halli – Wikisanakirja (original) (raw)

halli (5)

  1. katettu, pinta-alaltaan suuri ja yleensä korkea tila
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi halli hallit
genetiivi hallin hallien(hallein)
partitiivi hallia halleja
akkusatiivi halli; hallin hallit
sisäpaikallissijat
inessiivi hallissa halleissa
elatiivi hallista halleista
illatiivi halliin halleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hallilla halleilla
ablatiivi hallilta halleilta
allatiivi hallille halleille
muut sijamuodot
essiivi hallina halleina
translatiivi halliksi halleiksi
abessiivi hallitta halleitta
instruktiivi hallein
komitatiivi halleine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo halli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti- vartalo -

ruotsin sanasta hall < osittain saksasta tai englannista [1]

1. rakennus

englanti: hall hollanti: hal latvia: zāle ranska: hall m. ruotsi: hall saksa: Halle f. tšekki: hala f. turkki: hal unkari: csarnok

alehalli,alennushalli,eteishalli,halliennätys,hallikauppa,hallikauppias,hallikausi,hallikilpailu,hallikisa,hallimestaruus,hallimestaruuskilpailu,hallitunkki,halpahalli,halpishalli,hehtaarihalli,huoltohalli,jäähalli,kalahalli,kauppahalli,keilahalli,keilailuhalli,konehalli,kuplahalli,lentokonehalli,lippuhalli,messuhalli,monikäyttöhalli,näyttelyhalli,paikoitushalli,parkkihalli,pelihalli,pysäköintihalli,ratsastushalli,squash-halli,taidehalli,tehdashalli,tennishalli,teollisuushalli,transithalli,uimahalli,urheiluhalli,vaihtoautohalli,veturihalli,ylipainehalli

Halli

Halli

halli (5)

  1. harmaahylje
  2. koirasta käytetty nimitys
    Halli haukkuu pihalla.

balttilainen laina samasta kantasanasta, josta myös halla[2]

  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”halli”.
  2. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”halli”.