hekuma – Wikisanakirja (original) (raw)
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]
hekuma (11)
- nautinnon huuma
Ääntäminen
[muokkaa]
- IPA: /ˈhekumɑ/
- tavutus: he‧ku‧ma
Taivutus
[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hekuma | hekumat |
| genetiivi | hekuman | hekumienhekumoidenhekumoitten(hekumojen)(hekumain) |
| partitiivi | hekumaa | hekumiahekumoita(hekumoja) |
| akkusatiivi | hekuma; hekuman | hekumat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hekumassa | hekumoissahekumissa |
| elatiivi | hekumasta | hekumoistahekumista |
| illatiivi | hekumaan | hekumoihinhekumiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hekumalla | hekumoillahekumilla |
| ablatiivi | hekumalta | hekumoiltahekumilta |
| allatiivi | hekumalle | hekumoillehekumille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hekumana | hekumoinahekumina |
| translatiivi | hekumaksi | hekumoiksihekumiksi |
| abessiivi | hekumatta | hekumoittahekumitta |
| instruktiivi | – | hekumoinhekumin |
| komitatiivi | – | hekumine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hekuma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | - |
Etymologia
[muokkaa]
vanha germaaninen laina[1]
Liittyvät sanat
[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
- verbit: hekumoida
Aiheesta muualla
[muokkaa]
- hekuma Kielitoimiston sanakirjassa
- hekuma Suomen murteiden sanakirjassa
- hekuma Suomen etymologisessa sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.