halkeilla – Wikisanakirja (original) (raw)

Suomi

Verbi

halkeilla (67) (taivutus [luo])

(frekventatiivinen) haljeta

Ääntäminen

IPA: /ˈhɑlkei̯lːɑˣ/
tavutus: hal‧keil‧la

Etymologia

verbi haljeta ((vahva) vokaalivartalo halke|a- + pääte -illa)

Käännökset

1. frekventatiivinen: haljeta

englanti: peel off, fissure

Liittyvät sanat

Johdokset

substantiivit: halkeileminen, halkeilu

Aiheesta muualla

halkeilla Kielitoimiston sanakirjassa