juoru – Wikisanakirja (original) (raw)
Juoru
juoru (1)
- toisen henkilön henkilökohtaisiin asioihin liittyvä huhu
- juorujen (Tradescantia) suvun kasvi
- IPA: /ˈjuo̯ru/
- tavutus: juo‧ru
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | juoru | juorut |
| genetiivi | juorun | juorujen |
| partitiivi | juorua | juoruja |
| akkusatiivi | juoru; juorun | juorut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | juorussa | juoruissa |
| elatiivi | juorusta | juoruista |
| illatiivi | juoruun | juoruihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | juorulla | juoruilla |
| ablatiivi | juorulta | juoruilta |
| allatiivi | juorulle | juoruille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | juoruna | juoruina |
| translatiivi | juoruksi | juoruiksi |
| abessiivi | juorutta | juoruitta |
| instruktiivi | – | juoruin |
| komitatiivi | – | juoruine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | juoru- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | - |
- adjektiivit: juoruava, juoruileva
- substantiivit: juoruilija, juoruilu
- verbit: juoruilla, juoruta
juoruakka,juorukalenteri,juorukello,juorupalsta,juorutoimittaja,juoruämmä,seurapiirijuoru