hävikki – Wikisanakirja (original) (raw)

Wikipedia

hävikki (5-A)

  1. (liiketaloustiede) tavaroiden todellisen määrän ja kirjanpidollisen määrän erotus, joka johtuu esim. laskuvirheistä, pilaantumisesta, näpistyksistä jne.
    Kauppamme hävikki oli viime vuonna suuri.
  2. se osuus, mikä menee hukkaan
    Kotitaloudet heittävät ruokaa hukkaan yhä enemmän: hävikki kasvaa vuosi vuodelta.
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hävikki hävikit
genetiivi hävikin hävikkien(hävikkein)
partitiivi hävikkiä hävikkejä
akkusatiivi hävikki; hävikin hävikit
sisäpaikallissijat
inessiivi hävikissä hävikeissä
elatiivi hävikistä hävikeistä
illatiivi hävikkiin hävikkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hävikillä hävikeillä
ablatiivi hävikiltä hävikeiltä
allatiivi hävikille hävikeille
muut sijamuodot
essiivi hävikkinä hävikkeinä
translatiivi hävikiksi hävikeiksi
abessiivi hävikittä hävikeittä
instruktiivi hävikein
komitatiivi hävikkeine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo häviki-
vahva vartalo hävikki-
konsonantti- vartalo -

1. tavaroiden todellisen määrän ja kirjanpidollisen määrän erotus

englanti: loss

mittahävikki,painohävikki