heikko – Wikisanakirja (original) (raw)
heikko (1-A) (komparatiivi heikompi, superlatiivi heikoin) (taivutus[luo])
- joka ei jaksa, voimaton; voimaltaan tai teholtaan matala
- joka ei kestä, helposti hajoava tai rikkoutuva
- joka on vaikeasti havaittavissa
Tuoksu oli hyvin heikko, hieman pähkinäinen. - tasoltaan, laadultaan matala
heikko esitys
- IPA: /ˈhei̯kːo/
- tavutus: heik‧ko
1. voimiltaan heikko
| bulgaria: slab englanti: weak, feeble, frail espanja: débil hollanti: zwak japani: 弱い (yowai) kroatia: slab latina: infirmus portugali: fraco puola: słaby ranska: faible | romania: slab ruotsi: svag, lam, klen, vek, kraftlös saksa: schwach serbia: slab, слаб turkki: cılız, güçsüz ukraina: слабкий, безсилий unkari: gyenge venäjä: слабый, бессильный viro: nõrk |
|---|
adverbit: heikosti
substantiivit: heikkous
verbit: heikentää, heikentyä, heiketä, heikontaa, heikota, heikottaa
heikkoaste, heikkoasteinen, heikkolaatuinen, heikkolahjainen, heikkomielinen, heikkomielisyys, heikkonäköinen, heikkonäköisyys, heikkopäinen, heikkotahtoisuus, heikkouskoisuus, heikkovirta, heikkoälyisyys, hermoheikko, vanhuudenheikko
olla heikkona (+ illatiivi)
heikko Kielitoimiston sanakirjassa
heikko Suomen murteiden sanakirjassa
heikko Tieteen termipankissa
heikko Suomen etymologisessa sanakirjassa
Artikkelit 1009, 3896, 3898 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa