jollei – Wikisanakirja (original) (raw)
jollei
- (alistuskonjunktio) jos hän/se ei (käytetään yks. 3. persoonassa)
Jollei hän mene kouluun, hän on pulassa.
- IPA: /ˈjolːei̯/
- tavutus: jol‧lei
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| 1. pers. | jollen | jollemme |
| 2. pers. | jollet | jollette |
| 3. pers. | jollei | jolleivät tai jolleivat |
Konjunktio on supistuma alkuosasta _joka_-sanan yksikön adessiivista jolla ja kieltoverbistä.[1]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 388. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.