hima – Wikisanakirja (original) (raw)
hima (9)
- (slangia) koti
- IPA: /ˈhimɑ/
- tavutus: hi‧ma
| Taivutus | |||
|---|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko | |
| kieliopilliset sijamuodot | |||
| nominatiivi | hima | himat | |
| genetiivi | himan | himojen(himain) | |
| partitiivi | himaa | himoja | |
| akkusatiivi | hima; himan | himat | |
| sisäpaikallissijat | |||
| inessiivi | himassa | himoissa | |
| elatiivi | himasta | himoista | |
| illatiivi | himaan | himoihin | |
| ulkopaikallissijat | |||
| adessiivi | himalla | himoilla | |
| ablatiivi | himalta | himoilta | |
| allatiivi | himalle | himoille | |
| muut sijamuodot | |||
| essiivi | himana | himoina | |
| translatiivi | himaksi | himoiksi | |
| abessiivi | himatta | himoitta | |
| instruktiivi | – | himoin | |
| komitatiivi | – | himoine-+ omistusliite | |
| vartalot | |||
| vokaalivartalo | hima- | ||
| heikko vartalo | - | ||
| vahva vartalo | - | konsonantti- vartalo | - |
- hima Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 161 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
hima
- rōmaji-transkriptio sanasta ひま
hima
↑ Paunonen, Heikki: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. Stadin slangin suursanakirja, s. 296. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23239-4.