harras – Wikisanakirja (original) (raw)

harras (41-K) (komparatiivi hartaampi, superlatiivi hartain) (taivutus[luo])

1. uskonnollisen tai hengellisen hartauden harjoittamiseen liittyvä
2. (ihmisestä) uskonnollisen tai hengellisen hartauden harjoittamiselle omistautunut
   Hän oli harras kristitty.
3. vakavamielinen, syvästi kunnioittava
   Hautajaisissa oli harras tunnelma.
   Hartain toiveeni on, että...
4. antaumuksellinen, vaivannäköä kaihtamaton
   Hartaasta äyskäröinnistä huolimatta vene vajosi pohjaan.

• IPA: /ˈhɑrːɑs/
• tavutus: har‧ras

vanha germaaninen laina[1]

1. etenkin uskonnonharjoitukseen antautunut, suuntautunut ja siinä innokas

• hurskas

• adverbit: hartaasti

• substantiivit: hartaus

• verbit: harrastaa, harrastua

• harras Kielitoimiston sanakirjassa

harras (monikko harrases)

1. siitosoreista koostuva hevoslauma

• IPA: /ˈhærəs/

• keskienglannin sanasta haras ‎(’siitosorilauma’, ’siitosorilauman aitaus’) < muinaisranskan sanasta haraz (’hevoslauma’)

1. ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.