irrallinen – Wikisanakirja (original) (raw)

irrallinen (38) (komparatiivi irrallisempi, superlatiivi irrallisin) (taivutus[luo])

1. irrallaan oleva
   Lauseeseen liittyvä irrallinen huomautus erotetaan usein pilkkujen sijasta molemmin puolin ajatusviivalla.
   Irrallinen johto roikkui pöydänreunalla.
2. (kuvaannollisesti) erillinen, muuhun liittymätön
   irrallinen kommentti
3. (kuvaannollisesti) sosiaalisesti sidokseton tai sitoutumaton

• IPA: /ˈirːɑlˌlinen/
• tavutus: ir‧ral‧li‧nen

johdos balttilaisperäisestä _*irta_-vartalosta (heikko vokaalivartalo irra- + johdin -llinen), josta ovat peräisin myös sanat irrottaa, irralla sekä mahdollisesti irstas[1]

1. irrallaan oleva

• irto-

• irtonainen

• substantiivit: irrallisuus

• irrallinen Kielitoimiston sanakirjassa

• irrallinen Suomen murteiden sanakirjassa

• irrallinen Suomen etymologisessa sanakirjassa

1. ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. hakusanat irrottaa, irstas