erota – Wikisanakirja (original) (raw)

erota (74) (taivutus[luo])

1. olla erilainen kuin joku tai jokin muu, poiketa jostakin, erottua
2. mennä erilleen, erkaantua, loitota, etääntyä
3. ottaa avioero tai ero tyttö- tai poikaystävästä
4. jättäytyä tehtävästä tai virasta; irtisanoutua

• IPA: /ˈerot̪ɑˣ/

• tavutus: e‧ro‧ta

• substantiivi ero (vartalo ero- + pääte -ta (:-a-))

3. ottaa avioero; lopettaa pari- tai yhteistyösuhde tms.

• eroaminen

• eroamaton

• erota virasta

• verbit: erottaa

eroamisikä

• erota Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 504 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa