kallellaan – Wikisanakirja (original) (raw)
| Adverbi taipuu persoonissa elisen lopussa olevan omistusliitteen muotoriippuu lauseen subjektista: | ||
|---|---|---|
| persoona | yksikkö | monikko |
| 1. | kallellani | kallellamme |
| 2. | kallellasi | kallellanne |
| 3. | kallellaankallellansa |
kallellaan (kallella- + omistusliite; ei vertailuasteita)
- (3. persoonan muoto) kallistuneena, vinossa, kaltevassa asennossa
Vanha lato on kallellaan, könöllään kuin pian kaatuisi.
Kallen kengät ovat lintallaan ja Lintan kengät ovat kallellaan.
- IPA: /ˈkɑlːelːɑːn/
- tavutus: kal‧lel‧laan
Adverbi ei varsinaisesti taivu, vaan se on omistusliitteellinen taivutusmuoto kantasanastaan, josta muissa paikallissijoissa käytetään seuraavia muotoja:
| →○ | allatiivi | kallelleen |
|---|---|---|
| ○ | adessiivi | kallellaan |
| ○→ | ablatiivi | - |
kallella + omistusliite (-an); rekonstruoidun sanan *kalsi taivutusmuotoja[1]
1. kallistuneena, vinossa
| ruotsi: på lut, i lutande stälning |
|---|
olla johonkin (päin) kallellaan
- suosia jotakin tai pitää jostakin muiden kustannuksella
Minun makuuni tammi on liian helppo, olen enemmänkin shakkiin ja mahjongiin kallellani.
olla itään/länteen päin kallellaan = suosia, mielistellä Venäjää tai Neuvostoliittoa / länsimaita
olla vasemmalle/oikealle kallellaan = suosia poliittista vasemmistoa/oikeistoa
- kallellaan Kielitoimiston sanakirjassa
- ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”kallistaa”.