heltta – Wikisanakirja (original) (raw)
kukon heltta [1]
kalkkunan heltta [1]
sienen helttoja [2]
- kanalinnuilla päälaella ja alaleuoissa roikkuva höyhenetön ihopoimu
- helttasienten itiöiden kehittymispesäke
- IPA: /ˈhelt̪ːɑ/
- tavutus: helt‧ta
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | heltta | heltat |
| genetiivi | heltan | helttojen(helttain) |
| partitiivi | helttaa | helttoja |
| akkusatiivi | heltta; heltan | heltat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | heltassa | heltoissa |
| elatiivi | heltasta | heltoista |
| illatiivi | helttaan | helttoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | heltalla | heltoilla |
| ablatiivi | heltalta | heltoilta |
| allatiivi | heltalle | heltoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | helttana | helttoina |
| translatiivi | heltaksi | heltoiksi |
| abessiivi | heltatta | heltoitta |
| instruktiivi | – | heltoin |
| komitatiivi | – | helttoine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | helta- | |
| vahva vartalo | heltta- | |
| konsonantti- vartalo | - |
1. eläintiede
| englanti: caruncle; (kaulassa) wattle, (päässä) comb, cockscomb, crest italia: bargiglio m. ranska: crête turkki: ibik, sakal | unkari: taréj venäjä: (päässä) гребень, (kaulassa) борода viro: (päässä) hari, (kaulassa) lokuti, lott |
|---|
(eläintiede) harja, kukonharja
(kasvitiede) kukonheltta, kukonharja
heltta Kielitoimiston sanakirjassa
heltta Suomen murteiden sanakirjassa
heltta Suomen etymologisessa sanakirjassa