joku – Wikisanakirja (original) (raw)
joku (51)
- (indefiniittinen, substantiivinen ja adjektiivinen) viittaa yhteen tarkemmin määrittelemättömään ihmiseen
Joku on rikkonut kaikki ikkunat. Jollekulle koituu tästä vielä harmia. Ja jotakuta kaduttaa, kun joutuu korvaamaan tekonsa.
Kieltoaikaan joku tilasi vahvaa teetä - joku teetäkin.
Jokin tuolla pensaikossa liikkui... Siellähän hiippailee joku! - (indefiniittinen, arkikieltä, murteellinen) pronominin jokin paikalla, varsinkin kiteytyneissä ajan tms. ilmauksissa
Se on joku vanha rätti. (oik.: jokin vanha rätti)
joku kaunis päivä (oik.: jonakin kauniina päivänä)
IPA: /ˈjoku/
tavutus: jo‧ku
Arkikielessä on tavallista, että _joku_-pronominin yli kaksitavuisten taivutusmuotojen asemesta käytetään pronominin jokin vastaavia taivutusmuotoja.
Abessiivimuotoja ei ole nykykielessä olemassa ja instruktiivi- ja komitatiivimuodot ovat äärimmäisen harvinaisia.
Pronominilla on myös adverbiaalisia sijamuotoja, mutta ne eivät viittaa ihmiseen:
jotenkuten (yksikön kausatiivi)
joskus (yksikön latiivi)