jumala – Wikisanakirja (original) (raw)
jumala (10)
- (uskonto) maailmankaikkeuteen vaikuttava yliluonnollinen olento
Panteismin jumala on persoonaton ja ääretön, joten siinä jumalan lisäksi ei käsitetä voivan olla muuta todellisuutta. - (kuvaannollisesti) ehdottomaksi auktoriteetiksi käsitettävä tai sellaisena kohdeltava henkilö
- IPA: /ˈjumɑlɑ/
- tavutus: ju‧ma‧la
| Taivutus | |||
|---|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko | |
| kieliopilliset sijamuodot | |||
| nominatiivi | jumala | jumalat | |
| genetiivi | jumalan | jumalien(jumalain) | |
| partitiivi | jumalaa | jumalia | |
| akkusatiivi | jumala; jumalan | jumalat | |
| sisäpaikallissijat | |||
| inessiivi | jumalassa | jumalissa | |
| elatiivi | jumalasta | jumalista | |
| illatiivi | jumalaan | jumaliin | |
| ulkopaikallissijat | |||
| adessiivi | jumalalla | jumalilla | |
| ablatiivi | jumalalta | jumalilta | |
| allatiivi | jumalalle | jumalille | |
| muut sijamuodot | |||
| essiivi | jumalana | jumalina | |
| translatiivi | jumalaksi | jumaliksi | |
| abessiivi | jumalatta | jumalitta | |
| instruktiivi | – | jumalin | |
| komitatiivi | – | jumaline-+ omistusliite | |
| vartalot | |||
| vokaalivartalo | jumala- | ||
| heikko vartalo | - | ||
| vahva vartalo | - | konsonantti- vartalo | - |
esiintyy yhdyssanoissa myös typistyneessä muodossa jumal- ja tästä myös itsenäisenä monikon genetiivi jumalten
kristinuskon jumalasta puhuttaessa kirjoitetaan yleensä isolla alkukirjaimella
joko omaperäinen suomalais-ugrilainen sana[1] tai arjalainen laina[2]
adjektiivit: jumalainen, jumalallinen, jumalaton, monijumalinen
verbit: jumaloida
(naispuolinen) jumalatar
auringonjumala, epäjumala, jumalakuva, jumalanilma, jumalankieltäjä, jumalankuva, jumalanluoma, jumalanpalvelus, jumalanpelko, jumalanpilkka, jumalansana, jumalanvilja, jumalanäiti, jumalkäsitys, jumalasuhde, merenjumala, puolijumala, puujumala, rakkaudenjumala, tukkajumala, viininjumala, ylijumala
jumala Kielitoimiston sanakirjassa
jumala Suomen murteiden sanakirjassa
jumala Tieteen termipankissa
jumala Suomen etymologisessa sanakirjassa
jumala Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
Artikkelit 622, 3757 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
jumala
genetiivi sanasta jumal
↑ Suomen sanojen alkuperä: Etymologinen sanakirja. 1, A–K. Päätoimittaja Erkki Itkonen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992.
↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).