ilme – Wikisanakirja (original) (raw)

Wikipedia

ilme (48)

  1. ihmisen kasvoilla näkyvät merkit mielialasta
    Arvasin, mitä oli tapahtunut, kun näin hänen ilmeensä.
  2. (kuvaannollisesti) kohteen ulkonäkö, tyyli
    Yleisradion visuaalinen ilme uudistuu ensi keväänä.
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ilme ilmeet
genetiivi ilmeen ilmeidenilmeitten
partitiivi ilmettä ilmeitä
akkusatiivi ilme; ilmeen ilmeet
sisäpaikallissijat
inessiivi ilmeessä ilmeissä
elatiivi ilmeestä ilmeistä
illatiivi ilmeeseen ilmeisiinilmeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ilmeellä ilmeillä
ablatiivi ilmeeltä ilmeiltä
allatiivi ilmeelle ilmeille
muut sijamuodot
essiivi ilmeenä ilmeinä
translatiivi ilmeeksi ilmeiksi
abessiivi ilmeettä ilmeittä
instruktiivi – ilmein
komitatiivi – ilmeine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ilmee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti- vartalo ilmet-

ilmelihas,kasvonilme,yleisilme

ilme (gen ilme, part ilmet)

  1. ilme

Näytä/piilota taivutustaulukko

yksikkö monikko
nominatiivi ilme ilmed
genetiivi ilme ilmete
partitiivi ilmet ilmeid
illatiivi ilmesse ilmetesseilmeisse
inessiivi ilmes ilmetesilmeis
elatiivi ilmest ilmetestilmeist
allatiivi ilmele ilmeteleilmeile
adessiivi ilmel ilmetelilmeil
ablatiivi ilmelt ilmeteltilmeilt
translatiivi ilmeks ilmeteksilmeiks
terminatiivi ilmeni ilmeteni
essiivi ilmena ilmetena
abessiivi ilmeta ilmeteta
komitatiivi ilmega ilmetega