä, tuotantoerä
  2. pelin määrätyn mittainen pelivuoro tai jakso
  3. kerta
    Ei nyt tällä erää keritä.
  4. eränkäynti, metsästys
    käydä erällä
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi erä erät
genetiivi erän erien(eräin)
partitiivi erää eriä
akkusatiivi erä; erän erät
sisäpaikallissijat
inessiivi erässä erissä
elatiivi erästä eristä
illatiivi erään eriin
ulkopaikallissijat
adessiivi erällä erillä
ablatiivi erältä eriltä
allatiivi erälle erille
muut sijamuodot
essiivi eränä erinä
translatiivi eräksi eriksi
abessiivi erättä erittä
instruktiivi – erin
komitatiivi – erine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo erä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti- vartalo -

Varhaiskanta-arjalaisesta alkumuodosta *erä, joka on todennäköisesti tarkoittanut ’erillään tai irrallaan olevaa’.[1]

2. urheilu

englanti: (jääkiekko) period, (nyrkkeily) round, (tennis) set, (yleisurheilu) heat ranska: (tennis, baseball, kriketti) manche f. venäjä: раунд, тур, (jääkiekko) период, (tennis) сет, гейм

alkuerä,eräajo,eräalue,eräkirja,eräkirjailija,eräkulttuuri,eräkäsittely,eräluku,erämaa,erämies,eränkävijä,eränkäynti,eräopas,eräpallo,eräpoliisi,eräpäivä,eräreitti,eräretkeily,eräretki,eräseurue,erätaito,erätalous,erätauko,erävartija,erävoitto,jäännöserä,kauppaerä,keräilyerä,koe-erä,korkoerä,kuoletuserä,kustannuserä,kuukausierä,loppuerä,lumierä,lyhennyserä,maksuerä,menoerä,määräerä,osamaksuerä,saapumiserä,tasaerä,tavaraerä toimituserä,tuloerä,tuotantoerä,täydennyserä,vakuutusmaksuerä,valmistuserä,välierä

  1. ↑ Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004