hankala – Wikisanakirja (original) (raw)

hankala (10) (komparatiivi hankalampi, superlatiivi hankalin) (taivutus)

1. vaikea, työläs, vaativa
   Kuuma sää ja hankala maasto vaikeuttivat sammutustöitä. (yle.fi)
2. (henkilöstä) itsepäinen, riidanhaluinen
   Kuinka hankala asiakas tulee kohdata?

• IPA: /ˈhɑŋ.kɑ.lɑ/
• tavutus: han‧ka‧la

Johdos sanasta hanka.[1]

1. vaikea, työläs, vaativa

2. itsepäinen, riidanhaluinen

• helppo

• substantiivit: hankaluus

• verbit: hankaloittaa, hankaloitua

• hankala Kielitoimiston sanakirjassa

1. ↑ Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004