ero – Wikisanakirja (original) (raw)

Katso myös: erő

ero (1)

1. se, miten jokin poikkeaa toisesta
   Minusta niillä ei ole mitään eroa.
   Sukupuolten välillä on monia eroja.
2. erilleen lähtö
   En kestäisi pitkää eroa kotimaastani.
   EU-ero, euroero
3. ihmissuhteen päättyminen, avioero
   Matille ja Maijalle tuli hiljan ero.
4. viran tai aseman jättäminen
5. (matematiikka) erotus
   Mitta-arvojen ero oli suuri.
6. erillään olo, erossaolo
   Kissa ja koira ovat erossa toisistaan.
7. etäisyys, välimatka
   Sillä ja sillä on eroa 1 metri.

• IPA: /ˈero/, [ˈe̞ro̞]
• tavutus: e‧ro

6. erillään olo, erossaolo

• adjektiivit: eroava

• adverbit: eroten

• substantiivit: eriytyminen, eroaminen, eroavaisuus, eroavuus, eroti, erottaja, erottelu, erotus

• verbit: eriytyä, erota, erottaa, erottua

• (seurustelusuhteen päättyminen, slangia) bänksit, bänät

aikaero,aste-ero,asumusero,avioero,avoero,eroahdistus,eroanomus,erohakemus,erojuhla,erokirja,eronhetki,eronpyyntö,eropaperit,eroperuste,eroraha,erosija,erotodistus,erotuomari,erovuoro,hinnanero,hintaero,ikäero,joukkoero,jännite-ero,korkeusero,kurssiero,laatuero,luokkaero,lämpöero,maaliero,mielipide-ero,näkemysero,pesäero,pituusero,potentiaaliero,rakenne-ero,sukupuoliero,tasoero,tuloero,virkaero,vivahde-ero,voimakkuusero

• ero Kielitoimiston sanakirjassa
• ero Tieteen termipankissa
• ero Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 504 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

ero (yks. akk. eron; mon. eroj, mon. akk. erojn)

1. osanen

ero (yksikön akkusatiivi eron; monikko eri, monikon akkusatiivi erin)

1. aikakausi

ero

1. indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä essere
   Da giovane ero più forte.