jyvä – Wikisanakirja (original) (raw)

Wikipedia

Jyviä [1]

Jyvä [2]

jyvä (10)

  1. (kasvitiede) heinäkasvin pähkylämäinen hedelmä, joka sisältää yhden siemenen
    Viljanjyviä käytetään ravinnoksi.
  2. ampuma-aseen piipun päällä oleva etutähtäin
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jyvä jyvät
genetiivi jyvän jyvien(jyväin)
partitiivi jyvää jyviä
akkusatiivi jyvä; jyvän jyvät
sisäpaikallissijat
inessiivi jyvässä jyvissä
elatiivi jyvästä jyvistä
illatiivi jyvään jyviin
ulkopaikallissijat
adessiivi jyvällä jyvillä
ablatiivi jyvältä jyviltä
allatiivi jyvälle jyville
muut sijamuodot
essiivi jyvänä jyvinä
translatiivi jyväksi jyviksi
abessiivi jyvättä jyvittä
instruktiivi jyvin
komitatiivi jyvine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo jyvä-
heikko vartalo -
vahva vartalo - konsonantti- vartalo -

vanha indoeurooppalainen laina[1]

1. hedelmä

englanti: caryopsis, grain kroatia: zrno n. norja: korn ranska: grain m., pépin m. ruotsi: korn saksa: Korn n. unkari: mag venäjä: крупинка viro: tera

hiekanjyvä,hiekkajyvä,hulejyvä,jyväaitta,jyväjemmari,jyväkappa,jyväkuoppa,jyväkuorma,jyväkuurna,jyväkärsäkäs,jyvälaari,jyväluku,jyvämakasiini,jyvämato,jyvämies,jyvämitta,jyvänjalka,jyväpalkka,jyväsato,kahujyvä,kauranjyvä,kultajyvä,maissinjyvä,nisunjyvä,ohranjyvä,riisinjyvä,rukiinjyvä,siemenjyvä,sirkunjyvä,tasajyvä,tiedonjyvä,torajyvä,vehnänjyvä,viljanjyvä

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 347. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.