hiue – Wikisanakirja (original) (raw)
- IPA: /ˈhiu̯eˣ/
- tavutus: hiu‧e
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hiue | hiukeet |
| genetiivi | hiukeen | hiukeidenhiukeitten |
| partitiivi | hiuetta | hiukeita |
| akkusatiivi | hiue; hiukeen | hiukeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hiukeessa | hiukeissa |
| elatiivi | hiukeesta | hiukeista |
| illatiivi | hiukeeseen | hiukeisiinhiukeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hiukeella | hiukeilla |
| ablatiivi | hiukeelta | hiukeilta |
| allatiivi | hiukeelle | hiukeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hiukeena | hiukeina |
| translatiivi | hiukeeksi | hiukeiksi |
| abessiivi | hiukeetta | hiukeitta |
| instruktiivi | – | hiukein |
| komitatiivi | – | hiukeine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hiukee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | hiuet- |
1. maalaji, jossa hiesua ja hietaa on lähes sama määrä ja savea alle kolmasosa
| englanti: loam | saksa: Lehm m. |
|---|
Reijo Halonen & Taneli Juusela: Suomen peltojen maalajit, muokkauskerroksen syvyys ja maan happamuus. Maataloustieteellinen Aikakauskirja, 28.5.1957, s. 151–152. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 12.11.2019.