hairahdus – Wikisanakirja (original) (raw)
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]
hairahdus (39)
- lipsahdus, haksahdus, erehdys, munaus, moka
Se oli hänen pahin hairahduksensa. - lankeemus, synti, siveellinen rikkomus
Ihmiset juoruavat hänen hairahduksistaan.
Ääntäminen
[muokkaa]
- IPA: /ˈhɑi̯rɑhdus/
- tavutus: hai‧rah‧dus
Taivutus
[muokkaa]
| Taivutus | |||
|---|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko | |
| kieliopilliset sijamuodot | |||
| nominatiivi | hairahdus | hairahdukset | |
| genetiivi | hairahduksen | hairahdustenhairahduksien | |
| partitiivi | hairahdusta | hairahduksia | |
| akkusatiivi | hairahdus; hairahduksen | hairahdukset | |
| sisäpaikallissijat | |||
| inessiivi | hairahduksessa | hairahduksissa | |
| elatiivi | hairahduksesta | hairahduksista | |
| illatiivi | hairahdukseen | hairahduksiin | |
| ulkopaikallissijat | |||
| adessiivi | hairahduksella | hairahduksilla | |
| ablatiivi | hairahdukselta | hairahduksilta | |
| allatiivi | hairahdukselle | hairahduksille | |
| muut sijamuodot | |||
| essiivi | hairahduksena | hairahduksina | |
| translatiivi | hairahdukseksi | hairahduksiksi | |
| abessiivi | hairahduksetta | hairahduksitta | |
| instruktiivi | – | hairahduksin | |
| komitatiivi | – | hairahduksine-+ omistusliite | |
| vartalot | |||
| vokaalivartalo | hairahdukse- | ||
| heikko vartalo | - | ||
| vahva vartalo | - | konsonantti- vartalo | hairahdus- |
Etymologia
[muokkaa]
verbi hairahtaa (heikko vokaalivartalo hairahda-) + johdin -us tai verbi hairahtua (vartalo hairahdu-) + johdin -s
Aiheesta muualla
[muokkaa]
- hairahdus Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 776 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]