go – Wikisanakirja (original) (raw)

Katso myös: go'

go

go (18)

  1. lautapeli, jota pelataan sijoittamalla pelilaudalle vuoroin kummankin pelaajan – mustia ja valkoisia – kiviä pyrkien valtaamaan pinta-alaa ja suluttamaan vastustajan kivet ympäröimällä ne omilla
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi go got
genetiivi gon goidengoitten
partitiivi gota goita
akkusatiivi go; gon got
sisäpaikallissijat
inessiivi gossa goissa
elatiivi gosta goista
illatiivi gohon goihin
ulkopaikallissijat
adessiivi golla goilla
ablatiivi golta goilta
allatiivi golle goille
muut sijamuodot
essiivi gona goina
translatiivi goksi goiksi
abessiivi gotta goitta
instruktiivi goin
komitatiivi goine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo go-
heikko vartalo -
vahva vartalo - konsonantti- vartalo -

1. lautapeli, jota pelataan valtaamalla alaa pelilaudalla sijoittamalla sille vuoroin kummankin pelaajan kiviä

englanti: go espanja: go m. italia: go m. japani: (go) ranska: go m. ruotsi: go n. saksa: Go venäjä: го n.

go (ei monikkoa)

  1. go
Taivutus
ind. prees. y. 3. p. goes
part. prees. going
imp. went
part. perf. gone

go

  1. mennä
  2. johtaa, viedä johonkin
  3. toimia
  4. tulla joksikin
  5. kuulua johonkin
  6. riittää
  7. kulua (ajasta)

go

  1. (ääntämyksen mukainen kirjoitusasu) g, G

go

  1. rōmaji-transkriptio sanasta
  2. rōmaji-transkriptio sanasta

m. (taipumaton)

  1. go

go

  1. (persoonapronomini, taivutusmuoto) akkusatiivimuoto sanasta on
    Można go uratować!
    Hänet voidaan pelastaa!
  2. (persoonapronomini, taivutusmuoto) genetiivimuoto sanasta on
  3. (persoonapronomini, taivutusmuoto) genetiivimuoto sanasta ono

go n.

  1. go

go n. (5) (yks. määr. goet [luo], mon. epämäär. go, mon. määr. goen [luo])

  1. go

(kyrillinen го) (määräinen gȍlī)

  1. alaston

m. (kyrillinen го)

  1. go