hiljaa – Wikisanakirja (original) (raw)

hiljaa (komparatiivi hiljempaa, superlatiivi hiljaisimmin)

1. ääntä pitämättä tai vähäisellä äänellä; (mahdollisimman) äänettömästi
   Puhu hiljaa!
   Yritä olla hiljaa, ettei kukaan kuule meidän olevan täällä.
   Pojat hiipivät hiljaa oksien rasahtelua välttäen.
2. vaiti
   Ole hiljaa!
3. hitaasti, rauhallisesti, verkkaisesti; vähitellen, hissukseen
   Aja hiljaa tuohon mutkaan, siinä on liukasta.
   Hiljaa, hiljaa, joulun kellot kajahtaa.
   Päivä kului hiljaa iltaan.
   Nuotio sai hiipua hiljaa.
   Hiljaa hivuttautuen hän pääsi livahtamaan sisään.

• IPA: /ˈhiljɑː/

• tavutus: hil‧jaa

• Partitiivi _hilja-_vartalosta, joka on ehkä germaaninen laina[1]. _Hilja_-vartalon muita muotoja ja johdoksia ovat esim. hiljainen, hiljan, hiljattain ja hiljetä.

3. hitaasti, rauhallisesti, vähitellen, hissukseen

• hiljainen, hiljaisuus

• äänetön, äänettömyys

• vaitonainen, vaitonaisuus

• hiljaisesti, hiljakseen

• ääneti, äänettömästi

• vaiti

• hiirenhiljaa, pikkuhiljaa, puolihiljaa

• hiljaa kuin huopatossutehtaalla.

• hiljaa hyvä tulee.

• hiljaa Kielitoimiston sanakirjassa

1. ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana hiljaa.