halla – Wikisanakirja (original) (raw)
- tilanne, jossa ilman lämpötila laskee kasvukauden aikana maanpinnan tuntumassa – tarkemmin alle kahden metrin korkeudella – alle nollaan celsiusasteeseen
- IPA: /ˈhɑlːɑ/
- tavutus: hal‧la
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | halla | hallat |
| genetiivi | hallan | hallojen(hallain) |
| partitiivi | hallaa | halloja |
| akkusatiivi | halla; hallan | hallat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hallassa | halloissa |
| elatiivi | hallasta | halloista |
| illatiivi | hallaan | halloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hallalla | halloilla |
| ablatiivi | hallalta | halloilta |
| allatiivi | hallalle | halloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hallana | halloina |
| translatiivi | hallaksi | halloiksi |
| abessiivi | hallatta | halloitta |
| instruktiivi | – | halloin |
| komitatiivi | – | halloine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | halla- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | - |
balttilainen laina[1]
1. tilanne, jossa ilman lämpötila laskee alle nollaan celsiusasteeseen
| englanti: frost | unkari: éjjeli/tavaszi fagy |
|---|
- adjektiivit: hallava
hallamittari,hallanarka,hallankestävä,hallatorjunta,hallanpesä,hallantorjunta,hallanvaara,hallavahinko,hallavuosi,hallayö,keväthalla syyshalla
tehdä hallaa jollekin
halla Kielitoimiston sanakirjassa
halla Tieteen termipankissa
halla Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
halla
- indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä hallar[luo]
- imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä hallar
halla
yksikön genetiivimuoto sanasta hall
yksikön partitiivimuoto sanasta hall
yksikön lyhyt illatiivimuoto sanasta hall
↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).