huvila – Wikisanakirja (original) (raw)
Huvila
huvila (12)
- alkuaan pienehkö omakotitalo tai vapaa-ajan asunto, nyk. suurehko vapaa-ajan asunto
- IPA: /ˈhuʋilɑ/
- tavutus: hu‧vi‧la
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huvila | huvilat |
| genetiivi | huvilan | huviloidenhuviloitten(huvilain) |
| partitiivi | huvilaa | huviloita |
| akkusatiivi | huvila; huvilan | huvilat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huvilassa | huviloissa |
| elatiivi | huvilasta | huviloista |
| illatiivi | huvilaan | huviloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huvilalla | huviloilla |
| ablatiivi | huvilalta | huviloilta |
| allatiivi | huvilalle | huviloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huvilana | huviloina |
| translatiivi | huvilaksi | huviloiksi |
| abessiivi | huvilatta | huviloitta |
| instruktiivi | – | huviloin |
| komitatiivi | – | huviloine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huvila- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | - |
huvi + -la; Daniel Europaeuksen ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassaan (1853) esittämä uudissana[1]
hirsihuvila,huvila-alue,huvila-asukas,huvila-asutus,huvilamurto,huvilapalsta,huvilateltta,huvilatontti,huvilavakuutus,huvilayhdyskunta,kesähuvila,loistohuvila,pitsihuvila,puuhuvila
- huvila Kielitoimiston sanakirjassa
- huvila Suomen murteiden sanakirjassa
- huvila Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Artikkeli 5173 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).