forma – Wikisanakirja (original) (raw)

forma f. (monikko formas)

1. muoto
2. tapa

• estructura, figura, formato

forma

1. indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä formar[luo]
2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä formar

fȏrma f.

1. muoto
2. muotti
3. kunto (fyysinen)
   biti u lošoj formi – olla huonossa kunnossa

• fȏrma Školski rječnik hrvatskoga jezika

forma

1. indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä former

forma (1)

1. muodostaa
2. muotoilla, muovata
3. ~ sig muodostua, muotoutua

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: forma

• passiivin infinitiivi: formas

• aktiivin part. prees: formande [luo]

• passiivin part. prees: formandes

• part. perf.: yl. formad, n. format, määr./mon. formade

• forma Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

forma f.

1. muoto
2. muotti, malli